Miksi rakastan Turkua

Turun satama on joskus näyttänyt tältä
Turun satama on joskus näyttänyt tältä

(Kaikki valokuvat ovat joko kuvastovapaasta Turun museoarkistosta tai yksityisiltä jotka ovat ne jo julkaisseet, useimmissa suoja-aika kulunut umpeen. Omistan oikeudet videoon)

apteekki

80-luvulla helsinkiläiset rupesivat julkisesti naureskelemasn turkulaisille. Tamperelaisille se on ollut pidempiaikainen juttu. Tunnen kymmenittäin ihmisiä jotka ovat muuttaneet Turusta Tampereelle tai Helsinkiin. Bändistäkin puolet. Mutta minäpä synnyin Helsingissä ja muutin Turkuun. Kerron tässä hauskoja, nostalgisia, traagisiakin muistoja elämäni varrelta liittyen Turun hyvään kaupunkiin.

Kristiinankatu. Sekä tupakkaa että amfetamiinia mainostetaan

Turkulaisissa näkyy suomenruotsalaisen saaristoväen vilkkaus, ja hämäläisten hitaus. Keskiajalta alkanut tieteiden ja taiteiden opetus – eli sívistys, mutta toisaalta ahkera työ ja kädentaito joka näkyy esim. maailman toiseksi suurimmalla telakalla Pernossa. Turku on myös ansioitunut urheilukaupunki jo 20-luvulta lähtien. Voitaisiin sanoa, että koska silloisen EU:n eli Hansaliiton toimesta Suomeen virtasi upeita tavaroita ja mausteita, niin sijaintinsa puolesta sekä tiedollinen pääoma että kauppatavara virtasi Turusta muuhun Suomeen.

Turkulainen on kieltämättä hieman umpimielinen, mutta pitkähkön elämäni aikana olen huomannut miten tämä piirre on poistunut asukkaista, ja meidät hyväksytään normaali-ihmisinä. Tampere on rento ja reilu kaupunki ollut aina. Sen sijaan Helsinkiín en koskaan muuttanut kavereiden perässä. Kun istun seurueessa helsinkiläisessä ravintolassa, ensimmäinen mitä muodikas ja menevä helsinkiläinen kysyy minulta: Miä šä teet työkšeš? Opin jo aikaisessa vaiheessa ilmoittamaan että olen valaanpyyhkijä ja se jäikin taiteilijanimekseni. Helsinkiläiset ovat siis välistä pinnallisia. Trendien perässä juoksijoita.

Turkulaisia modeja. Heitä sanottiin ”upolaisiksi” johtuen selkien takana näkyvästä kahvila Uposta (myöhemmin Henrik)
Multavierunkatu

Lähdetäänpä alusta. Asuin Yliopistonkatu 1:ssä (oli kylläkin Multavierunkatua) puolivuotiaasta viisivuotiaaksi. Aikaan liittyy kaikenlaisia muistoja. Jälkeenpäin ajatellenne ne muistot ovat jääneet mieleen joissa olen uhmannut vanhempiani. Autonrenkaissa oli pieniä nyppylöitä joista ilmeisesti kumi oli puskettu muottiin. Sain niitä irroitettua ja söin kovalla halulla. Samoin hiekkaisia tallottuja purukumeja piti raaputtaa asfaltista ja syödä. Muistan myös ankarat varoitukset ettei viereisen Aurajoen jäälle saa mennä.

Vaikea uskoa, mutta paikka on Kauppiaskedulla, kolme korttelia torista. Oiskohan toinen joku liike? En näe kylttiä

Muistan myös Yliopistonkadulta miten pikkuveljeni jäi polkuauton alle jyrkällä pihaluiskalla. Ja naapurirapun Hessulla oli intiaanikuvioin koristeltu intiaaniteltta. Siellä tosin ei voinut paljoa muuta tehdä kuin istua. Mutta hieno se oli.

Kauppahallista
Jaanintie, Pääskyvuori

Itäharjun Jaanintiellä tuli asusteltua ikävuodet 5-12. Sieltä on paljon mukavia muistoja. Olen pari kertaa käynyt nielskelemässä melankolian kyyneleitä paikan päällä. Metsiä oli joka puolella. Kaikkea vahti 157 metriä korkea linkkitorni jonka läheisyyteen yritettiin, ja tukaliin tilanteisiin jouduttiin. Nyt ylös kuljetetaan halukkaita, miksi en ole mennyt? Jaaninojan siltana oli betonipaasi ennen sotilasurheilukenttää. Perhosia pyydystettiin. Lähellä oli ”pähkinämetsä”. Silloin ihmeteltiin sen nelikulmaista muotoa. Mutta istutettuhan se on.

Linja-autoasema, yksi harvoista paikoista jotka ovat pysyneet entisessä kuosissaan.

Välistä saatiin yli puoli muovikassillista maitopähkinöitä. Nykyään niitä on todella vaikea löytää. Sitten kiivettiin aarteen kanssa muurille ja rouskutettiin pähkinöitä ja poltettiin suurennuslasilla lottokuponkeja. Aikuisiällä kävin paikalla ja muuri jonka päälle oli vaikea kavuta, olikin korkeudeltaan vähän yli polven.

Tällä paikalla Läntisellä Rantakadulla on edelleen kesäisin jäätelökioski. Pyörät on kätevät

Jaaninojan ympärille keskittyivät monet leikit. Kerran koulumatkalla veljeni meni kokeilemaan onneaan Jaaninojan jäälle. Jää petti ja hengenlähtö lähellä. Myös hypotermian takia. Itse hain jännitystä kolaamalla kauempana olevien peltojen alla risteileviä viemäreitä. Putken laskuaukossa oli kalterit, mutta laiha koltiainen pääsi läpi. Joskus olin jo eksyä viemäritunneleihin. Toisen kerran oli jalkapallo vierinyt ahtaaseen viemäriputkeen. Tungin itseni perään, en päässyt eteen, enkä taaksepäin. Hartiat turposivat ja estivät vähäisenkin liikkumisen. Äitiä ikävä.

Yksi joulun kohokohdista oli mennä isän kanssa haltioitumaan Wiklundin jouluikkunasta.

Muutaman kymmen metrin päässä oli ”pikkumetsä”, vähän kauempana ”isometsä”. Isonmetsän toisell puolella oli ylännekatulaisten jengi. Isometsän korkeimmalla paikalla oli pieni lampi jossa oli vesisisiliskoja. Ylännekatulaiset pyydystivät niitä ja naulasivat puihin. Välistä vaanittiin niitä paskiaisia ja sitten lensi kivet.

Vaikea sanoa paikkaa…Hirvensalon silta?

Pikkupoikana tuli myös vaaratilanteita. Meillä oli tapana ”tulla alas laskuvarjolla”. Pellon laidassa oli ohuita ja korkeita leppiä. Neljässä-viidessä petrissä otettiin latvasta kiinni, ja taipuva puu hidasti alastuloa. Kerran mulle sattui kuiva latvus otteeseen, ja lähdin taipumaan kohti maata. Kuului kräks!! Ja tulin kolmesta metristä selälleni peltoon kädet tiukasti irtonaista latvaa puristaen. Menin ”änkäksi”, eli en pystynyt hengittämään. Katsoin taivaalle, ja näin 5 nauravaa kaveria osoittamassa minua.

150 vuotta vanha valokuva tuomiokirkosta ja Pyhän Henrikin kylpylästä (kylpijöitä näkyy Aurajoessa)

12-17 ikävuodet asuin Turun ulkopuolella Kaarinassa. Keräsin unelmaani rahaa Turkulaisia jakamalla, ja ostin sähkökitaran. Ensimmäinen keikka oli 14-vuotiaana joten olin nopea oppimaan. Saksofoniin harvinaisempana soittimena tartuin vasta kun olin todistanut pärjäämättömyyteni kitarassa, bassossa, rummuissa ja uruissa. Vaikka asuin Kaarinassa, kaikki (treenit, keikat) tapahtui Turussa. Mäntymäen nuorisotalolla -jossa eka keikkakin (Haadeen orjat) ja Mikaelin nuorisotalolla jossa isot pojat treenasivat (Iron Cross).

Nyk. Teerenpelin kohdalla
Nummenpakan ghetto

17-vuotiaana muutin kotoa pois vasempaan oveen ja sitten oikeaan. Mulla oli vielä lukio kesken ja harjoittelin alkoholinkäyttöä. Oli jännä juoda lasi punkkua läksyjä tehdessä. Asunnon varustetaso oli melko heikko. Ei lämmintä vettä, lämmitys yhdellä olemattomalla irtosähköpatterilla. Ei suihkua, ei puhelinta. Yksi asia oli: stereot. Sunnuntaisin viereisen talon romanit polttivat nuotiota ikkunani alla, joivat kossua ja pitivät jumalanpalvelusta.

Valokuvausstudio kulisseineen

Saman talon viereisessä asunnossa asuminen oli vieläkin askeettisempaa. Käytävällä oli ainoa vessa jonka jaoin skitsofreenikon kanssa. skitsofreenikko oli parimetrinen ja todella iso. Joskus hän koputti oveani 03 yöllä. Kun avasin oven hän seisoi siinä raamattu auki ja rupesi siteeraamaan jylisevällä äänellä silmät eri suuntiin katsoen. Joskus hän myös heittäytyi uudestaan ja uudestaan lattialle ja seinille.

Treeniä Suomen joutsenen takiloissa

Tästä eteenpäin päätin jättää yliopistot väliin ja mennä duuniin. Sitä on painettu läpi elämän. Olen huomannut että turkulaiset työnantajat ovat hyviä. Jos teet hyvin hommasi, saat kaikkea mukavaa eteesi. Täällä on tehty paljon asioita mitä sitten on muualla apinoitu. Down by the laituri ja kaupunkifestarikulttuuri yleensä on täältä. Imamin keinutuoli oli ensimmäinen ”akvaariobaari”. Helsinki tuli perässä Sodalla. Koneisto oli pohjoismaiden suurin konemusiikin festari. Ja Ilmiö on tärkeä poikkitaiteellisuudessaan.

Silakkamarkkinat

Matkailijalle Turku alkaa näyttää todella houkuttelevalta kun historian ja tulevaisuuden museo aukeaa. Jos lasketaan lähiympäristö, täällä on todella paljon nähtävää. Saaristo, tuomiokirkko ja kivikirkot, linna, Kurjenrahkan kansallispuisto, Ruissalon tammimetsät, Auranlaakson luontoreitit, Kuusiston linnan rauniot, Leninmuseo, taidemuseo

, apteekkimuseo, Brinkkalan museo, Sibeliusmuseo, Wäinö Aaltosen museo, Sea expo, Keskiaikaiset markkinat, Kaupunginteatteri, Linnateatteri, Tanssiteatteri ERI, Tehdasteatteri, Paimion parantola, Käsityöläismuseo, Aboa Vetus Ars Nova, Konserttisali, Sigynsali, Logomo, Kuralan Kylämäki jne…

Eerikinkatu

Vaikka turuntauti on täällä jyllännytkin, on ihme kyllä aika paljon vanhaa rakenustaidetta jäänyt olemaan. Tämä yhdistettynä jokeen aiheuttaa miellyttäviäelämysiävarsinkin jos lipuu jokilautalla ihettelemässärakenuksia alavinkkelistä. Eikä saa unohtaa kahta vuosisataista ravintolaa Pinellaa (Suomen vanhin) ja Samppalinnaa.

Konserttitalo on suojeltu

Jos siis olette tulossa historialliseen kotikaupunkiini kyläsille, unohtakaa ennakkoluulot. Ehkäpä turkulaiset ovat hieman jäykkää porukkaa, mutta kuten Ciaran jo aikoinaan sanoi: ”Kun ketsuppipulloa ravistaa kunnolla, kaikki mukava tupsahtaa esille.

Olen Instagramissa nimellä petri_viitala_photo. Asenna sovellus ja seuraa kuvia ja videoitani. https://www.instagram.com/invites/contact/?i=19zhgs665m7g0&utm_content=c0qde

Squid gamen värikäs petollisuus

En ole montaa sarjaa / kautta katsonut loppuun. Olen huono sarjakatsoja. Tämä sarja on kuitenkin kohahduttanut ympäri planeetan, eli lähdin innolla seuraamaan.

Fukashakun ”Battle royale”, Miiken ”Visitor Q” ja Sonon ”Suicide club” ovat selkeästi suunnannäyttäjiä. Oikeastaan Battle royalessa on samasta asiasta kyse: ihmiset saarella tappamassa toisiaan ja viimeinen voittaa. Suicide clubista muistuttavat joukkomurhatapaukset ja Visitor Q:sta aasialaisen elokuvan outoudet à la perheenisä joka nauttii aina kun häntä hakataan päähän jollain.

Sarjan idea on siis päivittäisten leikkien ja kilpailujen sarja, joissa jokaisessa kuolee killpailijoita joita pari sataa alussa. Kuolemien myötä viimeisen kuittaama rahapotti kasvaa koko ajan. Jos suurin osa kilpailijoista haluaa pois, kaikki lähtevät, ja peli loppuu.

Kun kilpailijamäärä karsiutuu, sarja muuttuu mielenkiitoisemmaksi, koska katsoja alkaa tuntea sympatiaa tiettyjä pelaajia kohtaan, ja toisaalta inhoamaan tiettyjä. Muutenkin loppua kohti mennessä moni asia paljastuu ja ennenkaikkea eksistenssi, olemassaolon tarkoitus, hengissäpysymisvietti ja filosofiset pohdinnat tuovat syvyyttä ja hyvyyttä.

Puitteet sarjalle ovat häkellyttävän hienot, mutta paljon löytyy myös valittamisen sijaa. Värit, valtavat tilat, maskit, sisustus ovat upeita, mutta länsimaista laintaan luvattoman paljon. Portaikko areenalle on E.M. Escheriltä, toistuva ”Tonava kaunoinen” – valssi on lainassa vaikkapa 2011 avaruusseikkailusta tai Kellopeli appelsiinista. Koko sarjan iskusävelmänä ja tunnarina ”Fly me to the moon” on keikkunut Japanin listoilla anakin Hikaru Utedan versiona. Onneksi rikkaiden eläinmaskit eivät ole Eyes wide shutista, toisaalta Wicker manista löytyvät.

Lainaelementtejä tai ei, sarja on kiehtova. Minusta ei niinkään actionelementtien vuoksi, vaan siksi, että ihmisen suhdetta rahaan on aina puntaroitu. Platonin oppilas tapasi opettajansa torilla. Oppilas: ”Mestarini, mitä teet täällä rahvaan seassa?” Platon siihen: ”Katselen kaikkea mitä EN tarvitse”. Laajentakaa katsantokantanne tästä koko elämään. Poliitikko etenee urallaan ja saa isompaa palkkaa. Hän on aina halunnut matkustella. Nyt on mahdollisuus. Hän lentää ja saa äänestäjien vihat niskoilleen. Tässä ihmiset täysin vapaaehtoisesti haluavat elää ja kuolla rahan takia, mutta haluavatko pelin loppuun asti?

Squid game edustaa korealaista nykyohjaustapaa. On järvessä elävä hirviö, toisaalta laitureista muodostunut saari outoa kalastustapaa varten, ultraväkivaltainen gangsteripätkä, jossa yritetään vallata kerrostalon ylimmäinen kerros. Kaikki tuntuu olevan ultraa, ja silloin tapahtuu asioita kylmässä tunteettomassa ympäristössä kylmien ihmisten tekeminä.

Hepotus, tämä on vain korealaisen elokuvan yksi puoli. Arkista elämänmenoa kuvataan myös hyvin hellyyttävästi kuten ”Parasite”ssa. Tämä on jännittävä, taiteellinen, mukaansatempaava ja värimyrskyyssä kiehuva jännityssarja jonka outous tekee siitä tavallaan Aasian Twin Peaksin.

Parasite on riemastuttavan järkyttävä

Bong Joon Ho’n Parasite on ainutlaatuinen elämys. Se lumoaa sympaattisuudellaan ja taidokkaalla käsikirjoituksellaan/ohjauksellaan, ja järkyttää loppumetreillä. Se löytää Jaques Tatin ja Federico Fellinin maastoista jotain ainutlaatuisen puhuttelevaa.

Kellariloukossa asuvan perheen poika saa luokkakaverin järjestämän pestin ökyrikkaan perheen tyttären englanninopettajaksi. Kun opetus on alkanut tarvitaan rasavillille pojalle kuvaamataidon opettaja/terapeutti. (eli ”tiedän serkun ystävän”). Huijariperheen äiti saa seuraavaksi väännettyä itsensä taloudenhoitajaksi, ja lopuksi perheen mersusta ”löytyy” pikkuhousut eli parasiittiperheen päästä saadaan autokuski rikkaalle upeassa talossa asuvalle perheelle. Rakennuksessa asuu muitakin parasiitteja, mutta ei siitä sen enempää. Kun perhe lähtee päiväretkelle, rahvaanomainen loisperhe vetää kännit. Tavaraa hajoaa ja kaikenlaista muutakin. Sen jälkeen alkaa elokuvan synkkä osio. Tulee valtava sade. sataa ja sataa. Parasiittiperhe hakee kellariasunnostaan vähäisiä tavaroitaan. Vettä on kainaloihin asti. Tästä tarina etenee puutarhan veriorgioihin ja seesteiseen loppuun.

En ole missään elokuvassa törmännyt näin eläväisiin ja sympaattisiin hahmoihin. Heti alussa huomaa miten perheen nopea dialogi on ohjattu miellyttävän sulavaksi. Jokaista hahmoa tekisi mieli halata vaikka he ovat pikkurikollisia. Otsakekuvassa eli ensimmäisessä kohtauksessa perhe on syönyt pizzat laatikoista ja myöhemmin väittää lähetille että laatikon sisältö on pudonnut ja uusi pitää saada. Rikas, kuuluisan arkkitehdin suunnittelemassa loistotalossa asuu myös ylimainio perhe. Äiti tehokas ja naivi, isä hyväntuulinen liikemies, tytär lätkässä loisperheen poikaan, ja nuorin poika innostuva ja persoonallisuushäiriöinen (”Ooooo…frenia!”). Hahmot ovat kovin inhimillisiä ja hyväntahtoinen nauru pääsi useammassakin kohtaa.

Tatista muistuttaa myös erilasten suorien ja diagonaalien, upeiden sommitteluiden taide kuvauksessa. Aivan kuin elokuva olisi täynnä kultaisia leikkauksia. Kun rikkaan perheen poika täytti vuosia, alhaalla näkyvään puutarhaan on pöydät järjestettävä kurjen siiven muotoon. kun poika nukkuu puutarhassa yönsä intiaaniteltassa, näkyy symmetria siinä miten valaistu telttakolmio on tasan keskellä ja muualla pimeää. Slummimaiset kauppakadut ja se vähä mitä kaupungista näytetään, on silmäkarkkia. 4K-kuvalla katsoessa ilmeiden ja ympäristön pienimmätkin nyanssit näkyvät.

Musiikkia käytetään tehokeinona säästeliäästi ja silloin se on klassista ja jousistolla tehtyä. Poikkeuksena arvoituksellisen lopun pianokappale. Pienemmässä osassa oleva musiikki on toteutettu kuin teatterin näyttämömusiikki: kohtauksesta toiseen siirryttäessä. Musiikki on vetoavaa

Elokuva on kaikin puolin loistelias. Se on tragikoominen kahden perheen tarina. Se osoittaa korealaisesta kulttuurista uusia piirteitä. Työpaikan ja rahan saaminen on hyvin tärkeää, mutta elokuvassa ei näy kertaakaan rahaa (joka aina kuoressa tai kääreessä) eikä luottokortteja. Korean sodasta lienee tarttunut tapa käyttää englanninkielisiä sloganeita puheen keskellä.

Vaikka vedenpaisumuksesta eteenpäin elokuva on traaginen, niin kokonaisuudessa se on hersyvän inhimillinen, riemukas, sympaattinen, jännittävä sukellus ihmisen sieluun.

Junes Lokka kerää laittomasti rahaa yksinoikeudella

Joku oli päivittänyt twitteriin Kalevan uutisen jossa jälleen koristeltiin Lokka syyttömäksi neljään härskiin rikokseen. Katsoin alhaalta että poliisilla oli ollut kiinnostusta Lokan laitonta rahankeräystä kohtaan. Ehdin ilahtua kunnes huomasin artikkelin olevan vuodelta 2019. Teen tämän blogauksen kuitenkin. Selitän myöhemmin miksi on tärkeää, että äärioikeisto ei saa kerätä rahaa, jos kerran suvaitsevaistokaan ei saa.

Ote Kalevan artikkelista

Vuonna 2018, kolme vuotta sitten, tein rikosilmoituksen Junes Lokan laittomasta rahankeräyksestä.

Käsittelin tarkkaan Lokan keräystä puoli vuotta kestävän laillisen vaalikeräysajan ulkopuolelta. Parin vuoden aikajänteellä oli ollut kahdet vaalit, mutta yhteensä vuoden ajan Lokka oli kerännyt samalla vaalikeräysilmoituksellaan mainitulle ”vaalitililleen” rahaa blogissaan (ja twitterissä). Poliisille meni kaksi kuvankaappausta vaalitilin taseesta jonka Lokka ilmoittaa keräyksen yhteydessä. Vaaleja ei ole näiden näytteiden välissä. Ne ovat muutaman kuukauden väliltä laittomana keräysaikana. Tase on muuttunut, joka kielii että rahaa on käytetty/kerätty. Toinen vaaliajan ulkopuolella tapahtunut laiton vaalikeräys on Lokan twitterprofiilissa. Raskauttavaa koska Lokalla oli tuhansia seuraajia. Lisäksi twitteristä Lokan tviitti ”Tuossa” ja tilinumero perässä. Fobban rahankeräysohjeessa sanotaan, että pelkkä tilinumero ilman mitään sanoja tai pyyntöä riittää rikokseen. Laiton rahankeräys. Rikosilmoituksestani poliisi tutki vain Lokan blogissa ollutta laitonta keräystä. Kaksi twitterissä tapahtunutta rikosta sivuutettiin täysin. Tässä joitain lainkohtia:

Lisäksi olen tehnyt oheisessa kuvassa näkyvistä facebooksivun tiedot-osiosta ja toisesta twitterkeräyksestä erillisen rikosilmoituksen, josta ei ole myöskään kuulunut mitään. ASYL on vaaliliitto. Puolueyhdistys saa kerätä rahaa, ASYL ei. Pienkeräys ei voi tulla kysymykseen, koska hyväntekeväisyyteen ei kuulu vaikkapa kissanruoan tai uuden tietokoneen hankinta. Myöskään toiminimi tai yhtiö ei saa kerätä. Lokka antaa Monokulttuuri FM:n tilin, mutta se on hänen oma tilinsä.

Rahankeräyslain tiukkuutta kuvaa se, että en saanut kerätä mamulapsille rahaa kesäiseen saariretkeen, kun rasistinen varustamo ei suostunut kuljettamaan heitä. Samoin Hyvinkään ammuskelun jälkeen poliisit eivät saaneet kerätä rahaa haavoittuneen kollegansa kuntouttamiseksi. Siitä Fobbalta lainattu kommentti alla. Yleishyödylliseen ja hyväntekeväisyyteen ei saa kerätä, mutta vihanlevittämiseen ja päihteiden hankkimiseen saa. Kummassakin tapauksessa rikotaan lakia.

Parin vuoden odotuksen jälkeen, en itse vastaanottanut syyttämättäjättämispäätöstä, vaan näin siitä leikattuja osia Lokan twitterprofiilissa. Lain mukaan minulle olisi kuulunut kopio siitä. Poliisi kait aavisti, että petyn sen naurettavuuteen. Eräs aktivistikamu sai sen kuitenkin tilattua minulle. Alla Lokan tviitti, josta äkkäsin päätöksen tulleen.

Lokka ja poliisi samalla nuotiolla. Kumpikin taho jankuttaa 6kk:n laillisesta keräysajasta ennen vaaleja ja minä laittomasta keräysajasta sen periodin ulkopuolella. Asian ymmärtäminen vaikuttaa ylivoimaiselta.

Eräässä lähetyksessä chattailin Lokalle kun hän puhui jalosta laillisesta kuudesta kuukaudestaan: ”Saako seitsemän kuukautta ennen vaaleja kerätä? Kahdeksan? Näin lokka vaikeni, koska hän ilmeisesti osaa laskea vain kuuteen. Tässä kohtia syyttämättäjättämispäätöksestä:

”Ei ole olemassa todennäköisiä syitä”

Poliisi ei siis pidä todennäköisenä syynä sitä, että tarkastuksessa löytynyt laiton kerätty n. 1100€ on laiton, tai sitä, että ilman rahankeräyslupaa Lokka on automaattisesti syyllinen vaikkei olisi saanut mitään. Häntä siis pitäisi rangaista 0€ summasta, mutta summa on paljon korkeampi kuin 1100€ koska laittomalla vaalitilillä on ollut yli 4000€, ja toisaalta poliisi ei ole tarkastanut hänen kaikkia tilejään, joita 3 pankissa, lisäksi paypal ja bitcoinit.

Peruskapulakieltä, mutta tunnelma on aina vain se, että rikollista suojellaan.

Yksi huomionarvoinen seikka on, että Wiikin vuositulot ovat 8000€ luokkaa, Lokalla vajaat 12 tonnia. Yksi superchatlahjoitus on ollut 2000€. Poliisin pitäisi ymmärtää, että yhtälö on järjetön. Useista laittomista keräyksistä (myös bitcoin) syntyvät tulot ovat merkittävät, mutta vuosiansiot ovat juuri samat, mitä peruspäiväraha kattaa. Matkustelua Norjassa, Baltiassa, Tanskassa, Keski-euroopassa, saunallinen puutarhallinen rivitalonpätkä, auto, lähetyskalusto, ja yhteenlasketut vuositulot pariskunnalla 20 tuhatta €. Joku tässä touhussa mättää.

Olin pettynyt kun poliisi piti lokkaa niin suuressa arvossa että salli tälle rahankeräyksen ilman arpajaishallinnolta anottavaa rahankeräyslupaa. Pienkeräyslupia ei ollut silloin olemassa, joukkorahoitus ei olisi onnistunut. Keräys oli vastikkeetonta. Huomaa helposti, että poliisikaan,ei saanut siitä väännettyä laillista. Seuraavaksi kirjoitin asiasta Kalevan yleisönosastoon, mutta siellä pelätään Lokkaa tietysti enemmän kuin muualla Suomessa.

Sen jälkeen kirjoitin poliisille palautetta josta osa alla.

Sen jälkeen tein kanteen Oulun poliisin toiminnasta poliisihallitukseen. Kanteessa lähestyin poliisihallitusta hieman kansanomaisemmalla tavalla ja latelin ehtoja: ”Koska näköjään ette pidä rikoksena 800€:n keräysluvatonta rahankeräystä, haluan teiltä mustaa valkoisella, että jokainen suomalainen täysi-ikäinen saa kerätä 800€ ilman rahankeräyslupaa”.

Ote kanteesta

Kun kanteesta oli kulunut puoli vuotta, tuli arpajaishallitukselta nolo mail. Asiani oli ”unohtunut” puoleksi vuodeksi. Eli luultavasti poliisihallitus ja arpajaishallinto pallottelivat asiaa, kun kukaan ei halua puuttua sinänsä selkeään rikokseen. Lisäksi arpajaishallinto vastasi ympäripyöreästi, ja pisti mukaan ne lainpykälät jotka olivat jo rikosilmoituksessani. Alhaalla siis vastaukseni arpajaishallinnolle. Ei AH eikä poliisi pystynyt kertomaan rangaistaanko Oulun poliisia, vai tapahtuuko mitään. Ainoa mikä vastauksessa oli tärkeää oli arpajaishallinnon myöntäminen, että lakia on rikottu. Rahaa on kerätty laittomasti.

Arpajaishallinnon vastaus:

Koska poliisihallitus / syyttäjänvirasto tarjoilivat tyhjää, otin eduskunnaan oikeusasiamieheen yhteyttä. Uskon että jaksan tätä Lokka vs. valtio-keissiä siksi niin kauan, että olen tasa-arvon perään.

Monen mielestä Lokka pitäisi jättää rauhaan. Minulle tullaan usein kertomaan kuinka paha ihminen olen kun koetan ehkäistä Lokan rikollisuutta. Teille tiedoksi: en välitä mielipiteistänne. Lopettakaa häiritsemiseni.

Äärioikeisto järjestää Awakening (ja vastaavia) tapahtumia, jotka ovat kauaskantoisia jopa suomen viennin kannalta. Vaalimainonnalla äärioikeistoehdokas pääsee terrorisoimaan valtuustoa. Myös voi rakentaa teknisesti ja sisustuksellisesti lähetysstudioympäristön, joka vaikuttaa uskottavuuteen. Ulkomaiden äärioikeistotapaamiset. Huumeet ja alkoholi. Sakoista selviäminen. Oikeudenkäyntipöytäkirjojen ostot.

Rahalla saa paljon pahaa aikaiseksi.

Olen tehnyt rikosilmoituksia myös Panu Huuhtasesta, Anter Yasasta, Tuukka Kurusta ja Jiri Kerosesta. Ei minulla ole Lokka/Wiik-fiksaatiota.

He vain sattuvat olemaan maan iljettävimmät ihmisarvon polkijat. Istuisivat jo linnassa, jollei poliisi heitä auttaisi.

Kuinka syöpäsairas bipolaari maalitetaan

Ei ole uhriutumista yrittää hillitä maalittajia kertomalla syövästään. Jos olemme inhimillisiä olentoja, pystymme tuntemaan edes hieman myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan jolla on fataali sairaus.

26.2. – 6.3. 2021 minua kutsuttiin twitterissä, facebookissa ja instagramissa

Raiskaajaksi

Häiriintyneeksi

Stalkkeriksi

Tirkistelijäksi

Idiootiksi

Mielisairaaksi

”Mulkku käyttää syöpää kilpenä vaikka on kusipää”

Kusimursuksi

Misogyyniksi

Häiritsijäksi

Vainoajaksi

Vitun hulluksi

Vitun idiootiksi

”Vituttais olla kusipää”

”Kusipäätki sairastuu syöpään”

Liberaalien lellimäksi antifasistiksi

Harvinaisen mulkuksi ihmiseksi

Roskaksi

Kipeäksi tyypiksi

Häiriintyneeksi kusipääksi

Mielisairaaksi kusipääksi

Vitun mulkuksi

Random häiriintyneeksi sedäksi

Häiriintyneeksi obsessiiviseksi stalkkeriksi

Vitun psykoottiseksi

”Se haluaa olla kusipää”

Pakkomielteiseksi pelleksi

Vitun torvensoittajaksi

Libbis häiriköksi

Lisäksi vastaanotin

2 laitonta uhkausta

1 väkivaltauhkauksen

Lisäksi:

Ableismia / sairaanpilkkaa

Maalituksia päivittäin

Cancelkulttuuria ja suunnitelmia suljetulle osastolle siirtämisen yrityksestä huoli-ilmoituksella.

Ennen aloitusta lisään tähän äärioikeiston postaaman ensmmäisen kommentin blogiin liittyen, niin näette kuvion laajuuden. Olen seurannut äärioikeistosomealustoilla Angela Siniwaara – nimistä äärioikeistovihaajaa. Hän on pistänyt eston muttei tiedä kakkosprofiilistani. Hän on ainoa näistä mölisijöistä joka käyttää ilmaisuja ”punainen fasistisika” ja ”punainen fasistihuora”. Minusta tärkeintä on näiden kuolemantoivomisten julkaiseminen. Selän voi nytkin kääntää, mutta jos on ehtinyt nähdä nämä, se on vaikeampaa silloin, kun tietää osan siitä millä lailla maamme on sairastunut.

Tämän runsaan kahden viikon pituisen piinan maalittajajoukot olivat aggressiivisia feministejä, antifasisteja, nuoria vasemmistolaisia, äärioikeistolaisia, hyviksiä, pahiksia, poliitikkoja, anarkisteja ja nimimerkkirääkkääjiä feministien, anarkistien ja äärioikeiston leiristä. Yhteenlaskien satoja ihmisiä yhtä vastassa.

Nyt kun kolme viikkoa on kulunut, olen toipunut sen verran, että voin kirjoittaa tämän ulos itsestäni.

Raivoisa verbaalinen sotiminen, cancelointi ja maalitus alkoi kun syöpälääkitykseni pakotti lisäoireiden varmistuttua puolittamaan vuorokautisen litiumannokseni tammikuussa. Litium on mieltä tasaava lääke jota muut vähemmän tärkeät psyykenlääkkeet tukevat. Kävi siis niin, että unettoman yön seurauksena mania otti minusta vallan, ja minua rupesi raivostuttamaan vanha juttu jossa eräs ihminen oli disinformaationvastaisella sivullani laukaissut disinformaation, jossa minua väitettiin muka vasemmiston uhkailijaksi.

Monetkaan näistä kimppuuni käyneistä ihmisistä eivät tajunneet, että vaikkei heitä ehkä häiritsisikään se että heistä valehdeltaisiin uhkailijoita tuhansille (mitä hieman epäilen), asia on eri kun todistajana 15 tuhatta oman aktivistisivun seuraajaa. Alla kuvankaappaus yksityiskeskustelustani kyseisen vaalitilaisuuden järjestäjän ja vasemmistovaltuutetun kanssa. Hän puhdistaa maineeni, ja kyllähän vasemmisto pyysi minua ehdokkaaksikin kesäkuun kuntavaaleihin. On hämmentävää että minä olen aina todistustaakan alla. Muiden ei tarvitse todistaa. Heillä on ylivoima (= ”totuus”)

Kymmeniä tuhansia vihaajia (tykkäysten ja lähinnä näkyvyyden muodossa) lisää on tullut twitterissä äärioikeiston öyhölaidalta koska äärioikeisto on tehnyt valeesta keppihevosen itselleen väittäen valheellisesti ensin minun olevan ”vasemmistolainen” (olen aina ollut sitoutumaton), ja ”minut erotettiin, koska uhkailin”. Todellisuudessa lähdin itse (ks. blogaukseni ”Vasemmiston matkassa viisi vuotta”)

En yritä näillä korjauksilla saada itselleni puolustajia. Kerron totuuden. Olen menettänyt uskottavuuteni puolustuskyvyttömyyttäni somessa, ja voimakkaan kiihtyneessä tilassa kääntynyt kaikkia minua kiusanneita vastaan. Oikealta vasemmalle ja hyvistä pahoihin. Olen tottunut valheiden korjailuun. Sen osoittaa senkin, että tätä lisäyslausetta kirjoittaessani on blogi ollut ulkona kaksi päivää, ja sitä ovat samaiset maalittajat kommentoineet, mutta salanneet lähteen alkuperän. He eivät halua tämän leviävän.

Alla esimerkki, miten äärioikeisto herkuttelee vasemmistofeministien valeilla silloin, kun ne ovat minua vastaan.

Seuraava tapahtuma oli se mistä kaikki alkoi. Eräs vilpitön kohtelias kaveri melkein anteeksipyydellen tiedusteli seksityöntekijältä, että ”eikö ihminen voi työskennellä muunkin kuin rahan vuoksi?” Oma kutsumukseni on juuri tällainen. Vastaus oli paapova, aggressiivinen, vähättelevä ja halveksiva. (pahimmat kommentit eivät ole tässä) Samastuin kaveriin koska minusta oli myös julmaa että varovaiseen tiedusteluun vastataan räkimällä vihaa.

Silloin minun olisi pitänyt nöyrtyä ja olla hiljaa, mutta minäpä päätin kysyä asiaa sivulaisilta: ”Mikä minä olen sanomaan siihen mitään, jos joku haluaa tehdä työtä vain rahan takia. Minulle merkitsee myös ilo, aikaansaavuus, mielenterveydelliset seikat, elämän sisältö, kutsumus jne..kertokaa sivulaiset”. Ehkä tämä oli vastalause, jota en halunnut riitaa välttääkseni suunnata suoraan seksityöntekijälle. Seksityöntekijä rupesi raivoamaan minulle twitterin puolelta, jonne en päässyt. Kun hullunmylly muuttui raivoisammaksi, mania alkoi saada depressiivisiä piirteitä. Tunsin myös itseni pelottomaksi ja kaikkivoipaiseksi. Itsevarmuuteni oli valtava.

Tunsin että kaikki uhkailut, naisten pahoinpitelijäksi valehtelut ym. olivat eräänlainen haaste minulle. Tiesin että menettäisin pelin jos hermostuisin itse. Siispä käytin heidän vihapuhettaan heitä itseään vastaan. Julkaisin sivullani kuvankaappauksina heidän vihapuhettaan. Kun sivulleni tuli kiusaajia puhumaan vaikka siitä että ”älä pidä syöpääsi kilpenä kusipäisyydellesi”, pistin eston viidelle pahimmalle. Siitäkin alkoi kova möly maalittajien keskuudessa, jotka kuplautuneina olivat jokainen estäneet vähintään 2000 yksilöä, ja saivat meuhkata minusta mitä vain iljettävää twitterissä.

Oli melko luonnollista, että äärioikeisto (jonka rikollisuutta olen omalta osaltani hillinnyt jo kohta 10 vuotta) repi maalituksen huomattuaan kaiken irti tilanteesta. Wiikillä on 15 tuhatta twitterseuraajaa, toisaalta Häkkisellä 6 tuhatta, Tiia Silvennoisella 9000, Tero Hannulalla 9000 jne. Olen siis ollut satojen tuhansien käyttäjien negatiivisen huomion kohteena.

Tässä blogauksessa tulee olemaan kuvankaappauksia, joissa minusta on rakennettu hirviö. Muutuin verbaalisesti julmaksi vasta yli kaksi viikkoa kestäneen maalituksen parin viimeisen päivän aikana. Koko 2-3-viikkoinen oli tahtojen taistelua. Räävitön nimittely, kaikenmaailman tutut inceljutut, seksuaaliseksi predaattoriksi valheellisesti syyttäminen.

Ennen kaikkea naisvihaajaksi syyttäminen on näiden kiusaajien paras valtti. Vaikka todisteita ei ole, minä en voi myöskään todistaa vastaan. Tämä rääkkääjät taas vastaavasti ylpeilevat tyyliin ”Olen miesvihaaja vaikkei ole pahemmin edes henkilökohtaista syytä”.

Oli miten oli, seksityöntekijän oli vaikea löytää kuvankaappausmateriaalia pitkistä kohtuuasiallisista kommenteistani. 30 instaan tai faceen kirjoittamastani rivistä twitteriin saattoi päätyä vain pari pahinta riviä. Kuitenkin seksityöntekijä Häkkisen kannattajajoukolle tämä kelpasi, koska heidän ei tarvinnut kuin inhota ja kauhistella ”misogynistisiä” mielipiteitäni ja uskallus ja kollektiivinen raivo kasvoi, koska en päässyt twitteriin oikomaan vihansekaista disinformaatiota. Alla perusryönää tältä Häkkisen ympärille kerääntyneeltä laumalta.

Luulen että pahin virheeni oli edelleen myötätunnon tunteminen Rundtia kohtaan, ja pitkät kommentit instagramissa 180 seuraajalle siitä, miten koen työn merkityksen. Vaikka olen pyytänyt mailitse anteeksi Häkkiseltä ja myös kauniisti anteeksi saanut, olen silti sitä mieltä, että a) kun olin ikkunanpesijä, meni puoli vuotta ennen kuin osasin vetää lanalla ikkunan puhtaaksi yhdellä vedolla, ja meni vuoden, että sisäistin teatterin äänipöydän lähtö/tulomatriisin toimintaperiaatteen ja käyttötavat. b) en tiedä mitään seksityöstä. c) kuvittelin että joka ainoassa työssä harjoittelu ja kokemus tekee mestarin. Siksi ylläpidän ”Oppisopimuskoulutusta maahanmuuttajille”-sivua facebookissa. Kisällijärjestelmä on mielestäni lyömätön. (Tiia Silvennoinen ja kumppanit: kyseistä sivua ei tarvitse kaataa).

Nyt ymmärrän että seksityö on niin intiimiä, ettei ole mitään yleislinjauksellista mahdollisuutta tai tapaa käsitellä asiaa. Ihmiset ovat eri asioissa hyviä, eikä voi jaotella sellaisen ammatin ominaisuuksia jotka ovat niin monen asian summa. Nyt käsitän että olisi pitänyt jättää vihjailut sikseen. Alla Häkkinen pistää suuhuni väitteen jossa olisin muka arvostellut hänen ammattitaitoaan. Hän otti kaiken henkilökohtaisena arvosteluna, ja itse puhuin passiivissa. Puhuin yleisesti siitä, että koulutus, harjoittelu ja työvuosien määrä tekee työntekijästä etevämmän. Yleensä.

Salamasodan puolivälissä maalittajiani tuli tukemaan muodikas persujenvihaajapoliitikko, joka sitten lopuksi kaatoi itse sen sivun jota oli ylläpitänyt kolme vuotta. Kerron sivusta myöhemmin. Kumpikin siinä syyttelimme toisiamme, kunnes hypomaniaksi äitynyt kiihtymykseni nousi seuraavalle tasolle, ja purin turhautumistani Silvennoiseen.

Kutsuin häntä raivon vallassa ”puupääbimboksi”, mikä oli kuvaannollinen niskalaukaus pyrkiessäni vastustamaan kiusaajiani ja samalla pysyä suht synnittömällä agendalla. (2 viikkoa pysyin rauhallisena). Silvennoisen tapaiset ihmiset inhottavat minua. Näen ihmisiä, en naisia, miehiä tai muunsukupuolisia. Bimbo tarkoittaa pinnallista. Silvennoisesta uupuu syvällisyys ja politiikkaan liittyvä innovatiivisuus. Politiikka on ideariihi. Yhteisten ideoiden ja asioiden sopimista. Ratkaisuja, ei ratkaisujen vaatimista.

Ihan sattumalta arvostamani syvälliset naispoliitikot (Hautala, Hassi, Andersson) käyttävät meikkiä hyvin hillitysti. Sen sijaan vähemmän arvostamani naiset (esim. Tuksu) käyttävät meikkiä runsaammin. Annan täyden vapauden (enkä edes ole mikään antamaan) ihmisille koristautua miten haluavat. Mutta olisi itsesuojelun liioittelua että raivostuisin siitä että minun ulkonäköäni pilkataan. Niin tehdään jatkuvasti, mutta koska en pidä itseäni pinnallisena, en välitä moisesta.

Alicia Keys lopetti meikin käytön tietyistä syistä, ja palasi käyttämään tietyistä syistä. Silvennoisesta löytyy paljon piirteitä, joita ihmiset eivät halua myöntää hänessä olevan koska ”hän on niin kiva ja oikeamielinen” sekä ”mäkään en tykkää persuista, kylläpä Tiia taas maalitti nasevasti Jani Mäkelän”. Tviiteistä myös huomaa että hän elää puolisonsa kautta joka taas on syvällinen.

Lisäksi amerikkalaisia yliopistotutkimuksia on myös maskeeraamisesta. Haluttiin tai ei, on todettu esim. että meikatut naiset saavat parempaa palkkaa. Se horjuttaa feminismin (joka on polttanut rintaliivejä ja vastustanut meikkaamista) tasa-arvokäsitystä. Totesin myös, että kun Silvennoinen maalitti minut ja sai 1500 tykkäystä, niin 9000 seuraajan armeijalla on merkistystä silloin, kun maalitetaan yksi nimittelijä joka ei epäröi käydä minkä tahansa koulukiusaajaporukan kimppuun.

Olet Tiia toki oikeassa, että ”puupää-bimbo” tekee minusta misogyynin loppuelämäkseni…vai tekeekö? Kun epätoivoisessa tilanteessa yritän selittää, että olen jeesannut oikeassa elämässä raiskattuja naisia, niin sinä sanot, että turha yrittää. Olen misogyyni bimbottelun takia. Minä sanon: misogyyni ei auta raiskattuja, mutta sensijaan pikkunäppärä persujenmaalittaja auttaa viimeiseen asti tappouhkailijoita, sairaanpilkkaajia, ableisteja, raiskaajaksi ja uhkaajiksiväittäjiä, ja häirintyneeksi/mielisairaaksisolvaajia. Miksi tuo toiminta tekee sinut Tiia? En tiedä, mutta olen miesbimbo mielummin kuin ”häiriintynyt naisten pahoinpitelijäincel” (jonkalaisia lausuntoja minusta twitter on pullollaan. Rikosilmoitus tehty, mietin lisäilmoituksia).

Paras todistukseni siitä, etten ole misogyyni, on Silvennoisen ja minun yhteistyöhön liittyvät messenger-keskustelut (jotka ovat todisteina minulla taltioituina). Ylläpidimme yhdessä ”Loppu MV-lehdelle” – sivua facebookissa yli kolme vuotta. Ensimmäiset innokkaat ja sopuisat keskustelumme ovat vuodelta 2017. Olemme sivulla aktivoituneet myös yhdessä vääntämään rasisteja ja naisvihaajia vastaan. Vuosien kokemuksella Silvennoinen tietää aivan varmasti, etten ole naisvihaaja, mutta sellaisen hän minusta teki. Satojen tuhansien todistaessa. Sellainen on twitterin algoritmi. Ja naisvihaajana jään historiaan. Valheellinen maalitus kattoi niin valtavan ihmisjoukon.

Silvennoinen: Olet ripustanut seinäkuvaksesi lauseen jossa solvataan sinua puolisosi ”patjaksi”. On kaksinaamaaista toimia tuolla tavalla. Sinun suosionhakuisuutesi on läpinäkyvää. Kuvankaappauksessa alla kierrät muka ovelasti : ”Enhän minäkään sano…” Hyvä puoli asiassa on ettei sinulla ole kuin misogyynikortti, ja itse pyörit vassarifeministiporukassa joka toimii kuin naispuoliset sovinistit, kuten eräs sanoi.

Tässä naistenahdistelija, nimimerkki Rödvin Laine ja Silvennoinen miettivät miten freelancehommiani voisi hankaloittaa, ja häiritä läheisiäni. Sain myös Turun linnasta marraskuussa museotyöntekijän paikan. Kaksi päivää ennen töiden alkamista, syöpäni todettiin. Eli jos olisin Turun linnassa duunissa nyt, Rödvin ja Tiia ilmoittaisivat sinne että olen ”häiriintynyt hullu” ja minut pitää saada pois.

Takaisin tarinan aikajanalle. Aina kun minusta esitettiin uhkaus, loukkaus tai solvaus twitterin puolella, otin kuvankaappauksen siitä, ja tein sivulleni ketjua (jossa lopuksi yli 80 uhkausta, kunnianloukkausta ja solvausta). Lisäsin jonkun lystikkään kuvauksen jokaiseen niin ettei niitä voitu ruotia uudestaan. Tämä tuntui kiihottavan maalittajia uuteen raivoon.

Kun mietin koko prosessia, ymmärrän kuinka paljon itse tein väärin. Vaikka varsinainen syntilistani on melko lyhyt (sellaisen työn ammattietiikasta puhuminen, josta työstä en mitään tiedä, nostamalla esiin kysymyset esim. vammaisten, ylipainoisten ja vanhusten kanssa luoduista asiakassuhteista, ehdottamalla seksityöläisille liittoa, unionia, kattojärjestöä, jossa terveydenhuolto, työttömyyskassa ja seksiorjien auttaminen ja toisaalta sitten tämä ”männänviilaajabimbon” käyttäminen Silvennoista vastaan) niin pahin virhe oli ankaran maanisuuden vallassa itsevarmasti hyökkääminen ihmisiä vastaan. Ei raivolla vaan teeskennellyn hillitysti. Se pelottaa ihmisiä.

Rebekka ja Jessikka ovat vaihtaneet kaupunkia/maata rajun maalituksen ja kiusaamisen alla. Mutta hyökkääjänä on ollut vain äärioikeisto. Minun kimpussani oli äärioikeisto, vasemmisto, äärivasemmisto ja vähemmistöt. He väittivät että minä maalitin yksin 200 ihmistä. Ei. Kumpikin puoli oli tukkanuottasilla. Yksilö ei voi maalittaa kahta sataa ihmistä. Alla Häkkinen käsittääkseni ilkkuu minua kaadetun sivuni tiimoilta.

