Hyväksymmekö äärioikeistoterrorismin?

1977 äärioikeisto tuhopoltti helsinkiläisen kirjapaino Kursiivin. Sisältä löytyi räjähtämätön pommi

2009 Suomusjärven vastaanottokeskuksen pihalla räjähti pommi

1986-2016 välisenä aikana Suomessa on tehty 18 terrori-iskua Global Terrorism Databasen mukaan. Melkein kaikki murhapolton yrityksiä vastaanottokeskuksissa. Lisäksi Lahden Hennalan vastaanottokeskuksessa ammuttiin ilotulitteita bussia kohti ja kivitettiin SPR:n naistyöntekijää, joka vei kahvia bussikuskille.

2017 Oulussa autosta heitettiin kaksi polttopulloa turvapaikanhakijoiden teltan eteen.

Tutkimuksen mukaan 79% iskuista on sellaisia, missä media ei tuo ilmi maahanmuuttovastaisuutta.

Ja nyt sitten tämän päivän uutinen (16.1.2020). Tuomiolla on kansallissosialistiksi tunnustautunut pommi-iskun valmistelija. Koeräjähde oli valmistettu pimeästä verkosta löytyneen ohjeen mukaan. Varsinainen pommi oli tarkoitus räjäyttää uudenvuodenaattona 2018 paikassa jossa on runsaasti muslimeja ja maahanmuuttajia. Kuulustelussa selvisi, että motiivi ja ideologia oli kopio Tarrantin, Breivikin ja suomalaisten etnonationalistien ideologiasta: ”Eri kulttuurien ja eri uskontojen pitäisi olla siellä, missä niiden kuuluukin olla, eikä samassa paikassa”

Media kysyy alati ”Pitäisikö meidän olla huolissamme?”

Totta helvetissä pitäisi. Pommi-iskut – olivat ne onnistuneita, tai ei – niitä yhdistävät monenlaiset asiat. Oklahoman pommi-iskussa kuoli 168 ja haavoittui 680. Yhdysvaltain murhaavin sisäinen terrori-isku koskaan. Isku on miltei täydellinen kopio Turnerin päiväkirjoista löytyvästä terroriteosta. Tämän romaanin voi suomennettuna ladata vastarinnan sivuilta. Se on yltiörasistinen antisemitistinen kuvaus uusnatsisisäpiiristä taistelemassa vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Sen väkivaltaan ja vihaan lietsova sisältö on myös ollut esikuvana Breivikille, Tarrantille, ja etnonationalisti Kurullekin, niin kertoi.

Se siis on yksi yhdistävä tekijä. Lisäksi ammoniumnitraattipommi, millä Breivik surmasi 12 ihmistä – se on täydellinen kopio Oklahoman pommittaja McVeighin pommista. Pahimpien äärioikeistomurhaajien esikuvat ja metodit siis muistuttavat toisiaan. Vaikka Breivikin manifesti on pitkälle lainatavaraa, se muistuttaa yllättävän paljon Tarrantin vastaavaa joka taas on melkein täysin yksi yhteen suomalaisten etnonationalistien tavoitelistasta. Minäkin odotin Tarrantin manifestilta jotain hirvittävyyksiä. Se on kuitenkin tätä valkoisen rodun ”ainutkertaisuuden” ylistystä ja pääosin suunnitelmallista vastajihadismia.

Eurooppalaisen äärioikeiston, oikeistopopulismin ja etnonationalismin/valkonationalismin yhdistää yksi seikka: rasismi. Palaan siihen ”kannattaisiko meidän olla huolissaan”- hokemaan. Kyllä ja miksi? Ei ole skandaalienkaan valossa mitään epäselvyyttä etteikö Venäjä rahoittaisi eurooppalaisia oikeistopopulisteja ja uusnatseja. Rahan antaja haluaa vastakkainasetteluja. Ei fasismia, vaan sitä, että hajaannus ja eripura leviäisivät Eurooppaan ja liittovaltio sirpaloituisi. Ne jotka rahaa vastaanottavat, ne saavat julkisuutta, tomintavälineitä, propagandavalmiuksia.

Edessä on vähittäinen sulautuminen. Pegidalla on samat tavoitteet, kuin Saksan uusnatseillakin. Populistipuolueilla on niin suuri kannatus, etteivät ne halua vielä heilastella äärioikeiston kanssa. Etnonatsien separatistinen ajattelutapa taas pitää lievän hajuraon muihin. Mutta suunta on selvä. Nämä lievästi erillään olevat aggressiiviset liikkeet tulevat yhdistymään pikkuhiljaa niin kuin oikeistopopulistitkin yhdistyivät Euroopanneuvostoon. Kaikki varmaan ovat huomanneet miten täällä Persunuoret, uusnatsit, Odinit, kansallismieliset FDL ym. yhdistyvät aina marsseille, että vaikutelma välittyisi isosta liikkeestä. Täytyy myös muistaa, että populismi on levinnyt muihin liikkeisiin. Diktatuuriin pyrkivä porukka puhuu vapaudesta, ottaa sen populistisesti nimeensäkin. Etnonationalistit imartelevat kantaväestöä väittämällä että olisimme jotenkin erikoisen hienoja verrattuna muihin. Natseilla on työ-perhe-korruptio alas-agenda ja kansallismieliset nimittelevät toisiaan jääkäreiksi, Odinit uskovat olevansa viikinkejä.