Varmasti iso maalittajajoukko oli pettynyt, koska lannistamiseni tuntui lähes kolmen viikon jatkumolla vaikealta tehtävältä. Itsestä tuntui, että piti jatkaa jääräpäisesti, koska piti myös yrittää todistaa, että yksilön on joukkopaineen alla mahdollista selvitä, jos hän kokee olevansa oikeassa. Mitään ”oikeaa” ei kuitenkaan ole. On vain raatelua ja loukkaamista.

Lopulta olin vain aivan lopussa ja luovutin. Tajusin etten tule voittamaan. Olin aiheuttanut itselleni suunnatonta vahinkoa ja toisaalta maalittajani olivat tehneet minulle lähtemätöntä vahinkoa, mutta yksi asia nousi muita kirkkaampana esiin. Vaikka äärioikeisto on julmaa ja kusipäistä sakkia, niin vasemmistolaiset miesvihaajat ovat pahempia. Syynä ilkeys, cancelointi, maalitus, valtavalla joukolla potkiminen, kieroilu, valehtelu ja alhainen incel/setä/häiriintynyt/mielisairas/raiskaaja – termistö ja yllättävän raju uhrin kroonisten sairauksien ruotiminen ja pilkka.

Lopuksi hermoni pettivät ja haukuin koko sakin ”tekofeministeiksi”, ”dekadenteiksi vätyksiksi” ja ”syvällisyyttä ja elämän liekkiä vailla oleviksi teeskentelijöiksi” tms.

Tässä pari uhkausta. Toinen nuorelta antifasistilta jonka Partisaani maalitti. (niin kuin minutkin).

Kaikkein ahkerinta oli tämä raportointiin / cancelointiin yllyttäminen. Kymmeniä ja kymmeniä erilaisia yrityksiä, ja agitointia erilaisiin ilmiantotapoihin. Oli hauskakin episodi. Kansallismielinen tuli muka ”puolustamaan” minua, eli rienaamaan feministejä (jotka olivat kimpussani sillä hetkellä). Ilmoitin tyypille (feministejä puolustaen) ”Haista vi**u”. Tyyppi ilmiantoi, sain varoituksen ja tämä aiheutti voimakkaan sysäyksen kohti sivun jäädyttämistä. Niiden ihmisten puolustaminen jotka pilkkasivat minua syöpäni takia.

Vaikka minulta deletoitiin kuusi vuotta ylläpitämäni rakas maan isoin disinfon vastainen sivu, niin lopputulemassa itse sain ilmiannettua paljon enemmän vihapuhetta kiusaajiltani kuin sadat saivat kollektiivisessa raportointihysteriassaan ilmiannettua minulta (vaikka heitä oli yli sata kertaa enemmän). Miksi?

Siksi, koska kenelläkään noista kimppuunikäyneistä olennoista ei ole mitään minun postaamaani todellista uhkausta, kunnianloukkausta, solvausta, kuolemantoivomista, mitään muutakaan merkittävää todistekuvankaappausta minua vastaan. Heillä on tapana sanoa: ”olet ottanut pois insta/facesisältöä”. Ei. Teitä on ollut parhaimmillaan satoja ottamassa kuvankaappauksia postauksistani. Varmasti olisitte ehtineet. Kysymys oli siitä, että tajusin alusta loppuun, että jos sanon yhdenkin harkitsemattoman lauseen, se lause on leikattu pitkästä asiapitoisesta vastineesta, ja minut on sillä irtileikatulla lauseella välittömästi sidottu twitterin kusipaaluun jossa en voi puolustautua.

Eräs rauhallisena ja asiallisena tunnettu twitterkäyttäjä on ollut jo puoli vutta tuon vainoojaporukan kiusattavana. Näillä vaihtoehtoihmisillä ja sairaidenpilkkaajilla on kuitenkin nuorten vasemmisto/feministipoliitikkojen tuki (ja mukana on myös näitä poliitikkoja), joten pelottaa maamme tulevaisuus, jos sitoutumattomia kiusaa vasemmisto ja feministipuolue niin kovalla raivolla että mielenterveys horjuu, ja se menetetään.

Alla häkkinen käyttää juuri samaa ajatusmallia kuin Junes Lokka lähetyksessään: ”Viitalan mielisairaus johtuu hänen omasta pahuudestaan”.

Loppu MV-lehdelle – sivu perustettiin jo 2015 toukokuun alussa karille ajaneen kansalaisaloitteen muodossa. Perään pykätty sivu sai rajun nosteen alusta pitäen. Janitskin oli aloittanut vuotta aikaisemmin. Alkajaisiksi teimme boikottitapahtuman yhdessä SONKin kanssa. Joihinkin tahoihin oli vaikeaa saada yhteyttä. Muistan mikä työvoitto oli saada vihdoin kontakti Amazoniin ja se miten nämä lopettivat MV-lehdessä mainostamisen. Loin taistelupäissäni kiitollisuuskampanjan jossa ihmiset vuokrasivat/ostivat Amazonilta juuri ilmestynyttä ”Selma”- leffaa.

Sitten tuli adressi johon sain vajaat 1000 nimeä. Meksikolainen ystäväni Rosa käänsi sen espanjaksi, ja se lähetettiin Espanjan poliisille. Mukana oli Iljan osoite. En ikinä unohda. Calle Gamorra 19, Barcelona. Janitskin pidätettiin vuorokaudeksi, ja päästettiin vapauteen. Vaikka jatkuvasti tongin tietoa Janitskinista, hänen bandidoskytkyistään, varallisuudestaan, bisneksistään, niin en voinut niitä sivulla julkaista. Ulkomailla oli pari nettilehteä jotka käyttivät minulta saamaansa tietoa. Tein myös vetoomuksen kanadalaiselle Avaaz-alustalle. Organisoin vetoomuksen jolla etnonationalistien virastaan potkima lääkäri otettiin takaisin töihin. Kolmas vetoomus oli Wiikin/Lokan poispotkiminen Patreon kulttuuriyhteisöstä, jossa he pesivät likaisia youtubevoittojaan ”faktantarkistajina”. Kaadoin myös vihatilejä kaikilta isoilta somealustoilta.

Kirjoitin MV-lehdestä blogin, joka on vieläkin luetuin kahdeksankymmenen blogaukseni joukossa. Siinä paljastin löytöni, eli Mc Bandidos Barcelonan domain kuuluu Iljalle. Silloin tuli bandiittien suomalaiselta Euroopanvastaavalta viesti, että lähtölaskentani on alkanut. Iljalta tuli myös kaksi tappouhkausta. Toisessa ”löydyt auton takaluukusta”. Toinen oli kylmäävämpi koska se ei ollut minulle kohdistettu. ”Olen pikkuhiljaa kyllästymässä tuon Viitalan touhuun. Luulen että olisi aika tehdä asialle jotakin”.

Myös puhdasta hyvää oli ”liittoutuminen” HONRin eli Sandy Hookin murhattujen lasten vanhempien verkkoon, joka voitti oikeusjutun Alex Jonesia vastaan. Sain sivultani 300 uutta seuraajaa HONRin sivulle. Yleensä ottaen jaoin uutisia sivulle jatkuvasti, mutta en halunnut sivusta muiden kopiota. Yllytin sivulaisia erilaisiin tempauksiin ja aktivismin muotoihin. Käytin täysillä sivun väkimäärää vaikkapa vain Kupittaan siirtolapuutarhan pelastamiseen. Olin 2019 mennessä esiintynyt 6 kertaa MV-lehdessä sairaissa solvausartikkeleissa. Lukijamäärät kohottivat ne googlehaun ylimmäisiksi nimelläni.

Kävin viimeiseen tappeluun. Andorra on postimerkkivaltio, ja rupesin jahtaamaan Iljaa valokuviensa pohjalta. Kylpyläkeskuksen keilahallista ”oli 200m. kotiin”. Keilaratojen reunalistoissa punavalkoraidoitus. Katsoin Andorran hiihtokeskusten, hotellien, kylpylöiden ym. esitteet läpi ja oikea löytyi. Vieressä oli Hotel Palarine, missä Ilja asusteli ja ruokki ”omaa” lemmikkipossuaan. Sitten kun olin viestitellyt kaikille tahoille, ihmettelin miksei kukaan vastaa. Andorra on rikkaiden joutilaiden veroparatiisi. Tuollainen kotimaastaan paennut ”vaiennettu totuuden torvi” herättää ihailua vallasväessä. Andorra oli siirtymässä Iljan puolelle. Sain älynväläyksen. Tein tekstiä sisältävän kuvan jossa oli esitelty Janitskinin kaikki rikokset, osoite, ja kerrottu pidätysmääräyksestä, ja lopuksi kerrottu, että nyt vastuunpakoilu loppuu, tämän näkevät kaikki tahot. Sitten julkaisin sen twitterissä tägäten kyberpoliisin, rikospoliisin, ulkoministeriön, Andorran poliisin, Andorran ministeriön, europolin ja interpolin. Nämä tahot tuijottelivat toisiaan, ja seuraavana päivänä interpol pannoitti rikollisen.

Tämän jälkeen MV-lehti muuttui Venäjän juoksupojaksi, ja aloin saada estohyökkäyksiä, tilejäni sotkettiin ja kaadettiin, tunkeuduttiin, mail täynnä venäläisiä pornolinkkejä ja tiliini ostettiin droneja ja kelloja nettikaupoista. Laajensin ilmastonsuojeluun, myöhemmin muuhun. Aloin olla todella väsynyt. Ylläpidossa ollut Silvennoinen ei koskaan tehnyt mitään. Sivun kannattajakunta oli muuttunut ikäväksi. Jos jotain uutista ei ollut kuin iltsikassa ja julkaisin sen, nousi kauhea poru. Janitskin piratisoi hesarin artikkeleita mutta sivulaisten enemmistö kannatti musiikin piratisointia. Kun julkaisin jutun ilmastanmuutoksesta, paruttiin että miksei MV-lehdestä mitään. Julkaisin siitä, ja kukaan ei tykännyt. Junes lokan hassu oikeudenkäyntikuva 480 tykkäystä. PEN-yhdistyksen läpileikkausartikkeli disinformaatiosta: kahdeksan tykkäystä. Kerjäsin jotain muuta jatkajaa sivulle, tai edes jakamaan vastuuta. Turhaan.

Joten olen yrittänyt velvollisuudesta pitää sivua yllä itseäni ruoskien. Olisin vain halunnut itse lopettaa sen ennen kuin tuollainen itsekeskeinen räyhääjäporukka, joka ei ole omahyväisyydeltään mitään konkreettista hyvää tehnyt elämänsä aikana.

En kirjoita tätä osoittaakseni syyttömyyttäni. Olen syyllinen siinä missä joku muukin. Silloin kun Noah Chomsky allekirjoitti muiden muassa vetoomuksen missä haluttiin rauhoittaa seksuaalisuuteen, sukupuolittumiseen, ylivarjeluun ja etnisyyksiin liittyvää raivoisaa puolestaloukkaantumisen kulttuuria, silloin päätin että voinhan minäkin olla jotain mieltä. Alla Häkkisen piiriin kuuluva yksilö aiheuttamassa minulle stigmoja. Sairaanpilkka on surullisinta käytöstä kaikesta.

Sanon nyt tähän loppuun teille cancelkulttuurin pahanilmanlinnuille ja maalittamisen marsulaumoille sen saman, jonka sanoin kerran liivipojillekin: Menkää Kuusamon metsiin kirkumaan toisillenne. Siellä teillä on oikeudet asua teltassa anarkistina.

Boomerina osaan sen verran sanoa, että loputon kellokorttiloukkaantumisenne on kaukana inhimillisyydestä. Olette saaneet parhaat eväät elämään parhaassa maassa, ja se mitä niillä eväillä teette, on tyytymättömyys, kettuilu, valittaminen, päihteiden ja lääkkeiden käytöllä leuhkiminen, maalitus, painostus, nimittely, ja kaiken kauniin ja hyvän halveksinta. Kyllä minä tuollaista touhua saan inhota jos haluan. Saan jopa kirjoittaa siitä.

I don’t need anyone
Don’t need no mom and dad
Don’t need no pretty face
Don’t need no human race
I got some news for you
Don’t even need you too

I got my devil machine
Got my electronic dream
Sonic reducer
Ain’t no loser
I’m a sonic reducer
Ain’t no loser

People out on the streets
They don’t know who I am
I watch them from my room
They all just pass me by
But I’m not just anyone
Said I’m not just anyone

I got my devil machine
Got my electronic dream
Sonic reducer 
Ain’t no loser
I’m a sonic reducer
Ain’t no loser

I’ll be a pharaoh soon
Rule from some golden tomb
Things will be different then
The sun will rise from here


Then I’ll be ten feet tall
And you’ll be nothing at all

Kuningas alkoholista 19.3.2021

Kokkasin. Tom Yam-keitto | vasikan entrecôte, linssimuhennos, coleslawsalaatti, kevätparsaa | juustoja, viikunaa, päärynää

Morjes, tuli kymppi täyteen päihteetöntä!

Ihan samanlainen päivä kuin muutkin, paitsi syön kerrankin himoitsemiani ruokia hinnasta välittämättä, hemmottelen itseäni super-tummapaahtoisella kahvilla ja katselen ”Parasite”-leffan iltasella. Oli sykähdyttävää kun ”i am sober”-mobiilisovellus kilautti aamupäivällä ja tein kymmenvuotis tsempit muille päihteitä vastaan tappeleville applikaation käyttäjille.

Vuosi on ollut täynnä huippuja ja monttuja. Kerron tietty hyvät jutut ensin. Lopetin neljä kuukautta sitten tupakoinnin ja olen full HD-streittari nyt. Ajattelinkin hakkauttaa rastit kämmenselkiin. Chandra Shuklan ja allekirjoittaneen ”WHALEWIPER | XAMBUCA – Sisiliskopäiväkirjat” – levy ilmestyi Mika Vainion muistolle. Se sai hyvän vastaanoton ja minua syvähaastateltiin Turun Sanomien kulttuuripuolelle. Tein jo neljännen video-ohjauksen Tulenvalajan ”Kohdalla Unohduksen” – sinkkuun. Kesällä oli pari festarikeikkaa Lähettiläillä ja freekombomme Sotatanssi piti hedelmällisen äänityssession. Studiokeikoilla kävin Ronski & Satanicin, Multimediakonsulttien, Rinko Ruonala trion ja Sattaliten levyillä. Tein yhdysvaltalaisten konemuusikoiden ”Covid aid”-levylle biisin. Se oli kova juttu. Virstanpylväs. Tein nimittäin kaiken itse soitosta ja äänityksistä sovituksen ja miksauksen kautta masterointiin asti. Olen harrastanut liikuntaa, kuvannut jonkin verran, perustanut someen aktivismiprofiileja, treenannut, lukenut, kokannut, kirjoittanut blogia melko ahkeraan ja miettinyt tulevaisuutta. Koronasta huolimatta vuosi on ollut aika hyvä.

Ikäviä juttuja oli marraskuussa todettu lymfooma, ja lääkeannosten pakkovähentämisestä johtuva kiihtymys. Heinäkuun alussa hoidot on hoidettu ja sitten nähdään onko musta mihinkään, vai meneekö ruuhi sairaseläkkeelle. Neljä ystävää, Eero, Seppo, Masa ja Benny kuolivat. Siinä kait ne vastoinkäymiset.

Muistan 16-vuotiaana kun maistoin alkoholia ensimmäisen kerran. Gin lemonia Puolalan puistossa koulun diskon tauolla. Samoihin aikoihin ja myös Puolalan puiston kupeessa Pansion pojat tarjosivat mustaherukkaviiniä. Siviilipoliisin vihreä lada korjasi minut ja vei Tuureporinkadun asemalle. Isällinen konstaapeli nuhteli ja päästi vapaaksi. Kävelin kotia kohti kun näin joen rannassa samaiset kamut, ja taas pulputin mustaherukkaa, ja nyt tulikin maija paikalle. Vei mut samalle asemalle ja nyt sama konstaapeli oli täysin hiilenä. Ei siltikään tullut kopitusta.

Pansion jengi ei ollut mitään äidinkulta-sakkia, mutta sainhan siinä sitten opetusta punkrumpalin hommiin, ja tärkeimpään eli keskikaljaan ja makeisiin viineihin. Näistä veijareista harva vajosi lopuksi alkoholismiin. Kolme parasta kamua siltä ajalta on lähes täysraittiita.

Ilmeisesti Hemingway-innostuksestani johtuen mulla oli outo fiksaatio juomisen suhteen. Piti olla hiljaa. Se oli tärkeä juttu ja täysin järjenvastainen. Joskus Egri bikaver-pullo tyhjennettiin ykkösellä kuten jäähallin takana ennen Motörheadin keikkaa 1981. Hiljaisuus oli lähinnä pyrkimystä ”tyylikkyyteen” ja humalatilan ankaraan kätkemisyritykseen.

Jo nuorella iällä musiikki, bändit, keikat pitivät huolta että alkoholia kului. Eräänä vuonna tein 150 keikkaa ja alkoholi oli läsnä hotellissa keikkaa odotellessa, keikan jälkeen ”palkintona”, ja kapakassa / yökerhossa loppuilta. Humalassa tuli mokailtua siinä missä muillakin tuli. Krapulat olivat ällöttäviä. Aina sama ”paikkaava” minttufernet aamiaisena. Siinä sitä luettiin samaa kirjaa kymmenet vuodet. Mutta en koskaan vaarantanut päivätöitäni alkoholin takia.

Neljäkymmentä täytettyäni, juomisesta oli kaikki ilo poissa. Määrät suurenivat valtaviksi, mutta olo oli tasaisen sumea, toivoton. Ei ollut oikein krapuloita, muttei humalaakaan. Silti joku ajoi jatkamaan. Halusin pois itsestäni. lopettamiseni oli koruton, samoin kun tupakoinnin lopettaminen marraskuussa. Olin aloittaessani tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten lopeta. Kummatkin paheet lähtivät ilman ammattiapua, antabusta, nicorettea tai muutakaan poppakonsteja. Pysyin vain erossa lannistajista ja pistin itselleni ainoastaan päivästä viikkoon – kuukauteen maalit.

Nyt on alkanut tulla ikää sen verran että jatkan raittiuttani ja keskityn itsekkäästi omiin mielitekoihini loppuelämäkseni. Olen puskenut kaikenlaista tuskaduunia pitkin elämääni. En tarvitse rahaa. Teen virheitä. Hermostun. Yritän korjata virheitä. Loppujen lopuksi työn tekeminen puhdistaa kaikesta negatiivisesta.

Kiitos niille jotka ovat tsempanneet ja kannustaneet tällä tiellä. Ymmärrän että ei minun tule ruinata nykyään mitään kannustusta ja onnitteluja keneltäkään. Tarkoitan sitä, että moni haluaisi vähentää alkoholinkäyttöä ja siitä puhuminen päihteettömän kanssa voi nostattaa itsesyytöksiä.

Parasta nykyään on se, että nuoret eivät välitä tinttaamisesta. Meillä on kasvamassa hieno ikäpolvi. Sen huomaa nuorista ilmastoaktiiveista ja yhteiskunnallisesta valveutumisesta. Nuoret tekevät, poliitikot puhuvat.

Kaikkea hyvää teille tätä lukevat. Asioilla on tapana järjestyä. Nähdään näissä merkeissä taas vuoden kuluttua!

Kirkkopuiston nakkikioski

Eeppinen nakkari

Ikää 18. Kakadu-discosta oli päähän jäänyt soimaan hidas ”I like Chopin”. Taivallus kohti Nummenpakan ghettoa. Joskus seurassa, joskus ilman.

Viimeiset rahat käytettiin aina vanhalle rouvalle. ”Nakkisämpylä”. Upeat tuoksut. Höyry hulmahti, kun rouva otti varovasti sämpylän pihdeillä terässäiliöstä ja yhtä taitavan kätevästi leikkasi saksilla sämpylän auki. Väliin toisesta säiliöstä pitkä Tammisaaren nakki. Sinappi oli pippurista keltaista hieman makeaa. Lähes samaa mitä saa nykyään Nurmi & Sulosen leipomosta. Lisäksi rouva tiesi, että halusin sipulini paistettuna. Setti oli muistaakseni 2,50 markkaa eli 0,5€.

Että oli hyvää.

Rouvalta sai myös höyrystä ryynimakkaraa ja omenapiirakoita, jotka olivat kuin lihiksiä, mutta sisällä omenahilloa. Joskus ostin ryynimakkaran ja omenapiirakan jälkiruuaksi, joskus pistätin ryynärin omenapiirakan väliin ja paljon raakaa sipulia.

Joskus baarireissulta palatessa ei ollut killinkiäkään taskussa. Menin uitetun koiran näköisenä luukulle anelemaan ilmaiseksi haljenneita nakkeja. Yleensä löytyikin, ja välistä rouva antoi ehjiäkin. Oltiin jo tuttuja ja hän taisi pitää musta.

Myöhemmin nakkarille alkoi valikoimiin ilmestyä näitä muodikkaita nuorison hamburgereita. Se olikin jo vähän lopun alkua vaikka munahampurilainen oli hyvä.

Nykyään ei ole teräksisiä nakkikärryjä, sämpylät eivät ole höyryssä, Tammisaaren nakkitehdas on nurin, mistään luukulta ei saa paistettua sipulia.

Mutta uskomattoman elähdyttävät muistot heräsivät kun näin tämän valokuvan.

Tiina Wiikin vaihtoehtoiset faktat

”töissä”

Tiina Wiik valehtelee kolmesta syystä. Hän haluaa yhdistä propagandallaan kannattajansa yhtenäiseksi joukoksi. Hän haluaa hyötyä propagandasta taloudellisesti sekä hän haluaa kasvattaa suosiotaan. Propapagandan yleinen pääsyy, eli vääristyneen poliittisen arvomaailman ja kansankiihotuksen osuus on Wiikin tapauksessa pienempi. Poliittinen valehtelu ja agitointi on Wiikille vain väline jolla hän pyrkii saavuttamaan kolme edellämainittua. Wiikin valheellinen propaganda käyttää keinoinaan mustamaalausta, yleistyksiä, perustelemattomia väitteitä, vastakkainasettelua, vastaanottajan imartelua, oman maineen korostamista, vastaanottajaan samaistumista ja vastustajien leimaamista. Hän siis mielistelee yleisöään. ”voisitteko ikinä ajatella että teidän tyttärenne…”. Tietty yleistys, esmes ”matuleiri” antaa luvan satuilla koska aika, paikka ja nimetty tekijä puuttuvat. Mustamaalaus jakaantuu joukkoon ”suvakit”, sekä yksityisiin nimettyihin kohteisiin, joiden valheella demonisoimiseen osallistuu myös chatyleisö.

Käsittelen tässä blogissa vapaassa järjestyksessä Tiina Wiikin eri tyyppisiä valeita ja mis/disinformaatiota. Ettei blogi olisi täynnä linkkejä ja kuvankaappauksia, teemme niin, että jos joku ei usko ilman todisteita, ilmoittakoon kommentilla ja kaivan todisteet.

1. Wiik väittää, että Texasin pakkaset eivät johdu ilmastonmuutoksesta. Ne kyllä ovat sääilmiö, mutta sääilmiö joka aiheutuu ilmastonmuutoksesta, joka on useiden muidenkin äärimmäisten sääilmiöiden takana. Teksasin ilmiön liittymisestä ilmastonmuutokseen on tiedepiirien konsensus.

2. Wiik väittää blogissaan, että puolet liberialaisista olisi muka kannibaaleja. Totuus on ettei kulttuurillista ihmissyöntiä esiinny Liberiassa, mutta taikauskoon perustuvaa ja sisällissotaan liittyvää kannibalismia oli jonkin verran. Se ei ollut nälän tyydyttämistä kuten Suomen suurien katovuosien aikaan, vaan jonkinlainen rohkeusriitti.

3. Wiik mustamaalaa elokapinan aktivismia: ”..riittävän tyhmiä uskomaan että auton voi pysäyttää työntämällä”. Kiinan opiskelijamielenosoituksessa nuori mies oli ”riittävän tyhmä” ja pysäytti tankin Pitkänrauhankadulla.

4. Wiik väittää valheellisesti että ”mielenterveysongelmat ovat ihmisen oma vika”. Mielenterveysongelmien puhkeamiselle on monenlaisia syitä, mutta koskaan ne eivät ole kantajansa ”oma vika”. Köyhyys ja syrjäytyneisyys voi esimerkiksi toimia osatekijänä, muttei kokonaistekijänä. Toisaalta Wiikin ahkerasti käyttämä kannabis voi toisinaan toimia liipasimena psykoosin puhkeamiseen, muttei koskaan perisyynä. Vielä pitemmälle Wiik menee väittäessään että ”mielisairaus johtuu ihmisen pahuudesta”. Ihminen on siis ensin paha, ja tämä ”pahuus” aiheuttaa mielenterveysongelman puhkeamisen. Tällainen konitohtorointi on hyvin loukkaavaa ja iljettävää, koska stigmat perustuvat nimenomaan tahdosta riippumattomiin itsesyytösten puuskiin, vaikka alitajuisesti tajuaakin, että sairaus saattaa iskeä keneen tahansa.

5. Listaan tänne myös hupaisia ei-niin-tärkeitä valeita Wiikiltä. Dmitry Gurbanovin puolukkareissun keräyssaaliin Wiik nimesi riemuissaan pilkallisesti ”sianpuolukoiksi”, kunnes asiantuntija saapui kertomaan, lehdissä näkyvän eron.

6. ”Natsit nousivat 30-luvulla vastustamaan antifasismia”. Näin järjettömän väitteen on Tiina julkaissut. Hän siis väittää, että vastustajat olivat olemassa ennen vastustettavaa. Melkoinen neronleimaus.

7. ”Eikä normaaliin palata kunnes tautitapaukset ovat nollassa”. Näin siis pandemiaan liittyen Wiik pistää sanat hallituksen suuhun. Ei pelkästään liiottelua vaan vale.

8. Wiik Oulun raiskausringistä: ”Ulkomaille karannut mies oli aivan eri tapauksesta”. Virallinen media: ”Kahdeksas epäilty ehti paeta Saksaan”.

9. Wiik valehtelee että tekemässäni valtuustokoosteessa ei olisi Lokan valtuustolle esitäämiä puheenvuoroja. ”Junes ei siellä mitään sekoillut, vaan ne olivat aivan yksin vihreät, jotka riehuivat Juneksen puheenvuoron aikana siihen malliin, että pj joutui lopulta mutettamaan heidät.” Valtuustolle Lokka uhkasi jäädä pois kokouksesta koska ”äärioikeiston marssi”. ”Mikä prosentti kiusaajista on ulkomaalaisia….matut hakkaa suomalaisia”, ”Suvakit: pitäkää se naama tukossa kun mä puhun”, ”Te olette kaikki väärässä ja rasisteja”, ”SPR on haitallinen järjestö ja tuo meille ulkomaalaisia”, ”Satu Haapanen loukkaa minua sen typerillä mielipiteillä!!”, ”Poistu kokouksesta ja mene nukkumaan!”, (Haapaselle) ”Sitä paitsi hän on nainen, hänellä ei ole oikeutta puhua!”, (Haapaselle) ”No vittu taasko sää alat sössöttämään!”, ”Nämä ihmiset…emmä edes tiedä onko nää ihmisiä”, Viimeinen valtuustopuheenvuoro on Lokalta: ”Te ootte niitä väkivaltaisia”. Nämä kaikki kommentit menivät valtuustolle.

10. Wiik väittää Vehkoon valehdelleen tulonsa oikeudessa. Vale. Mitään todisteita hän ei ole löytänyt.

11. ”Trump on voittanut. Bidenin voitto on matemaattisesti naurettavan epätodennäköinen”. Tätä salaliittoa/disinformaatiota Wiik jaksoi jauhaa pitkään senkin jälkeen kun Bidenin voitto oli virallistettu.

12. ”Ruotsissa on tapahtunut 583 henkirikosta 2017”. Emävale. (oikea määrä 113)

13. ”Yritti hyväksikäyttää päihde, ja mt-ongelmaisen heikkoa hetkeä”. Tämä liittyy allekirjoittaneen auttamisyritykseen/helsinginmatkaan erään henkilön ollessa voimakkaan itsetuhoisessa tilassa. Toinen Wiikin kotikaupungista auttamaan lähtenyt ei myöskään käyttänyt hyväkseen ”heikkoa hetkeä”. Sen sijaan Wiik käytti, ja mm. teki sairasta pilkkaa uhrin aikaisemmasta elämäntilanteesta, jossa poikaystävä oli pahoinpidellyt häntä. Wiik myös käytti hyväkseen uhrin kuukauden mittaista päihdekierrettä suuntaamalla somessa räävitöntä pilkkaa sekä häntä, että auttajia kohtaan.

14. Wiikin blogista: ”Tavallinen nainen kyllä arvostaa suomimiestä eikä ala parjaamaan tätä lääppijäksi ja naistenhakkaajaksi ulkomaalaisten raiskaajien tekoja peitelläkseen.” 47% suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa tullut kantasuomalaisen raiskaamaksi/pahoinpitelemäksi. EU:n lähes 30 jäsenvaltioista määrä on toisiksi suurin Tanskan jälkeen.

15. ”…ja nykyisen väestökehityksen jatkuessa suomalaisista tulee vähemmistö kotimaassaan. ”. Näissä Eurabia/white genocide-teorioissa kummallisinta on, että vasta Bat d’Yeorin (Euroopan ulkopulelta) jälkeen Renaud Camus kirjoitti salaliittoilevan väestönvaihtokirjansa 60-luvulla. Kuitenkin pamgellerit ja jaredtaylorit + Tarrant ovat Euroopan ulkopuolelta, ja niin huolissaan. Väestötieteilijät jo 90-luvulla ennustivat hitaan kehityksen jossa valkoinen väestö jossain sadan vuoden päässä on sulautunut (EI vaihtunut) tummaihoisiin. Kuitenkin Lähi-idän muslimiperheessä on n. 5 lasta, kun Ranskassa määrä on 2,7, ja kantaranskalaisilla 2,4. Vale tulee siis sulautumisesta vs. vaihtumisesta, ja siitä, että ilmastonmuutos ehtii koitua kohtaloksemme ennen tuota muutosta.

16. Wiik: ”Mehän ei missään nimessä kielletä tekevämme laittomuuksia. Se kuuluu meidän strategiaan kyllä.” ”Noin sanoi Elokapina Oulun johtaja häntä haastatellessani tänä iltana. Kokeilkaapa huviksenne löytää PVL:ltä kannanotto, jossa kehotettaisiin laittomuuksiin.” PVL: Vastarinta agitoi vallankumoukseen: ”Kansallinen hallitus vakiinnutetaan kompromissittoman poliittisen taistelun avulla. Tämä Vastarintaliikkeen muodostama hallitus palauttaa perinteisen ja autoritaarisemman yhteiskuntajärjestyksen, jonka ideologiset perusteet ovat nationalismissa ja sosialismissa.” Eli tämä tarkoittaa laitonta vallankumousta. Toiminnankuvaus on täynnä kiertoilmaisuja joilla yritetään hämätä.

17. Wiik: ”.. Suomessa Yle väitti, että Johnson ”ilmaisi tukensa” Breivikille, mikä on silkkaa vääristelyä. Greg johnson: ”Yet in the end, for all of his crimes and mistakes, I cannot judge Breivik too harshly. He is an awakened white man, and those are all too rare.” (Greg Johnson on yksi etnonationalistien näkyvimmistä meuhkaajista).

18. Sisämisisteriön ekstremismiraportista: ”…vaikka heti raportin alulla sanottiin, että terroriteot sisältyvät väkivaltaiseen ekstremismiin, oli jihadistien rikosluvut jätetty taulukosta pois”. 2015 ei yhtään uskonnollisen ääriryhmän rikosta Suomessa. Vale.

19. Wiik väittää valheellisesti Saku Timosen kiistävän blogissaan islamilaisen väkivallan. Vale. Timonen myös todistaa valeeksi järjettömän väittämän.

20. Wiikin Blogi: ”Koska halutaan hyveliputtaa rasisminvastaisuutta, väitetään, ettei terrorismilla ole uskontoa. Ettei islam ole mitenkään erityisen paha, vaikka 98,9% tämän vuoden 696 terroriteosta on muslimien tekosia.” Koko maailman terroriteot menevät 2016 lähemmäs kolmea tuhatta, joten summasta päätellen kyseessä Eurooppa. Eurostat-tilaston mukaan 15,6% islaminuskoisten iskuja. Tätä suurempia mm. separatistit ja erittelemättömät. Äärioikeistoiskut ovat lähinnä viharikostilastoissa.

21. Wiik valehteli myös ”saaneensa töitä” n. 1,5 vuotta sitten. Profiilinkorotusyritys päättyi nolosti. Mitään töitä ei koskaan ollutkaan.

22. Wiik väiiti Eero Mäntymaan olevan ”valetoimittaja”. Ei pidä paikkaansa. Paavo Tajukangas ja Panu Huuhtanen – he ovat valetoimittajia.

23. Wiik: ”Fishmobiin osallistui 200 mummoa”. Poliisin arvio: ”n. 1000 osallistujaa”.

24. Valheellinen hysteerinen sianteurastustarina Järfallassa muuttuikin normaaliksi lampaan poiknik-grillaukseksi.

25. Wiik: ”No no square – this is where the money goes”. Kysymys oli mitättömän pienestä osa-alueesta ”Turvallinen Oulu”-hankkeessa. Tik tok, eli nuorten ehdoilla. Tämän rungon ympärillä on kymmeniä hankkeita: Toimenpide 1: Lasten ja nuorten turvataitokasvatuksen edistäminen
Toimenpide 2: Koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen seksuaalirikosten ehkäisemiseksi
Toimenpide 3: Lasten ja nuorten psykososiaalisen tuen vahvistaminen
Toimenpide 4: Monialainen toimintamalli nuorten kohtaamiseen vapaa-ajalla
Toimenpide 5: Nuorten itsetunnon vahvistaminen ─ tarinoita Oulusta
Toimenpide 6: Kotouttamisen tehostaminen
Toimenpide 7: Nuorten rikoksentekijöiden kuntoutus

26. Lokka kertonut oikeudessa elävänsä kelan tuilla. Wiik väittää heidän elävän streamtuloilla. Raastuvassa tuskin kannattaa valehdella, joten Wiik valehtelee.

27. ”Sakke-poika on taas ollut aktiivisena ja lähestynyt jonkun 8-vuotiasta tyttöä TikTokissa”, Sakke on nuoriso-ohjaaja ja lähetyksen näkivät tuhannet. Sairas mustamaalaava vale.

28. Wiik on useita kertoja valehdellut somessa ja lähetyksissään, että olisin muka väkivaltainen ja uhkailisin ihmisiä. Wiik ymmärtää tällaisen valeen propaganda-arvon. Minunhan pitäisi ottaa koko somehistoriani todisteeksi. Eli todistustaakka on Wiikillä, mutta hänellä ei ole mitään. Samalla hän ymmärtää seuraajiensa nielevän syötin koska tällaisen disinformaation omaksuminen vahvistaa heidän vihaansa.

29. Wiik on useamman kerran väittänyt 15 tuhannelle kannattajalleen, että olisin muka ”sekakäyttäjä”. Nyt syytös on todistettavissa vääräksi omaisten, kahdeksan vuotuisen raittiusblogini, 24 bändikaverini, ja noin 50 ystäväni voimalla. Tosin Wiik on estänyt minut joka alustalla, joten hän voi vapaasti satuilla mitä sylki suuhun tuo. Nyt asiat muuttuvat.

30. Sloganiksi muodostunut ”ASYL on ainoa puolue…” on täyttä puppua. Wiik kerää kannattajakortteja, sillä ASYL haluaa päästä vaaliliitosta puolueeksi. Viittä tuhatta kannattajakorttia ei ole vielä kerätty.

31. Wiik: ”Välittäminen loppuu siihen, kun joku ihmettelee, miksi vanhusta ei rokoteta mutta mamut rokotetaan.” Typerä vääristyneen mielen juoru. Ihonväri tai siirtolaisstatus ei vaikuta priorisointiin koronarokotteen suhteen.

32. Wiik Fatima Diarrasta: ”Se fiilis kun nainen, joka on päässyt ihonvärillään eduskuntapuolueen varapuheenjohtajaksi ja järjestön puheenjohtajaksi, valittaa, että häntä syrjitään työmarkkinoilla. Valkoisena miehenä Fatima ei olisi nyt vihreiden vpj..” Vale. Diarra pääsi omin avuin.

33. ”Hoksasin juuri, että huomenna tulee täyteen vuosi tipatonta. Äärimmäisen hurja tilanne😇”. Vale. Seuratkaa Wiikiä lähetyksissä. Hänellä on viinipönikkä keittiössä. Hänen hampaansa ja huulensa muuttuvat yhä mustemmiksi kun hän ”käy tauolla” ja lähetys etenee. Hän on myöskin kertonut juoneensa alkoholia Baltian maiden reissuillaan.

34. Johannes koskesta: ”Ja tässä puhutaan ihmisestä, joka itse kannattaa poliittista väkivaltaa. Toisin ajattelevien pahoinpitelyä. Jos kyseessä olisi joku normaali ihminen, totta helvetissä olisin hänen puolellaan, mutta se ei minua jaksa hetkauttaa, jos Koski joutuu elämään sääntöjensä mukaan”. Koski kannattaa kaikkea muuta kuin väkivaltaa. Wiik ei suosionkipeytensä sokaisemana ymmärrä, että jonain päivänä hän joutuu tilille valeistaan. Koski kuvaili dystopiaa. Ahdistavaa mielikuvitustulevaisuutta.

35. ”Samaten orjuus on naurettavan liioiteltua. Etelässäkin orjuuden huippuvuosina n. 1% valkoisista omisti orjia. Mustat ja intiaanisyntyiset orjanomistajat on pyyhitty historiasta tyystin, samaten juutalaisten yliedustus orjien tuonnissa amerikkoihin”. Faktantarkistukseen erikoistuneelta sivulta: ”He posted, one “lie circulating that only 1% of white southerners owned slaves. #FHTE In 1860, 1% of white southern families owned 200 or more human beings, but in states of the Confederacy, at least 20% owned at least one and in Ms and SC ran as high as fifty percent.”

36. ”Ja mikähän rikos tuo olisi? Ei edes tekijänoikeusrikos kuvan suhteen, kun ei ole taloudellista hyötyä.” Identiteettivarkaus. Tekijänoikeusrikos ei vaadi taloudellista hyötyä.

37. Kun Notre dame paloi niin Wiik levitti videota, jossa ”imaami kävelee Notre Damen katolla.” Kyseessä oli palomies.

38. Wiik väittää että olisin muka uhkaillut vasemmistoa ja erotettu sen vuoksi. Uhkailuvale ei ole Wiikiltä. Tapaus liittyy vaaliklubiin. Klubin järjestäjä K.N. todistaa että en ole uhkaillut ketään. Myös se että Vas. puheenjohtaja pyysi minua ehdokkaaksi tämän kevään kunnallisvaaleihin, todistaa, ettei minua ole poispotkittu mistään. Persut potkivat Wiikin, ja estivät hänet puolueesta.

Tässä siis valtava määrä Wiikin disinformatiivista aivopesua, propagointia ja valehtelua. Hän on pakkomielteinen valehtelija. Vuosi vuodelta hänen sairaalloinen patologinen valehtelunsa pahenee, ja kun se liittyy lähes aina yksilön maalittamiseen, se haavoittaa vakavasti kymmeniä ellei satoja syyttömiä. Se on eräänlainen koneisto, jossa ensin napataan neutraalista uutisesta itseä hyödyttävät kohdat, lisätään puolet valehtelua ja liiottelua. Suunnitellaan kärsijä ja tuutataan vale samalla maalittaen yksityishenkilöä tai ”suvakkeja”. Chattia seuraamalla huomaa miten houkuttelevan rasistiset ja vihaa tursuavat valeet uppoavat kritiikittömään kohdeyleisöön. Tämä on kuin vihan ja rasismin voitelema infowarskoneisto.

Vaalit ovat tulossa. Miettikää tarkkaan, ketä äänestätte.

[Verse 1]
You think you’re gonna live your life alone
In darkness and seclusion
Yeah, I know
You’ve been out there, tried to mix with those animals
And it just left you full of humiliated confusion
So you stagger back home and wait for nothing
But the solitary refinement of your room spits you back out onto the street
And now you’re desperate and in need of human contact

And then you meet me
And your whole world changes
Because everything I say is everything you’ve ever wanted to hear
So you drop all your defenses and you drop all your fears
And you trust me completely
I’m perfect in every way

’Cause I make you feel so strong and so powerful inside
You feel so lucky
But your ego obscures reality and you never bother to wonder why things are going so well
You wanna know why?

[Chorus]
’Cause I’m a liar!
Yeah, I’m a liar!
I’ll tear your mind out
I’ll burn your soul

Jasmina Ollikainen raottaa etnofasistikaapin ovea

1. Jasmina Ollikainen, Awakening II 2. Asovan pataljoona ristiinnaulitsee ja polttaa elävältä siviilin 3. Asovan pataljoonan sihteeri ja Awakening 2-puhuja Olena Semnjaka

Hoksasin juuri, että olen kirjoittanut kansallismielisistä vaikuttajista melko paljon (Hamilo, Wiik, Niemelä, Lokka, Janitskin, Kuru/Sinimusta liike). Jatkan siis sarjaa Jasmina Ollikaisella. Tunnen tarvetta informoida äärioikeistossa vaikuttavista yksilöistä niistä kiinnostuneille, koskapa skenestä kirjoitetaan, mutta vähemmän yksilöistä.

Ollikainen on etnonationalisti, traditionalisti, vanhan liiton fasisti, sisulainen, muukalaisvihamielinen rotuhygieenikko. Hän on myös Helsingin akateemisten perussuomalaisten viestintävastaava, historianopiskelija, lastenkirjailija ja luonnossa liikkuva kukkien ystävä.

Tämä kahtiajako on Ollikaisen riippakivi, joka pitää hänet osin kaapissa. Jos hän lähtisi kollegoidensa Kurun, Wiikin, Lokan, Haapalan, Selinin, Sipolan, Jalosen ja Hokkasen tapaan revittelemään, se tuhoaisi hänen lastenkirjailijauransa ja vaarantaisi hänen yliopisto-opiskelunsa. Samoin on Nico Saramon laita. Silloin sordinon asentaminen on ainoa vaihtoehto. Ollikaisen sydän on sykkinyt muukalaisvihamielisyydelle tosin jo 15-kesäisenä, jolloin hän on kirjoittanut kouluaineeseensa ”…vieraiden vaikutteiden imeminen tuhoaa eurooppalaisen/suomalaisen kulttuurin”.

Lähdetään liikkeelle Jasminan aktiivisimmasta vuodesta. Tai luultavasti se on vasta tulossa. 2019 hän nimittäin puhui Awakening II ja 612-soihtumarssitapahtumissa. Awakening II:n tilat kieroili Tuukka Kuru vetäen jo toisen kerran arvovaltaisen ravintolan melkein konkurssiin. Pihalla nähtiin panssariajoneuvokin ja Turku kohteli muutenkin etnovieraitaan hyvin, eli jatkoravintola heitti kaikki asiakkaansa ulos että pääsi varmasti valkonationalisteista eroon. On tärkeä ymmärtää, että Ollikaista ympäröivä äärioikeistoporukka tekee hänestä samanlaisen. Hän on samassa rintamassa kun samaan mikrofoniin puhunut paramilitarististen fasistijoukkojen sihteeri joka on kouluttanut ja radikalisoinut uusnattseja myös rapakon toisella puolella. Asovan pataljoonan puolisotilaalliset joukot ovat tunnettuja raukkamaisuudestaan. Kunnantalo tuleen ja pakenijat ammutaan naureskellen, lapsisotilaiden koulutus, kylän siviilien pommitus kukkulalta tankilla. Eurooppalaisen journalistin raaka teloitus, kidutukset ym. Semnjaka on tämän sairauden hymyilevät kasvot länttä kohden. Ollikainen tietää tämän. Hän kokee itsekin olevansa jonkinlainen taistelija. Mutta kukaan ei huomaa hänen varsinaista radikalisoitumistaan, koska hänen kiertoilmaisunsa kirjalliset kykynsä antavat hänestä kohtuullisen neutraalin kuvan.

Awakeningissa (Ollikainen vihaa anglismeja) hän puhui juuri tästä taistelusta. Syytti yleisöä laiskuudesta. Valkoisia lapsia on saatava. Ei vielä synnytystehtaita. Yleisöllä ei ole pahemmin edes puolisoita, miten sitten lapsia? ”…turha tuottaa lapsiakaan tänne tällaista kurjuutta ja globalisaatiota katselemaan”. Miksei Jasminalla ole lapsia? Hän syyttää muita. Millaista kurjuutta? Suomessa on huikea elintaso. Globalisaatio? Ollikainen on yhtä hölmö kuin sinimustat. Luulee että Suomi pyörisi sisämarkkinoilla. Samoin hän kannattaa linkolalaisittain agraariyhteiskuntaan siirtymistä. Onneksi hän ei ole puikoissa. ”Coca-cola on monen nationalistinkin suosikkijuoma, olen havainnut. Halpaa pizzaakin päädytte syömään, vaikka samalla saatatte tulla tukeneeksi ties minkälaisia Suomelle vieraita uskonnollisia muotoja”. Näin Jasmina nuhtelee konferenssivieraita, kun samalla hänen facebooktykkäyksistään löytyy ABC, Subway, Lidl (jota hehkuttaa twitterissä kolmesti, ja joka tuhoaa suomea eniten), Pizzeria ja pub Teheran sekä Netflix. Kuten Hennalan KKK-liputtaja, nämä Awakening-vihatapahtumat leviävät nettiteitse ympäri maailmaa, ja Suomen vienti ja profiili sivistysvaltiona kokee kovan kolhun, mitä etnot tietty haluavatkin. Konferenssia edelsi tietovuoto. Järjestäjien telegramchat vuosi kaikille. Löytyi mm. tällaisia hengennostatuksia: ”Adel Wolf: ”Kaikkihan tietää juutalaisten olevan lastenmurhauksen lisäksi erittäin ansioituneita pedofilian ja muun irstailun saralla”. Wolf juutalaistaustaiselle: ”Mene uuniin”. Chatissa oli myös Kuru, Linsén, Saramo, Selin, Kiemunki, valelääkäri Riku Hautala, Jarmo Alander.

612-kulkueen puheessaan Ollikainen puhui absoluuttisesta kokoontumisen/yhdistymisenvapaudesta, joka ei ole absoluuttinen. Se nähtiin saman päiväyksen natsimarssilla. ”Menetetyt itsenäisyys ja omanarvontunto voidaan saada takaisin” ”Suomi ei täytä itsenäisyyden kriteerejä, eikä ole itsenäinen”. Tässä globalisaation vastustaja kieltää jokaisen EU-valtion itsenäisyyden paitsi ne muutamat irtautuneet. 24-vuotias opiskelijanalku jakaa tuomionsa kokonaiselle valtiolle. Mikä hän on puhumaan edes etnojen puolesta omanarvontunnosta? Nämä kansallismieliset ovat juuri sitä työtöntä syrjäytynyttä joutoväkeä, joille monille jopa armeijankäyminen on mahdottomuus. Tätä täysin samaa epäisänmaallisuutta edusti Ruotsinatsien revohka. Ruotsalainen joka edustaa maataan joka ei ole 300 vuoteen sotinut, kailottaa Suomen itsenäisyyspäivän olevan ”so called indipendence day”.

Muutama sananen HAPSU ry:stä jossa Ollikainen vaikuttaa tiedottajana. He toimivat Akateemisen karjalaseuran hengessä. Laulavat marssilauluja, ja koluavat hautoja ja muistomerkkejä. AKS:n ja heimosotureiden seasta on löytynyt kaksi tärkeää palvonnan kohdetta sekä HAPSUlle, sinimustille, että etnonationalisteille. Kolmas on terroristi Eugen Schaumann. Bobi Sivén on mytologisoitu opiskelija joka on näissä piireissä kohotettu fetisistisen palvonnan kohteeksi. Ymmärrän että rajantakaisessa karjalassa on suomensukuisia kansoja, ja Inkeristä olen itsekin äidin puolelta. Mutta on jotenkin kummallista rotuajattelua että saamelaisten etnisyys ja upea kulttuuri on halveksittavaa, ja vienankarjalan etnisyys ja kulttuuri valtavan ihailun kohde. Ne ovat Suomen ainoat todella uniikit kulttuurit. Sivénhän ei minusta ollut mikään sen kummempi suuruus siinä mielessä, että sodat ovat usein rajariitoja ja etnisyyksiin liittyviä. Sivén oli hyökkäävä osapuoli. Lähinnä hänet on glorifioitu itsemurhansa vuoksi. Hän toimi nimismiehenä toisella puolella rahaa, ja koki pettäneensä suomalaiset lopettaen elämänsä vaikeuttaen muiden suomalaisten elämää. Itsemurha vallatun alueen takia. Tunnustan että minullakin on samantapainen sankari, puolalainen oppinut Ryszard Šiwiec joka sytytti itsensä tuleen televisioiduilla laulujuhlilla koska tunsi maansa puolesta tuskaa kommunismin puristuksessa. Puolaa on riepoteltu aina. Sivénin ihailussa ja haudalla poseeraamisessa on yksi tärkeä piirre yli muiden. Roolinotto. Nämä kiihottuneet ihmiset ovat huomaamatta nationalismin lumoissa. Heidän sankareidensa teot ovat myös heidän tekojaan. Ollikainen on sankari, niin hän luulee. Hän puhuu itsestään taistelijana joka istuttaa omenapuun vaikka maailmanloppu on jo ovella (Jasmina:Luther?, minusta Juice, ja ”Musta aurinko nousee”) Nationalisti varastaa sankariteot ja muokkaa ne osaksi omaa kaanoniaan. ”AKS-perintö näkyy siihen liittyvien laulujen laulamisena sekä haudoilla ja muistomerkeillä käymisessä. Olemme myös vierailleet AKS:n perinneyhdistys ry:n tilaisuuksissa”. Hei hapsulaiset: tuo perinneyhdistys vie vaatteita ja lääkkeitä Inkeriin ja Aunuksenkarjalaan. Korjaa asuntoja ja rahoittaa terveydenhuoltoa. Olkaa nyt niitä oman elämänne bobisiveneitä ja menkää auttamaan heimoveljiänne. HAPSU on ”Rahvas”- julkaisussaan esitellyt yhdistyksen julkilausumia, jotka eivät kuulosta ainakaan vapaamieliseltä opiskelijakampukselta temmatuilta: ”Kaksikieliset yliopistot säädettävä yksikielisesti suomenkielisiksi”. ”Suomen on irtaannuttava kehitysyhteistyöjärjestelmästä”. ”PS-nuoret vastustaa ylioppilaskuntien SETA-jäsenyyksiä”. ” kansat ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”. Lopulta vuoden 2019 aikana HYY päätti poistaa HAPSUn ylioppilaskunnan järjestörekisteristä rasistisena.

Toinen, vielä voimakkaamman palvonnan kohde on Elias Simojoki, jolle Nico Saramo on perustanut jopa twitterprofiilin. Simojoki oli outo yhdistelmä itkuisena saarnastuolista suursuomea rukoilevaa pappia ja toisaalta raakaa fasistisissiä joka osallistui myös kyydityksiin. Simojoen yltiöpatrioottisesta hengentäyttämästä ilmaisusta ja fundamentalistikristityn ja tappajan hybridistä Ollikainen/Sinimusta liike ovat tehneet toteemin itselleen. He ovat maalanneet itsensä nurkkaan, koska Kurun kiskomana heidän pitää vastentahtoisesti kiinnostua myös uskonasioista, joka voimakas uskonnollisuus on nimenomaan ollut suomalaiselle fasismille tunnusomaista.

Sinimustat, HAPSU ja muutama kymmentä etnonationalistia siis ovat Ollikaisen skene. Naisia on vähän, ja kun pojat lähtevät kokoustamaan asekätkentäseuduille, ei naisia oteta mukaan ollenkaan. Luodakseni kontrastia Ollikaisen tietynlaiseen naiviuteen kätkettyyn muukalaisvihaan, pistän hänen lähipiiriltään muutamia kommentteja jotka todistavavat sen miten Ollikainen pyristelee mutta onneksi nämä oman elämänsä vihtorikosolat pilaavat kaiken. Poliisi poisti antifasisteja bussista matkalla Kukkavirtaan. Sinimustien puheenjohtaja Olavi Saarelainen: ”…mielestäni teidät kaikki olisi pitänyt pistää rautoihin ja takoa hieman järkeä päähän sivummalla”. ”…varmasti olisi toimiva linja aggessiivisten mielisairaiden ihmisten kohdalla, jotka näkevät natseja kaikkialla”. Iisak Selin Christchurchin joukkoampumisesta: ”Nyt on äärimmäisen tärkeää että ei lähdetä yleistämään eikä viljelemään vihaa valkoisia kohtaan. Luoti täräyttää vain kerran, rasismin arvet ovat ikuiset”. ”Onneksi kyseessä on yksittäistapaus”. Älkää koskaan unohtako, että niin kauan kuin Uudessa Seelannissa on ollut muslimeja, ei mitään rikoksia tai häiriötä ole tullut heidän suunnastaan. Johannes Sipola Tarrantin surmatyöstä: ”Syy lasten ja vanhusten tappamiseen on monikulttuurisessa yhteiskunnassa”. Sipola ei näe häiriintyneessä joukkomurhaajassa mitään vikaa. Kaikki syy on sopuisissa muslimeissa. Etnojen mielestä lapsia ja vanhuksia saa tappaa. Tarrant on Selinin mielestä syytön, ”veri petturipoliitikkojen käsillä”. Matti Haapalalla on myös asiaa: ”…kaiken maailman hinurit ja marxistit pyörittävät yhteiskunnan sallittuja mielipiteitä”.

Ollikainen laajentaa toimintapiiriään jatkuvasti nyt myös haastatellen youtubessa Timo Hännikäistä uuden kirjan tiimoilta. Lisäksi vastajihadisti jussi K. Niemelän kustantamolta ilmestyy linkolakirja jossa Ollikaisen tekstejä. Ollikainen kuuluu myös Suomen Sisuun ja on ainakin kerran esitelmöinyt Sisun tilaisuudessa. Minulla oli ilo debatoida Ollikaisen kanssa instagramin puolella. Kun puhe oli näistä valkonationalisteille rakkaista eurabiateemoista, selitin että kehityssuunta on väestöennustettu jo 90-luvulla. Väestönvaihtajat luulevat itse keksineensä pelottelujargoninsa. Väestönkehitykselle ei 20 etnonatsia paljoakaan voi. Hän sanoi minua alistuneeksi. Se että painovoima pudottaa omenan puusta – sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen, iloisuuden, vihan, taistelun tai ainaisen muukalaisvihaisen kirkumisen kanssa. Se on vääjäämätön yhtälö jota Ollikainen kumppaneineen jouduttaa vaatimalla kehitysavun lopettamista. Linkolakirjaan osallistumiseen liittyen puhuimme Myös Jasminan kanssa luonnonsuojelusta yleensä. Aivan kaikessa törmää samaan efektiin. Kun vanhakantaisen konservatiivinen fasistinen traditionaali linja on valittu, on itsesuggestiolla ja itsepropagoinnilla saavutettu vihalimbo jossa oma 80 vuoden takainen maailma pitäisi palauttaa nykypäivään. Huuma on niin valtava ettei ollenkaan tajuta että ei kellon viisareita voi kääntää taaksepäin. Ei missään päin maailmaa. Ja siksi nämä poloiset valitsevat ekofasisti Linkolan. Kun yritin selventää että hienoa kun kirjoista saaduilla rahoilla on ostettu metsää, ja hienoa kun mallia näytetään, mutta ei. Etno kuvittelee toivorikkaana että Linkolan haaveilemat joukkotuhot koskisivat vain ”vääränvärisiä”. Kun sanoin vihreän liikkeen aloittaneen Norjan Altalta, ja Koijärvi, missä Linkola käväisi oli toinen. Satu Hassi sai kunnian Kioton ilmastosopimuksen luomisesta, Hautalasta ja Soininvaarasta puhumattakaan. He olivat Koijärvellä ja ovat suojelleet planeettaa satojo tuhansia kertoja enemmän kuin ikimetsän uhriutuva oraakkeli. Ollikainen kekkasi, että koska Linkola perusti Vihreän liiton, kunnia kaikesta kuuluu hänelle vaikkei hän tehnyt muuta kuin sadatellut ja syytellyt. Juuri tämä. Natonalisti on niin syvällä maailmassaan ettei kykene muuttamaan ajatteluaan. Lisäksi Ollikainen sanoi sukupuolentutkimuksen vievän kaiken ajan vihreiltä, eivätkä he suojele luontoa. Ymmärrettävää tuo asenne. Kova juttu kuulemma että Timo Hännikäinen on testamentannut omaisuutensa luonnonperintösäätiölle. Romanttista. Todellisuudessa Hännikäinen lanasi vielä neljä vuotta sitten jumppasalin lattiaa naisten lentisvuoron jälkeen. Hän kustantaa kirjan edellisten rahoilla, mutta perinnöksi siitä ei ole.

Ollikainen pitää aika vähän ääntä itsestään, siksikään hänestä ei saa oikein otetta. Sen olen huomannut, että Ollikainen on kuolemanvakavissaan roturutsansa, väestönvaihtonsa ja muukalaisvihansa kanssa. Sillon kun hän hyökkää jonkun poliitikon kimppuun, niin touhu on melko kylmäävää. Pistän jokusen tviitin valottamaan: ”Mikä ylipäänsä on sellainen maailmankuva tai ”kulttuuri” joka tarvitsee töhrimistä, rikkomista ja sensuuria?” Tämä liittyy mm. Leopold toisen patsaan tuhoamiseen. Totta ettei historiaa voi muuttaa, mutta totta on myös, että hänen natsikaverinsa töhrivät Leninpatsaan ja Oulun vihreiden ikkunat. Polttivat pridelipun tangosta revittyään, spreijanneet taajamat täyteen hakaristejä, liimanneet tarroja ja kaataneet 140 hautakiveä juutalaishautausmaalta. Ollikainen toivoo myös Al-holilta terrori-iskua joka suuntautuu muutaman naisen ja lapsen Suomeen päästäneitä poliitikkoja vastaan. ”Keniassa siis pahoinpideltiin mies, jonka epäiltiin sairastavan koronaa. Kylläpä on tosiaan hieno maa. Mikä harmi ettei meitä valkoisia tahdota sinne”. ”Jaa että värillisillä on oma kerho. Pitäisikö värittömillä olla myös…?” ””Missäs päin maailmaa niitä serkkuja tavallisesti naidaan?” Kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin: ”Jos Suomessa olisi sama väestötiheys kuin Saksassa, tänne mahtuisi 80 miljoonaa ihmistä” (hypoteesi). Ollikainen: ”Oletko trolli?”

Ollikainen on kohtuusivistyneenä oiva apu etnoille, mutta hänen aktivisminsa on pitkälti puheiden pitämistä ja äärioikeistolaisen kirjallisuuden arviointia. Kaikki muu on perinnelarppausta, metsäretkiä, seppeleenlaskua, liturgioita ja rituaaleja. Ei jatkoon.

Hey!
Go!

We’ve run out of patience
You’ve run out of time
This scene will not fall victim
To your violence or lies

Your ”values” are nothing
But excuses to start fights
Quit fronting like you’re standing
For a moral cause tonight

United as one, we won’t stand aside
You tried to fuck with our scene
We’re gonna fuck your life

[Chorus]
This machine
This machine
This machine
This machine
Kills fucking fascists
Dead
That’s right, dead

Tiina Wiikin rasistinen Liberia-disinformaatio

Liberian ensimmäinen hallitus

Tiina Wiik ilmeisesti tajusi itsekin kirjoittavansa blogimaisen yritelmänsä voimakkaalta rasistiselta pohjalta. Hän nimittäin julkaisi kirjoituksensa ainoastaan venäläisellä VK-alustalla. Kysymyksessähän on meneillään oleva sotarikosoikeudenkäynti koskien Tampereella lymyillyttä liberialaista hirvittäviin raakuuksiin syyllistynyttä entistä sotilasta.

Mikä tästä vastineesta Wiikin ”Mitä Liberian kauhuista tulisi oppia”-kirjoitukseen tekee tärkeän? Kysymys on Wiikin laajalle levinneestä isosta kannattajakunnasta joka lähtökohtaisesti on valmis nielemään kaikki lihanpalat mitä Wiik heille heittelee. Kysymys on historiallisesta valehtelusta ja rasistisista johtopäätöksistä valheisiin nojaten, sekä koko Afrikan asujaimiston demonisoinnista ”kivikaudelle jääneenä barbaariväestönä”.

Ennen kuin lähden oikomaan valheita, kuvailen syitä ja kantimia liittyen tähän äärioikeiston käyttäytymismalliin.

Tyypillisellä rasistilla on pakkomielteinen halu mittailla tummaihoisten älykkyysosamääriä, teknisiä saavutuksia, kaikkea mikä erottaa rasistit positiivisin mittaustuloksin afrikkalaisista. Tällä ei ole mitään tekemistä universaalin ihmisarvokäsitteen kanssa. Ominaisuudet eivät liity ihmisarvoon muuta kuin rasistien päässä. Rasistin vinksahtaneen näkemyksen mukaan ihmisarvo nojaa pitkälle kuvitelmaan ihmislajin alalajien erilaisuudesta ja toisaalta jonkin alalajin samankaltaisuudesta. Näitä sitten mitataan älykkyysosamäärällä että voitaisiin tuomita jotkin alalajit erilaisina kelvottomiksi. Rasistit myöntävät, että Aasialaisten keskimääräinen ÄO pyörii lähellä 115:a kun meillä suomalaisilla se on 95-98. Suoraan myöntämällä he saavat keskustelun käännettyä jälleen Afrikkaan. Tällä asialla Wiik ratsastaa jälleen. Hän kauhistelee, tuomitsee ja ylentää härskisti myös itseään ihan vain ihonväriinsä perustuen. Perusnationalistihuttua. Mutta disinformaatioon ja suggeroivaan propagandaan seuraavaksi.

Heti alussa Wiik pistää Suomen ja Liberian bruttokansantuotteet vieretysten jonkinlaisena sivistyksen mittana. Tulos johtuu ”verenperimästä”. Hän väittää liberialaisen äo:n olevan alle 65, kun se on 67. Ensimmäinen vale. Bruttokansantutteen lisäksi voi myös verrata työttömyysprosenttia joka Liberiassa 2,4. Wiikillähän työttömyysprosentti sata koko elämän kestolta. Toki se on yksi köyhimmistä maista, mutta kaiken on palveltava nimenomaisesti Wiikin rasismia. Wiik kuvaa keskivertoliberialaisen ”henkisesti vakavasti jälkeenjääneeksi” yhteiskunnallisesti määritellen.

”Ei ole siis ihme, että maa ei kehity”. Liberia on vähentänyt tuntuvasti valtionvelkaansa ja parantanut bruttokansantuotettaan 5% vuodesta 2014. Wiik puhuu alentuvasti taikauskosta mutta allekirjoittaa suomenuskon opetuksen kouluissa (sinimustat). Wiikin mielestä liberialaisista lapsista ei pidetä huolta, koska heitä on paljon, ”johtuen siitä että lapsethan ovat puolustuskyvyttömiä”. Siis vedotaan lasten huonoon kohteluun ”koska Suomessa lapset eivät ole puolustuskyvyttömiä”. Koko kirjoitus on yhtä epäloogista halventamista.

Wiik menee vääristelyssään jopa niin pitkälle, että väittää että yli puolet liberialaisista on harrastanut ihmissyöntiä. 1979 ilmestyneessä kirjassa ”Man-eating myth” debunkataan koko maapallonlaajuisesti ihmissyönti. Nimittäin kulttuurillinen ihmissyönti. Tätä ei ole kumonnut kukaan. Jos puolet kansasta olisi kannibaaleja, olisi kysymys kulttuurillisesta kannibalismista. Vanhat kannibaalitarinat ovat usein merimiesten juoruilua, muuthan eivät voineet niinä aikoina tarkistaa asiaa. Tämä asia on hyvin tärkeä, koska Wiikin koko korttitalo romahtaa jollei hän saa ulostaa kontroverssejä valeitaan, kauhistelujaan ja puolitotuuksiaan. Kapinakenraali Blahyi teurasti lapsen ja söi tämän sydäntä. Se on totta, mutta Wiik tekee puolesta kansasta kannibaaleja tehdäkseen eroa hänen sivistyneen valkoihoisen ja ”barbaaristen kannibaalien” välillä. Knossoksen saarelta on löydetty todisteet siitä, että jo antiikin Kreikassa on syöty ihmisiä. Jo 1699 tuomittiin Suomessa leski joka oli murhannut 6-vuotiaan lapsensa, paistanut ruumiinjäsenet uunissa ja syönyt. Suurien nälkävuosien aikaan ihmissyöntiä esiintyi Suomessa. Sotahistorioitsija ja tutkija Olli Kleemolan arkistoista on julkaistu jatkosodan kuvia, jossa mm. kaksi sotilasta levittää ihmisen nahkaa. Todistettavasti jatkosodassa on esiintynyt ihmissyöntiä. Virpi Butt miesystävineen paistoivat uunissa uhrinsa jalat ja söivät lihaa. Terhi Tervashonka ja Jarno Elg söivät ihmislihaa 1998. Kuitenkaan en väitä suomalaisten olevan kannibaaleja, tai että meidän pitäisi ihmisinä hävetä. Tämä on vasta-argumentti Wiikille. Rakastan Suomea ja suomalaisia, kuten liberialaisiakin. Me olemme kärsineet paljon.

Vapaaehtoistyöntekijä, useita vuosia Liberiassa asunut Taija Pihlajaniemi on sitä mieltä, että sisällissodan pohjimmainen syy oli luonnonrikkaudet. Wiikin näkökannan mukaan vaalivilppi. Wiikin faktat kummastakin sisällissodasta ovat wikipediasta, lukijoitaan hän hauskuuttaa hajautuneiden armeijakuntien kenraalien lisänimillä. Sitten hän otti jälleen esiin tämän tapettujen vihollisten ruuminosista valmistettujan amulettien kauhistelun. Tällä kertaa etsin pitkään todisteita mutta en löytänyt. Kuitenkin sodan hirveyksien rinnalla tämä ei ole se olennainen asia, vaan se, että halvensi Wiik mitä Afrikan valtiota hyvänsä, hän kertoo jokaisen kohdalla aina tämän saman tarinan. (Lapsisotilaat ovat järkyttävä asia, mutta toisaalta Isäni oli 13-vuotiaana sotilaspojissa ja hänen Erkki-veljensä rintamalla 17-vuotiaana.) Hän on makaaberina ihmisenä kiinnostunut sairaalloisesti tällaisesta revittelystä, mutta toisaalta se on tehokasta propagandaa. Noin yleensäottaen Wiik ei tietenkään kerro sodasta poliittisena asiana, tai kunnioittamalla sodan uhreja. Hän keskittyy kuvamaamaan sodan kauhuja, inhottavuuksia ja kammottavuuksia. Kun tämä tehdään ihonvärin kautta saadaan wiikimäinen kärsimyksen halventamisen kuvio. Hän ei sääli uhreja, vaan vie heiltä ihmisarvon hyödyntämällä heidän kauhujaan oman rasistisen agendansa edistämiseen. Tuskin olen ainoa joka tuntee äärimmäistä vastenmielisyyttä tuollaista hirvittävyyksien banalisoimista kohtaan, ja kaiken valjastamista omiin likaisiin tarkoitusperiinsä. Ja sitten kun Wiik on saanut lueteltua kauheudet mitä ihmisille tehtiin, hän toteaa ettei ”viitsi kertoa karmeita yksityiskohtia”. Tekopyhyys paistaa kaikesta.

Wiik kirjoittaa: ”Tunnetuin naissotilasjohtaja on ehdottomasti kenraali Black Diamond, joka leipääntyi raiskauksiin ja pelossa elämiseen ja perusti naisten militian, jonka tunnuksina toimivat denimvaatteet ja punainen väri. Vaikka hän on niitä harvoja sodan osapuolia, joita voisi sankareiksi kutsua, hän tätä nykyä elää yhteiskunnan pohjasakkana.” Tämä kuvaus naisten puolesta taistelleesta sissijohtajasta on Wiikin ainoa positiivinen liberiakuvaus koko kirjoituksessa ja sekin päättyy halventamiseen ”…elää yhteiskunnan pohjasakkana”. Black Diamond elää köyhissä oloissa Monrovian keskustassa. Hän on töissäkäyvä yksinhuoltaja, jolla on elätettävänään kaksi omaa lasta ja kolme sotaorpoa. Minusta hän on Wiikiin verrattuna arjen sankari, eikä pohjasakkaa.

”Tätä nykyä Liberian presidentti on Ellen Sirleaf” ..höpöttelee Wiik. Vuodesta 2018 Liberian presidenttinä on toiminut George Weah. Wiik ja Lokka mainostavat joka käänteessä olevansa niitä ”todellisia faktantarkistajia”. Tällaisesta greatest hits-disinformaatiosta ei voi päätellä muuta, kuin Wiikin metodin selata nettiä pintapuolisesti etsien rasismia puoltavia seikkoja, ja kirjoittaa täyttä höpöä tietäen, etteivät fanit jaksa tarkistaa suollettuja valeita. Nytkin Wiik toteaa Sirleafin olevan vain yksi rikollinen korruptoituneiden mukakorruptiotatorjuvien presidenttien jatkumossa. Todellisuudessa Sirleafia on verrattu Mandelaan hyvästä syystä. Afrikan ensimmäinen naispresidentti on taistellut naisten oikeuksien ja demokratian puolesta väsymättä, ja istunut vankilassa näiden pyrkimustensä takia. Hän vastasnotti rauhannobelin 2011.

Seuraavassa kappaleessa (etenen kronologisesti) Wiik viimein pääsee kauhistelunsa ja rasistisen potkimisensa kliimaksiin. Mikä on Liberian opetus? ”Kuvittele tämä kaikki Suomeen. Eli suomalaiset tappavat, raiskaavat ja silpovat toisiaan umpimähkäisesti, eivätkä säästä lapsiakaan. Naapurikylänne penskat siepattaisiin sotilaiksi ja laitettaisiin lähtiessä teloittamaan kotikylän väki. Ihmisiä syödään rutiininomaisesti taikavoimien saamiseksi, ja kukaan ei edes kyseenalaista sitä, voiko vauvan verta juomalla tulla haavoittumattomaksi.” Ymmärrätte varmaan Wiikin pointin. Hän ei vain näe metsää puilta. Samat sisällissodan kauheudet koettiin meilläkin aikoinaan. Wiikin yksi konsteista on irroittaa kiistanalaisuus kontekstistaan ja tarjoilla se ikäänkuin ihmisen sisäsyntyinen pahuus ei yltäisi pyhään arjalaiseen rotuun. ”Pertti tekaisi kaverinsa peniksestä kivan riipuksen”. Äärioikeisto käyttää tätä konstia alituiseen. Ilkeilevän huumorin ja käänteissarkasmin kautta haetaan lisää tehoja. Karttunen on ”runopoika” ja tp-hakija ”kultamuna”. Kun hihittelyhuumorin varjolla kerrotaan ”vauvojen leikkaamisesta vatsasta”, ja muista kauhuista, niin kuva Wiikistä hyvin tunneköyhänä ja empatiakyvyttömänä ihmisenä vahvistuu entisestään. ”Suomalaiset vievät menestystä ja vakautta, afrikkalaiset kaaosta ja väkivaltaa”. En voi välttyä ajatukselta että rasismiin kätkeytyy osin myös Wiikin omahyväisyyttä. Alitajuista puolustautumista faktalle, että hänellä ei ole koskasn ollut koulutusta, työtä tai mitään muutakasn asemaa joka toimisi sivistyksen tai ahkeruuden mittapuuna.

Tästä alkaa osio missä ”historiantutkija” Wiik rupeaa läpikäymään Liberian ja Afrikan historiaa. Wiik: lähti ihan hyvin, mutta ei liberialaisilla ole nykyään samoja oikeuksia tai velvollisuuksia ”kuin jenkeillä”. Liberia on 1822 perustettu Afrikan ensimmäinen itsenäinen tasavalta. ”Saharan eteläpuolisella alueella elettiin pitkälti kivikautta länsimaisten saapuessa sinne. Esim. pyörää, kuokkaa tai lapiota ei oltu keksitty siellä lainkaan, vaan ne ovat puhtaasti eurooppalaisia vientituotteita.” Alueella ei eletty kivikautta, vaan sekä idässä, lännessä että etelässä oli vauraita kuningaskuntia. Raunioita vielä löytämättä. ”Malin sulttaani kuunteli hovissaan kulta- ja hopeakitaroiden soitantaa, ja Timbuktun suuressa kauppakaupungissa toimi yksi maailman varhaisimpia yliopistoja.Valkoisten oli kuitenkin vaikea kuvitella minkään mustan kansan kykenevän pystyttämään monumentaalisia rakennuksia ja luomaan valtioita.” Suuri syy epäuskolle on historiankäsitys itsessään. Historiahan on kirjoitettua tietoa, mutta Saharan alapuolisesta Afrikasta ei löydy historiaa, mutta muita todisteita kyllä. Maanviljelys alkoi siellä 10 000 vuotta sitten, ja työkalut itsessään ovat alunperin afrikkalaista keksintöä. Tuskin silloin käsinkään on kuokittu. Raudan käsittely on keksitty samanaikaisesti kuin Euroopassa, putta metodi erilainen. Itse asiassa ihmiskunnan suuret, siis todelliset keksinnöt ovat Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Euroopassa ei ole keksitty mitään erityisen suurenmoista. Ja kun Wiik on niin mielevänä kehumassa itseään herrakansa suomalaisten edistyksellisyydestä, niin pistetään Tacituksen kuvaus suomalaisista, joka siis kirjoitettua historiaa: ”Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos.” Josko Tacitus tarkoittaisikin lappalaisia, on kysymys fenneistä eli suomalaisista.

Wiik: ”Kuten on se teknologia ja teollisuus, mitä tänäkin päivänä alueella näet: ei siellä tuoteta uusia innovaatioita vaan yritetään kehitysavun voimin kopioida muiden kansojen keksintöjä ja näiden elintasoa.” Afrkkalaisia Saharan eteläpuolisilta alueilta tulevia innovaatioita ovat. mm. tulenhallinta, kivikirves ym. työkalut, hospital-in-a-box, kaivostoiminta, täysturvatut enkryptatut webserverit, lääketieteellinen ”cardiopad”-tabletti, digitaalinen laser, painovoimapohjainen automaattinen verenvaihto, CAT-skannaus, josta nobel, Malin 7000 vuotta vanha laskutikku, Ennokannabioidien käyttö diabeteksen hoidossa, fraktaaligeometria, Afrikassa myös osattiin luuduttaa murtuneita luita, paikattiiin hampaita, keksittiin keisarinleikkaus, leikattiin aivoja ja tunnettiin mikrobeille altistamisen ”rokottava” vaikutus. Lisäksi ”äo alle 65” – Liberiasta tulee paljon keksintöjä, sovelluksia ja patentteja. Suoriisi on olosuhteisiin sopiva uusi lajike, joka on ilmastoystävällinen. U-raportti (tekstari) ebolan torjumiseen, Ilab mobiilisovellukset, datankeräys, visualisaatio, analysointi, osallistujakartoitus, 3500 liberialaista kehittäjää, Liberian opetuksenkehittämiskumppanuus. Yksityisellellä osallistumisella valtion koulujärjestelmää käyttäen. Hyvät oppimistulokset, Palavaprojekti intiimin kumppanin väkivallan torjumiseksi, Uudestaanintegrointiohjelma lapsisotilaille (DDR), sekä NYVS, eli nuorten vapaaehtoispalvelu.

”…Jos siirtomaaisännät eivät koskaan olisi sinne menneet, nämä Afrikan alueet eläisivät edelleen kivikautta. He eläisivät pitkälti metsästäjä-keräilijöinä, ja pienimuotoista kaskiviljelyä olisi, mutta maatalous ei juuri voisi kehittyä ilman siihen tarvittavien työkalujen keksimistä. Jopa afrikkalaiset kankaat ja korut, joista mustat ovat perin ylpeitä, eivät ole alun perin afrikkalaisia vaan enimmäkseen aasialaisia.” Wiik ei edes tiedä, että Liberia ei ole koskaan ollut siirtomaa. Ok, siirtomaaisännät eivät koskaan menneet Liberiaan, eletäänkö siellä edelleen kivikautta? Esim. Roviagaten satelliittisovellukset, visuaalikeksinnöt, kaupunkimonitorointikeksinnöt ja useat patentit ovat peruskoululainen Wiikin rotupuhtauden saavuttamattomissa. Kankaista sen verran, että Malista on löytynyt kankaanpala ajalta 800 ekr. Kuviointi on uniikkia. Mande, ja tellem-kansojen ”stripweaving”-kudontatekniikka on uniikki, ja afrikkalaisia kuvioita ei löydy idästä.

Wiik puhuu afrikkalaisista ”alisuoriutujina” koska äo. Hänestä afrikkalaiset eivät kykene mihinkään. He ovat vääränvärisiä. Loistava perustelu peruskoululaiselta on se, että ”pyörä siirtyi 2000 vuodessa Mesopotamiasta Eurooppaan ja Aasiaan, muttei Afrikkaan”. Eli eurooppalaiset ja aasialaiset tavallaan niinku keksivät pyörän kanssa.

”Joten kun Suomeen tuodaan liberialaisia tai somaleja, seuraukset ovat samat kuin sillä, jo toisimme tänne ihmisiä tuhansien vuosien takaa: heitä, jotka ovat eläneet teltoissa ja luolissa metsästäjä-keräilijöinä ja joiden älykkyys ei ole vielä nykyisiin mittoihinsa noussut. Tietenkään muinaisihmiset eivät tänne sopeutuisi eivätkä he varsinkaan olisi mikään uusi nokia vaan eksoottinen mutta kallis ja todennäköisesti vaarallinen erikoisuus, joita tasa-arvon kannattajat voisivat sitten paijata heidän yhdenvertaisuuttaan vakuuttaen.” Toisiksi viimeinen kappale. Tähän taideteokseen en halua lisätä mitään.

Lopuksi Wiik vielä tuomitsee kristinuskon, ja kertoo miten 2-vuotias ”suljetaan tynnyriin ja heitetään nuotiolle kuolemaan”.

Näin on jälleen oiottu Wiikin harhaista vihamaailmaa ja kaiken takana kytevää muukalaisvihaa, xenofobiaa ja suosionkipeyttä kansallismielisissä piireissä. Omaksi lopukseni listaan tähän positiivisia asioita Liberiasta:

• Liberialainen on vastaanottanut kahdesti nobelin

• Abraham M. Keita on aktivisti joka taisteli jo 10-vuotiaana raiskauksia vastaan

• Liberia selviytyi ainoana afrikkalaisena valtiona itsenäisenä siirtomaakauden yli.

• Liberia oli sekä Kansainliiton että Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsen.

• useimmat liberialaiset puhuvat englantia

• WHO:n mukaan Liberiassa on Afrikan puhtaimmat kaupungit

• Liberia kuuluu 20 maailman vähiten tupakoivan kansan joukkoon

• liberialainen Jewel Howard Taylor perusti koulun autisteille

• Afrikan vanhin tasavalta

• Liberian Ghanan ja Guinean presidentit perustivat 1959 afrikan unionin

• perustuslaki: ”Ainoastaan tummaihoinen voi olla liberialainen”

• tunnettu tekstiileistä, taiteesta ja tikkaustaidosta

• ilmastoteko: sopinut kaiken hakkuun lopettamisesta

• viimeinen kuolemantuomio 1995

• työttömyysaste 2,4%

• alkoholinkulutus 4,7l/vuosi, (Suomessa 8,2l/vuosi)

• naisten äänioikeus 1949

• liittyi YK:iin 1945

Sinimustan liikkeen fasismi ja kömpelö populismi

IKL keulimassa

Enemmän kuin puolueohjelmalta, Sinimustan liikkeen manifestaatio näyttää ennemminkin primus motorinsa Tuukka Kurun sairaalta fantasialta. Teemat ja totalitaristiset pyrkimykset verilinjoineen mahtipontisine pakkomielteisine kiihkohistorian takaisinkelauksineen ja ennen kaikkea kokonaisvaltaisine vankilayhteiskunnan havitteluineen heijastelevat rinnakkaistodellisuutta, missä Kuru elää. Kuten sanottu, Kurulla ei ole tarpeeksi hyvä maine, eikä karismaattisuutta puoluejohtajaksi. Kun hän perustamassaan Monokulttuuri FM-lähetyksessä imitoi tutkija Jalosta peruukki päässä, hihittelee Christchurchin massamurhalle, ilkeilee häiriintyneellä tavalla sairaille ja vähemmistöille tai maalittaa milloin ketäkin aktivistia tai poliitikkoa vastenmielisillä tavoilla – hänestä kuvastuu enemmän äärifasistinen kolmannen potenssin MV-lehti, kuin uskottava puolueenjohtaja.

Kävin koko puolueohjelman läpi, ja nostan sieltä useampiakin kiistanalaisuuksia, järjettömyyksiä, syrjintää esille. Kurumaisesti vouhkaus on yritetty kätkeä asiallisuuteen läheskään aina onnistumatta. Sen lisäksi, että sisältö on yhteiskunnallisesti vaarallista, se tarjoaa sopivia täkyjä niiltä äärioikeiston tavoitesektoreilta, mihin isukkipopulisti-persut eivät uskalla kajota. Pelkään pahoin, että saavat puolueensa perustettua.

Katselin kerran sivusta kantakapakassani jonkin perusteilla olevan suomikkipuolueen agitaattoria debatoimassa puoli tuntia asiakkaan kanssa siitä, miksi kannattajakortti pitäisi allekirjoittaa. Miettikää tilannetta nyt. Joku johdateltavissa oleva rasismiin taipuvainen persuilija lukee tuon kömpelöllä layoutilla huutavan saitin sisällön. Sisällön jossa luvataan maat ja taivaat kansallismielisille, ja sitten talousosastolla ei harmainta hajua, miten tuo kaikesta ulkomaailmasta riippumaton valvontayhteiskunta rahoitetaan. Populismi, herkkujen tarjoaminen ja muukalaisviha vanhafasistisiin kielikuviin puettuna houkuttelee todella helpolla yksilön täyttämään digitaalisen kannattajakortin minuutissa.

Lyhyesti kuvattuna tämä on juuri sitä Vihtori Kosolan hulluutta, jossa kommunistiviha on vaihtunut muukalaisvihaksi ja rotuopeiksi.

Tärkeässä osassa on kulttuurifasismi, italian syntyfasismin valtion palvelukseen pakotettu esteettisyys, luonnon (yllättäen faunan, muttei flooran) kunnioitus, ”tervehenkisyys”, ”sielu ja veri”, ”verisiteiden yhdistämä perhe”, ”pyhän määritelmän normalisoiminen”, pornon kieltäminen, kuritushuonetuomiot ja muuta mukavaa. Suomesta ei saa myöskään sanoa mitään pahaa. Eli sananvapautta on rajoitettu tässä kohdin. Kovasti meuhkataan suomalaisuuden puolesta, mutta tämä etnonationalisti/futuristiporukka on ammentanut kaikki oppimansa likaiset leikit rapakon takaa.

Ohjelmasta noukittua:

”Julkisten taide-, kirjallisuus- ja kulttuuriavustusten myöntöperusteena tulee olla vaikutus kansallisen hengen edistämiselle” Kulttuurivaikuttajasta tämä kuulostaa kammottavalta. Suurena Shostakovitsin ystävänä tunnen valtavaa tuskaa siitä että Stalin poltti hänen ”neuvostovastaisia” sävellyksiään ja rajoitti huomattavasti hänen taiteellista toimintaansa.

”Apurahoista päättävien taidetoimikuntien jäseniksi on valittava tunnetusti suomalaismielisiä henkilöitä.” Kuru ei tajua, että kulttuuria ei voi lannistaa. Jos pelkkä kiihkoisänmaallinen kulttuuri saa apuja, nousee valtava vastaliike, joka hautaa alleen ne muutamatkin tuetut Gallen-Kallelamatkijat, nimittäin G-K itsekin asui vaimakkaimpana luomiskautenaan useat kerrat Pariisissa. Kurun ajattelu on täysin todellisuuspakoista. Hänellä on jotain itseriittoisia harhakuvia valtakunnan kulttuurikentästä sen jälkeen kun hän on päntännyt yhden Ilmari Kiannon kirjan. Kuru ei ollenkaan ymmärrä, että taide on taidetta ainoastaan jos se on politiikasta ja aatesuunnista riippumaton itseisarvo. Guernica on sodanvastainen, mutta kukaan ei pakottanut maalaamaan sodanvastaista teosta.

”Meidän tulee pyrkiä aktiivisesti torjumaan esimerkiksi Hollywoodista lähtöisin oleva mediasisältö, joka pyrkii muuttamaan kansalaistemme mielipiteitä ja mielikuvia ja täten lopulta vaikuttamaan päätöksentekoomme kansallisille intresseillemme epämieluisalla tavalla.” Ensinnäkin tässä huutaa Kurun pakkomielteinen antisemitismi, mutta ennen kaikkea se, että hän menee halveksimansa kulutusyhteiskunnan ehdoilla kuten muutkin etnofasistit. Kaikki elokuvat (Joker, Blackklansman) mistä Kuru puhuu, ovat hollywoodtuotantoja.

”Tähän esimerkkiin liittyen, teleoperaattoreita voitaisiin kieltää välittämästä sellaista sisältöä, joka rikkoo Suomen lakia, vaikka sisältö olisikin tuotettu Suomen ulkopuolella. Tämä koskisi myös internettiä.” Kieltämättä mielenkiintoinen ajatus Kurulta tuoda kiinan harjoittama nettisensuuri suomeen. Kun sinimustat ensin saavat omat lakinsa, voidaan tätäkin ”epäkohtaa” vahtia parimmin sinimustan hallituksen taholta.

”Puolueemme vaatii pornografisen materiaalin tuottamisen, levittämisen ja mainostamisen kieltämistä kaikissa viestintävälineissä”. Ja: ”Sinimusta Liike haluaa kieltää kaiken pornografian julkisen levittämisen sen kaikissa muodoissa. Myös liian seksuaalissävytteinen media tulee siistiä pois julkisilta tiloilta ja alustoilta.” Sinimustat haluavat ykskantaan kieltää pornon. Psychology today-julkaisun mukaan 98% miehistä katselee pornoa. Toivottavasti tämä Kurun räsäsmäinen aivopieru vähentää kannattajakuntaa.

Sinimustien valvontakomissiota huolestuttaa myös valtiollinen yleisradio. ”Yleisradion oman viihdetuotannon tulee palvella Kulttuuriohjelmamme periaatteita.” Ja siis ”Yksityistetyn Yleisradion tarkoitus olisi tuottaa voittoa.” Tarkoittaa siis että YLEstä tulisi mainosrahoitteinen. YLE on ollut suomalaisten valtava apu jo sodan aikana tiedottaessaan ja varoittaessaan. Se varjelee kansalaisia hälytyksillä ja tarjoaa maailman mittakaavassa luotettavimmat uutiset ja kaupan päälle korkeakulttuuria ja urheilua. Tämän kaiken Kuru haluaa siis tuhota ”paremmilla” Törnidokumenteilla ja mainostulvalla.

”…suomalaisten on kyettävä asioimaan, opiskelemaan ja työskentelemään heidän omalla äidinkielellään kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.” Tässä on tällaista sinimustamaista pakotuksen makua ja pahempaa tulossa nimittäin sinimustat haluavat poistaa Ahvenanmaan erityisaseman ruotsinkielisenä alueena. Milläs Kuru sen teet? Ydinasein?

Uskonnoista kelpuutuksen uudessa järjestelmässä saa ev.lut, ja ortodoksinen kirkko säälistä. ”…jonka jumalanpalveluselämä toteutetaan suomeksi ja jonka oppia tulisi tulkita tunnustuskirjojen ja kristillisen perhe-elämän näkökulmasta.” Jeesus muuten oli huoria rakastava anarkisti joka ei torjunut seksuaalisia vähemmistöjä tai vallassa olevaa Roomaa.

”Puolueemme ihanteena on täysin päihteetön elämä”. Ihanko totta? Minun näkökulmastani puoluettä väsäävä etnonationalistiporukka on pullollaan sekakäyttäjiä tai vähintään tuurijuoppoja. Kuru myös aikaisemmin ehdolla ollessaan halusi agendassaan vapauttaa kaikki huumeet. Ja sitten joku omahyväinen ”kontaminoituneen” nimen omaava Linus Linsén sössöttää mökkikonfrenssissa että ”nakkilihapiirakat pitää jättää väliin” . Sekä puolueen perustajien,ydinryhmä, että sen mahdolliset äänestäjät ovat paljon useammin päihderiippuvaisia kun verrataan muihin puolueisiin. Etnonationalistit myös näyttävät siltä että on muukin maistunut, kuin porkkanat.

”…tarvittaessa jopa pakkohoito, mikäli aiemmat keinot eivät ole saaneet huumeidenkäyttöä loppumaan.” Tämä tarkoittaa nimenomaan riippuvaisen rankaisemista siirtämisellä pakkohoitoon. ”Siksi haluamme kiristää huumausainerikoksista annettavia tuomioita aina elinkautiseen saakka.” Sillä lailla. Massamurhasta sitten seuraavan elämän puolelle? Sinimustathan haluavat elinkautisen kirjaimelliseksi. ”Tupakoinnin lopettamisen vieroitushoito tulee saattaa Kelan lääkekorvauksen piiriin.” jos 25% polttaa, tulee kallis lasku.

”Puolueemme haluaa tarjota maksuttoman terveydenhuollon vain Suomen kansalaisille.” Taas lakeja muuttamaan. ”Haluamme velvoittaa jokaisen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä lääkäriksi opiskelleen työskentelemään säännöllisesti julkisessa terveydenhuollossa.” Siinähän velvoitatte. Ehkäpä niin moni ei edes halua silloin lääkäriksi, jollette puhu palkoista.

Löytyy myös vähän tällaista Hitler jugend-touhua: ”…peruskoululuokkien välisille kesälomajaksoille sijoitettaisiin julkisen sektorin järjestämiä leirejä, joissa lapsille ja nuorille opetettaisiin yhdessäoloa, vaellustaitoja, vuorovaikutussuhteita, moraalisia kysymyksiä, isänmaanrakkautta sekä tietoisuutta Suomen luonnosta.” Samaisessa kappaleessa puolueohjelma myös pitää rakkautta ”haasteena, joka pitää opetella”. Samoin puolue ohjailee aikuisten käyttäytymistä: ”…puolueemme kannattaa nuorten miesten ja naisten omille sukupuolilleen tarkoitettuja iltamia, jotka voidaan järjestää osana kouluopetusta, asepalvelusta tai työyhteisöä.”

”Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee luonnollista yhteisöä ympärilleen saadakseen parhaat piirteensä puhkeamaan kukkaan.” Ihminen on yksilö. Ja naurettavinta on, että puolueohjelma kertoo sen itsekin sellaisessa kontekstissa mikä on heille edullinen.

”Puolueemme kannattaa etnisen rekisterin käyttöönottoa, jossa käyvät ilmi maassamme asuvien ihmisten etniset, kielelliset ja uskonnolliset taustat.” Tässä taas ollaan valvonta/pakotus/urkkimisyhteiskunnan ytimessä, kuten myös: ”Puolueemme mielestä Suomen valtion tulee myös kartoittaa mahdollisuuksia erilliselle karanteenialueelle Euroopan ulkopuolelta, johon voitaisiin maksua vastaan karkottaa niitä vierasmaalaisia, joita heidän omat kotimaansa eivät suostu ottamaan vastaan.” Lisäksi ihmisvihainen itseään ylentävä herrarodun alistusmentaliteetti näkyvissä.

Puoluejohtoista syrjintää ja alistusta kuvaa myös tämä eugeniikkaa ja fasismin kaikuja tihkuva madonluku: ”Puolueemme rajoittaisi hormonaalisen ehkäisyn saamista esimerkiksi vain parisuhteessa eläville perusterveille naisille. Abortin olemme valmiita sallimaan vain raiskauksen sekä vakavien perinnöllisten ja terveydellisten syiden perusteella.”

Kurumaista lähimmäisenrakkautta tämäkin. ”Henkilön kieltäydyttyä tarjouksesta tai ylittäessä annetun aikamääreen siirretään hänet viipymättä käsittelykeskukseen, joka eristää hänet suomalaisesta yhteiskunnasta ja josta voi poistua ainoastaan Suomen rajojen ulkopuolelle.” …”käsittelykeskus”, ei hyvä luoja.

”Sinimusta Liike vaatii varhaiskasvatus- ja perusopetussuunnitelmien uudistusta, jossa poistetaan kaikki liberaaliin mielipidemuokkaukseen perustuva ideologinen aineisto. Opetuksen ja pedagogiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja tieteeseen, sekä yhdistää läpi vuosiluokkien luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä, taidetta ja matematiikkaa.” Selkeää vapaudenriistoa ja aivopesun aloittamista jo lapsesta. Sattumalta insinööri-Kurun lempparioppiaineet osuneet mukaan. ”Vastaavasti opiskelupaikkoja, joista valmistuneilla on huonot työllistymismahdollisuudet, tulee nopeastikin pystyä vähentämään.” Erittäin voimakasta syrjivää, yhteiskunnan tukahduttavaa, sivistyksen tuhoavaa ajattelua. ”Ulkomaisille opiskelijoille ei tule tarjota kokonaisia tutkintoja.” Huoh..

Truismit ovat uudistavana mielletyn minkä tahansa puolueohjelman helmasyntejä. Niitä löytyy enemmän kuin paljon: ”Työllisyyspolitiikan eräs tärkeimmistä tehtävistä on turvata työllisyys koko maassa.” / ”Puolueemme kannattaa osallistavaa talouspolitiikkaa, jossa mahdollisimman moni suomalainen osallistuu omalla työpanoksellaan kansantaloutemme pyörittämiseen” / ”Valtion tehtävä on turvata kansallinen hyvinvointi ja sen perusta kuten infrastruktuuri, sosiaalinen turvaverkosto sekä koulutus- ja terveydenhoitosektorit, jotka ovat yhdenvertaisesti jokaisen kansalaisen saatavilla ja joita pidetään yllä verovaroin.” / ”Ihmisiä ei tulisi rangaista heidän ahkeruudestaan, vaan heitä tulee kannustaa kuluttamaan ja hyödyntämään rajallisia luonnonvaroja viisaasti.” / ”Kaupungistumiskehitys on todellinen ongelma maaseudun elinvoimaisuudelle. Luonnon riistoa ja saastuttamista tulee rajoittaa tiukasti.”

Jos rikot sinimustien sääntöjä, runtua tulee ihan eri tahtiin kuin nykyajan keskiajalta selvinneessä sivistysyhteiskunnassa: ”Sinimusta Liike uskoo kuriin ja järjestykseen.” / ”Vangitseminen on yhteiskunnan kosto rikolliselle.” / ”Rikollinen tuomitaan vankeuteen koko loppuelämäkseen, jolloin hänestä ei ole enää muulle yhteiskunnalle taloudellisten kustannusten lisäksi muuta harmia.” / ”Sinimusta Liike kannattaa kuolemantuomion käyttöönottoa sodan, muttei rauhan aikana.”

Emme ole vielä saaneet tarpeeksi kouluampumisia ja muita surmatekoja. Ampuma-aselakeja täytyy viedä sinimustaan suuntaan. ”…sekä mahdollisen rikosrekisterin tarkastamisen. Tiettyjä vakavampia rikoksia tehneille korttia ei myönnetä. Kuten ajokorttikin, ampuma-asekortti tulee uusia tietyin väliajoin.”

”Sinimusta Liike vaatii suomalaisuuden halventamisen kriminalisointia samalla tavalla kuin turkkilaisuuden halventaminen on kriminalisoitu Turkissa.” Tuleeko turkkilainen rangaistuskin?

Näin. Sellaiset olivat nämä puolueohjelman ruotimiset. Näen puolueohjelman kirjoittaneen Kurun ihmisvihamielisenä tunneköyhänä yhteiskunnasta vihasivu/kirjallisuusmaailmaansa eristäytyneenä jakautuneena mielenä, jossa alituiseen vaihtelevat uskonnollisuus, voimaharhakuvitelmat, viha, ja näiden takaa pilkottava alatyylinen huorittelu, väkivaltafantasiat ja yli-ihmisopit/eugeniikka. Hän on tällä yhdistelmällä saanut muutaman kymmentä ihmistä puolelleen, mutta vaikka puolue saataisiin perustettua, jatko olisi sula mahdottomuus, koska olemassaolevia lakeja rikotaan niin monessa kohtaa tätä surullisen harhaista julistusta. Huomiota kiinnittää myös voimakkaasti se, että kansalliseen ilmataskuun jäävät suomalaiset häviävät rahaa. Nimittäin jokainen Kurun teesi on taloutta voimakkaasti syövä. On täysin absurdia vetää Soininvaaran kansalaispalkkaidea täydellisenä kopiona mukaan talouden pelastajana. Ainoastaan 800€/kk oli nyt 750€/kk.

En viitsi toivottaa edes epäonnea yritykselle. Tuo tuherrus on kiihottuneen ihmisen sekavaa paskaa.

Imusolmukesyöpä

sytostaatteja

Koska kryptiset päivitykset on vähän tylsiä, valittelen vähän vaivoistani blogin puolella. Silloin ei väärät tarinat leviä ym. ja toisaalta ehkä tämä tuo vähän uutta tietoa ja kokemusta, kun syövät ovat ohittaneet sydän,- ja verisuonitaudit meilläkin.

Minulla on siis imusolmukesyöpä, jonka löysin pikkuisena rakkulana takahammasta kiertämässä. Se kasvoi kipeän hampaan vieressä isommaksi, ja hammaslääkäristä mut lähetettiin heti TYKSiin.

Se luokiteltiin suusyöväksi ja myöhemmin poskiontelosta korvaan, suuhun ja yläleukaan levinneeksi syöväksi. Masennukseni oli äärimmäisen voimakas silloin. Vaativan ja ison leikkauksen jälkeen en olisi enää kunnolla oppinut puhumaan saati sitten soittamaan.

Kuitenkin verikokeiden, magneettikuvauksen, virtsakokeen ja EKG:n jälkeen tuli henkilökohtainen vapauttava diagnoosi: imusolmukesyöpä joka on ensin täyttänyt vasemman poskiontelon ja sieltä murtanut tiensä suuonteloon muodostaen suuhun ison kasvaimen.

Tämä siis vei suurimman, kuolemaakin suuremman huolen pois: pystyn luultavasti soittamaan kesällä. Imusolmukesyöpä on kuolemaksi vain hoitamattomana. Sitten selvitettiin PET-kuvauksella levinneisyys. I was a radioactive man. Toinen voitto: syöpä on ainoastaan kasvoissa. Valkosoluarvot lähes normaalit.

Tunnin keskustelu mukavan lääkärin kanssa. Minua ei tarvitse leikata. Saan kevään mittaan kuusi solunsalpaajahoitoa jotka salpaajat nitistävät syöpäsolut. Sitten kesän kynnyksellä sädehoidot perään, ja pitäisi olla valmista.

Eilen olin ensimmäisessä solunsalpaajahoidossa, jossa kolmea salpaajaa tiputettiin vereen kuuden tunnin ajan. Ainoat kivut ovat olleet kasvaimien kipujen heijastumat pää/leuka/poskiontelosärkynä sekä syöminen, että puhuminen on ollut hankalaa.

Tulee tässä tietty oireitakin. Tukka lähtee, munuaiset kovilla, kädet puutuu jne.. ei mitään kestämätöntä.

Lopetin tupakoinnin kuukausi sitten 37 vuoden jälkeen, ja nappailen kortisonia. Näin elämän ehtoopuolella on superjätkän olo kun happi kulkee.

Perhe, sukulaiset, ystävät ja TYKSin osaava henkilökunta ovat olleet aivan ihmeellisen liikuttavan kannustavia. Olen saanut voimaa joka on nostanut mut seuraavalle levelille vastoinkäymisten suhteen. Masennus muuttui lähes iloksi, en halua myöskään huolestuttaa ympäristöäni liikaa.

Tämäkään syöpä ei ole vaaraton. Vaaratonta ei ole. Mutta tämä on helpompi kuin moni muu. Seurasin 13 vuotta sitten isäni kamppailua luusyöpää vastaan. Voimattomuus tulee kun ei vain ole mitään, mikä estäisi leviämisen.

Onneksi minulla on solunsalpaajat.

Seuraava hoito on 5.1. Kiitos edelleen kaikille tsemppaajille ja piristäjille. Kuten veljeni sanoi: ”kyllä tästä selvitään”. Niin selvitäänkin.

Junes Lokka ja rikollinen poliisi Markku Kukko yhteistyössä

Jari-Petri Heino on myöntänyt antaneensa osin toden, osin valheellisen lausunnon Lokalle

Minun suhteestani Junes Lokkaan sen verran, että tunnen lähinnä kansalaisvelvollisuudekseni vähentää hänen rikollista toimintaansa. Hän puolisoineen (Tiina Wiik) maalailevat mielellään kuvaa ”mielisairaasta stalkkerista”. Eräs tuttuni sai ”stalkkerin” leiman koska oli vahingossa törmännyt pariskuntaan Lidlin kassalla. Omalla kohdallani solvauksen kumoaa jo se etten ole millään henkilökohtaisella missiolla. Olen toimittanut todistusmateriaalia Latekoe Hellulle, valtakunnansyyttäjä Toiviaiselle, Johanna Vehkoolle, Suomen valtiolle ja verottajalle. Minun kantimeni ovat selkeät. Näen miten suomalaiset virkamieskuntaa, poliitikkoja, mediaa ja tutkijoita myöden pelkäävät Junes Lokkaa. Pelko on normaalia. Useilla on perhe ja yksityiselämä jota jokainen varjelee Lokan tapaisilta kiristäjiltä. Hyvin harva uskaltaa nostaa juttua häntä vastaan. Ilman dramatiikkaa voin sanoa, että Lokka on repinyt minut auki, salassa pitämiäni hoitojaksoja, verotietoja, rikosrekisteriä, blogikirjoituksia, somekavereita myöden. Myös tonkimisen kohteena bändit missä olen soittanut. Hän on siis urkkinut minusta sen mitä on urkittavaa, valehdellut puolet päälle ja häpäissyt tällä paketilla satoja kertoja. Siksi minun ei tarvitse pelätä, ja voin kaikessa rauhassa keskittyä Lokan rikollisten toimien vähentämiseen. Teen sen myös ilman rahanhimoa. Silloin ei motiivejani voi kyseenalaistaa.

Vastauksessa kuusi valetta mutta myös viisi totuutta. Valeet kunnianloukkauksia, totuudet osin yksityisen tiedon levittämistä. Siinä ongelma.

Lähdetäänpä alusta. Jari-Petri Heino on turkulainen ammoisessa hihamerkkiskandaalissa ryvettnyt äärioikeistomuusikko joka on uhannut blogistia päähänampumisella. Hän kuvaili blogissaan yksityiskohtaisesti somalin tappamista, ja se hermostutti minut. Heino (jonka rikollinen turkulainen poliisi Kukko päästi livahtamaan hihamerkkijutusta) joutui tiukille kun nuhtelin häntä hänen facebookseinällään hänen kavereidensa todistaessa. Heino on edelleen niin voimallinen Lokkafani, että hihittelee hurmaantuneena Lokan väkivaltafantasioille. Jokunen kuukausi sitten Heino oli toisiksi suurin laittoman rahan lahjoittaja Lokan streamlabstilillä. Heino siis lahjoitti Lokalle tuon valheellisen mutta toisaalta yksityistietoa sisältäneen luonnehdinnan minusta. Sanakäänteissä näky pelkurin kosto Lokkaa hyväksikäyttäen. Lausunto on siis otsikkokuvassa. Lokka jakoi sitä sitaateissa yli sata kertaa, mutta Heinoa suojellakseen hän valehtelee poliisille ”tiedon” ja lauseen olevan häneltä itseltään. Hän siis jakaa omaa tuotostaan sitaateissa. Käydäänpä läpi tuo väite.

  • Kyllä, olen ollut Kupittaalla
  • Ei, en ole avohoitopotilas
  • Heino väittää nykyään ettei tunne minua
  • Rakensin studiota, tein virhearvion, minulla on nyt studio
  • En ole käyttänyt mitään päihteitä 10 vuoteen. Studionrakennusaikana olin päihteetön
  • En ole ”ihan sekaisin”, enkä myöskään ollut 2017. Kävin päivätöissä ja julkaisin valokuvataidetta ja musiikkia, järjestin tapahtumia
  • Jos saan suoritettua muusikon tutkinnon, minulla on kolme korkeakoulututkintoa. Sen verran on älliä, että pärjään
  • ”Pään aukominen” on Heinon torumista hänen väkivaltauhkauksistaan. Hän itse raivoissaan sanoi:”voisin lyödä sulta pään irti, mutta sinä pelkuri vaihdat aina kadunpuolta”. Olen käynyt erään natsin päälle 18 vuotta sitten. Ensimmäinen ja viimeinen kerta.
  • ”Suljetulle kuulumisen” määrittelee psykiatrian lääkäri, ei päähänampumisella uhkaileva peruskoululainen.

Tärkeää asiassa on myös tuo Lokan ”yleisessä tiedossa”-vale. Teatteri/suljettu muusikkoyhteisö, plus perhe/sukulaiset tiesivät hoitojaksostani. Ei Lokka. Asia juontuu episodiin 2016, jossa minulla oli jopa hieman Luottoa Tiina Wiikiin. Päästin suustani vahingossa ”minulla on välillä sellaisia nopeampia jaksoja”. Se koitui turmakseni, kun olin Wiikin facebookseinällä. Wiik, Kuru ja Lokka maanittelivat minua: ”Mikään sairaus ei ole sinun syysi, se helpottaa kun kerrot meille. Sitten emme kysele enää”. Paljastin siis painostuksen alla että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hoitojaksostani en edes vihjannut. Tulitus alkoi heti. Minut sidottiin kusipaaluun, vammaisten ihmisten kuvia päivitettiin, 20 pilkkaavaa syrjivää äärioikeistolaista oli kimpussani. Sairaus oli jo silloin ”oma vikani”. Siitä tämä ”yleistä tietoa”. Tilanne oli hirvittävä. En ollut vielä tottunut sairauteni rääpimiseen, ja itkukin siinä tuli

Poliisi etsi todisteita Lokalle

Poliisi on todistettavasti etsinyt Lokalle todisteita. Tviittini ovat sinänsä kiukkuisia, mutta nämä puuskat vaativat minulta aina useamman ihmisen yhtaikaisen päällekäynnin. Lisäksi ne eivät ole kahdesta syystä päteviä. Lain mukaan kuulusteltava saa valehdella, ja sen Lokka todellakin hyödyntää. Toiseksi todisteet ovat vain siteerauksia, eivät kuvankaappauksia.

Poliisi Kukon härski virkarikos.

Lähdetään siitä, että poliisimies Markku Kukolla on vain ja ainoastaan virkansa puolesta lupa kysyä Junes Lokalta asiaan liittyviä kysymyksiä. Miksi toisin sosiaalisessa mediassa esiin ”oman alkoholismini”, jos taistelen päihteettömän elämäni puolesta joka päivä. Juhlin sosiaalisessa mediassa kerran vuodessa kuluneen vuoden päihteettömyyttä, ja parhaimmillaan 300 ihmistä juhlii kanssani. Kukko tekee hävyttömän virkarikkeen.

Kukon kaksi käsittämätöntä derailausta.
Kukon on saatava ”Loppu MV-medialle” – sivu poliittiseksi voidakseen auttaa Lokkaa.

Tässä ja vielä myöhemmässä vaiheessa Kukon on Lokkaa puolustaakseen saatava minusta poliitikko, jonka taas pitää kestää enemmän kunnianloukkauksia ja ja arkaluontoisen tiedon jakelua. Yläpuolella sivun toiminnankuvaus. Se ei koskaan ole ollut poliittinen. En ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen.

Sitten alkaa Kukolta psysykedeelinen vaihe. Hän tonkii kuudenkymmenen blogaukseni seasta Lokkaa koskevan täyssatiirin. Minusta oli hauskaa twitterissä kysellä ehdokkaalta päättömiä kysymyksiä ja saada kysymysmerkki vastaukseksi. Yksi kysymys koski silloin ajankohtaista Trumpin Pietarinmatkahuhua. Tähän kiilaa Kukko, ja nuhtelee minua Lokan ja Trumpin yhdessä mainitsemisesta. Siis eihän Lokka tuollaisia absurdeja älyttömyyksiä tonkisi.

”Kirjeestä”

Toden totta, koin ankaraa tuskaa heti kun Lokka julkaisi kuulustelupöytäkirjat lisävaleilla blogissaan ja jakoi blogin linkkiä pari sataa kertaa. Yli sata kertaa sain kansallismielisiltä kuulla olevani ”Kupittaalta karannut mielisairas sekakäyttäjä”. Minulle jopa perustettiin kuvallani varustettu ”Sekakäyttäjä” – profiili twitteriin. Kun Lokka julkaisi (pöytäkirjojen levittäminen laitonta koska terveydentilaa käsitellään, poliisi ei välitä) pöytäkirjat MV-lehdessä, alkoi pahin vaihe. Minut luvattiin ”parantaa nyrkeillä”, tappouhkauksia oli vain muutamia, mutta terveyteen kohdistuvia lukuisia. Olin siis syyllinen kaksisuuntaiseen mielialahäiriööni. Junes Lokka oli onnensa kukkuloilla. Peittelemättömästi. Hän todella vihaa minua.

Syyttämättäjättämispäätös

Omassa rikosilmoituksessani korostin (lopputuloksen arvaten) että kysymys on arkaluontoisen yksityistiedon levittämisestä. MUTTA en voi väistää valeita jotka ovat kunnianloukkauksia. Sitten lajittelin yks.tied.levitykset ja kunnianloukkaukset, ja korostin vielä yksityisen tiedon levittämistä. Kuitenkin Lokan kanssa yhteen hiileen puhaltava, juristien ym. ”roisto”ksi nimeämä Kukko unohti yksityisen tiedon, jääden pohtimaan, miten pelastaa Lokka kunnianloukkauksista. Se onnistui kolmella tavalla. Kun minusta valehdeltiin alkoholisti (Lokkahan on sekakäyttäjä), saatiin ”kavennettua oikeudensuojaani”. Koska olen kansalaisaktivisti, ”minusta sai valehdella poliitikon”. Ja koska hakusanoihin perustuvalla twitterhaulla Kukko onki puolitoista vuotta vanhan kiukunpuuskan, Lokka sekä Heino olivat turvassa.

@nameisraparper – handle kuuluu minulle

Tein asiasta 14-sivuisen kantelun. Kuusi sivua ilmoitusta, kahdeksan kuvankaappaus-todisteita. Kun vein sitä asemalle, alkoi normaali kaikessa vastustaminen. ”Mikä käsittelynumero edellisessä?”, ”mikset tehnyt sähköistä?”. sanoin sen sijaan että Kukko on tehnyt kolme virkavirhettä ”NIISTÄ TEHDÄÄN ILMOITUS ERIKSEEN!”..pysyin rauhallisena ja vaadin että joku toinen poliisi tutkii kanteen, ei Kukko. Konstaapeli meni lasin toiselle puolelle, ja alkoi kova pähkäily. Tuli takaisin ja sanoi halveksivan mielevällä äänellä: ”sinulla on nyt siellä oikein kaksi NAISpoliisia tutkimassa”. Olin tyytyväinen, ei Kukkoa enää.

Naispoliisit tekivät hyvin työnsä ja puolen vuoden kuluttua Wiik ilmoitti huolestunut ilme kasvoillaan vihalähetyksessä: ”Viitala on tehnyt 40 rikosilmoitusta Juneksesta”. Tämä levisi Lokan ja Kurun näppäimistöltä someen, samoin faneilta. Mietin että miten tämä voi olla mahdollista. Katselin rikosilmoitusta. Sitten äkkäsin. Laskin todisteina olleet kuvankaappaukset ja niitä oli 40. Sen jälkeen ei kuulunut mitään, kunnes tuli syyttämättäjättämispäätös, allekirjoittajana Markku Kukko. Ja kumpa juttu olisikin päättynyt Kukon uuteen virkavirheeseen, mutta vielä nyt vuosien jälkeenkin etnonatsi Tuukka Kuru vinoilee minulle: ”Viitala on niin syyntakeeton että hänellä on 40 rikosilmoitusta eikä yksikään mene läpi”.

En lopettanut vielä tähänkään, vaan kantelin poliisihallitukselle, pistämällä jokaisen tapausnumeron ja virkavirheen mukaan. Vajaan vuoden kuluttua syyttäjänvirastosta tuli hyvin epämääräinen päätös. He syyttivät minua todisteiden puuttumisesta. Miten voit todistaa olevasi päihteetön, jos sinulla on vuosipäiväykset 60 000 kertaa luetussa blogissasi. Neljän orkesterin (joissa soitat) jäsenten todistukset, perhe, lähipiiri, sadat somekaverit. Et mitenkään ilmeisesti. Päätöksessä uhattiin. Jos julkaisen sen ”voimme soveltaa lakia ja rangaista”. Päätökseen ei ollut kukaan poliisivirkamies uskaltanut laittaa nimeään. Koko homma haisi.

Tällainen oli matkani rikosilmoituksen laatimisesta syyttäjänvirastoon. Normaali ihminen ymmärtää, että Lokka on rikkonut lakia ja jakanut yksityistä terveydentilaani koskevaa tietoa joka on tuottanut minulle henkistä tuskaa, masennusta, työnsaantivaikeuksia. Ihmiset kavahtavat minua ”koska olen sekopää”, minua maalitetaan, minulta kysellään ”oletko tosiaan tehnyt sitä ja tuota?”. Olen lopunelämääni netin ”vammaisin mielipuoli”, jonka sanalla ei ole mitään painoarvoa.

Älkää silti ihmiset lopettako. Pahaa ei saa kuriin, kuin aktiivisesti vastustamalla.

I make decision with precision
Lost inside this manned collision
Just to see that what is to be
Perfectly my fantasyI came to know with now dismay
That in this world we all must pay
Pay to write, pay to play
Pay to cum, pay to fightAnd all in time,
With just our minds
We soon will find
What’s left behindNot long ago when things were slow
We all got by with what we know
The end is near. Hearts filled with fear
Don’t want to listen to what they hearAnd so it’s…

Mestarikuningas (ooppera)

Oulussa pikkulinnut liversivät, että jos kaupunkiin rakennetaan uusi teatteri, persuvaltuutettu Jenna Simula on valmiina tarttumaan puikkoihin.

Mestarin valtakunnasta neljännes on rikollisia. Kaksi alamaisista on rakastunut lapsiin kuin islamissa konsanaan. Kaksi taas haluaa ottaa naisensa väkisin.

Mestarikuninkaalla on tuhat ongelmaa eikä yhtään ratkaisua. Siksi kuningaskunnassa naureskellaan hänen selkänsä takana. Kaikki eivät pidä mestarista koska hän syö popcornia samaan aikaan kun terrori-iskun uhrit vuotavat kuiviin. Useinmiten mestari tyytyy pilkkaamaan kuolleita, homoseksuaaleja, ”vääränvärisiä”, ja kaikkia eri lailla ajattelevia, joita hän kutsuu ”vajakeiksi”.

Mestarin tapaisia ihmisiä kutsutaan valtakunnassa ”ihmisvihaajiksi” koska mestarilla ja hänen palvojillaan on tunnekuolio.

Koska mestarilla ja eri tavalla ajattelevilla uhkaa tulla aseellisia välirikkoja, mestari kirjoittaa ääniä saadakseen elämänsä parhaan puheen, ja lausuu sen kuningaskunnassa alamaisilleen: ”jos äänestätte minua, ajan sen yhden prosentin ”partaisia lapsia” maasta, ja te tulette saamaan ennennäkemättömiä rikkauksia, ja paratiisi laskeutuu maan päälle.

Ja tämän mestarin ylittämättömän puheen kuuli siunatussa tilassa oleva Jenna. Jenna tärisi jännityksestä kun sai puristaa kuningasmestarin kättä ”huh, tuo mies on kehitellyt vankileirien saariston Suomeen”.

Mestari pyysi Jennaa metsästysretkelle, kun riista sattui olemaan kummankin harrastus. Sehän sopi Jennalle, he sopivat ajan.

Käänne:

Juuri ennen kuin retkipäivä saapui, Jennan ystävä Junes kertoi kolmestakymmenestä sekelistä, että mestari oli siittänyt lehtolapsen, jota ei ensin tunnustanut omakseen.

Koitti metsästyspäivä, ja Jenna pipossan ja mestari kruunussaan samoilivat metsällä. Äkkiä puskasta kuului rasahdus, varmistimet poistettiin ja BUM!…Jennan haulikko laukesi vahingossa, ja mestari rojahti kuolleena verisenä tantereeseen.

Se oli vahinko! Jenna ajatteli ja niin se kait olikin.

Katarsis:

Jenna mietti kuollutta mestaria tuijottaessaan: ”Minun lapseni syntyy pian. En kiellä häntä koskaan. Minun lapseni saa aina olla ylpeä äidistään”

Loppunäytös:

Valtuuston kokouksen alussa pidetään hiljainen hetki mestarille.

Hänen viittansa on perinyt sivistynyt runoilija juneius Loccius ensimmäinen.

Haastatteluni koskien Mika Vainion muistolevyä

ä

Mika Vainio and Petri Viitala ate pears from the trees of Kakola and listened to Keith Jarrett in the snow – Lizard diaries ring in memory of a dear friend

kuva: Camille Blake

The sound works of Mika Vainio (1963–2017) from Turku have not previously been widely presented in Finland.
Aleksi Näsänen
Turku Sanomat


Saxophonist Petri Viitala is well prepared for the interview. Long notes help when Viitala is supposed to tell about her new project as well as her late friend.
Viitala, together with American electronic music composer Chandra Shukla, has made an album in honor of Mika Vainio, who died three years ago. The proceeds from the album, which consists of new atmospheric works, will go entirely to Amnesty, which was once donated by Vainio himself.
The Lizard Diaries album was released in digital form as early as May, but delayed by Corona virus, physical release can be expected until February 2021.

Now, however, we are talking about Mika and Petri. Of friends who met each other at the age of 15 after Vainio was in a confirmation camp with Viitala’s little brother. The music brought together young people who did not always adapt to the crowd. The Viitala family’s garage with its instruments became familiar to the duo, as the duo, who were immersed deep in the sound worlds early on, became acquainted with the secrets of making music.

We were both retreating freaks. When the others were dancing and having fun at the house party, we were held in the nose and drank a Koskenkorva. We were detached from everything and everyone. We were not arrogant, but we were repulsive. The progressive taste in music and the interest in writers like Camus, Joyce and Poe pretty much separated us from the mainstream, Viitala describes the duo’s going.
The music had great power. Through the library, momentum was sought for record stores where they grabbed the soul products of giants like King Crimson. There was a lot of unifying music, although a fine division began to take place between Viitala, who was interested in organic sound, and the more electronic Vainio. Harshness was still the unifying factor.

In a darken room, the records were listened to and the profound meaning of music was considered. The genres could vary, but everything had such a hard undertone, Viitala says.

Viitala describes Vainio’s musical experiences as total. Strong moods and visions colored the listening experiences on offer in the expanding music collection.

Mika had a really great taste in music. He knew how to find great artists and artistically ambitious works.
Vainio’s own art, which Viitala describes as exceptionally clean and pure, was also ambitious.

Neglicecy shone with its absence. Even the various noises were clean, polished, and appropriate. All the sounds were very big and solid, Viitala sums up his friend’s production.


Big words. Great feelings. Tension and humility in front of the matter make Viitala talk about her friend’s art in a sensitive and descriptive style. Vainio’s art receives comparisons from Ornette Coleman and Igor Stravinsky in Viitala’s speeches, whose works in the margins have been too difficult for many to bite.

Mika’s art must be approached without prejudice and thrown away for export. Many are looking for familiar feelings and melodies in music that can be challenging to find in Mika’s art. Similar feelings can be found, for example, in the works of Erik Satie and Terry Riley, which were Mika’s favorites, Viitala says.

Vainio still had enough fans. However, Chandra Shukla, a pair of duo, living in San Francisco – cannot be called a mere fan. After the death of Vainio, Viitala wrote a memoir on Facebook, which ended up on Shukla’s monitor using social media algorithms. Shukla – a musician who owned all of Vainio’s records contacted Viitala – moved by the obituary he wrote. The duo started communicating and decided to create a musical project in memory of Vainio.

In the midst of grief, the internet brought together two musicians from oppositesides of world who would not have met otherwise, Viitala says.
The album includes field recordings from the natural landscape of the archipelago, various saxophones and electronic elements. Shukla has processed Viitala’s sounds into a new faith into a visual whole, as Viitala himself describes the work.

Many of the tracks on the album are named after the joint adventures of Viitala and Vainio.
The track called ”Artjärvi” has a story about a trip to Vainio’s grandmother.

Mika’s grandmother’s cabin was in Artjärvi. Such a tiny little grandma’s house. We drove there in my broken car with saxophone and drum kit packed. Hours were spent in the spirit of intuitive jamming. At three in the morning, we walked the main track of the village past a nursing home. A light burned in every window and in each window stood a sleepless old man or woman staring at us, Viitala recalls laughing.
Another of Viitala’s stories is located in Kakola prison where nearby Vainios lived next to the fence.

”We then climbed onto a three meter high board fence to snap raw pears straight from the tree. We sought such moods from the world around us”. Inspired by these, the track ”Kakola” was born.
Memories of the youth of two people are nice to listen to. Humane stories about small subjects of wonder are continued when Viitala tells about the duo’s winter trip to Kaarina district.

”In the middle of winter, Mika and I climbed to the top of a hill in Kaarina. I had a powerful street amplifier and a tape cassette recorder with me. We lay down on a thick blanket of snow, with pianist Jarrett’s solo piano work roaring at a brutal volume next to us. There we watched the starry sky as the music accompanied our lives”. This was also one of the memories I cherished when making this new album, Viitala recalls.


All the stories told by Viitala support the analysis of the totality of Vainio’s work. Music is present in everything, as a concrete part of small everyday adventures that remain alive in the memories of its experiencers. After the army, Vainio found his own musical path, which he went all the way to his death.
In addition to experimental music, Viitala ended up in more commercial ensembles as a saxophonist, the most famous of whom are probably Suurlähettiläät of several hits.

In these bands, I have been quite a man of the line. I perform my thoughts in other bands, for example playing free jazz, Viitala says.
With age and self-confidence, the sensitive artist has found his own means of self-expression. Viitala, who has spent nine years living without drugs and alcohol, also highlights the occasional impact of alcohol on Vainio’s life.

In fact, I have more strength being straight edge.

As he moved towards the end of his life, Mika became more and more dependent on alcohol, Viitala says.

The last encounter between Viitala and Vainio also had a strong taste for life. Viitala, who was leaving for Li Andersson’s election observers, collided with Vainio in the backyard of his apartment building, where Vainio and his friend were in a strong drunken state.

I offered Mika the opportunity to sleep with my place, but he refused. As I walked away, I looked back once more, at which point Mika raised his hand and shouted at me: listen to Peruvian music!
Peruvian music was not listened to until the day came when Vainio was no longer with us. That’s when Viitala delved into the secrets of Peruvian music, falling in love with every more and more interesting artists. Once again, one musical treasure chest was opened – thanks to Mika Vainio.

WHO?
Mika Vainio
Born 1963 in Helsinki, died 2017 in Normandy, France.
A synthesizer musician and sound artist who was known as a member of the band Pan Sonic, among others.
Vainio’s 50hz exhibition presenting sound art at Kiasma until 10.1.2021.
Xambuca & Whalewiper: Sisiliskopäiväkirjat, made in his honor, will be released on CD and vinyl in February 2021.

Miksi julkisuuden antaminen vääryyksille on tärkeää

Ylläpitämälläni ”Loppu MV-medialle” – sivulla on parin viime vuoden aikana lähtenyt voimakkaasti kasvamaan ilmiö, jota voisi kutsua aktivismin painajaiseksi. Janitskinin aikakaudella tätä ei ollut, kunhan varoittelin, että valemedia on julkaistava kuvankaappauksina, ja valemediaa on selattava ingocnitotilassa, ettei vastapuoli saa klikkejä

Vuonna 1971 Greenpeace aloitti vääryyksien julkaisuun ja levitykseen perustuvan aktivismin. Ensin mennään paikalle, missä rikos tapahtuu, sitten (aktiolla tai ilman) otetaan valokuvia tai videoidaan vääryys, ja lopussa pyritään antamaan rikokselle niin paljon julkisuutta kuin mahdollista on.

Ilmiö jakaantuu kahteen toimintatapaan:

1. ”Kauheaa kuraa, en jaksanut katsoa kuin 30 sekuntia”. Tämä on myös tapa sanoa ”en halua tietää noiden ihmisten rikollisuudesta”, mutta myös: ”olen tuollaisen yläpuolella ja yllytän muitakin, etteivät katsoisi, koska yhteiskunnan mätäpaiseet on lakaistava maton alle rasismeineen ja fasismeineen”. Se joka ensimmäisenä julkaisee tällaisen kommentin, saa yleensä eniten tykkäyksiä. Ehkä tarkoitus on hieman itsekäskin, mutta tekijä ei ymmärrä, kuinka tehokkaasti hän pyrkii karsimaan todistajia rikokselle.

2. ”En halua antaa klikkejä tai julkisuutta näin kamalalle asialle. Nuo pitää vaieta kuolleeksi ja olla kiinnittämättä mitään huomiota”. Tämä on hyvin suosittu ajattelumalli, ja perustuu sekä vastuunvälttelyyn, nyky-yhteiskunnan tapaan kääntää pää pois ”koska ei ole minun ongelmani” ja ennen kaikkea vilpittömään uskoon , että se muka auttaisi. Vihastriimien tekijöillä on oma muutaman tuhannen kannattajakuntansa. Heidän toimintaansa ei liity mitenkään se, kääntääkö joku päänsä pois. Hiljeneminen sen sijaan antaa uskomattoman paljon tilaa vihaliikkeille levitä, koska kukaan ei ole paljastamassa ja esittelemässä rikosta, niin että viranomaisten olisi pakko reagoida.

30-luvulla kun Ukrainan ja Armenian kansanmurhat tapahtuivat, tämä selänkääntäminen ja kuoliaaksivaikeneminen saavutti huippunsa. Länsimaiden hallitukset kielsivät pressiä menemästä paikan päälle ja Euroopan maiden kansalaiset pidettiin pimennossa kauheuksista. Nykyään joka ainoa meistä tuntee häpeää siitä, että jätimme miljoonat kuolemaan oman mukavuudenhalumme takia. Mitä jos holokausti olisi vaiettu?

Se, joka ajattelee rikosten hyssyttelyn olevan hyvä keino, sille ehdotan ihan muita sivuja seurattavaksi, kuin aktivismisivut. Olen saanut ikävän karmankin siitä, että vaadin sivulaisiltani aktivismia silloin tällöin. Ja silloin tällöin siitä on palkinto tullut. Eli se joka kommentoi ”en katso, enkä jaa, katsomatta paskaa” – se (tärkeää) vaikuttaa muihin ihmisiin negatiivisesti. Härskisti sanottuna se on kehnoa vihollispropagandaa. Minusta jos jostain rasismin/fasismin/valemedianvastaisesta videosta ei pidä, sen voi jättää katsomatta, mutta myös jättää kommentoimatta, että ne tärkeät kommentit jotka tulevat videon katsoneilta pääsevät oikeuksiinsa.

Tämä blogaus on vain yksittäisen ylläpitäjän mielipide. Olen kuitenkin nähnyt tämän uuden suositun vihavideointikampanjan saapumisen ja pyrkinyt rajoittamaan sitä kolmisen vuotta. Ei rikosten paljastaminen tiiviillä videoediteillä ole ainoa keino. Raportointi on hyvin tehokasta, ja isot somealustat ovat hienosti mukana.

Lopputulemana: kohdatkaa ihmiset ikävät asiat. Kuten otsakekuvassa Metcalfe toteaa: kun vääryyden tai rikoksen näkee, on päätettävä tekeekö jotain. Suurin osa ei tee, ja he eivät halua joutua siihen tilanteeseen jossa he joutuisivat kokemaan huonoa omaatuntoa siitä, etteivät tee mitään. Helpoin tapa edelleen on levittää tietoa klikkaamalla ”jaa”-nappia. Onnea yritykseen.

(Tämä video aiheutti viimeisimpänä vastareaktioita. Minusta suomalaisten pitää saada tietää)

Kahvista

Herkku-herkku

Aikoinaan, kun alkoholi sai jäädä, rupesin käyttämään ”palkintona” jonkin homman hoitamisesta hyvää kahvia. Olin koko elämäni juonut Costa Ricoja sen kummemmin miettimättä.

Kun viinejä ei voinut enää maistella, rupesin maistelemaan kahveja. Kävin kerran Fazerin kahviossa, ja sain todella hyvää kahvia. Menin kysymään merkkiä. ”Presidenttiä”. Eli jokin teki presidentistä erikoisen hyvää.

Mietin ja tajusin: he käyttävät papukahvia ja jauhavat paikan päällä. Hankin siis ensimmäisen kahvimyllyni. Halvimman. Vaikka se kesti vain puoli vuotta, tajusin homman idean. Upean makuista kahvia, jota on nautinnollista valmistaa itse ja tuoksutella jauhamisen jälkeen.

Sitten hankin rakkaan italialaisen myllyni. Rupesin testailemaan eri laatuja, lähinnä italialaisista papulaaduista valikoiden. Kokeilin eri pituisia jauhamissessioita. Kalliimpi mylly oli tehokkaampi, ja hiljaisempi. Päädyin todella pitkään, vajaan minuutin jauhamisjaksoon. Silloin kahvi on aivan hienojakoista, lähes tomusokerimaisen hienoa. Koska näin sain parhaan lopputuloksen, uskon että se johtuu siitä, että mitä pienempi hiukkanen on, sitä enemmän on maunluovutuspintaa yhteenlaskettuna.

Pitkän testailun jälkeen kisan voitti Lavazzojen, Cremojen ja Segafredojen jälkeen erään valtavan kauppaketjun Belaromapapu. Paahtoaste espressopavuissa on hyvin tärkeä minulle. Sen pitää olla tuummapahtoisinta mitä löytyy. Belaroman mustan papupussin kyljessä lukee ”paahtoaste 10/10”. Ihanaa. Pavut ovat niin täyteläisiä, että hikoilevat hieman öljyä. Lopputulos on jalopuinen, terävä, silti samettinen, ja yllättäen sisältää hieman sitä aromia, jota löytyy esim. kahvijäätelössä. tummapaahtoisuus on espressossa se arvokas kahvin ydin. Samaten kuin Sol-olut on pelkkää vettä, ja Guiness täynnä kantavierrettä.

En kuitenkaan valmista tiheäksi jauhetusta kahvistani espressoa, vaan pistän sen pressokannuun. Kiehuvaa vettä päälle, ja viiden minuutin imeytymisodottelu. Sitten kärsivällisesti mäntä alas ja valmista tuli. Näin tehtynä espressopavuista lähtee hieman,terävyyttä pois, mutta silti tulos on täyteläistä, koska sihdin läpi pääsee hieman, tiheintä jauhoa, joka jää kupin pohjalle niin kuin eteläeuroopan kahviloissa tapahtuu myös. Mukaan laitan punaista maitoa. Sokeria yhä vähemmän. Välillä ei ollenkaan.

Kahvista on tullut minulle tärkeä elämän alue. Se on herkullista ja virkistävää. Suon itselleni oikeuden hifistellä hyvien kahvilaatujen ja valmistusmetodien kanssa edelleen.

Elämme vain kerran. Miksemme siis nauttisi matkan varrella?

Miksi vasemmistopoliitikot ihailevat väkivaltaa?

Antifan kädenjälkeä Madridissa
Antifan kädenjälkeä Madridissa.

Suomessa on natseiksi laskettavaa äärioikeistoa alle promille kansasta. Ainakaan vielä natsit eivät ole uhka Suomelle. Moni on huolissaan. Moni on huolissaan sillä voimalla, että ”itsepuolustus” ei ole pelkästään välttämätöntä vaan sillä hekumoidaan. Mukana on myös poliitikkoja. He vaarantavat uransa koska tuntevat väkivallan ihailun olevan tärkeää. He sitoutuvat väkivaltaan, vaikka heidän pitäisi kansan luottamusta nauttien hoitaa natsit kyykkyyn parlamentaarisilla keinoilla. Näiden samaisten poliitikkojen on työssään huolehdittava, että natsien määrä ei pääse lisääntymään. Tämä ei kuitenkaan riitä. Antifasismin väkivaltaisimpia muotoja liputetaan sadoille tuhansille (Tiia Lehtonen), ja väkivaltaan kehoitetaan, ja sitä ihaillaan (Dan Koivulaakso, Misha Dellinger).

Militantti antifa

Tiia Lehtonen mainostaa väkivaltaista antifasismiaan (Antifasistische aktion, Rautarintama) luullakseni jännityksenhalusta, ja toisaalta vilpittömästi uskoen, että militanttia antifasismia voi edustaa kannattaen väkivallatonta antifasismia. Tiia on tunnettu pehmeistä arvoistaan. Ehkä ristiriidat ratkeavat vuosien saatossa, mutta ongelma on siinä, ettei voi olla puoliksi natsikaan, tai mafioso. Jos itse liputtaisin antifaan kuulumisellani, se olisi suhteessa merkityksetöntä. Kuitenkin Tiia on vasemmistopoliitikko ja puolueelleen vastuussa sen maineen tahraamisesta.

Vasemmalla 30-luvulla Antifasistische aktionia vastaan kahakoinut Rautarintama, joka tappoi sekä kommunisteja että natseja. Seuraavana Antifasistische aktion, joka riehui Lontoossa tuhatpäisenä katukivien ja pommien voimalla.
Tämä antifasistimellakka siis 30-luvulta. Aseet ja vandalismi samoja kuin 30-luvulla. Samoin kivet, kotitekoiset pommit ja autojen tuhoaminen sekä eläinten kiusaaminen.

Dan Koivulaakso on kaikin puolin ottanut askeleen pidemmälle. Hänen kiihtymyksensä väkivallan käytön suhteen kohoaa minusta hänen natsivihansakin yläpuolelle. Surkeaa, että aikuinen mies luulee olevansa hyödyksi kannustamalla poliisin pahoinpitelyihin ja miljoonien dollareiden hintaiseen vandalismiinö. Kertokaa minulle mikä järki siinä on, että vastustaa rahan valtaa G20-kokouksessa ja asuu mukavasti nostaen huippuliksaa? Jos nuo saksalaiset squatissa asuvat mustahuput tietäisivät totuuden, Dan olisi naurettu lentoasemalle. Nyt hän tietysti pyytelee anteeksiantoa, mutta ei koira karvoistaan pääse.

Tunnetun amerikkalaisantifasistin kuvaus antifan toiminnasta. Tämä väkivallan kierre on tuttu monesta muustakin rikollisrevohkasta.

Misha Dellinger (on) oli korrekti puoluepamppu ilman sen kummempia ekstremismisävyjä. Mutta nettiin päästyään hänestä puhkeaa ulos tuttua antifasanastoa käyttävä uhkailija ja rääväsuu à la Timo Hännikäinen. Ensin oli tapaus, jossa kolme mustahupparia oli ahdistellut Halla-ahoa Turun yössä. Misha pisti juhlat pystyyn ja muistaakseni fasistit piti tappaa jo silloin. Sitten tuli Ruotsin kuningasperheen teloitustoive, ja lopuksi tappouhkaus Halla-aholle. Dellinger eroaa muista sillä tavalla…ei eroa. Hänkin puhuu ”itsepuolustuksesta”, joka minullekin pieni arvoitus. Vaikka natsit ovat sairasta porukkaa, he vain yrittävät marssia eteenpäin ja ovat aina selvinpäin. Antifasistit tinttaavat kaljaa ja viskovat natsien päälle kaikkea hedelmistä kiviin ja paukkupommeihin. En oikein ymmärrä mitä itsepuolustusta se on.

Ehkä Hiroshiman pommikin oli itsepuolustusta. Misha ei tiedä sitä, koska ei ollut Hiroshimapäivän kynttilätilaisuudessa puheita kuuntelemassa.
Tässä kuvaus aseita käyttävistä militanteista antifaporukoista.

Vasemmistosta löytyy useampiakin antifasisteiksi tunnustautuvia. Ehkä heitä kiehtoo myös ajatus siitä, että he ”suojelevat” kaikkia. Näköjään vasemmistolla on kova hinku jäädä siihen 7-8 prosenttiin. Duunaritkin päästettiin menemään, ja eiköhän anarkistiblokki marssi perässä edelleenkin joka miekkarissa ja vappumarssilla. Noh, eipä ole minun ongelmani enää.

Neljällä kahta vastaan.

Oli miten oli, harjaus on alkanut, ja ehkäpä vasemmisto on viiden vuoden kuluttua normaali puolue. Äärioikeiston ja oikeistopopulismin kasvu Euroopassa on enemmän kuin hälyttäävää, mutta Suomen apu ei ole kiinni väkivallan ihailijoista, vaan voimakkaasta poliittisesta vaikuttamisesta varsinkin Venäjän suuntaan. Silloin kun siellä valta vaihtuu, niin silloin päälle kärppänä vaatimusten kanssa.

Elitistiantifasistit ja ”raha menee rahan luo”

Pari koltiaista poltti kirkon Porvoossa. Heidät pistettiin kesähommiin, eli paanuttamaan polttamansa kirkon katon uudestaan. Tämä voisi olla tehokas ja voimaannuttava lääke antifasisteillekin. Antifa riemuitsee vilpittömästi jos saavat auton poltettua tai ikkunan rikottua. Nämä kolme esimerkkitapausta asuvat ilmeisesti kaikki mukavissa omakotitaloissa. Kaksi ainakin. Entä jos antifa erehtyisi osoitteesta ja polttäisivat oman heimonsa jäsenten autot ja talot vahingossa? Jonkun omaisuuden,tuhoaminen on hauskaa vain siihen asti, kun se ei ole omaa.

Väkivallan ihannoinnissa ei ole mitään hohdokasta, vaikkei itse siihen syyllistyisikään. Vasemmiston kokoontumisessa joku huppariaktivisti esitteli kääntöveistään sanoen sen olevan ”itsepuolustusta” varten. Kärrtorpissa natsilla ei ollut asetta ja antifasisti itsepuolusti tätä puukolla selkään. En tiedä teistä, mutten pidä tuota päihteissä riehuvaa gremlinsjoukkoa paljoa natseja parempana.

Kärrtorp-oikeudenkäynti. Selkäänpuukottaja-antifa sai 6 vuotta kakkua.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tulee paskaa niskaan. Päätin, etten mene virran mukana. Joku vasemmistolainen voi keksiä että ”kusen omiin muroihini”. Älä pliis yritä. Muutuin sitoutumattomaksi neljä vuotta sitten.

Eniten kiusaa se, että nationalistit voivat riehaantua tästä. Äärioikeisto: olette säälittävimpiä ihmisvihaajia, mitä maailma päällään kantaa. Vihaatte omaa lajianne. Teidän olemassaolollanne ei ole mitään arvoa. Olette ressukoita, jotka valehtelette kaikille, myös toisillenne.

Lyhyt kuvaus Rautarintamasta. Veri lensi Weimarissa, kun vastassa oli sekä natsit että kommunistit.

Perustelen blogini sillä, että ihmistä ei tarvitse nimetä tolkuksi, jos hän on kaikkea radikalismia vastaan. Voitte lukea Antifasistische akitionin tai Julma Marian blogin toiminnan kuvauksen. Antifasistille väkivalta kuuluu keinovalikoimaan. Lukekaa sitten Vastarinnan toiminnankuvaus. Väkivalta kuuluu keinovalikoimaan.

Onneksi suurin osa ihmisistä inhoaa väkivaltaa ja tuhoamista.

Vankina Venäjällä – Siperia opettaa

Vankileirin sijainti, Komin tasavallan pääkaupungin Syktyvkarin kupeessa

Ilkka Kariston kirjoittama haastattelukirja ”Vankina Venäjällä” on tositarina. Siinä on tapahtumien osalta Papillonmaista vetävyyttä. Kertomusta on välillä vaikea uskoa todeksi. Miten suomalaiselle voi tapahtua tällaista? Kirjan lukee yhdellä rupeamalla.

Huumekuriiri Jan Salo joutuu suunniteltuun väijytykseen Venäjän puolen passintarkastuksessa 50 grammaa heroiinia kondomissa peräsuolessaan. Siitä vie tie tutkintavankeuteen, muutamaan siirtovankeuteen ja siitä Etelä-Siperian Komin tasavaltaan vankileiri 25:lle kolmeksi vuodeksi.

Siperian kesä kestää kolmanneksen vuodesta, loput on talvea ja pakkanen saattaa laskea jopa -40 asteeseen. Luulisi, että tämä on pahin mahdollinen parakkiin vangitulle, mutta niinkin lähellä kuin Karjalan tasavallassa on pahimmat leirit, joissa hakataan jopa 12 vartijan voimin taju kankaalle tai roikotetaan katosta. Usein väljemmät vankileirit ovat tietyiltä osin jopa helpompia lusia, kun joissain vankiloissa on tilanpuutteen takia alle neliömetri tilaa yhdelle vangille.

Ensimmäinen vastaantullut asia Salolle oli kammottava haju, saastainen patja, hiiret, luteet ja kirput. Ruskea vesi sairastutti hänet välittömästi. Kun hän löysi ensimmäisen englantia osaavan vangin, hän alkoi päästä jyvälle järjestelmästä. Tärkeä väline on langasta rakennettu köysirata jolla sellin ulkoseinustalla viestit, tupakat, huumeet, jopa yhteiskäytössä oleva puhelin siirtyvät sellistä toiseen.

Hyvin tärkeä piirre vangeilla on hierarkiajärjestelmä. Ylimpänä voryt, sitten blatnoit, miehet/jätkät, luottovangit ja alennetut. Voryt ovat kiehtovia rikollisten kuninkaita. ”varas”-sanalla on huimasti korkeampi arvolataus Venäjällä kuin Suomessa. Voryt ovat varkaiden eliittiä. He ovat mafiapomojenkin yläpuolella tiukan koodistonsa vuoksi. Vory ei saa tehdä rehellistä työtä elämänsä aikana eikä mennä naimisiin. Heitä on ollut 30-luvulta asti. Määrä vähenee.

Blatnoit ovat merkittäviä mafiapäällikköjä jotka ohjailevat vankileirin raha/tavaraliikennettä, käskevät myös vartijoita ja toimivat tuomareina.

Salo kuului jätkiin eri peruslusijoihin.

Luottovangit ovat halveksittuja, joska he ovat hyvää pataa vartijoiden ja johdon kanssa.

Alistettuihin kuuluvat seksuaalirikolliset, entiset poliisit, homoseksuaalit ja vasikat. Alistetulle saa antaa vaikka tupakan, mutta häneen ei saa koskea. Siispä alistetulta ei saa ottaa mitään vastaan. He ovat eräänlaisia orjia.

Karut olosuhteet ovat kammottavat, ja vankien sisäinen hierarkia ei ole ainoa. Vankienhoitojärjestelmän protokolla on kammottava jäänne neuvostojärjestelmästä. Asianajajaa ei kiinnostu sentin vertaa syytetyn asia, ja tulkki kääntää vain kolmasosan. Suomen puolen diplomatia ja asianajo on täysin hv-pohjalla. Ihmettelen suuresti, ettei Salo ole katkerampi, koska itse raivostuin tuosta välinpitämättömyydestä. Laki jopa mahdollistaa voimalla sen, että rangaistuksen voi kärsiä Suomessa.

Vankileirisysteemi on toiminut jo tsaarinvallan aikaan. Sitä on Amnestyä myöden yritetty kitkeä pois. Amnesty sai lyhennettyä tuomioita, että vankiloihin saataisiin enemmän tilaa. Venäjä siis päätti päästää vapaaksi kuuden vuoden istumisen jälkeen Dmitri Kuznetsovin, joka raiskasi ja murhasi lapsia videoiden tilaajien toivomusten mukaan. Salon seurana yhdessä salissa oli 70 vankia. Sielläkin kuri on kovaa. Kun pampulla lyödään kasvoihin, lyödään kaikin voimin.

Kirjassa ei pysähdytä mihinkään, vaan lukija oppii uusia asioita vankilakulttuurista, kuten tavat, nokkimisjärjestyksen ja venäjänkielen, jonka Salo opetteli. Koko linnasta leirille-lusiminen kesti yli kolme vuotta kun tuomio oli seitsemän. Vaikka Putin oli hiljan määrännyt, ettei ulkomaisia vankeja saa päästää maasta, oli Salon onni, että hänen tapaustaan oli käsitelty ennen Putinin lainmuutosta.

Vankina Venäjällä on kutkuttavan jännittävä tosikertomus ja itse tarina on huikea. Sen sijaan Ilkka Kariston osuus haastattelijana ja kirjoittajana on vaatimaton. Hyvin lyhyet osuudet historiasta, politiikasta ja maantiedosta eivät ole tarpeeksi kun kerronta on omituisen kolmijakoista. Hän itse kertoo kolmannessa persoonassa journalistin äänenpainoin tapahtumista. Sitten hän ottaa ”vankimaisen” kieliasun ja pyörii myös ensimmäisessä persoonassa. Liian harvoin tulee Salon itsensä sitaatteihin merkittyjä kokemusasiantuntijakommentteja vankilaslangilla. Ei tämä liiemmin lukemista häiritse, muttei amatöörimäisyys kirjaa ainakaan paranna.

Loistava kirja se on silti, koska useimmat meistä janoavat tietoa rikollisten jännittävästä ja hurjasta elämästä.

Marian paratiisi

Maria Åkerblom 1970-luvulla

Maria Åkerblom-blogissani viittasin ”Marian paratiisi”- elokuvaan. Tämä on arvio siitä.

Lähdin suurin toivein katsomaan elokuvaa, koska Åkerblomin kynttilä paloi niin raivoisalla liekillä, että aineksia olisi useampaankin elokuvaan.

Alkuinnostus muuttui pikkuhiljaa kirveleväksi pettymykseksi. Alussa tosin sanotaan, että elokuva on tosipohjainen fiktio, mutta silloin olisi pitänyt ottaa taiteelliset vapaudet käyttöön, ja tehdä radikaalista ihmisestä radikaali elokuva. Nyt dramaturgia ja ohjaus pyöri jossain Kotikadun lähituntumassa. Toivolan kartanoa (kulahtanut jo silloin) ei saanut, joten mentiin prameilevaan eestiläiseen linnaan. Junasta hyppääminen oli talvella, ja Maria oli jäätyä hengiltä, heitettiin takaisin linnaan. Koska kuvaukset olivat kesällä päätettiin pistää pakoauto odottamaan. Tietynlaista elokuvallista alennusmyyntiä.

Pihla Viitala on oivallinen näyttelijä, mutta aivan liian pehmeä Marian rooliin, joka oli maanisen aggressiivinen, ekstaattinen, Kammion mielisairaalassa lusinut ja paha luihin asti. Ja silti myös enkelimäisen vetoava paratiisista puhuessaan. Siitä johon hän laumansa johdattaa. Tämä olisi ollut Krista Kososelle täydellinen rooli. Tommi Korpela ja Elina Knihtilä vetivät kelpo suoritukset, Korpela Marian rakastajana ja rikosten suunnittelijana, sekä Knihtilä sisärenkaan/kartanon vastaavana.

Suurin yllätys Bergrothilta oli jakaa elokuvan kahtia. Marian lusiessa 12-vuotista tuomiotaan (ampunut maanviljelijää kohti, manipuloinut vallesmannin myrkyttämiseen ja yllyttänyt ampumaan oikeudenpalvelijaa) alkoi puolen elokuvan pituinen fiktiivinen jakso, jossa Marian henkilökohtainen palvelija Salome, ja Toivolaan muuttava katutyttö Malin ystävystyvät ja luovat jännitteitä uskonnolliseen yhteisöön. Tuntui turhauttavalta, että Marian hengästyttävä elämä oli uhrattu yhdentekevän sivujuonen eduksi. Nimittäin ensimmäisen viiden minuutin horrossaarna ei toistunut. Valvesaarnoja ei tullut. Koko uskonlahkon hengellinen elämä sivuutettiin olankohautuksella. Toisaalta rikoksiakaan ei pahemmin kuvattu. Mariaa ohjattiin alkoholistiksi jo ennen toista linnatuomiota. Ihan ymmärrettävää. Alkoholistioraakkelin valheellinen hengellisyys on Viitalalta hyvin suoritettu. Vaikkei minulla ole Mariaa kohtaan mitään sympatioita, niin eräs fiktiivinen kohtaus ärsytti. Humalainen Maria löi koiransa kuoliaaksi. Nimittäin ihmisille hän oli äärimmäisen petollinen ja julma, mutta hän oli eläinrakas kennelin pitäjä, kasvatti hevosia ja piti jopa leijonia.

Viitalakin olisi kyennyt parempaan, jollei Bergroth olisi ohjannut elokuvasta toispuoleista. 1920-luvun uskonnollisuus oli syvää ja harrasta. Ohjaajan olisi mielestäni pitänyt kuvata kultin raamatullisuutta vahvemmin, silloin vastakohtana oleva rikollisuus olisi tehnyt isomman kontrastin.

Draamassa oli minulle kaksi huippukohtaa. Olin kyllä lukenut miten kokkolalaisen virkamiehen murhaa suunniteltiin, ja miten se epäonnistui. Uhri seurueineen oli soutelemassa kesäsäässä ja Marian uskolliset lampaat ampuivat rannasta useita laukauksia. Ensimmäinen lävisti käden ja kaksi seuraavaa keuhkot. Uhri jäi eloon, kuin ihmeen kautta. Nyt kun sen näki elokuvassa, tajusi inhoten sen miten sairasta uskonnollisuus voi olla pahimmillaan. Toinen todellinen paukku tulee kun elokuvaa on seitsemän minuuttia jäljellä. Se sisältää sekä fyysisesti että symbolisesti äärimmäisen traagisen kohtauksen, jota Marian lampaat eivät ikinä tuohon aikaan olisi tehneet hänelle: jättäneet hänet. Marialla oli seuraajia (jotka olivat antaneet hänelle omaisuutensa) kolmisenkymmentä vielä silloin 1981 kun Hän kuoli. Hän ei testamentannut seuraajilleen mitään.

Elokuva on teknisesti kohtuullisen hyvin toteutettu. Lavastaja on yliampunut ympäristöjä. Prameilevassa linnakartanossa onkin hullun naisen selli joka on ylisaastaisessa kunnossa. Jännittäviä salakäytäviä ei ole. Lauman puvut ovat liian hienoja ja näyttäviä. Teatteripukusuunnittelija tekee tuollaista suureellista jälkeä. Kaukolampi on tunnustettu musiikkinero, mutta sointimassat ja yksittäiset äänet on oudosti miksattu lähes kuulumattomiin.

Elokuvassa hyvää on joukkokohtaukset (esim. käräjät), nuorten puhdas arvomaailma vs. aikuisten raadollisuus, loppuratkaisu ja historiallinen viitekehys (vaikkakin puunattu).

Huonoa on itseään hakeva ohjaus, tietynlainen laimeus kun kerrotaan mystisestä tulisieluisesta manipulaattorista joka hypnotisoi ihmiset, Pihla Viitalan sopimattomuus karismaattiseen rooliin, ja koko viitekehyksen siirtäminen uskonnollisen lahkon johtajasta nuorten naisten ystävyyteen ja kasvutarinaan.

Kuningas alkoholista 19.3.2020

Yhdeksän vuotta plakkarissa.

En kadu sekuntiakaan. Toisaalta yhdeksän vuotta on aika jolloin itsesuojeluvaisto alkaa häivyttää ikävimpiä muistoja. Naisystävien anelut, etten jatkaisi juomista läpi yön, luiden murtumiset, yksin juominen, keikan odottaminen pullon kanssa yksin hotellihuoneessa ja ”juhlinta” sulkeutumalla omaan kuoreensa. Alkoholi nimittäin aiheutti minussa päinvastaisen reaktion kuin muissa. Olin salassa ylpeä että kestin enemmän alkoholia kuin muut. Todellisuudessa muut saavuttivat kaljalla iloisen ja kuuluvan hiprakan, minä pysyin hiljaa ja keskityin juomiseen. Tämä johti myös siihen, että kun kaveripöydässä tuli tärkeää sanottavaa, minut ignoorattiin, koska ”olin se hiljainen”.

Se oli hyvä juttu, etten ollut humalassa väkivaltainen, huono taas se, että juominen oli itsepetoksellinen kainalosauva epävarmuutta pönkittämään. Oli valtavan palkitseva asia, kun tajusin, että suurin epävarmuuden tila, eli voimakas lavakammo ja esiintymisahdistus poistui kun jätin päihteet. Olin aivan innostunut. Olinhan 25 vuotta yrittänyt poistaa sitä alkoholilla. Humalassa esiintyminen tuottaa huonon omantunnon. Tuntuu että yleisö ansaitsee parempaa.

Vaikka alkoholin orjuuttama ihminen pääsisi eroon alkoholista, hänelle jää usein päälle tietynlaiset rituaalit, käytänteet ja pullototeismi. Roikuin alkoholismin rajamailla, mutta rakastamani teatterityö piti minut ruodussa kuusi päivää viikossa ja usein aamusta iltaan. Kymmenen vuoden taival Turun kaupunginteatterissa poiki kaksi sairaslomapäivää kantapään luupiikin vuoksi. Alkoholin takia en ollut pois tuntiakaan. Tämä eräänlainen fetisismi alkoholisteilla näkyy lopettamisen jälkeisinä tapakäytänteinä. Katkolla työskennellyt ystäväni kertoi alkoholisoituneesta firmanjohtajasta, joka olisi kuollut, jos olisi juonut pisarankin enää. Hän nappasi rannalta vanhan ryyppykaverinsa kyytiin, pysäköi auton, antoi kaverille pullon ja katsoi vierestä kun tämä joi. Edesmenneen muusikkoystäväni tapana oli talvipakkasella mennä KELAan ja ottaa odotuslappu. Odottaessaan hän kävi vessassa juomassa pullostaan, ja kun vuoro oli lähellä, hän otti uuden lapun. Yhdellä muusikkoystävälläni oli tapana viettää puoli vuotta selvin päin ja sen jälkeen palkita itsensä kuukauden raivoisalla vetämisellä. Joka päivä ei edes tehnyt mieli, mutta hän sanoi, että päätös on päätös. Kyseisellä kaverilla pääsi myöhemmin homma täysin käsistä, ja hän oli asunnoton. Näin hänet viime kesänä yhdellä kävelykadun penkillä missä alkoholistit tapaavat juopotella kesällä. Hänellä oli kaljakassi jaloissaan, ja pyysi seuraksi istumaan. Istuin ja hän tarjosi kaljaa. Sanoin kohteliaasti, etten juo. Hän sanoi yllättäen ettei hänkään juo. Sitten huomasin että olut oli alkoholitonta. Olin valtavan iloinen, koska muusikko on superlahjakkuus. Siinä me siitten hyvien ihmisten katseiden alla joimme nollakaljaa, suoritimme rituaalia, ja oli jotenkin ihan mukavaakin. Häpeä oli poissa vaikka ihmiset luulivat että juomme alkoholipitoista.

Musiikki/valo/videokuvaus ovat pitäneet edelleen minut touhussa. En mene tällä kertaa yksityiskohtiin, kunhan kerron että joka päivälle riittää tekemistä, josta en olisi juopottelupäivinäni voinut unelmoidakaan. Olen törmännyt uuteen lannistajalajiin. Ihmisiin jotka kertovat miten he nauttivat savuisista singlemalteista ja huippuviineistä. ”Sinä olet pelkuri ja ikuinen spurgu koska et uskalla viinilasillista juoda”. En ole välittänyt vastata. Tuollaisella ihmisellä on jonkinasteinen ongelma itsellään.

Olen edelleen tyytyväinen ja iloinen. En jaksa enää pitää päihteettömyyttä kovin erikoisena. Se on osa elämääni. En saa kouristuksia jos menen keikkaa katsomaan, tai kaljabaariin. Kaikki on hyvin.

Hyvää kevättä!

Hyväksymmekö äärioikeistoterrorismin?

1977 äärioikeisto tuhopoltti helsinkiläisen kirjapaino Kursiivin. Sisältä löytyi räjähtämätön pommi

2009 Suomusjärven vastaanottokeskuksen pihalla räjähti pommi

1986-2016 välisenä aikana Suomessa on tehty 18 terrori-iskua Global Terrorism Databasen mukaan. Melkein kaikki murhapolton yrityksiä vastaanottokeskuksissa. Lisäksi Lahden Hennalan vastaanottokeskuksessa ammuttiin ilotulitteita bussia kohti ja kivitettiin SPR:n naistyöntekijää, joka vei kahvia bussikuskille.

2017 Oulussa autosta heitettiin kaksi polttopulloa turvapaikanhakijoiden teltan eteen.

Tutkimuksen mukaan 79% iskuista on sellaisia, missä media ei tuo ilmi maahanmuuttovastaisuutta.

Ja nyt sitten tämän päivän uutinen (16.1.2020). Tuomiolla on kansallissosialistiksi tunnustautunut pommi-iskun valmistelija. Koeräjähde oli valmistettu pimeästä verkosta löytyneen ohjeen mukaan. Varsinainen pommi oli tarkoitus räjäyttää uudenvuodenaattona 2018 paikassa jossa on runsaasti muslimeja ja maahanmuuttajia. Kuulustelussa selvisi, että motiivi ja ideologia oli kopio Tarrantin, Breivikin ja suomalaisten etnonationalistien ideologiasta: ”Eri kulttuurien ja eri uskontojen pitäisi olla siellä, missä niiden kuuluukin olla, eikä samassa paikassa”

Media kysyy alati ”Pitäisikö meidän olla huolissamme?”

Totta helvetissä pitäisi. Pommi-iskut – olivat ne onnistuneita, tai ei – niitä yhdistävät monenlaiset asiat. Oklahoman pommi-iskussa kuoli 168 ja haavoittui 680. Yhdysvaltain murhaavin sisäinen terrori-isku koskaan. Isku on miltei täydellinen kopio Turnerin päiväkirjoista löytyvästä terroriteosta. Tämän romaanin voi suomennettuna ladata vastarinnan sivuilta. Se on yltiörasistinen antisemitistinen kuvaus uusnatsisisäpiiristä taistelemassa vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Sen väkivaltaan ja vihaan lietsova sisältö on myös ollut esikuvana Breivikille, Tarrantille, ja etnonationalisti Kurullekin, niin kertoi.

Se siis on yksi yhdistävä tekijä. Lisäksi ammoniumnitraattipommi, millä Breivik surmasi 12 ihmistä – se on täydellinen kopio Oklahoman pommittaja McVeighin pommista. Pahimpien äärioikeistomurhaajien esikuvat ja metodit siis muistuttavat toisiaan. Vaikka Breivikin manifesti on pitkälle lainatavaraa, se muistuttaa yllättävän paljon Tarrantin vastaavaa joka taas on melkein täysin yksi yhteen suomalaisten etnonationalistien tavoitelistasta. Minäkin odotin Tarrantin manifestilta jotain hirvittävyyksiä. Se on kuitenkin tätä valkoisen rodun ”ainutkertaisuuden” ylistystä ja pääosin suunnitelmallista vastajihadismia.

Eurooppalaisen äärioikeiston, oikeistopopulismin ja etnonationalismin/valkonationalismin yhdistää yksi seikka: rasismi. Palaan siihen ”kannattaisiko meidän olla huolissaan”- hokemaan. Kyllä ja miksi? Ei ole skandaalienkaan valossa mitään epäselvyyttä etteikö Venäjä rahoittaisi eurooppalaisia oikeistopopulisteja ja uusnatseja. Rahan antaja haluaa vastakkainasetteluja. Ei fasismia, vaan sitä, että hajaannus ja eripura leviäisivät Eurooppaan ja liittovaltio sirpaloituisi. Ne jotka rahaa vastaanottavat, ne saavat julkisuutta, tomintavälineitä, propagandavalmiuksia.

Edessä on vähittäinen sulautuminen. Pegidalla on samat tavoitteet, kuin Saksan uusnatseillakin. Populistipuolueilla on niin suuri kannatus, etteivät ne halua vielä heilastella äärioikeiston kanssa. Etnonatsien separatistinen ajattelutapa taas pitää lievän hajuraon muihin. Mutta suunta on selvä. Nämä lievästi erillään olevat aggressiiviset liikkeet tulevat yhdistymään pikkuhiljaa niin kuin oikeistopopulistitkin yhdistyivät Euroopanneuvostoon. Kaikki varmaan ovat huomanneet miten täällä Persunuoret, uusnatsit, Odinit, kansallismieliset FDL ym. yhdistyvät aina marsseille, että vaikutelma välittyisi isosta liikkeestä. Täytyy myös muistaa, että populismi on levinnyt muihin liikkeisiin. Diktatuuriin pyrkivä porukka puhuu vapaudesta, ottaa sen populistisesti nimeensäkin. Etnonationalistit imartelevat kantaväestöä väittämällä että olisimme jotenkin erikoisen hienoja verrattuna muihin. Natseilla on työ-perhe-korruptio alas-agenda ja kansallismieliset nimittelevät toisiaan jääkäreiksi, Odinit uskovat olevansa viikinkejä.

Eli eurooppalainen äärioikeisto nousee ja nousee. Ajatellaan muutaman prosentin maahanmuuttajavähemmistöä. Kyllä täytyy tunnustaa, että Halla-aho on taitava, kun on saanut neljänneksen suomalaisista taakseen ainoastaan tuon muutaman prosentin takia. Jos kuvitellaan, että hän saisi siirtolaiset ulos maasta: mitä seuraavaksi? Veikkaan, että seksuaaliset ja etniset vähemmistöt.

Tämä pommi-iskun, äärimmäisen terroriteon suunnittelu, tämän on aukaistava silmät. On järjetöntä katsella, kuin natsimilitian sihteeri tuodaan näytille tänne, ja sitten ajetaan poliisikolonna ja panssariauto paikalle. Estetään väkivaltaan tähtäävä toiminta. Muutetaan lakia. Ei anneta tilaa. Jos muslimivihasaarnaaja saadaan täältä ulos, niin kyllä ranskalainen tai ukrainalainenkin. Paulatinkin annetaan kirkua, ja sitten vasta rangaistaan.

Pitäisikö meidän olla huolissamme?

  • todellakin pitäisi

Satavuotiaalle Suomelle

Hyvää satavuotissynttäriä Suomi! (Julkaisen tämän blogialustalla kaksi vuotta jälkikäteen)

Olen ollut hengissä yli puolet elinajastasi, ja se on ollut hienoa aikaa. Minulla on ollut turvattu leikkien ja seikkailujen täyttämä lapsuus, hyvät opettajat, monipulinen ainevalikoima. Olen saanut, mitä olen halunnut, ja nykyään en tarvitse enää mitään. Partiossa opin erätaitoja, soittotunneilla soittamista, kirjastot ovat täynnä luettavaa ja kuunneltavaa. Minulla on ollut aina töitä, mitään en ole jäänyt paitsi, ja pääsin lapsuuteni unelma-ammattiin. Kiitos Suomi.

Luonto on aina kirvoittanut kansallistaiteilijoidemme – säveltäjien, kirjailijoiden, runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden tuotantoa. Sibelius meni viettämään yksin aikaa luontoon, ja haltioitui. Hän kutsui sitä ”fantisoinniksi”. Suomen luonto on puhdas, ja täältä löytyy yhä valtavasti paikkoja, joissa ei ole merkkiäkään ihmisen vierailusta. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden tajuaisi vasta, jos tulisi muualta. Maailman runsaslukuisin saaristo, tuhansia järviä, ikimetsiä, aavoja soita ja Lapin tuntureita. Kiitos varsinkin näistä.

Suomea ollaan riepoteltu niin idästä, kuin lännestäkin. Itsenäistymisen aikoihin Suomi riepotteli itse itseään. Nyrkki nousi nyrkkiä vastaan. Ideologiat, sorto, kapinahenki, luokkajaot ja ihmisarvon hukkaaminen melkein tuhosivat nuoren kansakunnan. Parinkymmenen vuoden päässä oli seuraava koetus. Pahin. Koko kansa taisteli, ei vain miehet. Naiset viljelivät ja valmistivat miehille ruokaa, pitivät moraalin korkalla, toimivat lotissa ja hoitivat lapset ja kaikki miesten tehtävät. Suomenhevonen oli korvaamaton apu hangessa. Tykit, haavoittuneet jä vainajat kulkivat rytinässä paikasta toiseen. Sekin haaste selvitettiin. Edessä oli vielä jälleenrakennus, velat, öljykriisi, kylmä sota, YYA-neuvottelut, idän väännöt, lama ja vihdoin nykypäivän virtuaaliväkivalta, leiriytyminen, yltiönationalismi, rasismi, työttömyys, ja poliitikkojen kaksinaamaisuus plus ihmisviha, jota ei aikaismmassa Suomessa ole esiintynyt. Vihamielisyys tarttuu. Lapset oppivat sen vanhemmiltaan ja toisinaan se peritään kasvatuksessa. Kaikki on kuin tietynlaista kokeilua. Kokeillaan kuinka pitkälle voi mennä, kunnes rangaistus tulee. Ja jos tulee, valtio, poliisi, vastapuoli, kaikki ovat mätiä, ja minua estetään. Se Kekkosessa oli hienoa, ettei hänen tarvinnut torua kansalaisia kaikenmaailman solvauksista, kiihotuksesta ja raivoamisesta. Kaikki ymmärsivät, mitä seuraa, jos lähtee liikaa pullikoimaan, joten kun olin 17-vuotias Kekkosen lopettaessa, jäi minulle hyviä muistoja. Hän oli auktoriteetti, joka väsymättä piti hyviä suhteita naapuriin, ja sai kansalaisille turvallisen olon.

Siinä vastoinkäymiset. Suomi on ollut yksi johtavista teknologiamaista. AIV-rehu, Yrjö Väisälän tähtikartoitus, biologian, kemian ja lääketieteen keksinnöt, metsänhoitoon ja paperiteollisuuteen liittyvät keksinnöt, pure-pak, tekstiviesti, Fiskars-sakset, Clean tech..lista on pitkä. Koulutus huippuluokkaa, kansallissäveltäjät, kirjailijat, taiteilijat. Äänioikeuden naisille Suomi saavutti toisena maailmassa. Kalevala on ainutkertaisuudessaan luku sinänsä. Suomen velka on todellisuudessa siedettävä, työllisyys parempaan päin, ekologia on se, millä Suomi nousee nyt. Sitä parempaa brändiä on vaikea kuvitella. Ehkä suomi on muuttunut hieman masokistiseksi. Melkein kaikilla on taivaan tavarat, ja joillain kaksikin autoa. Ei se ole synti, mutta totumme tavaraan ja haluamme lisää, vaikka meidän pitäisi olla kiitollisia ruoasta. Totumme elintasoon. Siksi kauhistelemme leipäjonoja. Ei se niin traagista ole, se vain tuntuu siltä, jos omistaa jo kaiken. Ja meistä 90 prosenttia omistaa jo kaiken.

Eli tämä ei ole paha maa, tämä on hyvä maa. Irlantilaisystäväni Ciaran sanoi, että suomalaiset ovat kuin pullollinen ketsuppia. Ensin kun ravistaa, ollaan varovaisia tuppisuita, ja lisäravistuksen jälkeen kaikki tulee ulos, ollaan ystävällisiä hyviä kavereita. Kunpa voisimme toimia näin maahanmuuttajien kohdallakin. Kunhan kaikenlainen kiusaaminen loppuisi, tämä olisi unelmamaa. Nyt tämä on hyvä maa. Puhdas, ahkera, avulias, antelias maa, jossa on parempi elää, mitä uskomme tai luulemme. Täällä on paljon vääryyksiä, mutta ei anneta vääryyksien estää meitä näkemästä sitä, kuinka paljon täällä on hyvää.

Onnentoivotukset satavuotiaalle!

Vastine Tiina Wiikin Sarastuskirjoitukseen

Tämä on siis vastine Tiina Wiikin kirjoitukseen ”Venla ja valkoisten tyttöjen kärsimyskultti”

Wiikin viha vähemmistöjä kohtaan on metodologisesti aina sama. Hän valitsee vähemmistön, parjaa sitä omilla ja keksityillä mielipiteillään, välittämättä faktoista. Hän osaa mielistellä kukkaroaan, ja tuhansia seuraajiaan suggeroimalla heidät uskomaan sairaalloisiin ajatuskulkuihinsa. Joka ainoa kerta hän valjastaa uutisen tai kontroverssin sometapahtuman palvelemaan omia itsekkäitä etujaan. Hän pyhittää ”normaaliutensa”, 50-luvun lihamurekekotirouvaihanteensa uudeksi normaaliksi, joten hän täysin ”tervehenkisenä” nyrkin ja hellan väliin halajavana pikkurouvana saa ahdasmielisten sananvapauden sankareiden sympatiat.

Käyn kirjoitusta kronologisesti läpi. (Oletan, että tunnette tapauksen)

Wiik väittää Uku Laitisen olevan feministi syystä, että saisi tällä aasinsillalla teroitettua omaa mielikuvaansa siitä, että kaikki pari tuhatta Venlaa seurannutta olisivat feministejä. Sen lisäksi, että Wiikiltä puuttuvat taustatiedot, hänen asenteellisuutensa nostaa päätään ensimmäisen kerran. Ukua en tunne, mutta hän on raivoisa natsismin vastustaja kuten Venlakin (huom. Wiik on tunnustuksellinen natsi), ja hän on potkunyrkkeilyä harrastava kolmen lapsen isä. En miellä feministiksi. Ensimmäisestä päivästä asti (toisin kuin Wiik) Venlaa seuranneena, yhteistyössä toimineena, voin vannoa ettei hän ollut feministien ykkössuosikki. Sopuisaa juttuseuraa löytyi myös sijoittajista Panu Huuhtaseen. Kuilu hänen ja feministien välillä johtui pitkälti viikkoja kestäneestä sarjasta, jossa hän esitteli bikiniasuisia uhkeita mallityttöjä valokuvin. En viitsinyt lähteä moisesta riitelemään. Päivitin alapuolelle kauniita vanhuksia, ja Venla tykkäsi. Eli Wiikin ensimmäinen omaankotiin-väite on vailla perusteita.

”…mutta mt-ongelmien huomattavaa yliedustusta feministipiireissä tuskin kukaan jaksaa vakavasti kieltää”, pamauttaa Wiik inhon vallassa. Luin pikaisesti Oxfordin yliopiston tutkimuksen sekä Psychology today-lehden artikkelin. Tulokset ovat melko yllättävät. Mielenterveysongelmia kyllä on, mutta feministit ovat olleet hyvinkin aloitteellisia köyhien perheiden auttamisessa hoidon ulottuville. Myös selvisi, että Wiikin ihanne, eli kuuliasen kotirouvan prototyyppi on 50-luvulta asti kärsinyt mielenterveysongelmista. Kun koti on puunattu ja lapset hoidossa, he jäävät miettimään yksinään: ”Tämäkö oli sitten elämäni tarkoitus ja päämäärä”. Työ, kiinnostuksen kohteet, itsensä kehittäminen….kuin Marianne Faithfullin ”The Ballad Of Lucy Jordan”in päähenkilö. Ja siksi kotirouvat 50-luvulta asti ovat nappailleet tabuja ja tissutelleet alkoholia. Depressio, oman hyödyttömyyden kokeminen, hajoavat unelmat. Kun ajattelen sitä vääryyttä, muutun itsekin feministiksi. Mutta Wiik – hänelle tasa-arvo on kauhistus. Lisäksi Wiik tuomitsee ihmiset, jotka mainitsevat diagnoosinsa profiilikuvauksessaan. Tutustuin kalifornialaiseen rokkariin Cindy Clarkiin, koska hänen profiilissaan lukee mm. ” bipolar” ja ”I love people”. Wiik syyttää vähemmistöä siitä, että he kertovat, että heillä on vaikeaa. Ensimmäinen tarina, minkä luinWiikiltä, oli MV-lehdessä. Siinä hän valitti, kuinka vaikeaa hänellä on koska hän ”ei saa tarpeeksi asumistukea”.

Wiik on myös sitä mieltä, että feminismi tekee ihmiset hulluiksi, sekä vetää hulluja puoleensa. Väittääpä myös, että ongelmat ovat vain teeskentelyä. Tällaista friikahtavaa diagnosointia voi pitää summana Wiikin sisällä pyörivästä vihasta ja epäluulosta, etnonatsin rotuhygienisestä ajattelusta, ja kouristuksenomaisesta kaiken vieraan pelosta ja miksei myös suosionkalastelusta nationalistipiireissä.

Seuraavan kappaleen Wiik esittää saivartelevan kyyniseen tapaansa. Tässä on kotirouvan keittiöpsykologia huipussaan. Wiik jaottelee eri vähemmistöt hierarkioihin, ja nokkimisjärjestyksessä huipulla on ”musta queer-nainen” (joka saa sympatiaa kaikilta) ja alimpana tavallinen lissu. Eli vaikka erilaisuudesta yhteisö rankaisee, ja selviytyminen on hankalampaa, niin Wiikin mukaan he saavat parhaan elämän. Ehkäpä Wiikiä on joskus kiusattu, kun hänellä on pakkomielle WASP-elämään, vai lieneekö ateisti vieläkin, ei vaikuta olevan kommenttien perusteella.

Seuraavaksi olen sitten Wiikin kanssa osin jopa samaa mieltä. Niin kauan, kun yhteiskunta ole tasa-arvoinen, niin kauan on feminismiä. Kuitenkin koulukiusausoletukset, ulkonäköasiat ja huono itsetunto sopivat tässä kontekstissa Wiikin disinformaatiopirtaan. Hän ei esitä mitään tutkimusten valossa, kaikki on mutua, ja liittyy Sarastuksen omaan agendaan tuottaa puolueellisia harhaluuloja inhorealististen tai sankarillisten valokuvien ryydittämänä.

Tässähän paketissa ei ole muusta kysymys, kuin mielenterveysongelmaisten ja feministien pilkkaamisesta Sarastuksen tarjoaman fasistisen rotuhygienisen viitekehyksen puitteissa. Tietyllä tavalla olen tyytyväinen, koska tällainen puolen euron juoruilu vie hyvästi pohjaa ”arvovaltaiselta” verkkolehdeltä.

Ja tämän jälkeen Wiik käsitteleekin feministien ”oletettuja” mielenterveysongelmia, jotka Wiikin mielestä ovat lyömäase ja vallan väline. Hän armahtaa vähemmistöjä kertomalla, että ”on oikeitakin mt-ongelmaisia” (kaikki eivät siis teeskentelekään). Wiik puhuu näistä ”oikeista” mt-ongelmaisista osana ”skenen tuhovoimaista mt-ongelmia ihannoivaa kulttia”.

Itse mielenterveysongelmaisena olen saanut järkeviltä ja sydämellisiltä kansalaisilta valtavaa huolenpitoa ja ymmärrystä. Siksi en pysty ymmärtämään, mistä tuo sairas viha ja ilkeys ponnistaa. Tässä kohtaa blogia on myös äärimmäisen irvokas mustavalkokuva pehmustetusta huoneesta, rautasängystä jolla istuu pakkopaitaan sidottu ihminen. Ihan kuin vastenmielinen valheellinen inhoanalyysi ei olisi riittänyt.

En haluaisi vetää Tii Starckia tähän, mutta pakko kertoa pari sanaa, koska Wiik vihansa vallassa muokkaa hänet osaksi kirjoituksensa helvetillistä typeryyttä. Keskellä pahinta kriisiä kotirouva Wiik (ei yhtään tatuointia) menee härskisti opettamaan kymmenen vuotta vanhemmalle kriisissä elävälle Starckille, miten seurustellaan, ja mitä Starckin on tehtävä päästäkseen sipsukaksi kotirouvaksi. Ilkeys kaiken takana. Wiikin puoliso Lokka solvasi Starckia niin kammottavasti, etten ole ikinä kuullut naiselle sanottavan niin pahasti. En rupea tässä tietämään, mutta en pidä Starckia feministinä. Hänet pitää vain saada sopimaan Wiikin mestariteokseen. Kappale on täynnä vääriä olettamuksia, ja siinä näkyy Wiikin tyyli ohjata sairasta teatteriaan. Hän keksii syyllistämisjuonelleen ensin omaa makuaan tyydyttävän tarinan. Sitten hän vääntää ja vääristelee tapahtumat, arvomaailman ja moraalin sellaiseen kuosiin, että hän voi rakennelmallaan keppihevostella valitsemansa vähemmistön kimppuun. Tässä on myös erikoinen piirre. Wiik siis syyllistää ”valkoritarit”, eli auttajat ja auttamishaluiset. Näiden ihmisten solvaamisen raivossa on arvatenkin Wiikin heikko kohta. Luulenpa että hänessä itää pieni omantunnon siemen. Olisiko hän kateellinen ihmisille, jotka auttavat lähimmäisiään? Se olisi loogista, koska jos ei ikinä auta ketään, jää melko yksin. Silloin ei myöskään saa kiitosta mistään. Wiikin kadehtiminen jatkuu seuraavassakin kappaleessa. Hän arvottaa Starckin tuttavapiirin, opettaa, millä tavalla pitää käyttäytyä kärsivää ihmistä kohtaan, ja tietysti hehkuttaa kotirouvastyleä.

Sitten on aika tuhota vihervasemmisto, joka Wiikin suulla lupaa auttaa heikompaa, muttei auta. Kolhittuakin autetaan VAIN niin kauan, kun hän kärsii. Juuri tämä tässä on raivostuttavaa. Wiik joka ei ole elämässään auttanut ketään, arvostelee suuressa mahtavuudessaan niitä jotka auttavat. Mikä sinä luulet olevasi, Tiina Wiik??

Lopuksi Wiik ”on kurkkuaan myöden täynnä vihervasemmistoa, joka saalistaa riveihinsä kovia kokeneita tyttöjä”. Tuijotan Wiikin lausetta. En tajua sitä. Se on samaa drama queen-luokkaa, kuin alkuaikojen vlogi, jossa Wiik itkuaan niellen sopersi ”kuinka epäreilua on, että lätkämestaruutta juhlitaan suomenlipuin”

Nimittäin jos pieni osakin lätkäyleisöstä olisi kansallismielisiä, ei Wiikin tarvitsisi valittaa.

Kirjoitin tämän tunteenpuuskassa luettuani sarastusjutun. Olin tyrmistynyt ja hajalla. Miten joku voi valjastaa meidän mielenterveyskuntoutujien sairaudet palvelemaan valkonationalistista agendaa.

Greta Thunberg ja setäselittäjät

D5A472E6-FE8F-4322-BD12-985700C2360D

Sain idean tähän blogaukseen eräästä hyvästä tviitistä. Sanoma oli, että ne jotka 16-vuotiaan keksityllä ”avuttomuudella” yrittävät hurskastella itsensä holhoojiksi, he eivät muista omaa lapsuuttaan tai sitten heidän on tunnustettava ääneen olleensa 16-vuotiaana täysin avuttomia ja jatkuvan holhouksen tarpeessa. Tviittaaja olisi Gretan ikäisenä haistattanut tuollaisille sormenheristäjille pitkät paskat. Niin olisin minäkin, ja myös tein sen.

Setäselityksen aloitti julkimoista Sanna Ukkola loppukeväästä. Sitten Lasse Lehtinen,  Ulla Appelsin ja kansallismielinen skene Tiina Wiikin tavaksi tulleen lastenhalveksunnan (Bana) kautta. Härskein oli Oikean Median litteroima breitbart-toimittajan kirjoitus. Ja noin yleensäottaen konservatiivit ja tietysti omistava luokka.

koska Greta on tehnyt läksynsä intohimolla, ja tarjoaa vain eksaktia validia tietoa, hän on saanut ensimmäisen selkävoiton näistä sormeaan heristelevistä denialisteista. He nimittäin eivät uskalla enää kiistää ilmastonmuutosta, joten on siirryttävä toisiin keinoihin.

Koska Gretan Atlantin yli vienyt purjevene oli jo olemassa, siitä on vaikea saada vastustettavaa. Sen sijaan osa miehistöstä joutui lentämään osin, koska purjehdusmatkan järjestäminen on oli hoidettava nopeasti. Koirat alkoivat haukkua, mutta päästöt kompensoidaan myöhemmin.

Tiina Wiik myös salaliittoili muun mökäoikeiston kanssa siitä, että jompi kumpi vanhemmista ”on lähellä neuvomassa”, ja toisaalta ”tyttörukkaa ei saisi jättää noin yksin.”

Viimeisin ja voimakkain vihanpurkaus vertaa Gretaa muihin historiaa muuttaneisiin lapsiin, ”jotka vaaniva ja rikollinen vasemmisto ottaa maskoteikseen ja käyttää hyväkseen agendoissaan”.

Ja viimeksi tämä surkuttelu: ”Älkää viekö hänen lapsuuttaan, hän on sairas, kuinka voitte olla noin julmia”.

Ennen kuin täytin kahdeksantoista, asuin jo omassa asunnossa. Gretan ikäisenä 1979 olin jo liittynyt Suomen historian toisiksi vanhimman kasvisravintola Verson kannatusyhdistykseen. Antintalo remontoitiin talkoilla, ravintola avattiin, ja se toimi  kolmisenkymmentä vuotta. Silloin setäselittäjät saattoivat olla jopa uhkaavia kasvissyöjiä kohtaan. Samoihin aikoihin kävin myös auttelemassa Estellen rakennushommissa. Kerran pari pukumiestä tuli räkättämään: ”Hipit tosiaan luulee, että romu pysyy joskus pinnalla”. ”Romu” seilasi mm. Angolaan asti, ja aloitti toiminnan, jota nykyään kutsutaan reiluksi kaupaksi. Oli Auran panimon valtausta, ja Turun taudin vastustamista Tähtitorninmäellä istumalakkoillen.

se ei ollut pelkkää idealismia. Olimme Gretan ikäisiä ja muutimme maailmaa paremmaksi. Greta tekee sitä valtavissa kehyksissä, mutta sama asia yhdisti meitä nuoria silloin ja Gretaa nyt: aikuisten vanhoollisten holhoava myrkky, joka estää hyvää tapahtumasta.

Olen suunnattoman onnellinen, että tunnen Gretan ansiosta tervettä syyllisyyttä. Olen valvonut öitä ja miettinyt mitä voisin tehdä. Onnellinen, koska sitä kautta tiedän, että Gretan sanoma on tehnyt vaikutuksen muihinkin kanssa-aikuisiin.

Olen Gretan kanssa täsmälleen samaa mieltä: koska emme kärsi nyt ilmantonmuutoksen alkaneista vaikutuksista, olemme välinpitämättömiä. Tässä opportunistien yhteiskunnassa kirpaisee ajatus, että verojamme nostetaan, ja elintapojamme ohjaillaan. Olemmehan päässeet juuri siihen kerskakulutuksen auvoon, jossa inhimilliset arvot haudataan tavaranpalvontaan.

Lopuksi ajatuskulku joka tupsahti mieleen viikko sitten keskusteluketjussa jossa jankutettiin sitä, mitkä ihmiset ja tahot muka pitävät Gretaa marionetteinaan. Sanoin: ”Ei kukaan häntä ohjaile, hän ohjailee koko maailmaa”. Niin se on. Kenellä aikuisella on pokkaa sanoa koko planeetalle: ”Olette sotkemeet huoneenne todella pahaan kuntoon. Nyt on aika siivota se”.

Älkää vain ajatelko, että ehditte kuolla, ennen kuin katastrofi alkaa. Pysäyttää sitä ei enää voi. Älkää ajatelko niin. Se on liian inhimillistä meidän nykyisillä inhimillisyysmittareillamme.

 

Jussi K. Niemelä tietää kaiken

Olin somesta kopioinut Jussin ottaman selfien. Jussimaisesti hän uhkasi 7800€ rangaistuksella. Tämä kuva on Creative Commonsin kopiostovapaasta kuvapankista.

F57881CC-C36E-4741-B42E-0C0399E20CF3

Näin Niemelän esiintymisen A-studiossa. Mieleen jäi pyörimään lause ”kaikki pitää saada sanoa”.  Tuohan on Halla-aholaisille päivittäistä peruskauraa. Jokin ärsytti ylimielisessä tavassa sanoa se. Siispä kokeilin onneani twitterissä, ja heitin täyslaidallisen kovasanaista arvostelua Niemelän niskaan. Meistä kumpaakin on uhkailtu, joten olemme kokeneet myös sen puolen sananvapaudesta.  Kävi niin, että Niemelä jäädytti tilini, ja oli myös hieman surkuteltavaa, miten hän kielsi tapahtuneen, vaikka kukaan muu ei ole sitä voinut tehdä. Siinä oli se sananvapauskokeilu.

Niemelä on tee-se-itse-professori. Samanlainen kuin Bäckman. Breivik elätti itseään teetättämällä Indonesiassa väärentämiään stipendejä, kunniakirjoja ja todistuksia. Niitä sitten ihmiset pitävät seinillään.

Käsittelen tässä muutamia Niemelän kritiikin uhreja, ryhmiä ja yksilöitä. Syynä se, että Skepsiksen epäilijä paljastuukin sarkastisen ilmaisun alta kivenkovaksi islamofoobikoksi, nationalistiksi, toleranttien vihaajaksi sekä ilmastonmuutosdenialistiksi.

Greta Thunberg on mielestäni parasta mitä ilmastonmuutosta vastustavassa taistelussa on nähty. Hyvä esimerkki on, kun Ranskan äärioikeiston poliitikko hyökkäsi verbaalisesti Gretan limppuun. Hän vastasi: ”Ei teidän tarvitse minua uskoa, uskokaa tiedettä”. OPEC – maat sen sijaan pitävät Gretaa pahimpana uhkanaan. Todellisten ilmastotekojen summa on vaikuttava. Mutta mitä ajattelee Niemelä? Puhuu punavihreistä lapsista, ahdistuneista sankareista, äärivasemmistolaisesta viestistä joka tavoittaa massat, jos ”tyttö on tarpeeksi vakavan, nuoren ja viattoman mäköinen”. Lisäksi muuta sarkastista paatosta featuring Orléansin neitsyt, pahat denialistit ja prinsessaviihde. Niemelä tuntuu olevan – ei skeptinen niin kuin pitäisi – vaan ainoastaan vihamielinen. Vaikka hän olisi oikeassa, ja mitään ilmastonmuutosta ei olisi, niin miksei älykäs tyttö voisi silti vaikuttaa ilmaston tilaan? Pitäisikö hahmon olla aina tyyppiä Margaret Thatcher, ennen kuin se kelpaisi skeptikolle? Niemelä väittää myös, että ”vertaisarvioidut tiedejulkaisutkin ovat nakertaneet uskottavuuttaan kaikenmaailman ilmastoveiveillään”. Tiedejulkaisujen nonseleeraus ei denialistilta kummoinenkaan juttu, mutta itseään ylentävältä Niemelältä se on vain infantiilia äksyilyä. Touko Aallon viisas puhe ekosysteemistä, ja sen uniikkiudesta, ja toisaalta siitä, että ihminen on on tarpeettomin osa sitä – nämä puheet Niemelä tulkitsee myös karulla tavallaan. Hänen mielestään Aalto on ekoterroristi, antihumanisti, ja tuomitsee ihmisen roistoksi messiasnisella moralismillaan. Täytyy sanoa, että hillityltä vaikuttaneen Niemelän sisällä palaa voimakkaan propagandistinen tuli.

Toinen kivi kengässä on Niemelän voimakas islamofobia, äärioikeistomyönteisyys ja maahanmuuttokriittisyys. Poidtamassani otsakekuvassa Niemelän kanssa poseeraa tuttu mies, Jarmo Teinilä, joka kirjoittaa Kiuas-kustantamolle. Jambo on kaappinatsin prototyyppi, ja sopii Niemelän kaveriksi. Kuuntelee neofolkia ja kovimman linjan natsibändejä. Koettaa vääntää fasistiset tarinansa huumoriksi, koska haluaa lähinnä jännitystä elämäänsä.

Niemelä on valmis antamaan kriittisiä lausuntoja. Vasemmisto vertautuu konservatiiviseen ääri-islamiin ja ”punavihreään elitismiin”. Hauskaa on, että Niemelä koristaa suvaitsevaisuus-sanan aina sitaateilla. Tulee jotenkin vähemmän kansanomainen sävy, kun solvaamisen kohde on ”suvakki”. ”Punavihreä ”suvaitsevaisuus” on usein rasismia tai piilorasismia”. Myös: ”Punavihreä suvaitsevaisuusrelativismi kumoaa itsensä ja johtaa väistämättä totalitarismiin”. Välillä tuli mieleen, että tämä voisi olla Hamilon pseudotieteellistä suoltoa. Mutta ei. Niemelä on rankka. Ja säälimätön. Tämä ei ole skeptisismiä, tämä on häiritsevän aggressiivista oikeassaoloa. Hän myös vaahtoaa, että oikeusministeriön valmistelema (uusi) rasismilainsäädäntö on vakava uhka sananvapaudelle. Uskonnonvapaudellekin. On outoa, että Niemelä voi kirjoittaa islamista myös maltillisesti, mutta sitten hän saa näitä ”kohtauksia”. Symppaa lujaa myös Atte Kalevaa tietty. Niemelä on ennakkoluuloissaan myös ignorantti. Kymmeniä kirjoja kirjoittanut 2000-luvun siteeratuin vasemmistofilosofi Slavoi Žižek muuntuu Mäkelän käsittelyssä yliopistoväkeä villitseväksi ”sekavaksi ajattelijaksi, jonka opeissa on aineksia menneisyyden hirmuvaltiaiden ihailuun”.  Niemelä siteeraa Spenceriä, ja jatkaa:

D9059E98-8235-4F85-BDCE-43091440158E

Yhdessä blogauksessa Niemelä hurmahenkisenä puhuu ”sotilaallisesta voimasta” ja ”uskottavasta puolustuksesta”. Hänen omissa teorioissaan nimi on muokkaantunut ”liberaaliksi militarismiksi”.

Venäjän trolleihin ja yleensä kaikkeen Niemelä suhtautuu, kuten nationalistit. Hän perustelee kantansa samoin, on sitä mieltä, että kaikki muut ovat ”sopuleita”. Lieneekö Niemelä Skepsiksen monivuotinen toiminnanjohtaja? Silloin pitäisi myös epäillä jotain laitaoikean käytäntöjä. Niemelän mielestä ne, jotka ”näkevät Venäjän trolleja joka puolella”, he ajavat tänne samanlaisia lakeja kuin Venäjällä on. Niemelä käyttää alituiseen tätä vihervasemmiston ja toleranttien tavoitteiden vääntämistä vastakohdikseen ilman sen kummempia perusteluja. Vihapuheesta vouhottaminen sekä internetin säätely tekee Niemelän mielestä Suomesta autoritaarisen poliisivaltion, jota trollitehtaan työntekijät palvelevat.

”Nokkava hahmo” saa sympatiat sekä kirjailija-DIY-professorilta, että Halla-aholta:

92EC0D22-D988-4458-BADC-B3E55092D910

Kaiken kaikkiaan pidän oppineelta herrasmieheltä vaikuttavaa Niemelää hieman vaarallisena. Tällaiset tolkut, Hamilot, Niemelät ja Hännikäiset: he vaikuttavat älyköiltä, mutta kuten Niemelän mielipiteistä huomaatte, nämä ihmiset ovat siksi vaarallisia, koska he normalisoivat ilmastovalheet, islamvihan, vihapuheen. Tavallisen pulliaisen on houkuttelevampaa omaksua tuo propaganda, kun äänessä on akateemista sakkia.

En syytä Niemelää mistään. Olen vastaskeptikko.

 

 

 

Ari Asterin Midsommar on klassikko

midsommar-poster.jpg

On jännittävää että maailman ensimmäinen kauhuelokuva (Häxan 1922) ja uusin, ovat molemmat mestariteoksia ja pohjoismaisilta ohjaajilta. En myöskään ihmettele sitä, että  ruotsalaiset ovat pöyristyneet siitä tapakulttuurista, mitä elokuvassa esitellään. Midsommar on road movie kuvaannollisessa merkityksessä. Se on kuin 2,5 tuntia kestävä suora tie, ja kun elokuva kulkee tietä pitkin kohti vääjäämätöntä loppuaan, tulee tien vierille ensin outoja kukkia, vääristynyttä kasvistoa, kummallisia eläinlajeja, tunneleita jonka toisessa päässä odottaa yhä vääristyneempiä harhanäkyjä ja perverssejä epäinhimillisiä tapahtumia. Mutta aikajana on Hereditaryn tapaan suora. Aster on mestari yhdistämään sattumuksia, pieniä palasia, jotka yhdessä muodostavat outoja pelon, inhon ja ihastuksen kokemuksia. Lankoja sidotaan ja paine kasvaa. Kaikkein oudoimman ja kauhistuttavimman tapahtuman jälkeen tulee vielä oudompi. Tllaisesta kansanuskomuksiin ja sidotun pienen yhteisön touhuista kertoo omalla tavallaan myös toinen ahdistava klassikko ”Olkikoirat”.

Riitojen repimän nuoren pariskunnan välit ovat koetuksella, kunnes naisopiskelijapuoliskolle sattuu vakava perhetragedia. Poikaystävä joutuu velvollisuudesta palaamaan suhteeseen. Juhannusmenoista väitöskirjaa kirjottava opiskelijaystävä ehdottaa terapeuttista Pohjoisruotsinmatkaa, että surunmurtama tyttöystävä saisi muuta ajateltavaa. Perillä pienessä metsän ja kukkuloiden ympäröimässä folkloreyhteisössä on ihmislämpöä ja iloa pursuava tervetulotoivotusten tulva. Alussa saapuvaa juhannuksenviettoa juhlitaan viattomin rituaalein, maljoja nostetaan ja nautitaan tansseista ja kesästä. Opiskelijat otetaan osaksi yhteisöä. Joka puolella on kansanomaisia symboleja. Terkemmin kun tarkastelee asuinladon ornamenteilla maalattuja seiniä, ja isoja kankaita, löytyykin yhdyntöjä, sukupuolielimiä, puukotuksia ym.. mutta kantaruotsalainen porukkaan kuuluva opiskelija ehtii joka väliin kuittaamaan asiat iloiseksi etnohippasteluksi. Riimukivikin löytyy tulkittavaksi. Juhannusaattona tapahtuu jotain hyvin järkyttävää ja odottamatonta. Opiskelijat yrittävät lähteä paikalta, mutta tapa, ja uskomuskultturi tyrkytetään niin taitavasti, että he jäävät. Tämä on kuitenkin käänne, joka antaa suunnan loppuelokuvalle. Koko asian ydin on 90 vuoden välein toistuva sykli. Tanssit ja kulttimenot ovat kuitenkin ruotsalaisittain iloisia. On irvokasta, kun järkyttävän tapahtuman jälkeen on joukkonaurua. Tästä eteenpäin juhannusmenot jatkuvat kahdeksan päivän ajan tasaisesti sairaampia ja yllätyksellisempiä muotoja saaden. Houretilat vaihtuvat tosielämän häiriintyneisiin riitteihin. Tunnelma tiivistyy tasaisella kuristavalla otteella loppua kohden.

Näyttelijäntyö on kautta linjan upeaa varsinkin kultin vanhemmilla jäsenillä. Pääosassa oleva pariskunta on vertaansa vailla. Heidän tunnetilansa kasvavat ristiin elokuvan edetessä. Naisella on takana järkyttävä perhetragedia, joka kuvastuu hänen kasvoistaan surunaamiona. Elokuvat edetessä yhteisö palkitsee hänet, ja hymyily alun surun jälkeen on upeasti näytelty, koska se tulee hänelle yhteisön hyväksynnän myötä pikkuhiljaa. Sen sijaan alussa rauhallinen ja hyväntuulinen miesosapuoli muuttuu loppua kohden tuskaiseksi epätoivoiseksi raunioksi, jota yhteisö ohjaa kummallisiin tekoihin. Nämä pikkuhiljaa kasvavat tunnetilojen vaihtumiset, eli niiden näyttely, on iso osa elokuvaa.

Teknillinen toteutus  ansaitsee ison ihailevan kiitoksen. Kamera-ajot ovat henkeäsalpaavia. Mietin puoleenväliin asti, että miten voi puomikameralla tehdä noin ihmeellisiä asioita. Eikä voikaan. Oma selitykseni on, että ulko, ja sisäkohtausten huikeat kuva-ajot on tehty dronella, joihin nykyään saadaan kinofilmikennolla varustettuja kameroita. Hallusinaatiot, harhat, jotka tukevat voimakkaasti, koko elokuvaa, ne ovat tyylillä ja taidolla tehty, ja ravistelevat oikeasti. Äänimaailma on todella vaikuttava. Normisuunnittelija/ohjaaja käyttäisi vain yhtä kansanmusiikkiensembleä. Nyt on mukana riitasoinnussa soivaa virsikannelta/kampiliiraa, puuhuiluduoa, bulgarialaistyyppistä kuorolaulantaa, jossa on jopa puolen sävelaskeleen riitasointuja. Juhannussalon ympärillä tanssitaan koko bändin säestäessä. Myös kansanmusiikkiin kuuluvat yksinlaulut ovat vaikuttavia tuossa kontekstissa.

Midsommar on saumaton tiivis elokuva sen hidas kasvu katkeaa vain yhteen isoon portaaseen, joka hetkessä nostaa sen ”viralliselle” juhannustasolle. Joka paikassa vilisee muistutuksia menneiden aikojen rituaaleista ja uskomuksista. Tunnelma on valtavan tiivis.

Minusta tämä leffa siirtyy suoraan elokuvataiteen kaanoniin merkkiteokseksi.

Kuningas alkoholista 19.3.2019

Hip hei!

Näin se aika kiiruhtaa ja kahdeksan vuotta päihteettömyyttä takana. Se ei ole onnenkantamoinen. Se vaatii vieläkin työtä, mutta mitä se oikeasti on? Se on vapautta.

Mitä vapaus on? Se on itsevarmuutta, toimintakykyä, innovointia, rajojen rikkomista, uteliaisuutta, kokeilunhalua, energisyyttä, aikaansaavuutta ja päämäärätietoisuutta. Olen myös säästänyt 87 000€, ja sillä olen saanut musiikki,- ja kuvauslaitteistoa unelmieni toteuttamiseen.

En ole ainoa, jolle runsas alkoholinkäyttö aiheutti itsesääliä ja häpeää. Se on tuhoisaa, jos krapuloissaan energia keskittyy omaan itseen, olon parantamiseen tekohengityksellä. Se tekee ihmisestä työympäristössä häpeilevän ja altistaa muiden hyväksikäytölle.

Joka vuosi saan jotain uutta kokeilluksi, ja tulokset ovat aina myönteisiä. Se potkii perseelle, kun yhdessä onnistuu. Olen bändikaverin kanssa perustanut pikkulabelin, joka on julkaissut pari sinkkua. Toinen video on ohjattu, kuvattu ja julkaistu. Kuukausi sitten sävelsin biisiin kertosäkeen. Ensimmäiseni. Eilen treeneistä huilannut perkkumies kuuli sen ekakertaa ja ihastui. Tuollaineen saa minut lapsellisen intoutumisen valtaan. Onnistuin taas! Amerikkalaisen ystäväni Chandran kanssa olemme saaneet levyn viittä vaille tehdyksi. Yhteistyötä rapakon yli. Yksi mielenkiintoisimmista riskinotoista on free-bändi ”Sotatanssi”. Triona olemme kokoontuneet muutaman kerran. Emme herjoittele. Rupeamme vain soittamaan. Siinä mennään keskittymisen ja taidon äärirajoilla kun tuoretta sisältöä pitää tuottaa kokoajan hetkessä eläen. Sattaliten riveissä sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani, eli pääsin Ilmiöfestareille soittamaan. Yhteys Chandraan on ollut erittäin tärkeä. En ole tehnyt elektronista musaa koskaan, ja olen oppinut paljon siitä miten äänien sävy ja taajuudet tekevät musiikista rikasta.

Kuluneena vuonna on asian tiimoilta ollut ikävyyksiäkin. Oululainen rääväsuu Junes Lokka sai salaista yksityistä tietoa potilashistoriastani. Hän levitti sitä kiusakseni kymmeniä kertoja. Luin lakia monet kerrat, ennen kuin tein rikosilmoituksen yksityisen arkaluontoisen tiedon jakamisesta. Asian tutki turkulainen poliisi Markku Kukko, jolla on vääriä syyttämättäjättämispäätöksiä takanaan. Koska epäillyllä on lupa valehdella, Lokka kertoi kuulustelussa inhottavan valeen. ”Viitala on alkoholin ja pillereiden sekakäyttäjä”. Kuulusteleva poliisi ei saa sotkeentua kysymyksien lisäksi mitenkään epäillyn sanomisiin. Kuitenkin hän sanoi lukeneensa, että olisin muka tunnustanut olevani alkoholisti. Sellainen on Markku Kukko. No, hän päättikin vääntää yksityisen tiedon levittämisestä kunnianloukkauksen, ja päästi näin Lokan pinteestä. Tämän kuulustelupöytäkirjan Lokka jakoi laittomasti kymmeniä kertoja ja kymmenille tuhansille, MV-lehteen saakka. Someen alkoi syntyä ”Sekakäyttäjä”-nimisiä profiileja, minun kaapatulla kuvallani varustettuna. Sairauttani pilkattiin uudestaan ja uudestaan.

Avulias ystävä sanoi: ”Älä välitä, kyllä ystäväsi ja tuttusi tietävät, kuka olet”. Ja hyvä niin. Eihän tuossa muuta olekaan, kuin että se on kiusaamisen väline.

Negatiivisesta osuudesta tuli aika pitkä, sori siitä. Mutta tämä kahdeksanvuotinen päihteetön elämäni on minulle tärkeä. Vaalin sitä, enkä halua, että minusta tietämättömän poliisin toimesta syytellään alkoholistiksi. Aion unohtaa koko asian. Nuo valehtelijat pilaavat elämäänsä, minä olen voiton puolella.

Noin yleensä ottaen tuntuu että alkoholinkäyttö on vähentynyt Suomessa. En käy baareissa, mutta siltä se vain tuntuu. Kenellekään en edelleenkään ole tyrkyttänyt raittiutta, mutta auliisti vastailen kysymyksiin, jos joku haluaa avautua. En ole todellakaan kummajainen. En ole edes erikoistapaus. Olen löytänyt uuden elämän. En ole valaistunut. Olen ateisti edelleen.

Puhutaan elämän laadusta. Sitä se on.

Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs


Päätin kirjoittaa kirjasta, ensimmäisen kerran. Gustav Björkstrand on tehnyt valtavan työn. Tämä on tiivistelmä hänen väitöskirjastaan, ja vaikka se ilmestyi jo vuonna 2011, se muuttuu jälleen ajankohtaiseksi, kun ”Marian paratiisi”-elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna.

Maria Åkerlund on mielenkiintoisin ja kiehtovin suomalainen persoona, josta olen koskaan lukenut.

Enkelimäinen lapsisaarnaaja, jonka kautta jumala puhui niin voimakkaasti hänen ollessaan hierroksessa, että aikuiset miehet lyyhistyivät itkien polvilleen. Joka ennusti sisällissodan, ja tiesi mitä viereisessä pitäjässä tapahtui. Valveillasaarnaaja, joka profetoi tuhansille niin taidokkaasti, että ihmiset eivät 2-3 tunnissakaan väsyneet.

Ahne hyväksikäyttäjä, joka pisti seuraajansa, ”lauman” myymään omaisuutensa vain siksi, että Maria saisi kartanoita, hevosia, autoja ja huonekaluja, ja toisaalta asuivat itse niin, että yksiössä maksai kaksikymmentä.

Paatunut rikollinen, joka osallistui murhayritykseen, ampui maanviljelijää, varasti, uhkaili, antoi vääriä valoja, karkasi liikkuvasta junasta, ja kolme kertaa vankilasta.

Seksuaalis-sadistinen kiduttaja, joka ruoskitutti palvelijansa ja uitatti suolavedessä, hakkasi lapsia ja naisia, pakotti lapsen juomaan toisen lapsen virtsaa ja vikitteli avioparien miehiä vaimojen katsoessa vierestä.

Psykopaatti, jolle ei voinut sanoa ”ei”. Kaksi hoitojaksoa Kammion mielisairaalassa, itsekäs hyödyntavoittelija, ahne agressiivinen manipuloija.

Eläinrakas kennelinpitäjä, hevosten ystävä, joka ratsasti läpi Kokkolan keskustan saarnaamaan. Hoiti myös kotieläimiä ja leijonia.

Menestyvä liikenainen

ja alkoholisti sekä narkomaani.

Ensiksi tulee mieleen, että Maria oli jakaantunut multipersoonallisuus, mutta yksi asia käy kaiken edelle: koska jumala puhuu hänen kauttaan, hän itse ei tee mitään pahaa. Hän oli todellisuudessa hyvin paha ja ilkeä ihminen, mutta koska hänen seurakuntansa palvoi häntä niin raivoisasti, hän pisti sisärenkaansa tekemään likaisen työn, ja kun hän itse oli kuitenkin käskyn antaja, hän kertoi aina jumalan käskeneen hänen kauttaan. Joskus tuntuu absurdilta lukea, mitä kaikkia hirveyksiä jumala käskee tehdä.

Kirjassa oikeutetusti korostetaan yhtä asiaa, mikä minuakin askarrutti: miten tasapainoiset pohjalaiset tilalliset myyvät tai kiinnittävät maatilansa, ja antavat kaikki rahansa profeetalle. Miksi he ovat valmiita murhaamaan hänen takiaan. ”Laumassa” oli parhaimmillaan 274 palvojaa. Ja jumala oli kertonut Marialle, että he muuttavat Jerusalemiin. Helsinki on vain välipysähdys. Kaksi muuta outoa seksuaalisviritteistä lahkoa, korpelalaiset ja kartanolaiset poikkeavat yhdessä selvässä asiassa. Vaikka näissäkin on tapahtunut hirveyksiä, on palvonnan kohde aina jumala suoraan. Maria oli aina jumalan ahne välikäsi, ehkä myös siksi, että hänen lapsuutensa oli köyhistä köyhin.

Ensinnäkin Marialla oli mieletön dramatiikan taju. Hän osasi manipuloida. Kun virsien jäkeen tuli horros, ja sitten saarna, niin hänen äänensä muuttui, kädet tekivät pehmeitä liikkeitä. Suusta virtasi jumalnäkyjä, joskus tuli kouristuksia ja vaahtoa suusta. Sen on täytynyt olla vaikuttavaa, kun normiseurakunnassa pysyttiin raamatun siteerauksessa. Mielenkiintoisia ovat otteet unisaarnoista, joista kuuntelija on kirjoittanut ylös pätkiä. Maria oli vertausten ja vastakohtien mestari. Nuori-vanha, puu-oksat-hedelmät. Hän tietysti keräsi kolehtia, jonka teki oikeutetuksi ihmeelliset kuvaukset paratiisista, jonne jumala johdatti laumansa Marian opastuksella. Toisaalta helvetillä pelutteluun löytyi todella brutaalit sanakäänteet. Loistava näyttelijä, joka kuitenkin oli niin aito, ettei pysty aina eroa huomaamaan. Shamaanithan vaipuvat myös transsiin. Kouristukset olivat hyödyllisiä torjuntakeinoja. Jos seuraajissa tai uteliaissa oli joku epäilijä, Maria rupesi heti kouristelemaan. Suurin osa oli vain sirkustemppuja ja huijausta. Kerrankin kävi lämpömittari salaa teemukissa. ”Lämpöä” oli 43 astetta, ja sitten ihmeparantuminen ja horrossaarna.

Hänen rikoskummppaninsa Eino Vartiovaara retkahti Mariaan jo kun tämä oli hyvin nuori. Maria suunnitteli rikokset, ja Eino mietti toteutustavat ja käski sisärengasta. Sekä Kokkolan ”Palatsi”, että Helsingin ”Toivola” olivat täynnä salakäytäviä ja kätköpaikkoja, koskapa lähipiiristä oli aina joku paossa. Kun ensin Kokkolassa kansankirkko nousi Marian hihhuliporukkaa vastaan, alkoi rikosten sarja. Kun alamaisia pahoinpideltiin, pakotettiin rikokseen ja kiristettiin, silloin oli vaikeampi jatkaa. Ihmiset piti pitää hiljaisena. Pahoinpitelyt ovat olleet kammottavia. Marian henkilökohtaista palvelijatarta pakotettiin rikkomaan lakia, ja kun hän jäi kiinni, Vartiovaaraa hakkasi hänet erilaisilla esineillä henkihieveriin. Marian kummallisuuksiin kuului myös se, että jos surakuntaan syntyi lapsi, vanhemmat eivät saaneet antaa nimeä, vaan se oli aina Maria.

Tässä siis on kyseessä samanlainen hierarkinen järjestelmä, kuin pahimmissa diktatuureissa. Ylimpänä jumala, jota Maria kaikkivoipaisuudessaan edustaa. Sitten sisäpiiri, sen jälkeen ulkorengas/avustajat ja varattomat sokeat palvojat. Erikoista, että vaikka suurin osa laumasta siirtyi toisen unisaarnaajan porukkaan Marian ollessa vankilassa, niin vielä 50-luvilla oli 30 laumanjäsentä tekemässä töitä parkettitehtaallaan, jonka Maria oli pakottanut antamaan omistukseensa.

Lopuksi, eli en voinut olla ajattelematta sekä uskonnollisia että poliittisia liikkeitä nykyään. TV-pastorit ja itsemurhalahkot, ja toisaalta tubeskriimit muistuttavat tietyiltä kohdilta Mariaa ja hänen seurakuntaansa. Rahanhimo, fanaattisuus, syyllistäminen, empatian puute, esilläolon tarve, erimielisten vainoaminen.

Kirja oli hyvä ja onnistuneesti tiivistetty paketti. Se valotti mystillisen laskelmoivan ja pahan ihmisen taivalta. Maria on kirjoittanut vinon pinon rukouskirjoja kömpelöllä suomellaan ja ruotsillaan. Sisältö valottaa myös unisaarnojen sisältöä. Dramaattisuus, juhlallisuus, pelottelu, vertaukset. Elämä käydään läpi järjestyksessä, ja se on niin värikylläinen ja villi, ettei kirjailijakaan ehdi jäämään mihinkään pitkäksi aikaa. Åkerblomilla oli monta elämää, mutta polttoaineena aina pahuuden pohjavire.

Vastine Olli Herralan vihapuhekolumniin


Luettuani Herralan ”Oikeistopuolue” Kokoomus käy ”vihapuheen” kimppuun-kolumnin, tuli epäuskoinen myötähäpeän, ja tuskansekainen olo. Kuinka joku voi olla niin pihalla koko tästä kammottavasta nettirevittelystä, jota harrastetaan lähinnä someksi kutsutussa villissä lännessä. Miten Kauppalehti sietää tuollaista ala-arvoista omaan kotiin vetämistä? Sitoutumattomana entisenä vasemmistolaisena olen nähnyt erikoista käytöstä kummallakin laidalla, ja osallistunut myös itse aggressiiviseen äärioikeiston arvosteluun. Tuntuu kuin Herralalla olis laput silmillään. Hän ei vain näe muuta, kuin vasemmiston ja Kokoomuksen ”sortotoimenpiteet” tai laitaoikean ”haukahtelun”. Käsittelen hieman tuota kummallista tuherrusta.

Oikeistopuolue Kokoomus käy vihapuheen kimppuun. Ok. Voisi huonomminkin olla. Herralan ylistämä MV-lehti asetettiin aikoinaan boikottiin, siis härskeimmän vihapuheen sanansaattaja. Boikottiin osallistuivat kaikkien muiden suurten puolueiden nuorisojärjestöt, paitsi Persujen. Puppua on siis ”jokaisen suomalaiseen” kohtaama ongelma? Niin onkin. Someen ei pääse alle 13-vuotiaina, ja seniorikansalaiset käyvät netissä harvoin. Mutte ne, jotka eivät kuulu someen, ovat nähneet MV-kuraa, kommenttiosioita ja vihablogeja.

”Aikuisten arjessa ovat läsnä kilpailevat näkemykset, joita joko kannatetaan tai vastustetaan. Tai jotka eivät yksinkertaisesti liikuta tai kiinnosta.”
Erikoista kutsua rasismia, raiskaus,- ja tappouhkauksia, maalittamista, yksityistietojan paljastamisia ja kunnianloukkauksia ”arjen kilpaileviksi näkemyksiksi”. Sitten järjettömyyden huippu: ”…eivät liikuta tai kiinnosta”. Seiskaa tai MV:tä ei vain olisi, jos ihmiset eivät olisi raivoisan kiinnostuneita potkituista, kaltoinkohdelluista ihmisistä. Seiska maksaa jopa joillekin palkkaa sekoiluista. Mikään ei kiinnosta enemmän kuin kontroverssi revittely, esmes Halla-ahon maalittamat ihmiset. ”kilpailevat näkemykset” ovat jopa johtaneet itsemurhiin.

”Siis jos joku kannattaa vaikka primitiivisiä viha-argumentteja kylvävää äärivasemmistoa, minä annan tälle kannatukselle vapauden, mutta samalla arvostelen luokkavihaan perustuvaa argumentointia.”
Olen seurannut ensin facebookissa ja nykyisin twitterissä tätä ”voltairelaista” argumentointia. Vasemmisto noin yleensä ottaen pyörii älyllisellä tasolla, ja äärivasemmiston päivitykset ovat toteavia. Tarkoittaen, että Varis tai AntiFa julkaisevat jonkin lainan äärioikeiston ylilyönnistä, ja kommentoivat lyhyesti, joten lainattu juttu tai kommentti puhuu puolestaan. Pistä Herrala esimerkkejä twitterpäivityksenä.

Näen kansallismielisten ja vasemmiston somekäytöksen toisistaan eroavana. vasemmistolaiset provosoivat tviittaajat käyttävät usein huumoria, ja löytävät oikeiston ääriajattelusta epäjohdonmukaisuuksia. Pääasiallinen ero on se, että vasemmistotviittaajat ovat yksin liikenteessa. On kyseenalainen kunnia vasemmistoa äänestävälle edes käydä tykkäämässä näitä tviittejä. Minäkään en halunnut MV-lehteen, mutta valitsin tietoisesti oman tieni.
Sen sijaan kansallismieliset ovat kuin hyeenalauma piirittämässä puhvelia. Piiritys, yksi uskaltaa puraista lihaa irti, toiset rohkaistuvat ja kaikki ovat pian kimpussa. Uhrin poitää olla yksin, ja mielellään puolustuskyvytön. Nettipoliisia sitovat sekä poliisin säännöt, että yhteisönormit. Heillä ei siis ole somessa samaa auktoriteettiä kuin arjessa. Kun Junes Lokka sanoi poliisia ”vammaiseksi”, ja toinen kansallismielinen ”lapsiinsekaantujaksi”, silloin liikutaan vahvasti Voltairen ja Herralan jaloissa nostatuksissa. Jos sananvapauden sankarit eivät tee mitään väärää, miksi solvata – anteeksi käyttää sananvapautta – nimimerkin suojista?

Herrala pitää ”Stasi-ideana” sitä, että vihapuhe tutkitusti heikentää eniten suomalaisten turvallisuudentunnetta. En ole marketissa saanut kymmeniä pahoinpitely, ja tappouhkauksia. Netti tosiaankin on villiä länttä. Kun sitä yritetään hillitä, se painuu alas Tor-verkkoon. Ero on – kuuntele Herrala – siinä, että somessa kiistely ja argumentointi on kahden kauppa, se ei ole vihapuhetta, vaan voi opettaa kumpaakin debatoijaa. Vihapuhe on yksipuolista: rääkkäystä, maalitusta, maassamakaavan potkimista, runnovaa yksipuolista vähä-älyistä verbaalista väkivaltaa.

Herrala tietysti laskettelee saman jollotuksen sananvapauden sitä/tätä oikeus/ihaniuus-akselilta. Eipä siihen ole vastaansanomista, voihan poliisia nimimerkki kutsua ”lapsiinsekaantujaksi”. Jaloa sananvapautta. ”Vain totalitarismi paaluttaa oikeat mielipiteet ja virallisen totuuden.”, sanoo Herrala. Sisulaiset, talousliberaalit ja natsit käyttävät kovinta kieltä twitterissä. Sisulaiset harrastavat eugeniikkaa, talousliberaalit rahan diktatuuria, ja natsit pohjoismaista yhteisdiktatuuria. Tämähän on pyrkimystä totalitarismiin.

Herrala puhuu Kokoomuksesta (tarkoittaen Terhoa) aivan, kuin kokoomuslaiset olisivat uhanneet nylkeä hänet elävältä. Herrala on ulkona kuin lumiukko. Ei hän ole paskamyrskyn keskellä ollut koskaan.

Sitten Herrala täräyttää jotain aivan uutta: ”Mennäänpä ajattelussa eteenpäin. Lopulta valtiollinen ajatuspoliisi erottelisi oikeat mielipiteet vääristä. Ilmiantajien verkosto täydentäisi työn kuten tuossa ”kiehtovassa yhteiskuntakokeilussa”, joka ennen tunnettiin nimellä ”DDR”.”
Suomi on yhsi sananvapauden kärkimaita. Kysyin persulta, että mitä et saa sanoa? ”Noh, Mohammedin seksuaalisista taipumuksista ei saa puhua”. Ok, mistä muusta ei saa puhua? Hän ei keksinyt enempää. VKontaktelta on mm. jaettu jonkinlaista päällekäyvää etsintäkuulutusta minusta. ”Turkulainen Petri Viitala: ilmiantakaa, jakakaa!” Kaksi varastetuua valokuvaa, leviää somessa. Junes Lokka käytti ”retardi”-ilmausta minusta twitterissä kymmeniä kertoja. Kaverini kutsui Lokkaa kerran samalla ilmaisulla, ja hänen tilinsä poistettiin. Ilmiantoja tapahtuu kummankin puolen, mutta kansallismieliset puhuvat ”joukkonapituksesta”. Se on tehokas tapa, kun tuntipalkkavihapuhuja jolla on tuhansia seuraajia, saa kohorttinsa liikenteeseen. Toden totta Herrala alentuu rajavartioston säälittävimpiin sloganeihin. ”1984” jostain syystä puuttuu. Orwellhan oli vasemmistolainen.

”Toimittajia vastaan kun kuulemma suorastaan kampanjoidaan, jos he tarttuvat arkoihin aiheisiin.” Herralalla on mielestäni jonkinasteiset äärioikeistosympatiat. Kollegoja kohtaan on lupa olla vähättelevä ja vihamielinen. Ihmisvihamielinen. Kuulostaa aivan, kuin Herrala ei vain olisi lääpällään MV-lehteen, vaan kirjoittaisi sinne. Jos Herrala ei ole herkkähipiäinen pelkuri ja vellihousu, niin miksi hän uikuttaa jostain rajakkien koulukiusaamisenvapaudesta?

Herrala nimenomaan pakottaa Kokoomusta suostumaan saastan ja uhkailun hyväksymiseen. Ihan kuin hän pelkäisi sydämensä pohjasta, ettei netissä saisi rääkätä enää ihmisiä ja kohdistaa heihin vihaa.

Herrala lopuksi: ” Kertokaapa minulle näistä lähtökohdista sen asiantuntijan nimi, joka piirtää vihapuheen juridiset rajat.”
Juridiset rajat ovat mahdottomia, mutta tiettyjä asioita voi hillitä, kuten Saksassa on tehty. Tässä hyvä määritelmä aiheesta Newton Lee:ltä:

”There´s a fine line between free speech and hate speech. Free speech encourages debate whereas hate speech incites violence.”

Kuningas alkoholista 19.3.2018

Seitsemän vuotta on tänään tullut täyteen siitä, kun jätin päihteet taakseni.

Tämä on ensimmäinen vuosi, jonka aikana minun ei ole kertaakaan tehnyt mieli juoda alkoholia. Sosiaaliset tilanteet löytyvät bändirintamalta, ja kas, ei oikein kukaan muukaan ole kiinnostunut kännäämisestä. Ehkä se kuuluu nuoruuteen.

Oma nuoruuteni alkoi juuri silloin 2011, kun laskin nelosolut-tuopin pöydälle viimeistä kertaa. Olin sumea, ärsyyntynyt ja kyllästynyt elämään. Sisälläni oli tyhjiö, jota alkoholi ei täyttänyt.

Jokainen vuosi on tuonut jotain uutta elämääni. Se on hienointa. Ennen roikuin muissa, nyt toimin itseellisesti. Olen sovittanut jousikvartetille ja puhallisnsektiolle moniäänisiä stemmoja. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen videon, ja toinen tekeillä. Soololevyni etenee tasaista tahtia, ja olen solminut sopimuksen amerikkalaisen levy-yhtiön kanssa. Kävin äänittelemässä Ahvensaaressa, Kökarissa ja Nauvossa kesällä. Kuvasin veden alla ja päällä. Kansalaisaktivismissa olen edennyt tietyillä rintamilla ja perustanut sivun maahanmuuttajien työllistämiselksi. Olen myös joutunut voimakkaiden maalitusten kohteeksi ja kärsinyt kostotoimenpiteistä kansallismieliseltä rintamalta. Janitskinin nappaamiseen minulla oli iso osuus, ja siitä olen ylpeä. Vaihdoin karkit hedelmiin, ja vointi on mainio. Siinä ne.

Olen seurannut sivusta myös, miten toiset alkoholiongelmaiset ovat löytäneet päihteettömyyden. Puhutaan aina, että Jeesus tai AA, joku ulkopuolinen voima saa ihmisen kuiville. Olen eri mieltä. Ihminen itse tekee sen työn. Suurin ihailuni kohdistuu Ilolan Penttiin, joka nousi seisaalleen matalimmalta pohjalta. Sankari.

Suurin osa tätä lukevista on kohtuukäyttäjiä. Monet alkoholistit johtajatasollakin juovat salaa, joskus jopa perheeltään. Muistan ”Kahdeksan surmanluotia”, ja sorsastamaan lähteneen isännän, joka himoissaan kaivoikin esille tunkiolle piilottamansa viinapullon.

Kaikkein iloisin olen nuorisosta. He eivät juo. Juominen on heidän mielestään tyylitöntä ja vanhanaikaista. Jotkin juovat, useimmat eivät. Oma juomiseni oli 70-80-lukujen taitteessa todella rankkaa ja itsetuhoista. Se oli sen ajan juttu.

Ihmiset suhtautuvat edelleen ratkaisuuni hyvillä mielin. Olen toivorikas, aktiivinen, tuntuu, että mulla on vielä paljon tehtävää, annettavaa. Jätän jäljen itsestäni jälkipolville.

En palaa enää vanhaan.

Nuorille yrittäjille liikeideoita


Islannin valtiovarainmisnisteri kertoi, että kun pankit oli kaadettu, rohkaistiin nuoria perustamaan pieniä yrityksiä. Valtio tuki rahallisesti tätä toimintaa ja hyvin kävi.

Minulle on vuosien varrella tullut kaikenmaailman älyn,- ja älyttömyydenvälähdyksiä. Keksintöjä ja liikeideoita. Heräsin tehdessäni virheen. Twitterissä paljastin näitä porukalle, joka osoittautui todella vastenmieliseksi libertaarijengiksi. Liikeideaa ei voi suojata, joten en haudokaan niitä enää, vaan annan kaikkien käyttöön toivoen, että ystäväpiirini tai nuoret löytävät niistä jotain. En ole tehnyt mitään laskelmia, ja jotkut ovat enmmän hassuja, kuin käytännöllisiä, joten sanoudun irti vastuusta. Esim. kalastussafari-ideaan haluaisin itsekin mukaan, mutta olen päättänyt, että musiikin ja kuvan tekeminen on mun juttu, muuhun ei aikaa.

Eli jos joku ikävä taho näitä käyttää, en voi lakiteknisesti häntä estää, niin kuin patentin kanssa on. Mutta julkaistessani tämän, minulla on moraalinen omistusoikeus. Rahasta en niin välitä. Ja Varsinaissuomen aloittelevia yrittäjiähän auttelee rahallisesti Potkuri Läntisellä pitkälläkadulla.

  1. Viikon saaristosafari

Kauniissa saaristossamme on 60 000 saarta ja luotoa. Se on lapin ja järvisuomen ohella kolmas uniikki alue turismin kannalta. Lapissa on asiat hoidettu jo hyvälle mallille, mutta saariston turismi ottaa ensiaskeleitaan. On olemassa päivän pituisia saaristoretkiä esim. Bengtskärin majakalle. Mutta olen varma, että esim. japanilaiset turistit ihastuisivat viikon kestävään saaristosafariin. Seitsemän päivän sisään mahtuisi majakkakierros, vetouistelupäivä, purjehduspäivä, Jurmon karulla saarella vierailu, historiallisessa kalastajamökissä tarjoiltava saaristoateria, Kökarin pronssikautiset haudat, Källskär, idylli, museo ja tuulivoimala, ja käynti saaristomeren kansallispuistossa. Safarilla olisi tuntuva hinta, mutta se työllistäisi veneenvuokraajia, majoittajia, urheilukalastajia ja palveluita.

  1. Pullotettu purovesi

Anottaisiin lupa pullottaa vettä Lapin tunturipurosta. Pyydettäisiin Aaaltoyliopiston opiskelijoita suunnittelemaan designpullo. Koska pullo on minimalistinen, pitää mielikuva puhtaassa kauniissa ympäristössä juoksevasta purosta olla jotenkin mukana. Se voisi olla esim. kohopainettu pieni kortti sidottuna pullon kaulaan rustiikkisella narulla. Norjassa nämä erikoisvedet ovat erittäin hinnakkaita, joten suomalaisella luonnolla olisi mahdollisuus myydä.

  1. Applikaatio lintujen tunnistukseen.

Tämä siis kattaisi Suomen linnuston. Ideana on ohjemoida lintujen äänet yksi kerrallaan ohjelmaan. Ne jotka improvisoivat (esim. mustarastas ja satakieli) saavat useamman tunnistusäänen ohjelmaan. Koska matkapuhelimen mikrofoni ei vangitse korkeimpia ääniä, ohjelman mukana myydään erikoismikrofoni, jonka taajuusvaste pyörii 5000-20 000 hz välillä.

  1. Etnisten soitinten verstas

Lähi-idästä ja Afrikasta maahan tulleet ovat usein nimenomaan käsityötaitoisia. Suomen ja ulkomaiden jälleenmyyjille voisi antaa myytäviksi valmiita soittimia. Suomessa on jonkin verran työstökoneita ja instrumentteja, joilla työ nopeutuisi. alkuperäismateriaaleja tilataan soittimiin muutenkin ulkomailta. Materiaaalinmyyjät hyötyisivät myös. Esim. ”Etsy”-niminen maailmanlaajuinen sivusto myy kovalla volyymilla etnisiä soittimia.

  1. Sitkeää ruisleipää maailmalle

Esim. Sinuhen sitkeät napit, jälkiuunileipä ja Ullan pakarin ruistuotteet ovat sitkeytensä vuoksi herkullisia. Salaisuus on on siinä, että normiruisleivän säilyvyys ei ole sitä luokkaa, että sitä kannattaisi kuskata. Mutta puolikuiva ruisleipä saattaisi tehdä kauppaansa varsinkin, kun pakkaus heijastelisi vintage-suomikuvaa.

  1. Helpompi kutistesukka

Ei virta, tai voimavirtajohdoille. Kun edellisessä työpaikassani korjailin johtoja, osoittautui kutistesukka oivaksi eristeeksi. Se on kumimainen halkaistu putki, joka kierretään korjattavaan paikkaan. Kuumailmapuhaltimalla se sulatetaan hyväksi eristeeksi. Kun läppärin johto rispaantui liittimen kohdalta lähes käyttökelvottomaksi, ajattelin kutistesukkaa. Homma kaatui kuumailmapuhaltimen hintaan. Tuli mieleen eräänlaiset kutistesukan levyiset pihdit, jotka kuumentavat eristeen johtoon. Ideana on halpuus. Kuumaliimapistoolikin maksaa vain vitosen, koska siinä ei ole kuin sähkövastus. Niin tässäkin.

  1. Lakkaa ja Mesimarjaa maailmalle

Tässä ideana on tietynlainen kysyntä. Ulkomailla nämä arvomarjat ovat erittän haluttuja ja kalliita. Kuitenkin monasti halutaan vaikka vieraille tarjota vain maistiksi jotain kallista ja eksoottista. Kaupan hyllyillä näkyy hienoja pikkupurkkeja arvohilloja. Mesimarjaa on hyvin vähän. Joten puolen desin purkki jälleen vaikka lakkasuon kuvalla ja aitoustodistodistuksella voisi olla ulkomailla luksustuote, ja toisaalta marjaa ei tarvitstsi niin paljon. Viime kesänä italialaiset turistit olivat silmä pyöreänä, kun kerroin lakasta.

  1. Hääpaketti

Hääparin aika ja energia menee usein eri palveluiden hankkimiseen eri paikoista. Tässä on tarkoituksena -ei perinteinen hääsuunnittelu – vaan täyden palvelun paketti. Vaihtoehtoja vaikka kolme. Perinteiset häät, romanttiset häät ja riehakkaat häät. Jokaisella teemalla tulee myötäilevä paketti. Se sisältää ruoat, kakun, pitopaikan, videoinnin, koristelun, bändin, äänentoiston, valot, tarjoilun ja valokuvauksen. Palvelut tilataan sovitusti eri tarjoajilta, joten puoleenväliin kaikki sovittu, ja aikoja voidaan tarjota kalenterista, ja sovitella muutenkin.

  1. Haukea Ranskaan

Täällä Varsinaissuomessa haukea pidetään siinä mielessä roskakalana, että se verottaa huolestuttavasti muuta kalastoa. Se on hyvä ruokakala, mutta ei järin suosittu. Sen huomaa hinnastakin torilla. Sen sijaan Ranskassa se on melkeinpä arvostetuin ja halutuin ruokakala. Siispä jäissä, styrox-laatikoissa tai laminaatissa sitä voisi kuskata haluaville. Win-win.

  1. Matkapuhelinkaikuluotain

Omistan kymmenen vuotta vanhan kala-kaiun. Sen huono puoli on, että se lähettää kaikua vain veneen pohjasta alaspäin. Siitä siis ei ole mitään hyötyä vetouistelussa. Eteenpäin etsivät olivat satoja euroja kalliimpia. Siispä: Kaikuluotaimen softa applikaatioksi, signaalin lähetin-vastaanotin nappina veneen keulaan, irroitettavalla urakiinnityksellä. Siitä johdin veneen kokkaan, koska wi-fi ei yllä veden alle…ja siinä olisi kaikuluotain, joka näyttää kalaston ennen, kuin vetouisteleva vene on saavuttanut sen.

  1. Sulatejuustolevitin

Tämä on se hölmö juttu. Mietin pursottaessani sulatejuustoa leivän päälle: mitä jos..? Eli jos suutinosa olisi laattamainen, niin voisi pursottaa leveää ohutta sulatejuustonauhaa.

  1. Etninen kasvisravintola

Vegeruokaa syödään yhä enemmän ja enemmän, mutta ravintolat/kotiinkuljetukset ovat aina kebab-pizzerioita. Kuitenkin lähtömaissa syödään enimmäkseen kasvisruokaa. Ei pelkästään falafelit ja salaatit, vaan kirjo on aikamoinen. Lähikaupassani on vähän eksoottisempia etnisiä vihanneksia, mitä maahanmuttajat käyttävät paljon, ja ne voisivat tehdä annokset houkutteleviksi: turnipsia, retikkaa, lehtipersiljaa, minikurkkua, minipaprikaa, okraa, edamamea jne..

  1. Puhelinsienitunnistus

Amerikoissa tunnistusjärjestelmä oli jo niin pitkällä pari vuotta sitten, että softa tunnisti eri lehtipuulajit toisistaan. Homma pelaisi näin: Kaikkien Suomen sienten kuvat ohjelmaan alhaalta ylhäältä ja sivulta. Kameran näyttöön tulisi ehdotuskehys, joka sovitettaisiin sienen muotoihin niin, että softa tarkastelisi vain sientä, kun kuva on otettu. Eli myös kuvat alhaalta, ylhäältä ja sivulta. Jos vähänkin muistuttaa myrkkysientä, tulee varoitus. Eli puhelinapplikaatio.

  1. Myöhäinen uusi peruna.

Ensimmäiset uudet perunat tuodaan tänne Marokosta, Espanjasta ja Italiasta. Silloin kun suomalainen uusi peruna on parhaimmillaan, on etelässä jo kausi ohi. Kannattaisiko suomalaista varhaisperunaa viedä vastaavasti etelään?

Tällaisia juttuja on vuosien myötä tullut mieleen. Jos jotain tuntuu puuttuvan maailmasta, tekee mieli kehitellä jotain tyhjään paikkaan. En kuitenkaan ole tutkinut, josko jotain näistä on käytössä. Olen myös varmasti jättänyt huomiotta seikkoja, jotka estävät toteutumisen. Kuten sanottu, nämä ovat suuntaa antavia ideoita.  Ois hienoa, jos joku näistä hyödyttäis jotakuta, varsinkin maahanmuuttajaa, joille on muutenkin vähän töitä tarjolla. Tulipa ainakin kirjattua.

Jokainen meistä pystyy tappamaan

tappajat4.jpeg

Kymmeniä vuosia sitten avauduin isälleni Hiroshimasta ja ydinaseiden kammottavauudesta. Hän vastasi ”Jokainen ihminen pystyy ottamaan maasta kiven ja tappamaan toisen ihmisen.” Se jäi mietityttämään, ja vuosien vieriessä tulin siihen tulokseen, että ihminen on julma. Tappaa lajitovereitaan ilman syytä. Muutama apinalaji on samanlainen. Löysin prof. Lauerman kirjoituksen tästä aiheesta, mutta se oli maksumuurin takana, joten päätin kirjoittaa itse.

Loppujen lopuksi ajan kanssa olen tehnyt tällaisen päätelmän: jos jokainen ihminen tunnustaisi kykenevänsä tappamaan, maailmassa olisi paljon vähemmän sotia ja väkivaltaa.

Kaksi asiaa:
Anekdootti: ”Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.” Siirtomaita vallatessa ihmisillä on ollut kaksi hyvää aikomusta mielessään: viedä jumalan sanaa barbaarisille heimoille ja viedä myös heidä omaa sivistystään kaukaisiin maihin. Hyvä jumala myös ohjasi hyviä ihmisiä ristiretkille, Bushin surmaamaan 400 000 irakilaista ja jihadistit terrorisoimaan. Kun muukalaiset eivät näytä uskovan, kuinka hyvä heidän jumalansa on, pitää ottaa voimakeinot käyttöön. No, onhan myös rajariidat ja tosiaan luonnonrikkaudet.

Suurimmassa vastuussa ovat aina käskyjen antajat, koska kolmannen valtakunnan kuulusteluissa ja haastatteluissa sotarikoksiin syyllistyneet sanoivat aina totelleensa vain käskyjä. Entä käskynjakoporras? Siellä löytyy hymisijöitä, lakeijoita, neuvonantajia, jees-miehia niin runsaasti, että käskynjakoporras loittonee tulevaisuudessa joukkomurhatuista ihmisistä niin, että numeroiden pyyhkimiseen on helppo antaa käskyjä. meidän tulisi ajatella enemmän hyviä esimerkkejä, niitä, joissa ihmisen hyvyys ja sopuisuus on etusijalla. Tsekin ja Slovakian aseeton eroaminen.

Eräs henkisen väkivallan räikeimpiä muotoja on tietylainen kauhistelu. Sillä balsamoidaan omaa väkivallatonta hyväntekijän egoa. Kampaamossa Seiska sattui lojumaan pöydällä, tai kampaaja antoi (pakotti) sen luettavaksi. Myös MV-lehti ja Alibi sisältävät voimakkaasti sosiaalipornoa, jolla pedataan ihmisen ylemmyydentuntoa, joka taasen kauhistelun kautta johtaa tuomitsemiseen, leirin valintaan ja vihan lietsomiseen. Tätä kauhistelua voi hyvinkin löytää vihasivujen lisäksi myös suvaitsevaiston tekosiveästä pöyristyksestä, ja tolkun ihmisten itsensä kohottamiseen tähtäävässä zen-tietämyksessä.

Lauerma kuvaili psykopaattia – ei vain tappajaksi – vaan vaikka pörssikeinotelijaksi, joka vie täysin  tunteettomasti kaikki säästöt suurilta ihmisjoukoilta tuntematta mitään heitä kohtaan. Muutamat kansanvillitsijät, vaikkapa Hirvisaari, Halla-aho, Wiik ja Janitskin omaavat psykopaattisia piirteitä. He harvoin välittävät edes omistaan ja suvaitsevaistoa ja pakolaisia he kohtelevat täysin vailla inhimillisiä tunteita. Hirvisaarta pidän täysin epäinhimillisenä. Onko suvaitsevaisto sitten vastakohta? Ei. Se on täynnään besserwisseröintiä, halventamista, ilkeilyä ja juoruilua. He saattavat vastata rasisteille samalla mitalla, hajoittaa perheitä, ja kiusata yhtä lailla. Kun puhutaan absoluuttisesta hyvyydestä, mieleen tulee pelastusarmeija ja Hurstin perhe.

Rasistien ja nationalistien parissa on vallalla myös Lauerman mainitsema ahneus. kun Janitskin myönsi tekevänsä vihanlietsontamediaansa vain rahan takia, ei se herättänyt valtavaa vastakaikua. Suvaitsevaistoon verrattuna tämä laitaoikean rahankeräyskäytäntö muuttaa tilanteen inhottavampaan suuntaan. Sama kuin sanoisi: ”En välitä kannattajistani, enkä ainakaan agendastani, haluan vain rahaa”.

Minä pystyn tappamaan. Olen tehnyt paljon väärää. Olen taistellut vihaajia ja vihamedioita vastaan raivoisasti. Suojelin edellistä puoluettani rupeamalla sitoutumattomaksi. Olen käyttäytynyt aggressiivisesti ja sotaisasti vastustajiani kohtaan ja lisännyt omalta osaltani tulehdusta, mikä netissä kukkii. Netti on sairas. Kuvittelen muuttavani asioita ja auttavani. Miksi? Ihailen valtavasti tulisieluisia hyväntekijöitä Gandhia, Kingiä ja Mandelaa. Tunnen vääryyden. minulla on ylisuureksi kasvanut tasa-arvo-obsessio. Ylvästelemättä voin kertoa, että auttaminen tulee mulla jostain selkärangasta. Onnettomus,- ja väkivaltatilanteessa jalat kuljettavat apuatarvitsevan luo, vaikka pää estelee. Minä pystyn tappamaan.

Suurin osa ihmisistä käpertyy koteihinsa tavaranpaljouden keskelle, ja toivovat vain, että kaikki huutaminen loppuisi pian. Se on kai kuitenkin se paras tapa olla vihaamatta, mutta se on myös sopeutumisyritys vaikkapa diktatuuriin, jos sellainen tulisi.

Loppujen lopuksi ihminen ei ole hyvä eikä paha, koska ihminen on itse luonut nuo käsitteen moraalin ja etiikan pohjalta. Ihminen on siltä väliltä. Nykyihmistä voisi kuvailla ”yritän vain selvitä” – ihmiseksi. On selvästi nähtävissä, että toivoton yhteiskunnallinen tilanne korvataan tavaran haalimisella, koska tavara luo turvaa.

No niin, tässä on haukuttu melkein kaikki, joka on nykyään mahdollista, kun edustan vain itseäni. Minusta tappaja asuu jokaisen sisällä, se pitää tunnustaa. Mutta toden totta myös hyväntekijä asuu jokaisen sisällä. Kun Janitskin kirjoitti Turun uhreille muistokirjeen, hyökkäsivät vastustajat pilkaten kimppuun, sama juttu syövän kanssa. Sairasta pilkattiin. Siitä opimme jotain. Eniten kuitenkin siitä, että pahinkin vihanlevittäjä pystyy myös kirjoittamaan lämpimästi. Muitakin esimerkkejä on viljalti. Eiköhän jokaisen olisi hyvä mietiskellä aina välillä Tsekin ja Slovakian eroa, Janitskinin kirjettä, Hurstia, Toiviaista ja Pelastusarmeijaa.

RASMUS – rasittavaa mussutusta?


Tuntuu ikävältä arvostella ryhmää, joka edustaa samoja arvoja, joiden olemassaoloon itsekin pyrkii.

Olen kuulunut Rasmukseen muutaman vuoden, mutta käynnit ovat jääneet vähäisiksi. Tänään minut blokattiin, joten asiaa ei tarvitse enää miettiä.

Pari blogianikin olen siellä jakanut. Ilja Janitskinia koskeva blogini sai oudon vastaanoton. Muutama nuorehko rasmuslainen otti blogin hampaisiinsa heti kättelyssä. Se on kuulemma minun kostoni Janitskinille. Pelkkää kostoa koko blogi. Löytyi erimielinen. Sitten kinasteltiin parikymmentä puheenvuoroa siitä, oliko se kostoblogi vai ei.

Yleinen keskustelukin on pitkälti tuollaista lillukanvarsiin tarttumista. Itse asiasta hyvin vähän, mutta yksityiskohdista kinastelevat eri leirit ja yksilöt. Jokainen kuitenkin kunnioittaa ylläpitoa ja kirjoittaa mukavuusalueen rajamailla, koska sanktio voi napsahtaa.

Yksi esimerkki mielivaltaisesta poispotkimistaktiikasta on Kamal Palani Jafin tapaus, antifasisti, antirasisti ja rauhan mies. Ylläpidon perustelut blokkaukselle olivat nämä sanat:  ”En sanonut avauksiasi rasistisiksi, vaan sanoin, että nostit esille kysymyksiä, joita rasistit päivästä toiseen nostavat. Tapasi esittää ne ei ollut rasistinen, mutta se ei kuitenkaan ollut sopivaa materiaalia ryhmässämme käsiteltäväksi.”  . Hän typistää ongelman yhteen lauseeseen: ”En halua, että rasisminvastustaminen monopolisoidaan sellaisille rasisminvastustajille, jotka eivät pyri dialogiin ja keskustelevaan yhteiskuntaan.”

Tämä lause valottaa minunkin tapaustani. Olin erittäin hienotunteinen avausta tehdessäni, koska tiesin, että tietyistä asioista on vaikea puhua. Ehdotin nimenomaan dialogin avausta rasistien suuntaan käsittelemällä myös ikäviä asioita. Pidin korkeita raiskausprosentteja – liittyen pakolaisiin – huolestuttavana, mutta pääasiallisesti puhuin syy-yhteydestä. Jos raiskaukset aiheuttavat voimakkaasti rasismia, miksei joskus voisi tarkastella myös syytä, eikä aina seurausta. Keskustelu jatkui asiallisena: ”Tämä ei ole raiskausryhmä”, ”Raiskauksia ei ole paljon”… Olin iloinen ja kiitin ihmisiä, koska asiasta pystyi keskustelemaan. Muistiin jäi eräs nainen joka kuvaili hillitysti raiskauksen jälkiseuraamuksia.

Ketju oli pitkä ja rauhallinen. Sitten yht´äkkiä ylläpitäjä Reija Härkönen esti lisäkommentoinnin, ja kertoi ”kommentistani”, joka näkyy alapuolella kaappauksessa. Kommentti on täyttä palturia. Rasmustyyliin Härkönen ei halunnut ryhmässä vellovaan rasistien syyttelyyn minkäänlaista vaihtoehdon ääntä, joten hän valehteli kommentin, pisti minun suuhuni, eli tuhansien seuratessa rakensi keksityllä kommentilla minusta muukalaisvihamielisen. Tuntui pahalta, todella pahalta. Tunnen kymmenkunta pakolaista ja maahanmuuttajaa, olen uurastanut, kun kotikaupungissani tarvittiin VOKkeja, ja onnistuin hommaamaan kaksi. Minusta todella alhaista toimintaa, joten julkaisin tämän:

Kommentti jää piilotetuksi niin, että sen voi vielä ottaa esiin kuvankaappausta varten. Sen sijaan Härkönen otti päivityksen, ketjun ja ylläolevan päivityksen pois, ja pisti minulle eston sivulle.

Wikipedia kertoo, että RASMUS on järjestänyt aikoinaan urheilu,- ja musiikkitapahtumia. Ne ovat loppuneet, nettisaitti on toimimaton, joten viime vuodet runsaat lahjoitukset ovat menneet kahden (?) ylläpitäjän palkkoihin ja…?…johonkin. Eräs rasmuslainen kiusaantui aivan valtavasti, kun moisesta kysyin.

RASMUS on hyvin sisäänpäinlämpeävä yhteisö. Linkkejä jaeteen, ja niistä riidellään, tai ollaan samaa mieltä. Ylläpito valvoo. Se on kuin seisova vesi. Ja siihen verrattuna Refugee Hospitality Club on aivan jotain muuta. Iloiset ihmiset keräävät ruokaa, polttopuita ja tarpeistoa pakolaisille. Lämminhenkinen toimelias ja iloinen ilmapiiri. He kuluttavat vähiä rahojaan, kun taas RASMUS saa rahaa, eikä kerro, mihin käyttää.

Lopussa olen edelleen pahalla mielellä tästä, koska RASMUS on toki hyvän asialla, mutta ihmisestä valehtelu 15 000 jäsenen ryhmässä on anteeksiantamatonta.

Kuningas alkoholista 19.3.2017

Kuusi vuotta tänään siitä, kun lopetin alkoholin käytön.
Aika on kulunut nopeasti. On ollut helppoa. Kaikki joka tulee juomisen tilalle, on mielenkiintoisempaa, kuin juominen. Minusta on tullut alkoholittoman oluen ystävä. Juoppoaikoina olut oli itse asiassa tympeää, nyt sitä on saatava, kitkerä maku on suloinen. Eniten harmittaa viiniosasto. Alkoholittomat viinit maistuvat marjamehulta.

Kolme-neljä ystävää on lähestynyt viestitse toisistaan tietämättä kertomaan ongelmastaan, ja kysymään neuvoa. Minun neuvoni on aina sama: Älkää tehkö yksivuotissuunnitelmia. Ei puolta vuotta, ei edes kuukautta. Pienistäkin maaleista on alussa hyötyä kannustimina. Minä kyllästyin sameuteen ja passiivisuuteen, ja kokeilin yhtä päivää, kahta, vikkoa, kuukautta ja kuutta vuotta. Se on ohjeeni. Pitää yrittää sulkea elämästään ne henkilöt, jotka moittivat ja ylenkatsovat sinua yrityksessäsi. Yritä saada joku kannustamaan kun todellisia maaleja alkaa tulla. Minä kävin kantakapakassa (käyn edelleen) ja sain siellä kannustusta. Olen kannustanut monia suurkuluttajia, mutta tehnyt sen niin, ettei sitä ehkä tajuaisi heti. Erästä läimäytin toverillisesti selkään, ja sanoin ”Kiva kun olet töissä”. Kyllähän molemmat tiesivät, että se meni: ”Kiva, kun työt vievät elämästäsi sen ajan, minkä joisit muuten.”

Olen saanut käytettyä aikaani uusiin saavutuksiin ja erävoittoihin, mikä on suunnattoman palkitsevaa. Jos tiedän onnistuneeni jossain, tiedän sen nykyään jo ilman ennen niin välttämättömiä kehujakin. Suurin saavutus on ollut notaattorin käyttöönotto, joka on mahdollistanut myös moniäänisten arrien rakentelun kolmemiehiselle/naisiselle torvisektiollemme. Ja muutama päivä sitten niitä kehujakin tuli alan ammattilaiselta. En tiennyt miten mahtavalta kuulostaa sovitus, minkä on yksi ääni kerrallaan kirjoittanut nuoteiksi. Toinen työvoitto on elämäni ensimmäisen sanoituksen tekeminen, ja sen käyttöönotto. Olen päälle viisikymppinen, mutta tuntuu, että elämä on vasta alkanut. Sitten viime kesänä koitti toisen valokuvanäyttelyn aika. Nyt sain musiikkiinkin jotain sellaista syvyyttä, että ihmiset ostivat myös pelkän musiikin. Eräs Dj kertoi referenssejä, eli miltä olemassaolevalta se kuulostaa. Hän tajusi myös kerroksittaisen rakenteen. Kolmas näyttely Jurmon saaresta on musiikkia ja tarpeistoa vailla valmis. Ruoanlaitto on myös jalostunut omanlaisekseen taiteeksi. Cine-objektiivin hankinnan myötä on videokuvausta harjoiteltu taajaan. Sähköisten kirjojen löytämisen jälkeen on lukeminen ruvennut maistumaan.

Kaikki tämä olisi jäänyt tekemättä, jos olisin passiivisen melankolian vallassa jatkanut baaripöydän kuvioiden tuijottamista. Tämä ei ole tyrkytystä, eikä mainospuhe, lähes kaikki kamuni ovat kohtuukäyttäjiä. Kunhan kerron vuodestani streittarina. Jotain siis aina tulee tilalle. Minulla se oli kahvinjuonnin lisääntyminen ja suklaa. Suklaasta pääsin yllättävällä tavalla eroon. Vähävaraisuus pakotti. Ja samaan aikaan tajusin, kuinka halpoja ja hyviä hedälmät ovat. Hyvä vaihtokauppa. Seitsemän kuukauden päivätyörupeama museotoimessa oli mukava kokemus. Minulle oli tullut ennakkoluuloja ihmisistä netissä roikkumisen takia. Nyt huomasin, miten reiluja ja miellyttäviä ihmisiä löytyi työtovereista.

Siinä oikeastaan vuoden tapahtumat. Alkoholia ei ole tehnyt enää mieli. Uteliaisuus ja uuden löytäminen on ollut tämän vuoden se juttu. Kaksikymppisenä oli aivan varma, että elämä loppuu kolmekymppisenä. Nyt olen 53, ja elämäni parhaassa soittokunnossa. Juopottelu oli nuorena todella hauskaa, riehakasta ja jonkinlaista tervettä hulluutta. Myös naisiin tutustuminen vaati humalatilan. Pikkuhiljaa kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen krapulat alkavat syvetä. Fyysinen pahoinvointi muuttuu psyykkiseksi. krapulaa on pakko poistaa uudella tinttaamissessiolla, ja sitten ollaan jo sumuisessa ali-todellisuudessa.

Joo, mutta tämä on ilon päivä. Tämä vuosi meni tervehenkisen inspiraation vallassa.

Alan pitää itsestäni.

 

Tiina Wiikin realismi

islamophobialatuff

En ole vielä lukenut Jori Eskolinin blogia. Tiina Wiik kutsui sitä ”fantasiasaduksi”. Hän kertoi mukailleensa tämän ”sadun” vähän realistisemmaksi.

Luin Wiikin fantasiasadun, ja päätin mukaella sitä vähän realistisemmaksi. Tällä kerralla Wiikin satuilulla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa, mutta saapa päästää vapaasti ennakkoluulonsa ja ihmisvihansa valloilleen. En ole kovin tarkasti jaotellut asioita väliotsikoin. Menen fantasiasatua ylhäältä alaspäin ja kommentoin.

Wiik asettaa alussa islamistit valtaväestöä vastaan. Islamisteja on Suomessa kolmisen sataa. Asetetaanko toiseen vaakakuppiin kolmisen sataa natsia, islamofoobikkoa, kansankiihottajaa ja polttopullon viskojaa?

Sisäministeriön tilannekatsauksen mukaan islamistit eivät ole tehneet siviilissä yhtään väkivaltarikosta Suomessa, mutta vankiloissa on ollut muutama pahoinpitely.
Tilannekatsauksessa kerrotaan: ”Soldiers of Odin, ”Rajat kiinni!” ja ”Suomi ensin`” liikkeiden retoriikka on usein väkivaltaan yllyttävää ja tämä hämärtää rajaa väkivaltaisen äärioikeiston ja väkivallattoman, isänmaallisen toiminnan välillä.” ja ”Pohjoismainen Vastarintaliike voidaankin määritellä luonteeltaan vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi. Tyypillisin Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen liitettävissä oleva rikos on pahoinpitely, jonka uhri on yleensä poliittisesti vastakkaista aatemaailmaa edustava henkilö. Liikkeen jäsenillä vaikuttaa olevan hyvin matala kynnys käyttää väkivaltaa voimakkaita eriäviä näkemyksiä esittäviä tai järjestöä arvostelevia henkilöitäkohtaan. Viimeisin tällainen välikohtaus nähtiin syyskuussa Helsingin asema-aukiolla, jossa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsen potkaisi ohikulkijaa aiheuttaen tälle vakavan päävamman. Vastarintaliike on jo todistanut oman väkivaltapotentiaalinsa käytännössä. Sen muodostama konkreettinen uhka on ensisijaisesti poliittisiksi vastustajiksi koettuihin henkilöihin kohdistuva katuväkivalta. ”
Wiik väiittää, että muslimit haluavat teloittaa homot. Tästä osasta tuli vähän pitempi. Vihaillassa imaami sanoi, että koraanin mukaan aktilla pitää olla kaksi todistajaa, muuten ei voi rangaista. Koska olet Tiina viimeksi nähnyt homojen rakastelun?

”Suomessa ”homoseksuaaliset teot” olivat rangaistavia vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus 1981”

Raamattu: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” ja ”He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.” ja ”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.” ja ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” ja ”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” sekä ”Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.”

Venäjällä 16% kansasta on sitä mieltä, että homoseksuaaölisuus tulisi hyväksyä. Muslimimaissa kymmenisen prosenttia.

Homoja ja lesboja syrjitään kouluissa ja työpaikoilla Suomessa. Asiasta on näyttöä.

Voisitko Tiina kertoa, miksen nähnyt sinua Helsingin Pridekulkueessa, ja voisitko kertoa, miksi natsit – ne joiden kanssa marssit, ja joiden propagandan hyväksyit seinälläsi, ja joiden radio-ohjelmissa käyt, ja joita kutsut lähetyksiisi – tekivät kaasuiskun Pridekulkueeseen? Voisitko kertoa myös, miksi Junesin kanssa kännäysohjelmassanne piditte SETA:n sivua auki ja naureskelitte ja miksi transihmiseksi syntynyt pitää Tiinan mielestä väkisin ”eheyttää”? Eli ihminen ei saa päättää omaa sukupuoltaan tai sukupuolettomutta? Homoseksuaaleja ”eheytettiin” vielä 1980.

Suomessa turvapaikan myöntämisen perusteluksi ei riitä se, että homoseksuaalinen turvapaikanhakija tulee maasta, jossa homoseksuaalisuus on
kriminalisoitu.

”Euroopassa neljäsosa (26 %) kaikista vastaajista oli kokenut tai heitä oli uhattu väkivallalla viimeisen viiden vuoden sisällä.
– Kolme kymmenestä transsukupuolisesta vastaajasta kertoi kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua useammin kuin kolme kertaa kuluneen vuoden sisällä.
– Enemmistö vastaajista, jotka olivat kokeneet väkivaltaa viimeisen viiden vuoden sisällä, sanoivat, että viimeisin hyökkäys kohdistui heihin osittain tai täysin siksi, että he kuuluivat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Vain 17 % vastaajista raportoi poliisille viimeisimmästä kokemastaan viharikoksesta.”

”Ahmedeja” (turvapaikanhakijoita) on Suomessa siinä promillen verran, eivätkä he uhkaa kuolemalla kantaväestöä. (”vääräuskoisia”, kuten ateisti-Wiik kertoo). Sen sijaan A-studion vihaillassa ja työpaikallani kotouttamistilaisuudessa pakolainen on sanonut omasta vakaumuksestaan: ”Minä rakastan Jeesusta, mutta rakastan myös Allahia”.

Wiik on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ole koskaan jutellut muslimin kanssa silmästä silmään. Hän pitää yllä vihahysteriaansa lukemalla valheellisia kiihotussaitteja, ja vääristeltyjä uutisia, jotka tekevät hänet vihasta sekapäiseksi. Sattumoisin Oulun seudulta tulee myös Olli Immonen, joka ei kanna ollenkaan huolta poliitikon työstään (yhteisten asioiden hoitaminen), vaan vaan sairastaa yhtäläisesti voimakasta islamofobiaa, niin kuin politiikkaan pyrkivät Wiik ja Lokkakin.

Terrorismia ei Suomessa ole, ellei runsasta kymmentä murhapolton yritystä lasketa. Samoin kai anarkistien materiaalin tuhoaminen lasketaan terroriksi. Sen sijaan rasismiin ja äärioikeistoon liittyvät rikokset lasketaan viharikosten kategoriaan (”yksinäiset sudet” jne..) Mutta kyllä, turvapaikanhakijat tekevät rikoksia. Wiik opetuslapsineen on kehittänyt aivan oman tilastotekniikkansa niiden laskemiseksi. Pitää ottaa ensin muslimien kokonaislukumäärä. (ei kaikkia suomalaisia!). Sitten suhteutetaan rikokset tähän määrään. No, sanoin että sitten teemme niin, että natsien rikokset suhteutetaan noin seitsemäänkymmeneen, mikä on natsien kokonaismäärä. Sitten oli hiljaista.
”Ahmedin uskonto on tärkein”. -itse asiassa koko islamin kentässä on tapahtunut huomattavaa maallistumista. naisen asema paranee, kun hän saa luvan kouluttautua, se on minusta tärkein asia uskonnon puristuksesta irtautumisessa. Wiikille on pakkomielle, jonka mukaan jokainen islaminuskoinen on sotaisa hullu. Päätin katsoa, mitä Islamopas on asiasta mieltä. Tuo ”Jokaisella uskonnolla on lahkonsa” pisti miettimään. Islamopas: ”kehottaako islam terrorismiin? Vastaus: Tietenkään ei! Islam kieltää täysin sellaiset terroriteot, joita jotkut harhautuneet henkilöt ovat tehneet. Olisi muistettava, että kaikissa uskonnoissa on lahkoja ja harhaanjohdettuja ihmisiä, joten heidän oppinsa ne tarkastelua vaativat, ei joidenkin harvojen yksilöiden teot. ”

Minusta islaminuskoiset ovat päinvastoin, kuin Wiik väittää, vaatimattomia uskossaan. He eivät tyrkytä, tai yritä väkisin käännyttää toisin, kuin kristinuskon jotkin haarat tekevät.

Seuraava Wiikin lapsenomainen loukkaantuminen siitä, että muslimin uskonrauhaa ei saa rikkoa. Hän on tietysti käärmeissään Hakkaraisen, Halla-ahon, Kiemungin ja Tynkkysen tuomioista. Wiik uskoo tosissaan, että jos M*******a saa sanoa pedofiiliksi, niin kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys, ja tajuavat lähteä ristiretkelle vajaata kahta miljardia ihmistä vastaan, jotka asuvat toisella mantereella.

Pariisin teko käydään jälleen läpi. Se, jonka aikana Halla-aho mussutti popcornia ja nautti. Euroopassa yli 90% terrorismista on ei-muslimien vastuulla, mutta se ei Wiikiä kiinnosta. Hänellä on islamistihullut ja Hebdo. Tietäneekö, että muslimipoliisi Ahmed Merabet oli suurin sankari poliiseista. Hän puolustautui yksin terroristeja vastaan kunnes hänet teloitettiin.

Seuraavaksi Wiik sarkastisesti tarjoilee ”Ahmedilla on oikeus elää”. Se tarkoittaa, että muslimin täytyy kuolla. Muslimin, jolla EI ole oikeutta ampua, raiskata tai räjähtää.

Wiikin islamsolvausta jälleen. Muslimit haluavat avointa keskustelua. Wiik on ajanut itsensä nurkkaan. Hän on vihannut itsensä ulos sekä kristinuskosta että ateismistaan. Hänen pitää olla lojaali kannattajilleen. Hienointa, mitä löysin netistä tänään, on USKOT – RESA-foorumi, eli uskontojen yhteistyö Suomessa. Tämän hienoutta Wiik ei koskaan tule tajuamaan. Hänellä on verenmaku suussa, ja nyt ei pakitella. Rahaakin tipahtelee enemmän, mitä rankempia rienaamisia hään päästelee lahjanäppikseltään.

Seuraavassa taas Wiikiltä iänikuinen veivaus. Hän kirkkain silmin väittää, että muslimin on pakko tappaa, koska uskonto vaatii. Tiina: kuinka monta muslimi on tappanut Suomessa sadan vuoden aikana? (tataarit myös). Oisko yksi tai kaksi. Kantaväestö tappaa toisiaan tasaista 6 ruumista / kk – tahtia. Mitä sinä järjetön yrität tuputtaa totuutena?

”Miehen pitäisi saada lyödä. Ei se väärin ole.
Ahmedista tuntuu, että on epäreilua, ettei hän saa niin toimia. Sillä rasistit. Ja sitten on ne uusateistit. Ja sananvapautta vaativat liberaalit. Ja islamofobia.”
Tällä tavalla Wiik kuvailee itseään. Hän vastaa kuvitellulle väkivallalle olemalla rasisti jne. Wiik on arkkityyppi pelon ja vihan ristisiitoksesta. Missä on Oulun palavat getot? Mitä hän pelkää? Luultavasti ei muuta, kuin että laiton rahastus tyrehtyy. Kuka haluaa tulla muistetuksi vihaajana?

Luonnollisesti Wiik menee naisten huonoon kohteluun seuraavaksi. Hänen uskomuksensa ovat samanlaisia, kuin äärimmäisen vomakas halu saada sanotuksi, että joulupukki on nekrofiili. Hän kuvaa raiskauksen ja turpaanvedon härskisti, ja kaikki menee Mohammedin piikkiin. Wiik ei näe metsää puilta. 11 vuosittaista kivitystä lähi-idässä on liikaa, mutta niin on 800 raiskattua pikkupoikaakin. Islam on kohoamassa suurimmaksi uskonnoksi. Eivät 1,8 miljardia ihmistä voi olla terroristeja kaikki. Tapaamani muslimit ovat ystävällisempiä, ja avoimempia, kuin kantasuomalaiset. En tee kuitenkaan heistäkään yleistyksiä, puntaroin vaan, mikä Wiikin saa tuollaiseen vihakiimaan niin, että järjen valo sammuu. Islamoppaasta: ”Useat Koraanin jakeet tekevät selväksi, että mies ja nainen ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Islamin mukaan ainoa asia, jossa ihmiset eroavat toisistaan Jumalan mukaan, on heidän tietoisuutensa Hänestä. Tästä huolimatta monet hämmästyvät kuullessaan sen tosiasian, että islamin laki takasi naisille sellaisia oikeuksia jo yli 1400 vuotta sitten, jotka eurooppalainen ja amerikkalainen nainen vasta äskettäin ovat saavuttaneet. Esimerkiksi, islam vahvistaa naisen olevan tasavertainen miehen kanssa lain edessä, ja myös puhtaasti henkisesti. Islamin laki takaa myös naiselle oikeuden omaisuuteen, oikeuden toimia yrittäjänä tai johtaa yritystä ja saman palkan samasta työstä. ”

Sitten on väite, että pakolaiset lyövät suomalaisnaisia. Maahanmuuttajien väkivallan jäljiltä on Monikakodissa paljon pahoinpideltyjä vaimoja. Yllättävän usein hakkaaja on kantasuomalainen. Suomi on vaimonhakkajien luvattu maa. Tilanne on hirveä, koska niin moni tapaus piilotetaan. Tämä Wiikin kertomatyyli – vaikka onkin olevinaan sarkastinen pakina – on yllättävän lähellä hänen vastenmielisintä vihamarkkinointityyliään. Hän luo uhrin ja viholliskuvan, ja yleensä käyttää näitä palikoita raakalaismaisesti hyväkseen. Hän ei välitä vähääkään uhrien kärsimyksestä. Uhripalikka on vain yksi osanen isompaan suosioon, koska hänen täydellinen empatiatyhjiönsä sallii kaiken häpäisyn uskonnoista naisten (patriarkaattidotfm) kautta syyrialaiseen lapseen ja kuolleen Jimi Karttusen surijoihin. Hänen ihailijansa pitävät näistä vastakkaisasetteluista, mutta toivon sydämestäni, että hän pysähtyisi hetkeksi miettimään. Miettimään sitä, että hänellä on lahjoja muuhunkin, kuin tuhoamiseen vihan kautta.

Lopussa ”Ahmed” pahoinpitelee suomalaisen vaimonsa hautaan.

Tunteettomuus ja ympärivuorokautinen energia auttaa Wiikiä pyörittämään tuota rasismin ja halveksunnan kyllästämää ihmislihamyllyä, jossa sääliä ei saa kukaan eri mieltä oleva. Blogit, vlogit, striimit, some, kaikki kanavat ovat käytössä, kun vihakone jatkaa pyörimistään. Mietin, miten kauan hän jaksaa.

Koraani 9:4

”Lukuunottamatta niitä monijumalaisia, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen, kun he eivät ole millään rikkoneet teitä vastaan eivätkä auttaneet ketään muuta teitä vastaan. Täyttäkää siis sopimuksenne heidän kanssaan määräaikaan asti. Jumala totisesti rakastaa kunniantuntoisia.”

Vasemmiston matkassa viisi vuotta

bl

Aloitin vasemmiston ehdokkaiden auttamisen keväällä 2012 ja lopetin 21.1.2017.

Muistelen tässä vähän menneitä ja kirjoitan itsestäni ulos ikäviäkin asioita mitä on vastaan tullut.Olin aiemmin soittanut pari-kolme keikkaa vasemmiston tilaisuuksissa. Koulun pihalla, Ruotsalaisessa teatterissa ja Kulmabaarissa.

2012 kunnallisvaaleissa jeesailin ehdokas Wellu Koivistoa, vanhaa tuttua. Käytiin kimpassa vähän vaalilehtiä jakamassa, ja oiskohan siinä ollut joku tukikeikkakin. Wellu on edelleen mukana ja on hyvä mies. Oikeudenmukainen.

Vaalivalvojaisissa kuulin ensi kertaa Li Anderssonin puhuvan. Hän on harvinainen jalokivi. Puheessa polttavan tärkeät asiat muotoiltiin kappalejaon ja sanajärjestyksen oikea-aikaisen sijoittelun ja hyvän intonaation kautta voimakkaan ymmärrettäväksi ja vetoavaksi sanomaksi. Olin äimän käkenä. Myhemmin löysin Li:stä toisen, lämminhenkisen puolen. Kun eduskuntavaalitukiryhmän toinen suunnittelukokous alkoi hän tervehti halaamalla. Eli siksi hän on harvinainen, että älykkyys ja itsevarmuus kohtaavat hänessä inhimillisen lämmön. Li jeesaili minua ainoana omien kampanjakiireidensä lomassa minkä ehti. Hänen vuokseen intouduin pistämään kaikkeni Euro,- ja eduskuntavaalikampanjoihin.

Eurovaaleissa järjestin runo/folk-klubin Dynamoon. Se oli melko pienimuotoista, bändien kanssa sopimista, paikan sopimista, julisteen suunnittelua, painatusta ja levitystä, vaalilehden jakoa ja pari esiintymistä. Tutustuin vasemmiston ihmisiin.

Sitten koitti aika eduskuntavaalien.
Minua pyydettiin toiseksi vaaliklubin suunnittelijaksi Tuomas Polon lisäksi. Pyydettiin H2Ö-festaria sisätiloissa järjestettynä ja rahaaa ei ole. Misha Dellinger oli täysin taitamattomana ja kokemattomana pistetty jonkinlaiseksi vahdiksi meille. Ensimmäisen kerran hän mokasi, kun viestiryhmässä koetin saada Klubia pitopaikaksi. No Misha ehti johonkin väliin tuikata ”On meillä siis muitakin paikkoja”. Sitten Polo päätti, että Bore-laivasta tehdään festaripaikka. Tiesin, että kaiken kaluston siirtäminen laivaan, voimavirran puuttuminen, ja 400 hengen vetoisuus eri sokkeloisiin paikkoihin on ylitsepääsemätön ongelma. Halusin kuitenkin nähdä paikan muiden muassa. Silloin Dellinger petti minut ensimmäisen kerran. He kävivät minulle kertomatta katsastamassa laivan. Kun kysyin asiasta, Misha mutisi vain jotain. Koska Dellingeriin ei voinut luottaa, sovin Kårenille näytön samalla kun laiva peruuntui. Polo vänkäsi mukaan ja arvosteli, kun otin valokuvia lavarasioista ja poistumisteistä, ja puhui päälle, kun yritin kysyä yksityiskohdista. Kårenin vastaava oli erittäin yhteistyöhaluinen ja auttavainen. Hinta oli erittäin edullinen.

Tässä välissä tehtiin vaalivideoita, joihin tarvittiin jingle alkuun ja loppuun. Dellinger tilasi minulta. Ajattelin, että orgaaninen musiikki olisi parasta. Tein lattarityylisen jutun ja editoin sen. ”Ei”, sanoi Misha. Tein pop-tyyppisen jinglen. ”Ei.”. Sitten tein soul-jinglen, ”Ei”. Kysyin, eikö hän pysty yhtään kuvailemaan, mitä haluaa, koska yksi pala kestää kuusi tuntia tehdä. ”No,no pitää olla vahva rytmi”. Nostin souljinglen rummut aivan pintaan, ei vastausta. Valmiissa jinglessä oli mauton uutispulputus.

Sitten alkoi tosihommat. Päätin, että lavoja on neljä. Tarvitaan 4 x äänentoisto, 3 x valot, ja lavaelementtejä kolmelle lavalle. Salilava oli ongelmallisin. Klubissa on kiinteä äänentoisto, mutta Kårenilla ei mitään. Sain tehtyä bändikaverin kanssa erittäin hyvän sponssidiilin laadukkaasta PA-setistä ja valoista. Oma pikkusettini oli akustisella lavalla. Välisali hoitui vaihtokaupoilla, ja Argentinasali Kulttuuriolohuoneelta. Paljon oli vielä teknillistä säätämistä, mutta pääduuni oli tehty.

Sitten alkoi bändien kanssa sopiminen. Esteenä kaksi asiaa: palkka 3 kaljaa ja ruoka/soittaja, ja matkat. Loppujen lopuksi neuvottelin 150n ryhmän / artistin kanssa. Oli ikävääkin palautetta, ja jotkut riitelivät riitelemisen ilosta, yleensä raha oli este. Peruuttaneita valtava määrä, ja paikkoja piti saada äkkiä. Minulla ei ollut tarjota kuin nuo 3 kaljaa / soittaja, joten näistä oli jo sovittu. Siinä kohtaa tulee Dellinger ja ilmoittaa, ettei kaljoja tulekaan. Koska hän on kylmä ihminen, hän ei ymmärrä toisen tekemiä sopimuksia ja nähtyä vaivaa. Lopuksi oli 24 esiintyjää, joista 2 tipahti vielä pois. Nukketeatterikin lähti mukaan, joten monen moista oli klassisesta arktiseen runnomiseen.

Jossain välissä kerkesin jakaa myös vaalilehdet yläportsaan ja se oli terapeuttista.

Jäljellä oli kuljetukset, hotellit, mainostus, event, pressi, lehdistötiedote, salien välinen akustointi, tekijänoikeusluvat, kantajat 6 kpl, lavapäälliköt, miksaajat, autokuskit, aikataulut backlinen hakijoille, 2 x dj-levysoitinta, peilipallo, bändiruokailu + iso henkilökohtainen voimanponnistus: maailman ensiesitys, Panssarilaiva Potemkin-elokuva runoilijalla ja 8-henk. improvisoivalla bändillä. tein näistäkin suurimman osan, mutta aloin hajota pikku hiljaa paineen alla. Lähimmät työntekijät eivät tehneet mitään. Koetin loppuunpalaneena rukoilla, että joku ottaisi jonkun tietyn tehtävän hoitaakseen, mutta ei onnistunut. Hermoromahduksen tultua, olisi pitänyt lopettaa, mutta kun kaikki olisi jäänyt makaamaan, en voinut vaarantaa koko tilaisuutta.

Sitten oli vielä kokous, johon en halunnut täysin rikkinäisenä mennä. Päätin sen myös siksi, että luotin ettei aikaansaannoksiani viime hetkellä pilata. Mutta ei. Dellinger suuressa idioottimaisuudessaan oli muuttanut kellotuksen täysin järjettömäksi. Esim. elokuva, johon oli eniten satsattu, alkoi juuri samaan aikaan, kun ensimmäinen ihminen pääsee ovesta sisään. Häiritsee suunnattomasti täysin ammattitaidottomat ihmiset, jotka yrittävät päteä pilaamalla alati toisten töiden tulokset. Dellinger suuressa lapsellisuudessaan oli vielä pöllinyt Potemkin-elokuvan itselleen, jolla siis olisi ollut tunnearvoa ikimuistettavan tapahtuman vuoksi. Dellingerin sekavat kellotukset johtivat myös siihen, että joku tuli välisalin keikkamme jälkeen halaamaan: ”Li pyysi sinut lavalle, mikset ollut paikalla??” – olin keikalla Mishan uusien aikataulujen mukaisesti.

Puolivuotiseni tämän tapahtuman parissa oli lähinnä bändien etsimistä ja niiden kanssa neuvottelua + kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Kannattaahan olla ajoissa liikenteessä, eikä luottaa liikaa ihmisiin, joita luulee ystävikseen. Lokakuussa minulla oli pää-äänentoisto, ja tapahtuma oli maaliskuussa. Täytyy sanoa, että keikkailu on mukavampaa, kuin neljän lavan ja 22 keikan järjestäminen.

Li muisti kiittää monenmonta kertaa, ja sitä en unohda koskaan, hän pääsi eduskuntaan.

Mutta mitä tapahtui 21.1.2017 vaalistartissa?
Kuten huomasitte olen työskennellyt rajusti tukihommissa.En odottanutkaan, että minua pyydettäisiin klubihommiin, eli osajärjestämään.

Mutta: Olen äärimmäisen loukkaantunut, ettei yksikään tuntemistani n. kymmenestä vasemmistoliiton edustajasta kutsunut minua klubille. Ei yksikään. Ei sen puolen, ei kukaan muukaan, mutta palkitseeko vasemmisto näin vaalityöntekijän, joka antoi elämästään yht. 9 kuukautta ehdokkaiden auttamiseen ilmaiseksi? Ja kun kysyn asiallisesti, missä mennään (tilaisuuden eventissä), niin tekstini moderoidaan. Mitään yksityista vastausta ei tule. Tilanne on sama, kun kerrottaisiin päin naamaa: ”Ei, emme halua sinua tänne.” Ei ihmisiä näin saa kohdella. En minä ole tiskirätti, vaikka ehkä luulette. Ok, olen teille hyödytön, voisitte silti ilmoittaa, tuollainen sängyn alle piiloon meneminen ei ole vastuunsa tuntevan poliittisen puolueen touhuja.

Vaikka joskus kiivastun, niin minäkin olen ihminen.

 

Kunnallisvaaliehdokas Junes Lokan haastis

lokkaVaalit lähestyvät, joten päätin haastatella ehdokas Lokkaa hänen agendaansa liittyvistä asioista twitterissä.

051256

Vastaus tolkun Marko Hamilolle

ordinary-hypocrites-pretend-to-be-doves-political-and-literary-hypocrites-pretend-to-be-eagles-but-dont-be-disconcerted-by-their-aquiline-appearance-they-are-anton-chekhov

Rasistisen öyhö-öyhö-osaston vastapooliksi ei osattu nimetä tolkun tiellä tiettyä porukkaa. Paremman puutteessa ruvettiin puhumaan ”linnaleireistä”. Nyt entinen tiedetoimittaja, nykyinen persutoimittaja Marko Hamilo on kirjoituksessaaan löytänyt toisen linnaleirin. Sen nimi on laitimmainen vasemmisto. Selvitän ensin, etten esiinny minään vasemmiston edustajana, jäsenkirjakin puuttuu. ”Loppu MV-lehdelle”-sivulla korostin k0lmasti, että vastaan silloisesta päivityksestä omalla nimelläni, en ylläpidon edustajana.

Yleisesti ottaen mielestäni tolkun tien suurin kummallisuus liittyy siihen, että suurin osa ihmisistä on jo tolkun tiellä. Minusta on suomalaisten aliarvioimista väittää, etteivätkö he vastustaisi ilman radikalismia kaikkea ääriajattelua. Sitten perustetaan Tolkun Tie-niminen kansalaisyhteisö, missä näitä samoja tuttuja asioita ruvetaan opettamaan ihmisille. Ei edes tajuta sitä, että näkyviä melskaajia on muutama hassu prosentti. Ja koska peruskansalainen ajatuksen tasolla vastustaa radikalismia, ei tolkkulaisetkaan ole tehneet muuta, kuin kirjoittaneet sen asian ylös. Mutta he kuvittelevat selvästi olevansa jotenkin erikoisia tämän vuoksi. Jos kirjoitan, että haluan maailmanrauhan, niin en ole parempi, kuin se joka ajattelee sitä samaa asiaa.

Laitimmainen vasemmisto ei Hamilon mukaan pysty keskustelemaan tolkun tien päämääristä. Koska vihaan ulkokultaisuutta, olen seurannut asiaa julkaisusta asti. En ole huomannut yhtikäs kenenkään ”laitimmaisesta vasemmistosta” keskustelevan koko aiheesta. Myös Hamilon vertaus vasemmiston ja rasistien samankaltaisuudesta on persulle luonteenomaista. Siinä unohdetaan rasistien teot, ja puhutaan vain palstoilla melskaamisesta. Hamilon mukaan suvaitsevaisto  on saanut ”aggresssiivisia reaktioita” tolkkulaisten ”kädenojennukseen”.  ”Kädenojennus” on ainakin someympäristössä aiheuttanut vaivautunutta naurua.

Hamilo kertoo, miten työryhmä piti arvokkaana sukkien kutomista, vapaaehtoistyötä ja lahjoitusten antamista. tällainen touhu minua hieman nyppi lukiessani vetoomuksen ensimmäisen kerran. Sain järjestettyä 2015 pari VOKkia kotiseudulleni, ja ihailen kaikkia auttaneita, mutta jotenkin tuollainen, että ”komissio päätti, että voimme ottaa osakunnian auttajien työstä hyväksymällä sen”-tyyppinen ylvästely on vastenmielistä. Ehkä minulla on arvovaraus tuohon, mutta koko vetoomus on tuolla ”me olemme oikeassa, keskustellaan”-tyylillä rakennettu. Maailmaan mahtuu puhetta, mutta Syvälä tuntuu olevan ainoa konkreettinen auttaja, johon muut tietysti aina vetoavat. Hamiloa en autoineen ja Kaivopuiston kämppineen ainakaan miellä auttajapersoonaksi. Se, että tolkun julistuksessa tuomitaan rasismi, ja todetaan, ettei natsien määrä lisäänny, on ilmeisesti Hamilon mielestä ajatuksena jotain suunnattoman hienoa. Truismi. Kaikkihan ovat samaa mieltä, paitsi persut, jotka vetoavat moiseen kilvenkiillotuksena.

Sitten Hamilo siirtyy henkilökohtaisuuksiin, joten annan myös vastineen.

Toden totta huomasin, että Erkki Seppänen (tolkun tien primus motor) oli järjestämässä sananvapausmielenosoitusta Tampereelle. Hän myös puhui siellä. Muita puhujia olivat Terhi kiemunki (virpojien häpäisijä), Tiina Wiik (islamofobian ja vastajihadismin nouseva nimi), Tuukka Kuru (Suomen Sisun piiripäällikkö), Junes Lokka (huumetuomion saanut kansankiihottaja), Hamilo ja paljon muita. Yleisö koostui samasta porukasta, mikä huutaa Rajat kiinni ja Suomi ensin-miekkareissa. Kummallista, ettei äärioikeisto ja rasistit osanneet vastata kysymykseeni siitä, mikseivät muut ryhmät tai kukaan muukaan Suomessa halua lisää sananvapautta. Seppänen kuuluu myös n. kahdeksaan raa´an rasistiseen ryhmään esmes Rajat kiinni,- ja Suomi ensin – ryhmiin. Lisäksi hän itse tunnusti leimaantuneensa tuossa tilaisuudessa, mitä oli järjestämässä.

Päivityksestä ”Loppu MV-lehdelle”-sivulla:  Huomasin, että tolkun porukasta seitsemän kahdeksasta esiintyi MV-lehdessä tavalla tai toisella. Tein siitä tosiaan päivityksen jonka aloitin: ”Löysin yhden kumman jutun”. Ilmoitin että osa on siellä tahdostaan ja osa tahtomattaan. Yksi ei ollenkaan. Se ei missään nimessä ollut syytös, se oli vilpitöntä ihmettelyä, vaikkakin parin tolkkulaisen blogaukset olivat melko rasistisia. Tästä nousi tolkun raivo, ja väittely oli armotonta. Koskaan tolkut eivät tajunneet, että se ei ollut minulta tuhoamisyritys. Käsittelemme MV-lehteen liittyviä asioita, ja tämä oli yksi. Kukaan ei kuitenkaan myöntänyt tehneensä rikosilmoitusta MV:ssä esiintymisestä. Seuraavana päivänä olin valmis lopettamaan, ja myöhemmin tolkun Kari Salminen ja tolkun Maria Dammert (Syvälä) vaativat poistamaan päivityksen, joten tein sen. Kävin niin lempeästi kuin mahdollista antamassa kolme käytännön ideaa Jyri Paretskoin seinällä. Hirvittävä raivomyrsky oli vastassa, ei ideoista, vaan MV-päivityksestä. Jossain vaiheessa tuli aivan epäuskoinen olo, kun toimittaja Kari Salminen, rupesi kyselemään nuorelta nais-ylläpitäjältämme henkilötietoja. Tuli pahoinvointi. Eräs toimittaja kutsuikin Salmista ”setämieheksi”.

Hamilo on ikävästi kääntänyt Dr. Kingin lauseen aivan väärin, mutta se johdattelee taasen tolkun oppituntiin. ”… niitä, jotka eivät hyväksy syrjintää tai väkivaltaa minkään osapuolen taholta, eivätkä myöskään yhteiskuntakritiikin perusteetonta leimaamista rasismiksi, syrjinnäksi tai natsismiksi.”  Tietääköhän Hamilo ollenkaan, että ei-tolkut eivät hyväksy syrjintää tai väkivaltaa? Tietääköhän että yhteiskuntakritiikki on vapaata, sitä tapahtuu, ja yleensä ottaen ihmiset olat niin fiksuja että tietävät milloin käyttää natsi-sanaa, milloin ei. Jos se menee siihen, ettei Suomen Sisua saa sanoa äärioikeistoon kuuluvaksi, niin se on tolkuilta hätävarjelun liioittelua. Yhteiskuntakritiikki liittyy nykyään hallituksen toimiin enimmälti, joten ei tarvinne ohjeistaaa järkeviä ihmisiä. Jos haluatte kutsua minua radikaaliksi, sen kun, yks ja sama. Ette te voi opettaa ihmisille, miten eletään, ja mitä voi sanoa. Se on tolkun ihmisten alamäen salaisuus.

Niinkuin sanoin olen vaikuttanut maahanmuuttopolitiikkaan omilla teoillani. Olisi mukavaa, että tolkutkin välillä tekisivät jotan ja samalla käsittäisivät, ettei minun haukkumiseni tolkkujen suosiota nosta, vaan laskee. Tolkut saavat myös lahjaksi joka kerta uuden blogin, jossa oion virheitä ja asenteellisuutta. Pakko sanoa, kun naurattaa: te siis olette antaneet suomalaisille ”kädenojennuksen”. Olisitte jättäneet Paretskoille nämä hommat. Pärjäsi yksin viimeksikin.

Loput ovatkin muista aiheista, lempirienaajani Hännikäinen puhuu ”ilmiantokulttuurista”. Sitähän tolkun Dammert juuri harrasti: käräytti toimittajana toimittajakollegansa niin näppärästi, että Suomen Sisun Kuru, ja Suomen sisun puhuja Lokka lähtivät Dammertin päivityksen vinkkaamina Rovaniemelle häiritsemään kirjanjulkaisutilaisuutta.

Tolkun Kari Salmisesta sen verran, että hän kaveeraa somessa mm. Hännikäisen kanssa. Kehaisee välillä MV-lehteä, ja on monen vuoden ajan pilkannut raa´asti avustustyöntekijöitä ja aktiiveja naurettaviksi himmelinrakentajiksi, tunnepusseiksi, ja syyttänyt auttamisella leijumisesta. Oli kysymyksessä Sini Saarela, marjanpoimijat, SPR tai yksityiset auttajat. Hän ei mielestän ole tolkullinen.

Hamilolla on paljon mututietoa, joka on saapunut tolkuilta pienen kotiinpäin vetämisen ja liiottelun kautta. Suomen Uutiset ei kunnostautunut tälläkään kertaa tutkivan journalismin ykköstykkinä. En tiedä, miten yleensä ottaen ihmiset suhtautuvat tuollaiseen pamflettiin. Minua siinä ärsyttää tekopyhyys, ja se, ettei sillä tunnu olevan funktiota. En halua millään muotoa estää sen leviämistä, suosittelen tutustumaan. Minulle se ei antanut mitään.

Kukin tavallaan.

 

 

 

Nightcrawler ja ihmisen raadollisuus

nightcrawler-2014-movie-poster-hd-wallpaper.jpg

Nightcrawler on loistava elokuva kammottavuudessaan. Siinä ei ole yhtään hyvää, tai hyvää tarkoittavaa ihmistä. Pääosan sieluttoman Jake Gyllenhalin assari on ainoa inhimillinen ihminen, kunnes hänkin rupeaa kiristämään rahaa.
Los Angelesilainen pikkurikollinen huomaa kolaripaikalla tungeksivat videokuvaajat, jotka myyvät kuolemaa TV-yhtiöille. Hän hoksaa touhussa rahan hajun, vaihtaa kanissa pöllityn superpyörän poliisiradioon ja videokameraan. Koska hän on röyhkeä ja näkemyksellinen, hän saa hyviä otoksia ihmisten kuolinkamppailusta. Hän palkkaa alaisen, videot ovat iljettävämpiä, paikallis-TV:t kiimaisempia, väkivallan, synkkyyden ja rahanahneuden kierre syvenee pikimustaan huippupisteeseen, ja silloin viimeisetkin moraalin rippeet on unohdettu, kun päähenkilö suunnittelee murhaajien ja poliisin kaksintaistelun, ja uhraa parinsa täysin kylmästi saadakseen kaikkien aikojen shokkilähetyksen.


Kaupunki on öiseen aikaan luotaantyöntävä, aurinkoisia Sunsetin palmuja ei näy missään. Suotimia käytetty hyvin, ja uhkaava kaiutettu musiikki antaa taustan Jake Gyllenhaalin loistosuoritukselle. Hän on läpeensä paha ja laskelmoiva, ja tekee sen hymyssä suin. Hän jopa houkuttelee TV-kanavan toimituspäällikön sänkyhommiin ilkeästi kiristäen. Samainen toimituspäällikkö hyrisee ylpeydestä ja onnesta, mitä härskimpiä murhia ja kolareita päähenkilö tuo näytille. On äärimmäisen vastenmielistä katsella kun TV-väki saa mielihyvää katsellessaan kituvia tulevia ruumiita. Kaikki on pelkkää irvokasta rahan hajuista hyväksikäyttöä. Menestyminen on amerikkalainen unelma. Tällainen menestyminen on amerikkalainen vääristynyt painajainen.


Leffa on tunnelmaltaan lähellä Drivea ja eemoiltaan lähellä Taksikuskia. Miksi se on hyvä? Se on hyvin näytelty, se antaa ajattelemisen aihetta. Lavastus, puitteet, tehosteet, musiikki huippuluokkaa, se on vahvatunnelmainen, ja ennen kaikkea se on väkevä tutkielma ihmisen moraalista, eettisestä epäonnistumisesta, luontaisesta taipuvaisuudesta hyväksikäyttöön, opportunismiin, sadismiin, ja auttaa koko kaupungin TV-katsojia tyydyttämään sairas väkivallankyttäyshimonsa.

Tolkun tie – birth-school-work-death

tolkku-hyva%cc%88

Olen tolkuton.

Olin ”Peli poikki”-miekkarissa huutamassa muiden viidentoista tuhannen kanssa ”Rasismille ei!, fasismille ei!”. Olin kansalaisaktivisti, ja olen kuolemaani asti. Miekkarissa ei kukaan loukkaantunut henkisesti eikä fyysisesti.

Annoin ensiavun kuolevalle, jonka selkäranka oli katki, ja keuhkot revenneet. Viisikymmentä tolkun ihmistä oli ympärilläni hiljaa katsomassa. Maan hiljaiset.

Presidentti Niinistö ihastui kirjailija Jyri Paretskoin laatimaan ”Tolkun ihmiset”-kirjoitukseen vuoden alussa. Nyt se on päivitetty työryhmän voimin.Siinä vaaditaan rauhallisuutta hyökkäävyyden sijaan keskustelukulttuurissa, mikä ei ole kulttuuria enää. Tavalliset työtä tekevät ihmiset eivät halua radikalisoitua. Lupa annetaan kansalaisille puhua historiasta, taloudesta, tulevaisuudesta ja maahanmuutosta olematta silti rasisti. Jokainen ihminen on yksilö ja luo oman maailmansa. Yhteiskuntamme on hyvä. Ei ole kiellettyjä puheenaiheita. Maahanmuuton epäkohdista pitää saada puhua kriittisesti. Keskustelu maahanmuutosta on tasapäistettävä. Työryhmä arvostaa vapaaehtoisia. Maahanmuuttoa kannattavan on oltava maahanmuuttokriittinen. Emme hyväksy rasismia. Rasismi Suomessa ei ole kovin pahaa. Natsismi ei leviä Suomessa. Rasistiksi syyttäminen on liioittelua. mm. vihapuhe ja syyttely ovat tämän päivän vitsauksia. Poteroteoria. Uutisoinnissa on uskottavuusongelmia. Media vääristelee maahanmuuttopolitiikkaa. Tolkkumaassa eletään.

Vetoomus on siis ääripäiden vastustamista. Kysyttäessä ääripäistä, on vastaus työryhmältä melko ympäripyöreä. Yksi vähän kärkevämpi mahtuu: ”Vastaamme: Tässä toisessa ääripäässä rasisminvastustus ei näyttäydy aidon suvaitsevaisuuden tai moniarvoisuuden tai ylipäänsä humanismin edistämisenä, eikä myöskään rasismin uhrien ja ihmisoikeuksien puolustamisena vaan sokeana raivona kaikkea erimielisyyttä, myös asiallista poliittista kritiikkiä kohtaan.” Siispä rasismin kiihkeimmät vastustajat voisivat olla hiljaa, tai asentaa tolkkusordiinon.

Varsinkin osa ykkösessä, mutta myös tässä osassa tolkun ihmisestä tehdään sankaria. Toki. On arjen sankareita, mutta kääntöpuoli on se, että näinä viime vuosikymmeninä tolkkuenemmistö on muuttunut välinpitämättömäksi suurille muutoksille. Sillä, ettei huuda ja kiihota, on kääntöpuoli: ei välitä. Hiljainen hyväksyjä hoitaa työnsä ja perheensä, keskustelee työkaverien kanssa huolestuttavista uutisista, hyvä niin. Mutta se on seisova vesi.

Kaikkein mahdottomin yhtälö tässä on rikoksia tekevien äärioikeistolaisten ja maahanmuuttokriittisten asettaminen vastakohdaksi sille suvaitsevaistolle, joka pitää meteliä, ratsastaa hepalla, käy mielenosoituksissa, tekee rasismin vastaista musiikkia. Se ei sinänsä ole kiihotusta, vaan kiihotuksen vastustamista. Tilanne on aivan mahdoton niin kauan, kun eduskunnassa neekeriukkoilijat, multikulturalismin murskaajat ja muslimityttöjen häpäisijät saavat täysin vapaasti riehua, ja nimenomaan kansalaisille näyttää, että katsokaa: näin pitkälle voi mennä.

Ikävä esimerkki tolkun tiestä on tietysti hitlerin valtaannousu. Tuntematon on sanonut: ”Se minkä hyväksyt, tulee jatkumaan.” Martin Luther King oli samoilla linjoilla. Hän piti tolkun ihmisiä pahempina, kuin mustien alistajia. Hän puhui myös tolkun ihmisten ”pinnallisesta ymmärtämättömyydesta”, joka hänen mielestään on rikollisempaa, kuin vihapuhujien ”absoluuttinen ymmärtämättömyys”. Siispä tolkun ihmisten teorian mukaan Nelson Mandela, Mahatma Gandhi, Rosa Parks tai Dr. King eivät olleet kelvollisia yhteiskuntaan, koska olivat radikaaleja, vaikkakin väkivallattomalla tavalla. Jos esim. maahanmuuttokriittiset käyvät SPR:n kimppuun, onko SPR vastapuolena tuomittava? Historian kammottavimmat tapahtumat eivät olisi olleet mahdollisia ilman tolkun ihmisten tolkkua. Nykyään olen huomannut, että koska lakikirjassa ei ole moraalia tai etiikkaa, sellaiset voi rauhassa unohtaa.

En pidä ääriajattelusta, vaikka välillä unen, ja ravinnon puutteessa äidyn kiivailemaan. Se ei ole rikos, muttei myöskään ylpeydenaihe. olen yrittänyt pitää kiinni, että olen jossain fyysisessä touhussa mukana, kansalaisaktivismissa. Se antaa minulle varmuuden, että hautakivessäni lukee sellaisia asioita, mitä itse toivoisin siinä lukevan. En pidä ihmisten ohjailusta. En voisi mennä opettamaan ihmisjoukoille, mitä pitää tehdä ja miten käyttäytyä. Tolkut voivat. Viime aikoina laittomia uhkauksia on taas tullut paljon. Siitä tiedän, että etenen oikeaan suuntaan. Olen aikamoinen ressukka Anna Polikovtskajaan verrattuna, mutta hänkin tiesi uhkauksista, että oli menossa oikeaan suuntaan. Olen julkisuudenkipeyteni saanut tyydytettyä musiikkihommissa, joten se riittäköön niille, jotka väittävät, etten esim. vastustaisi MV-lehteä ihan vilpittömistä syistä. Olenkin ihmetellyt, miksei tolkun väki ole kommentoinut tuon vihanlietsojablogin toimintaa millään tavalla. Minustahan kiihoittuneen julkaisun vastustajana tulee täysin tolkuton.

Tämä on Tolkun tien vastausblogin loppulause: ”Loppuyhteenvetona toteamme, että olisi ehkä parasta unohtaa koko ääripää-sana ja alkaa puhua yksiselitteisesti kaheleista. Heille voisi vaan jatkossa todeta, että soita Paranoid. Nokkahuilulla.”

Tämän loppulauseen allekirjoitti koko työryhmä. Joka työryhmä leikkii vakavilla asioilla. Natsit ovat kaheleita, Jimi oli kaheli, Peli poikki ja siellä puhunut tasavallan presidentti ovat kaheleita, rajkit, vihakit, suvakit, ”vääränväriset”, Loldiersit, Odinit, Suomi ensin, SPR, Aputehdas, Ship to Gaza, Rauha palestiinaan, Greenpeace Finland, Amnesty Finland, Naisasialiitto Unioni, SETA, kaikki kaheleita.

Paranoid.   Nokkahuilulla.

Tolkun tie-ihmiset: Teitä on paljon, suurin osa meistä, mutta kiitos vaan, jatkamme hullun sekopääjengini kanssa omaa latuamme.

Gone Baby Gone iskee realismillaan


Ben Affleck on ohjannut henk. Koht. Vuoden leffan. Hän on yllättänyt aikaisemminkin. Näyttelijänä hänen pohjanoteerauksiaan on paidattomana kekkulointi jossan b-luokan komediadekkarissa. Aikamoista.
Gone baby gone on uskomattoman hieno arkisen inhorealismin ja raadollisten ihmisten kuljettama rikoselokuva neljävuotiaan tytön katoamisesta, ja hänen etsimisestään päähenkilö-etsväpariskunnan ja poliisivoimien avulla. Laitakaupungin sotkuinen alennustila antaa kehykset henkilöille, mustille ja valkoisille. Hienoa, että näyttelijäkoulusta valmistuu ei-niin-kauniita taitavia näyttelijöitä. Lihavia, invalideja,lihasmöykkyjä,raadollisia narkkarin näköisiä ahneita kovaäänisiä riettaita ihmisiä. Jopa naista halveksutaan sanalla ”faggot”. Minua on aina ärsyttänyt Spike Leen tyyli kostaa valkoisille tekemällä getoista ja mustista kiiltokuvamaisen kauniita. Tässä ihmisten alennusmyynnissä ei ole mitään teeskenneltyä. He ovat uskottavia. Kun vaikkapa poliisia ammutaan niskaan, hän ei typerästi lennä taaksepäin, vaan sekavana adrenaliinista istahtaa portaalle miettimään, mitä tapahtui, ennen kuin kaatuu maahan. Puolen tunnin jälkeen tulee ensimmäinen siisti paikka, eli poliisiauton sisätila
Juoni on nerokas. Leffa loppuu tunnin kohdalla. Kaikki on ohi. Sitten se alkaa sivuhaarasta uudelleen, kunnes päättyy puolentoista tunnin kohdalla. Ja taas jatkuu, ja siltikin loppuratkaisu on aikamoinen yllätys. Myös vertauskuvallinen: onko oiken rikkoa lakia tehdäkseen hyvää jollekulle?
Tyttöä etsitään ensin seuraamalla narkomaaniäidin haitilaista välittäjäpomoa. Masentavassa biljardiluolassa haitilainen pomo sähisee pistoolin yli todella härskejä uhkauksia. Poikasen näköinen etsivä pistää takaisin sellaiset madonluvut, että Nirokin olisi kateellinen. Narkkariäiti on piilottanut erään talon pihamaalle 130 000 haitilaisen rahoja ja tyttö on panttina. Tilanne räjähtää käsiin, kun agressiivisesta poliisista löytyy kaikennäköistä outoa. Jakeluketjun väliporras löytyy kidutettuna ja murhattuna. Seitsemän vuotias poika katoaa, ja mukaan tulee lisää poliiseja, päällikkö, päähenkilön suulas luokkakaveri, äärimmäisen vastenmielinen pedofiilivanhuksien pariskunta. Kaiken tämän lohduttoman saastan keskellä löytyy myös joitain hyväntahtoisia ihmisiä, mutta tuntuu, että roolit on täytetty räyhäävällä trailertrashilla. Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli. Silti leffa on niin jännä, ettei ole aikaa jäädä masentumaan. Leffassa ei tyrkytetä mitään inhottavuuksia, kova sana on realismi. Kokkelia niiskutetaan baaripöydässä, eikä se tunnu epätodelta.
Yhtään huonoa näyttelijää ei löydy. Päähenkilöä voi verrata Morgan Freemaniin loppudialogissa. Päähenkilön äänessä on jotain outoa. Osan ajasta se narisee, aivan kuin Affleck olisi dubannut sen. Välillä ääni soi korkealta, enimmäkseen ok. Kontastin ympäristöihin luo loppukohtaus, jossa ajetaan maaseudun vehreyteen kammottavasta esikaupungista. Juu, kyl hieno oli.

ILJA JANITSKIN ja MV-lehti: pahan lähettiläät

valhe_0001-1

Ettei tämä alkaisi aivan surkeasti, haluan kiittää harvoja, mutta hyvin kalliita tukijoitani: Tiia Maija, John-Eerik, Petra, Nina, Pekka, Heidi, Anna,Tarja, laura, kyllä te tiedätte. Kiitos.

Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kerron huimista seikkailuistani MV-maassa.

Maaliskuussa 2015 Juha Vainio sai googlen vetäytymään MV-blogista, joka oli perustettu 2014. Ensimmäisen paskamyrskyn sai niskaansa Vainio. Kostoon sisältyi uhkauksia, solvauksia ja huipuksi 1000 euron palkkio, jos joku löytää tulenarkaa tietoa Vainion elämästä.

Tämä antoi mulle sytykkeen ja pisti miettimään, kuinka paha voi ihminen olla, kun villitsee sadat tuhannet ja rääkkää toimittajaa tuolla tavoin. Päätin tehdä jotain. En keksinyt paljon muuta järkevältä tuntuvaa, kuin kansalaisaloitteen. Laadin sen valmiiksi, ja huomasin, että aloitteen toimijoina pitää olla kolme henkilöä – kolme allekirjoitusta. En löytänyt ketään, vaikka yritin. Sitten menin johonkin kuohuvaan antirasistien ketjuun, mutta kukaan ei lähtenyt, paitsi yksi, joka on ”Loppu MV-lehdelle”-sivun ylläpidossa vieläkin. Eräs tulisieluinen nainen lähti kolmanneksi, mutta tiemme erosivat. Tuli näet vasta tässä vaiheessa mieleen kysyä lakia tuntevalta tutulta neuvoa. Selvisi, että sananvapaus estää aloitteen, koska rikosta ei tapahdu ennen, kuin sanat on sanottu.

Jäin miettimään asiaa, kunnes puoli vuotta myöhemmin joulukuun 3., perustin sivumme. Äkkäsin, ettei vastaavaa sivua ole, siispä se oli perustettava.Sivulla on tällä hetkellä 15 807 kannustajaa, eli joku on mennyt oikein. Tammikuussa tuli yhteydenotto Hanna Huumoselta/SONKilta. Heillä oli hieno idea, ja teimme vaihtokaupat. Hanna tuli ylläpitoomme, ja meidän kauttamme boikottihanke sai näkyvyyttä (6000 tykkääjää). Boikotin jälkeen Hanna otti MV-lehden vastustamisen poliittiseen agendaansa, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta sivumme kuvauksessa olemme epäpoliittisia. Seuraavaksi perustin adressin, jonka lähetin 600 nimen tullessa täyteen Espanjan poliisille. Pienempiä kampanjoita oli myös. Saimme joukkovoimalla pois pari rienaavaa kuvaa rasistisilta sivuilta. Viimeisin on ollut avaaz-vetoomus. Avaazhan on maailman suurin kansalaisvetoomussivusto, joten tein vetoomuksen englanniksi. Poliisille olen toimittanut tappouhkauksia, ja eilisiltana kekkasin oivan keinon. Twitterketjussa oli Tiina Wiik, poliisipäällikkö, Iltalehti ja Suvi Auvinen, eli rasisti, virkavalta, media ja anarkisti. Koska Fobba ei vastannut mitään, laitoin tappouhkauksia ketjuun saatteella ”IL näki, poliisi näki”. Toivottavasti tulee tulosta. Ja nyt Janitskinista:

Koska Hanna Huumonen antoi kasvot boikotille, ja se onnistui, Ilja sai vielä rajumman raivarin, kuin Vainion tapauksessa. nettihäirintä, puhelinhäirintä, kammottavat solvausjutut ja kuvat. En ymmärrä, miten hän kesti. Ne, jotka Venäjällä ovat liikemiehiä, ovat meillä gangstereita. Politiikkaa, ideologioita, mielipiteitä voi siellä ostaa rahalla. Rahan totuus on mediauutisen totuus, ei realimaailman totuus. Rahalla on siellä valtava vaikutusvalta, ja se ohjaa kaikkea, koska tietylainen hyödyntavoittelu on verissä siellä. Tämä mielessä, ymmärtää, miksi Janitskin saa niin hirvittäviä raivonpuuskia, kun häneltä viedään rahaa.

Sivullamme alkoi tapahtua jo ihan alussa. Janitskinilla on kymmeniä facebookprofiileja, joista ainakin Ros Ka, Pentti Perä ja Jim Smith kävivät riehumassa, trollaamassa ja solvaamassa ennen kuin heidät poistettiin. Muita profiileja ovat mm. Tavan Tallaaja, Ken Raali, Aimo Jortikka, Sini Tinttinen ja Kreivi Splattenstein.

Sitten laadin huolella adressin. Kiitokset myös espanjankäännöksen tehneelle ystävälle. Pistin tahallaan vähäpätöisempiä viha-huijauslinkkejä, että voin vaihtaa ne, jos Janitskin ottaa jutut pois. Pidin adressin kommenttiosion auki, ja heti janitskin ilmaantui sinne räyhäämään salanimellä. Hän sai MV-porukkansa öyhöttämään kaikki ketjut tukkoon, ja lopuksi janitskin toitotti, että hän haastaa jokaisen allekirjoittaneen oikeuteen. Täysin absurdia, mutta moni potentiaalinen allekirjoittaja pelästyi. Ja tämä oli liikaa Iljalle. Hän teki minusta kaksi sairasta juttua, joista ensimmäinen minulle täysin omistettu sisälsi 11 valetta, kahden yksityiskuvan laittoman varastamisen, uhkailun, ja blogaukseni silpomisen, ja väitteen, että se olisi mielisairaan kirjoittama. Ja opetuslapset kommenttiosastolla kirkuivat vihaa ja raivoa. Samat tutut kommunismit, lääkkeet, anarkistit, muslimit, sienet, kiljut, ulkonäkö jne..ja tietysti uhkailut raastuvalla. Olin todella rikki, ja kävin psykiatrilla ja huilasin sairaslomalla neljä päivää. Totta kai olisin voinut lopettaa, enkä hae mitään glooriaa, olen vain niin huolissani. Monet köyhät työttömät, vähävaraiset vanhukset, lähettävät Janitskinille rahansa, jolla on luksustoimistot harrikat ja villa rakenteilla tällä hetkellä. Tekee samalla lailla pahaa ajatella rutiköyhiä vanhuksia, jotka sijoittavat viimeiset pennosensa TV-pastorin jettiin. Adressin jälkeen tappouhkauksia alkoi tulla myös viesteinä, jopa sivulle. Valokuvasivuni sutattiin, Ilja sai IP-osoitteeni ja teki paljon kiusaa. Mailiini tulee vieläkin kerran vuorokaudesta posti jossa lukee isolla ”DO YOU WANT TO FUCK?”. venäläisestä osoitteesta, ja laiton, koska ei anneta mahdollisuutta kirjautua pois vastaanottajista.

Ilja laittoi sivullemme myös yhden tappouhkauksen, joka poliisilla. Siinä kerrotaan minun löytyvän auton takakontista. Kun kommentoin fabon ”Mitä vittua”-sivulla, ilja moderoi kiusalliset kommentit pois. Eräs järkyttävä oli Keniasta, kun kristityt polttivat kyläläisiä noitina. Ilja tai joku oli blurrannut videota sopivasti, ja laittanut arabialaista kirjoitusta ja minareettilaulua päälle. Huomioni moderoitiin. Minun kotiosoitteeni on kostoksi julkaistu MV:ssä, kammottavaa mihin ihminen pystyy.

Ja tämän vuoksi tarvitsen teitä: Tuli eräällä sivulla juteltua Janitskinin kanssa näkyvyydestä. Yht´äkkiä tajusin. googletin itseni…voi itku. janitskin on jollain ilveellä saanut googlehaun ensimmäiseksi osumaksi solvausjutun minusta. sen pahemman. mutta sitä en tajua, että oikealla on valtavan kokoinen lista levytyksistä, joissa en soita, vaikka bändin neljännessä kokoonpanossa soitankin. Ja siinä on vielä sharebutton, joka toimii. Pyysin ystävällisesti Janitskinia poistamaan valhejutun arkistostaan, koska google ilmoitti, ettei ole muuta tietä. Janitskin riemastui täysin ja ja hihitteli vahingoniloisena, kun ”olen tehnyt niin paljon pahaa” hänelle. Eli haluan, että tätä luetaan ja jaetaan paljon, kunnes otsikon ”Ilja Janitskin” ja ”MV-lehti” nousevat googlen luetuimpien listalla ylemmäksi. Tämä ei ole kosto, vaan jos onnistumme, pystyn tekemään vaihtokaupan niin, että molemmat blogaukset häviävät. MV:llä ja tällä blogillahan on sama wordpressalusta. Janitskinin rikoksiin:

Vaikea sanoa, mikä rasistisista valepropagandajutuista on raain. Tulee mieleen Vantaan väitetty joukkoraiskaus juuri päivää ennen eduskuntavaaleja. Poliisi ei ehtinyt oikaista huijausta, ja koska lukijoita valtava määrä, saivat persut suunnattomasti lisä-ääniä. Joku voisi sanoa sitä vaalituloksen manipuloinniksi.

Toinen on kaksi perättäistä Odinjuttua, joissa muka Odinit olivat pelastaneet nuoren naisen ”matujen” kynsistä. Lempääläläisen marketin parkkipaikalla ei ollut tapahtunut mitään. ja aina oikaisut puuttuvat.

Valheellinen väite mamunaisen rokotusneulojen muka kahdesti käyttämisestä.Yliopistotutkija häpäistiin täysin, ja hänestä julkaistiin kuva vauva sylissään, vauvan kasvot blurrattuna.

Kymmenet piratisoidut artikkelit ja kuvat.Myös Jessikka Aron, jota on rääkätty kammottavalla tavalla.

Ent. presidentin häpäisy, Jore Puusan kuvamanipulointi verellä, ruokasooda ja syöpä, hitler sukellusveneellä Argentiinaan, juutalaisten salaliitto, ”vapaamuurariristi” espoolaisessa kirkossa jne..

Ehkä kuvottavin ominaisuus on jahdata seksuaalirikollisten ja maahanmuuttajataustaisten rikollisten kuvia virtuaaliseen jalkapuuhun. City: ”Epäiltyjen tekijöiden kuvat näytetään surutta ja kommenttiketjuissa ihmiset ovat valmiina laittamaan lynkkausjoukkonsa liikkeelle. Kommentoijien vihafantasioissa vilisee niskalaukauksia, saunan taakse viemistä, asioiden tunkemista perseeseen, auton perässä raahaamista ja torille kusipaaluun sidottavaksi viemistä.”Jarmo Rinne (valtio-opin politiikan tutkimuksen linjan yliopistonlehtori )
”Summaten: pakolaiset ovat helppo uhri, joille räyhätessään verkkokeskustelijat voivat osoittaa omaa ylemmyyttään, paremmuuttaan ja vahvemmuuttaan. Vihapuhe luo omanlaistaan yhteisöllisyyttä rakentaessaan ja vahvistaessaan tunnetta kuulumisesta samanhenkiseen ja -mieliseen myyttisen puhtaaksi korotettuun suomalaisuuteen.”

Sitten laiton, yli 200 000 ihmisen rekisteri. Tekniikkana tunkeutua yhteisönormien vastaisesti facebookryhmiin, ja hakkeroida jäsenten osoitteet.K1 solutions: ”Luotettavuus Pidämme huolta yhteisistä ja asiakkaiden asioista, kuin ne olisivat omiamme. Jos meiltä puuttuu tieto, otamme selvää emmekä lähde sepittämään tarinoita.”

Näin meni keväällä, mutta Janitskin kerjää rahaa, ettei tarvitsisi pulloja keräillä: ”Traffic Report
Daily Unique Visitors: 60,302 Daily Pageviews: 361,812
Estimated Valuation
Income Per Day: $ 724.00 Estimated Worth:
$ 521,280.00

Janitskinilla on ulosotossa valtava määrä rahaa, mutta hän on myös tällä hetkellä verovelvollinen Suomeen, johon hän ei verojaan maksa. Hänellä on myös Vadelmavene-niminen pornobisnes. Hauskaa jos Suomen kuvalehdelläkin olis hieromalaitoksia.Iljan K1:lla on myöskin isot tulot, millä pitäisi lyhentää hänen mahtivelkojaan suomessa. Eli: velallisen epärehellisyys.Kesällä 2015 K1:n omaisuus oli n. 700 000, nyt se on 58 000. En pistä kuvankaappauksia tähän, mutta viestitän jos tarpeen.

Iljan nimissä olevista domain-nimistä löytyy mm. barcelonavipescortdotcom, meetmyporndotcom, bandidosmcbarcelonadotcom, sugardeskdotcom(!), ja inteltrixdotcom(laiton rekisteri)

Ilja tekee kauppaa: ”PROJECT: E-mail adresses from Finland needed for email campaingns – Fixed PriceDATE: Jun 21, 2015DESCRIPTION:We need valid e-mail adresses for campaign in Finland (target 1) and other Scandinavian countries as well. If you have proper technology to provide us service please contact. We are also interested on SMS campaign contacts and software also.Other viral marketing services are in our interest also. Dont hesitate to offer.Only professionals, thanks” ja ”We need 10 freelancers who build a interesting social media profiles x 10 , so each freelancer handles 10 profiles. Profiles has to be European or American profiles and very well made only for Our purposes. Bulk purposes made profiles are not even considered.You need to act from good looking girl to a business director and between all that.”

Journalistiliitto: ”MV-lehdestä on tehty Suomessa useita kymmeniä rikosilmoituksia. Tutkittavia rikosnimikkeitä ovat muun muassa kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus, rahankeräysrikos, rahapelirikos ja tekijänoikeusrikos.

Poliisi muistuttaa, että vihapuhe netissä voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. ”Rikosnimikkeenä vihapuhe voi olla esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai törkeä kunnianloukkaus.”

Janitskin on antanut foorumillaan oman osion vastarinnalle. Foorumilla ratkeaa tukihommat bitcoineilla: ”Seuraava tapa auttaa toiminnassa, Bitcoineilla tukeminen: http://www.vastarint….”

To inform is to influence: ”MV-Lehti is having a bad year.First, they are attacked as anti-immigrant. Then they are exposed as FSB funded, organized, planned, and executed.  Now they are also categorized as a hate group and xenophobic.”

Tuomas Murajan tviitti: ”kahdessa iljan yhtiössä lisääntynyt pääoma noin miljoona euroa. Kuka tahansa pystyy osoittamaan Venäjä-kytkyn.”

koulurauhaadotfi kuuluu iljan rekisteröimiin domaineihin. Ihmettelinkin, mitä se teki pornon ja huijausten seassa. Koska suurin osa domaineista on myös Iljan firmoja, tekee mieli ajatella että tämäkin. Vantaan sanomat: ”BISNES Koulurauhaa-lehden taustahahmo syyllistyi aiemmin talousrötöksiin pyörittäessään toista koulukiusauslehteä.”

Pidän epäilyttävänä myös salaliittoteorioiden julkaisemista. Yksityisyyden loukkaukset, maahanmuuttajavastainen slangi, vihaa lietsova tyyli, missä usein varastetaan artikkeli, ja leikellään se pirtaan sopivaksi. Lähdekritiikin ja haastattelujen puuttuminen, kirjoittajien piiloutuminen nimimerkkien taakse. ”viite”kuvilla viitataan väärään tulkintaan, sekä viha että pelko lisääntyvät,

Tällä hetkellä pidän erittäin vaarallisena verkostoitumista ja kytkykauppaa. MV:llä on satoja tuhansia lukijoita. ”Suomi ensin” lähettää nykyään teknisesti laadukkaat ja monella kameralla kuvatut videot mielenosoituksista ja muusta youtubeen, ja välittömästi Janiskinille joka julkaisee ne. janitskin taas puffaa näitä tilaisuuksia. Tiina Wiikillä on satoja tuhansia lukijoita ja katsojia, ja hän juuri haastatteli Janitskinia. Vastarinnalla on oma foorumin osansa. Odineilta Ilja saa hyviä liiottelu-uutisia, ja Ilja antaa positiivista julkisuutta heille. Venäjäkytkyt ovat selviä: Molari, Backman, VK ja yleinen myönteisyys. Barenaked islam tekee vaihtokauppaa: MV:n englanninkielisiä juttuja on sivulla, ja päinvastoin. Vihablogistit kuten Yrjöperskeles, vastavalkea, Sanden blogi ym.. ovat agressiivista palstantäytettä, ja blogit saavat kovat lukijaluvut.Ei näytä hyvältä.

Olen saanut turpaani aika tavalla tämän vuoden sisällä. Mutta se, että Janitskin repi minut paskamyrskyyn onkin mulle hyvä uutinen. Hän osoittaa sillä heikkoutensa, koska harva uskaltaa nousta häntä vastaan. Tiedän siitä myös, että olen saanut jotain aikaan.

Usein kysytään ”Miksi kiusaat itseäsi, mikset lopeta?”. Jos lopettaisin, niin kuka sitten tekisi tätä? Tunnen aitoa empatiaa käärmeöljykauppiaan huijaamia ihmisiä kohtaan, ja aitoa antipatiaa rahanhimoista öykkäriä kohtaan. Ei tänne mitään sisällissotaa synny, mutta paljon tuskaa pystyy yksi ihminen tuottamaan tähän hyvään maahan, ja sen hyviin ihmisiin ihonväristä viis.

Eläinten oikeudet ihmisten oikeuksien kustannuksella?

EVR29.6.2016 kaksikymmentä Pohjolan matkan bussia yritettiin sytyttää tuleen. Yhdeksässä onnistuttiin. Jos joku/jotkin kuskit olisivat olleet vaikkapa nukkumassa autoissaan, olisi teko silloin ollut viimeistään terroriteko.
Tällainen jatkumo on helposti havaittavissa siitä, minkälaisia iskuja ulkomailla tehdään. Kahdestakymmenestäyhdeksästä maitoautosta puhkottiin renkaat Englannissa siksi, että lypsykarjaa arvioitiin kohdeltavan huonosti.

Motiivi bussien polttamiselle olivat turkisostajat, joita bussi kuljetti.
Merkillepantavaa on, että näissä iskuissa kohde jää yhä kaukaisemmaksi, joten iskun tekijät muuttuvat yhä vähemmän pidetyiksi myös eläimistä välittävien keskuudessa. Mitä jos huoltoasema, joka ruokkii ostajat, poltettaisiin maan tasalle, koska se on ravintoa myymällä edistänyt turkisten ostajien jaksamista?

Pahin virhe, jota EVR/aktivistit toistavat vuodesta toiseen, on tuhoaminen. He kyllä pysyvät väitteessään, eli eivät vahingoita ihmisiä (eläimiä kyllä), mutta he vahingoittavat toista kautta. Bussi maksaa satoja tuhansia, ja jos/kun liikennöitsijä/tarhaaja/tilallinen tekee konkurssin, on se hänelle niin raskas isku, että hengen riistäminenkin käy ajatuksissa. Toisaalta alkuperäisten kettutyttöjen velka ulosotossa on jo päälle miljoonan, ja se ei ole riskinä niin iso, koska he ovat mahdollisesti opiskelijoita, töissä tai työttöminä.

Miksi tuhoaminen on virhe?
Koska tuhot kärsinyt joutuu väkisinkin uhrin asemaan, ja saa lähes kaikkien sympatiat, ja toisaalta aktivistit antipatiat. Paha isku liikkeelle. Tässä muutamia menneiden vuosien virheitä:

Närpiön kanala:
EVR hajoitusvimmassaan hajoitti myös suurkanalan ilmastointilaitteet, joten 6000 eläinparkaa menehtyi tuskallisen tukehtumiskuoleman seurauksena. Vaikka seinään oli tägätty ”EVR”, he eivät tunnustaneet tällä ainoalla kerralla tekosiaan. Toisaalta se oli vahinko.

minkkitarhat:
Useista minkkitarhoista vapautetut minkit ovat Suomen luontoon tottumattomina kuolleet ”vapaudessa”. Pahin on kuitenkin se, että eloonjääneet ovat villiintyneet, ja spesialisoituneet ekosysteemin yhden osa-alueen tuhoamiseen, eli puhutaan harvinaisista pikkulintukannoista. Myös vesikot ovat jo lähellä sukupuuttoa.Kirkkonummella joidenkin vesilintulajien kokonaisia vuosiluokkia on hävinnyt villiintyneiden minkkien aterioiksi.

kettutarhat:
Vapautukset ovat aiheuttaneet runsaasti poikaskuolemia.

sikalat:

Aktivisteilla on myös kuvaa sikaloista, joissa on ilmiselvästi vakavasti sairastunut sika. Ambulanssin tilaaminen on ihmiselle velvollisuus, joten mikseivät aktivistit ole soittaneet eläinlääkäriä paikalle?

Pekka Haavisto vertasi eläinaktivisteja jopa uusnatseihin, vaikkakin kiertoilmauksella.

Nyt sitten niihin järkeviin menetelmiin.
Lähtökohtaisesti turkiseläin tietysti eroaa täysin kotieläimestä. Turkki ei ole ihmiselle välttämätön. Ei ehkä maito tai lihakaan, mutta esim. naudasta käytetään ravinnoksi, vaatteisiin ym., aivan kaikki sukupuolielimiä myöden (menevät Japaniin). Siksi turkiseläimet pysyvät suojelulistallani. Sen sijaan kaikki muut hyödyttömät eläimet pitäisi mielestäni vähentää minimiin. Iskuja ei tehdä lemmikkieläinliikkeisiin, raveihin, vinttikoirakilpailuihin, koirien ja kissojen kauneuskilpailuihin, tai aktivistin omaan vaikkapa 20 m2 asuntoon, missä hänen paijauskoiransa kituu. Nämä moraalittomat tavat, jossa eläin alistetaan ihmisen palvojaksi ja viihdyttäjäksi, ovat kyseenalaisia. Tiedän kyllä etteivät lemmikkien omistajat tästä tykkää. Minä en kuitenkaan halua luontoa kotiini, vaan siirryn itse luontoon.
Erikseen ovat sokeainkoirat, vanhusten auttajat, sairauksien haistajat ja huumekoirat. Tämä on mutua, mutta tekee mieli ajatella, että hevostallilla eläinaktivistia viihdyttävä hoitoheppa on aina hyväksyttävä, mutta kun se on ratsupoliisilla hyötykäytössä, se on tuomittavaa. Eläinaktivistien ajatusmaailmasta tuntuu aina välillä tihkuvan tunne, että eläimestä ei saisi koskaan olla hyötyä ihmisille. Onko se silloin alistettu, vai mitä?

Mutta ne keinot:
Kaikkein paras on parlamentarismi. Päätöksen mukaisesti tarhaajille annetaan siirtymätukea, kun he ovat siirtymässä rinnakkaiselinkeinoon.
Erittäin tehokkaita ovat kuuluisien näyttelijöiden ja mallien julkiset irtisanoutumiset turkiksista.
Kokeilin itsekin lihatonta lokakuuta, ja se oli hyvä. Kasvisruokakauppojen ja maatilamyyjien alv:n rukkaus.
Joukkokanteet ja kansalaisaloitteet
Realistinen animaatio, missä nyljetty eläin vaatii turkisrouvalta turkkiaan takaisin, on tehokas.

Kaikenkaikkiaan ideana olla terrorisoimatta kaukaa, vaan mennä sen merkityksellisen asian pariin. Jos spreijaa turkiksen, emäntä ostaa Kiinasta halvemman ja epäeettisemmän. Yleensäkin tuhoilla vaikuttaminen hintaan, ei vaikuta ostajakuntaan mitään, koska turkis on juuri kalleudessaan statussymboli. Eli pari mietiskelemääni juttua:

Ulkona ihmisten valokuvaaminen ei ole kiellettyä. Sisällä on. Ulkosalla voisi kuvata turkisliikkeiden ja turkisten omistajia, ja jakaa kuvia netissä. Lienee laitonta, muttei terrorismia. Tärkeintä on kertakaikkiaan saada turkis ei-halutuksi. Keksiä jokin muu näkyvä eettinen statussymboli tilalle. Kangasvaatteet ei riitä. Pitäisi olla jonkinlainen reilun kaupan muodikas kallis huippuvaate.

Sitten karjanhoidon pariin.

Kun syksyllä perustettiin suljettu ryhmä, jossa jaettiin teurastamokuvia, ajattelin, että näinköhän tässä taas käy. Ja kävi. Ihmiset päivittivät toinen toistaan kaameampia teurastamokuvia, ja kauhisteltiin kerta toisensa jälkeen, kuin joukkopsykoosissa. Eihän asiat muutu, jos ei edes mieti/ehdota parannuskeinoja.
Silloin löysin Temple Grandinin, autistisen amerikkalaisnaisen, joka pystyi ajattelemaan samalla tavalla kuin karja. Erikoislahja. Hän myös rakasti eläimiä suunnattomasti, vaikka tiesi, että niistä tulee ruokaa. Hänen lukuisat keksintönsä karjan olojen parantamiseksi, pelon poistamiseksi, lopetuksen helpottamiseksi jne.., on patentoitu, ja niitä käytetään kaikkialla Pohjois-Amerikassa. Teurastuspaikoille johtavien juoksuaitojen pyöreät kulmat ja väritys, teline, joka pitää naudan pään kivuttomasti paikallaan pulttipistoolin lähetessä.
Hänen keksintönsä ovat korvaamattomia.
Sitten ajattelin minkkitarhojen siirtymärahaa. Sitten ajattelin sitä, että jos kansalaisaloitteella saisi eduskunnan kiinnostumaan toimintaan, jossa rahallisesti helpotettaisiin niitä teurastamoja joihin asennettaisiin Temple Grandinin suunnittelemat laitteet ja kalusto. Eläimet säästyisivät,

ja autoja poltettaisiin vähemmän.

 

Brysselistä

BELGIUM-UNREST-BLAST

Uskon, että nekin poliitikot ja osin maahanmuuttokriitikotkin surevat omalla tavallaan. Nekin, jotka käyttävät julkisesti hyväkseen hirmutekoja.

Kammottavinta keppihevostelua on harjoittanut kristitty James Hirvisaari, ”Mestari” Halla-aho ja muutama muu. He tietävät mielipiteen, sloganin, loukkaavan kommentin voiman. Tämä koko asia on turhan aliarvioitu. Nimittäin se, että ensin saapuu uutinen, sitten taitavin blogisti tekee asenteellisen kirjoituksen, mikä levitessään houkuttelee muut blogistit lainaamaan sisältöä omiin kirjoituksiinsa. Ihmiset lukevat asenteellisia uutisia ja blogeja, ja muodostavat mielipiteensä, jota eivät tietoisesti tunnusta jonkun muun mielipiteeksi. Näin tartunta leviää, ja syntyy 2-3 leiriä, joista yhteinen mielipide huokuu voimakkaana toinen toistaan tukien. ja jokainen kuvittelee sisimmässään muodostaneensa oman mielipiteensä itse.

Luulisin, että pahinta tässä on juuri ihmisten laumaantuminen. Siinä on myös hyviä puolia. Mutta kun viha kollektivisoituu, on melko vähän toivoa jäljellä. Ihmisiä kehotetaan olla pelkäämättä. Miten voi olla pelkäämättä? Ei pelko ole tahdonalainen reaktio.

Tekijät ovat yleensä eurooppalaisia ja hyvistä perheistä. Jos he eivät haluakaan tukea kaukana Syyriassa vaikuttavia aateveljiään? Kosto? Kokemus vastajihadistien painostuksesta? haluaako hyvin koulutettu ihminen tukea sekopääsissejä?

Uskonto lienee se pääasiallinen yhdistävä tekijä ja minusta se on myös koko solmun ydin. Kaikissa uskonnoissa on vikoja, jopa buddhalaisuudessa, koska lähivuosina munkit ovat riehuneet Tiibetissä.

Islamin pahin puoli on uskonnon vaikutus myös arkielemään. Opiskelu on vaikeaa (mikä hyvin paha asia), naisen asema heikko. Uskonto sitoo ihmisiä enemmän kuin muut uskonnot. Kuitenkin äärimuodot ovat vastenmieliasiä, niinkuin kaikissa uskonnoissa.

Moni islamkriitikko ei näe kristinuskon väkivaltaa: pedofiliaa, insestiä, sukurutsaa, kaksinaamaisuutta, nais,- ja vähemmistövihaa, rahastamista, ulkokultaisuutta ja psykologista manipulointia ja kiihottamista.

Itse ateistina arvostelen ateismin sieluttomuutta, sitä, ettei se ole kovin syvällistä ja sitä tiettyä omahyväisyyttä liittyen uskontojen aliarvioinnin helppouteen.

Mutta buddhalaisuus. Siinä on jotain tälle päivälle. Tarkoitan metodia. Ihminen ei saisi olla raivoisa laumasielu, koska se muodostaa tuhoavan kollektiivisen voiman. Tämän päivän pahin vitsaus on kauhistelu. Se on vihan alku ja valheellisen ylemmyydentunteen perustus. Edesmennyt isäni sanoi: ”jos jokainen ihminen tunnustaisi itselleen, että pystyy tappamaan toisen ihmisen, sen jälkeen ei olisi sotia”.Hysteerinen kauhistelu muiden tekemiä pahuuksia kohtaan tekee meistä hyveellisiä ja oikeutettuja vihaajia.

Tämä on siinä mielessä lähellä buddhismia, että vastausta pitäisi etsiä itsestään, toisten syyttämisen sijasta.

Rikon kaanonia myös parannusehdotuksellani.

Se on ekumenia. tajusin sen ensimmäisen kerran A-studion taannoisen vihaillan päätteeksi. Kaikki pyöri siellä Immosen kyseenalaisten lausuntojen ympärillä. Ihmisiltä tuntui vilahtavan ohi se, mikä minulle oli tärkein asia. Imaami ja pastori sopivat yhteistyöstä lähentääkseen uskontoja. vaikka suurelle osalle tämä ei merkitse mitään, se oli julkinen lupaus jostain paremmasta.

Kristinusko, Juutalaisuus ja Islam ovat kaikki ns. kirjauskontoja. Koraanissa, Toorassa ja Raamatussa on samoja henkilöitä. Kaikki perustuvat lukuihin ja jakeisiin, kaikissa valtaosa on Jumalan ylistystä ja kaikissa on myös käskyjä ja sääntöjä. Miksei voitaisi ruveta maltilla tulemaan sentti sentiltä vastaan toisiamme, ja ruveta hakemaan erottavien tekijöiden sijasta yhdistäviä tekijöitä? Näissä terroriteoissa ja yleisen vihan lietsomisessa Euroopassa on pitkälti kysymys uskonnoista, joten vastauskin löytyy niistä.

Jokaista ihmistä ei voi tarkastaa, ja näitä iskuja ei voi estää. Kostonkierteen voi katkaista vain rakentamalla ymmärtämystä ja lisäämällä tietoa.

Koska luit Koraanin viimeksi?

 

 

 

Kuningas alkoholista 19.3.2016

image

No niin,

Ensimmäinen kunnollinen viiden vuoden rajapyykki saavutettu.

Olo ei ole niin liikuttunut enää, kuin edellisten blogausten aikaan. Päihteiden käyttö on jo sen verran kaukana takana, että melankolia ei enää tunnu omalta. Päätuntemus on tyyni ilo ja lievä hämmästys siitä, miten nopeasti aika on vilahtanut.

Vuosi on ollut tietyllä tavalla raskain koskaan. Mutta se on helppoa kun on tullut tulosta.

Ensin viimeinen stressintäyteinen riehuminen vaalijuhlan kimpussa. Sen jälkeen lyhyt huili ja innolla kiertämään jänniä esikaupungin teollisuusraunioita ja radanvarsitienoita kameran kanssa.

Elämäni ensimmäinen valokuvanäyttely alkoi 1.6., ja sitä edelsi kuvien editointi, prosessointi, pohjustus, vedostus, ripustus, avajaistarjoilut, tuikitärkeän musiikin laatiminen ja näyttelyn mainostus. Näin vaivaa, jännitin, sitä kautta yritin lisää, onnistuin, myin 11 kuvaa, taidearvostelija tykkäs, vieraskirja täynnä kehuja, mutta kuitenkin: isoin kiitos oli, että huippukuvaajaveljeni piti kuvistani. Homma jatkuu isolla innolla.

Levy edistyy hitaasti, mutta varmasti. kesällä tein Kökarissa mystisen järven rannalla parhaat otot tähän asti. Syksyllä liityin pariin uuteen bändiin, ja Nylon 66´ers tekee pitkäsoittoa kovalla touhulla.

Marraskuussa sitten alkoivat työt museotoimessa, mukavaa saada kokea sosiaalista elämää, kun on aika paljon yksikseen ollut.

Joulukuun 3. päivä perustin MV-lehden vastaisen sivun. Sitten MV-mainosboikotti yhdistyi sivuun, olin jo laatinut haaksirikkoutuneen kansalaisaloitteen aikaisemmin. Ja vihdoin kehittelin idean, joka yhdistää rikosilmoituksen, joukkokanteen ja adressin. Ja tämä oli se, joka aiheutti MV:n yhden miehen toimitukselle raivoisat kilarit. Sain tuntea nahoissani kaikilla mausteilla, minkälaista on saada koko viha-armeija kimppuunsa. Nyt olen päässyt aika hyvin sen yli, ja homma jatkuu täysipainoisena. Kiitos tuesta kaikille.

Tämän tarkoitus oli kertoa, että kun pitää itsensä kovassa työn touhussa, ei jää aikaa miettiä mitään stimuloivia aineita. Työ, palkatonkin, on todiste siitä, että pystyy vaikka mihin, kun alkoholi on historiaa. Itseään voi palkita hyvällä ruoalla, hyvällä kahvilla, seuralla, ja työkin on sitä itsensä palkitsemista. Nimittäin itsetunnon palkitsemista.

Menneen vuoden aikana on tapahtunut sellaista uutta, että tietyllä tavalla julkisuuden kanssa tekemisissä olevat kamut ovat lähestyneet, koska alkoholinkäyttö on ruvennut pahasti häiritsemään elämää. Salaisuutta on kysytty. Se on edelleen se edellä mainittu tekeminen, mutta omalla kohdallani olen korostanut maaleja. Usein ihminen asettaa itselleen kohtuuttomia maaleja tupakka,- ja viinalakon osalta. Kerron kysyjille, että oma maalini oli yksi vuorokausi ja sen jälkeen palkinto. Kaksi, viikko, kuukausi…nyt maalini on vuosi jälleen tästä eteenpäin.

Sortumisvaaroja on ollut useampia, kuin viime jaksolla. Kolme päivää sitten katsoin ystävän valkoviinilasia. Tosi houkuttelevalta näytti. Kellertävä raikas hapan juoma. Mainitsin asiasta, ja se jotenkin helpotti. Joskus tulee konserteissa ja keikoilla käytyä, mutta kaikenmaailman avajaiset, synttärit sun muut tuparit on saaneet kokonaan jäädä. Tilalla taidenäyttelyt ja kaikki se mikä ei pelkästään pyöri vetämisen ympärillä.

Ajatus alkoholin juomisesta tuntuu melko vieraalta nykyään, mutta tuntuu hauskalta silloin tällöin seurata kavereiden humaltumista. Se kylläkin jää seuraamiseksi. jos koettaa kertoa jotain olemattomiin väleihin, homma jää kalakuivallamaalla-tyyppiseksi suun aukomiseksi. Väliin ei vain pääse. Mutta hauska on kuunnellakin.

Kun joku on pahassa jamassa ja näkee miten alkoholi lisää kärsimystä, sitä on tuskallista katsoa, kun mitään ei voi tehdä. Mutta silloin kokemuksesta on hyötyä. Jättää torumiset väliin, mutta jos jamppa joskus jättää pari juomaa väliin, tai lähtee aikaisemmin kotiin, tai vaikka soittaa selvin päin: silloin menen kiittämään häntä hienosta suorituksesta, koska se jää helposti mieleen.

Olen sanomattoman iloinen, että olen tässä tilanteessa nyt. Tämä on ollut elämäni aikaansaavin vuosi, ja olin parikymppisenä tasan varma, että olen haudassa tässä vaiheessa. Minulle on annettu tukea, mutta tämä vuoden jakso on ennenkaikkea opettanut, että on mahdollista antaa itselleen tukea. Silloin on itseellinen ihminen, ja voi tehdä itseellisiä ratkaisuja

Tällä kertaa en pidä perinteisiä juhlia, vaan syön jo tavaksi tulleen lammaspadan ja kikhernesalaatin in my solitude, ja katson jonkin hyvän leffan.

Ystäville ja kavereille voimallinen kiitos, että ette ole painostaneet alkoholinkäyttöön, ette ole naureskelleet päätökselleni, vaan ennen kaikkea kunnioittaneet sitä.

Näin on hyvä. Tästä jatketaan….ja lammaspataan lorotan punkkua.

Pello


Oltiin kerran soittamassa legendaarisella Pellon nuorisoseurantalolla.

Takahuoneessa ei ollut virvokkeita, joten pyysimme kohteliaasti. Puolen tunnin kuluttua tuli vanha mies ostoskärryineen. Ostoskärryissä oli jahvettipulloja, jotka olivat niin vanhoja, että esanssi oli muuttunut valkoisiksi juomassa leijuviksi hiutaleiksi.

Keikka alkoi. Heti ekan biisin aikana Vinetossa uitettu pikkutakki läsähti alvettiin. Se oli niin raskas, että se löi metallisen suukappaleen kitalakeen verihaavoille. Soitin silti keikan loppuun, mutta soittamisen riemua ei enää ollut.