Eli eurooppalainen äärioikeisto nousee ja nousee. Ajatellaan muutaman prosentin maahanmuuttajavähemmistöä. Kyllä täytyy tunnustaa, että Halla-aho on taitava, kun on saanut neljänneksen suomalaisista taakseen ainoastaan tuon muutaman prosentin takia. Jos kuvitellaan, että hän saisi siirtolaiset ulos maasta: mitä seuraavaksi? Veikkaan, että seksuaaliset ja etniset vähemmistöt.

Tämä pommi-iskun, äärimmäisen terroriteon suunnittelu, tämän on aukaistava silmät. On järjetöntä katsella, kuin natsimilitian sihteeri tuodaan näytille tänne, ja sitten ajetaan poliisikolonna ja panssariauto paikalle. Estetään väkivaltaan tähtäävä toiminta. Muutetaan lakia. Ei anneta tilaa. Jos muslimivihasaarnaaja saadaan täältä ulos, niin kyllä ranskalainen tai ukrainalainenkin. Paulatinkin annetaan kirkua, ja sitten vasta rangaistaan.

Pitäisikö meidän olla huolissamme?

  • todellakin pitäisi

Satavuotiaalle Suomelle

Hyvää satavuotissynttäriä Suomi! (Julkaisen tämän blogialustalla kaksi vuotta jälkikäteen)

Olen ollut hengissä yli puolet elinajastasi, ja se on ollut hienoa aikaa. Minulla on ollut turvattu leikkien ja seikkailujen täyttämä lapsuus, hyvät opettajat, monipulinen ainevalikoima. Olen saanut, mitä olen halunnut, ja nykyään en tarvitse enää mitään. Partiossa opin erätaitoja, soittotunneilla soittamista, kirjastot ovat täynnä luettavaa ja kuunneltavaa. Minulla on ollut aina töitä, mitään en ole jäänyt paitsi, ja pääsin lapsuuteni unelma-ammattiin. Kiitos Suomi.

Luonto on aina kirvoittanut kansallistaiteilijoidemme – säveltäjien, kirjailijoiden, runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden tuotantoa. Sibelius meni viettämään yksin aikaa luontoon, ja haltioitui. Hän kutsui sitä ”fantisoinniksi”. Suomen luonto on puhdas, ja täältä löytyy yhä valtavasti paikkoja, joissa ei ole merkkiäkään ihmisen vierailusta. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden tajuaisi vasta, jos tulisi muualta. Maailman runsaslukuisin saaristo, tuhansia järviä, ikimetsiä, aavoja soita ja Lapin tuntureita. Kiitos varsinkin näistä.

Suomea ollaan riepoteltu niin idästä, kuin lännestäkin. Itsenäistymisen aikoihin Suomi riepotteli itse itseään. Nyrkki nousi nyrkkiä vastaan. Ideologiat, sorto, kapinahenki, luokkajaot ja ihmisarvon hukkaaminen melkein tuhosivat nuoren kansakunnan. Parinkymmenen vuoden päässä oli seuraava koetus. Pahin. Koko kansa taisteli, ei vain miehet. Naiset viljelivät ja valmistivat miehille ruokaa, pitivät moraalin korkalla, toimivat lotissa ja hoitivat lapset ja kaikki miesten tehtävät. Suomenhevonen oli korvaamaton apu hangessa. Tykit, haavoittuneet jä vainajat kulkivat rytinässä paikasta toiseen. Sekin haaste selvitettiin. Edessä oli vielä jälleenrakennus, velat, öljykriisi, kylmä sota, YYA-neuvottelut, idän väännöt, lama ja vihdoin nykypäivän virtuaaliväkivalta, leiriytyminen, yltiönationalismi, rasismi, työttömyys, ja poliitikkojen kaksinaamaisuus plus ihmisviha, jota ei aikaismmassa Suomessa ole esiintynyt. Vihamielisyys tarttuu. Lapset oppivat sen vanhemmiltaan ja toisinaan se peritään kasvatuksessa. Kaikki on kuin tietynlaista kokeilua. Kokeillaan kuinka pitkälle voi mennä, kunnes rangaistus tulee. Ja jos tulee, valtio, poliisi, vastapuoli, kaikki ovat mätiä, ja minua estetään. Se Kekkosessa oli hienoa, ettei hänen tarvinnut torua kansalaisia kaikenmaailman solvauksista, kiihotuksesta ja raivoamisesta. Kaikki ymmärsivät, mitä seuraa, jos lähtee liikaa pullikoimaan, joten kun olin 17-vuotias Kekkosen lopettaessa, jäi minulle hyviä muistoja. Hän oli auktoriteetti, joka väsymättä piti hyviä suhteita naapuriin, ja sai kansalaisille turvallisen olon.

Siinä vastoinkäymiset. Suomi on ollut yksi johtavista teknologiamaista. AIV-rehu, Yrjö Väisälän tähtikartoitus, biologian, kemian ja lääketieteen keksinnöt, metsänhoitoon ja paperiteollisuuteen liittyvät keksinnöt, pure-pak, tekstiviesti, Fiskars-sakset, Clean tech..lista on pitkä. Koulutus huippuluokkaa, kansallissäveltäjät, kirjailijat, taiteilijat. Äänioikeuden naisille Suomi saavutti toisena maailmassa. Kalevala on ainutkertaisuudessaan luku sinänsä. Suomen velka on todellisuudessa siedettävä, työllisyys parempaan päin, ekologia on se, millä Suomi nousee nyt. Sitä parempaa brändiä on vaikea kuvitella. Ehkä suomi on muuttunut hieman masokistiseksi. Melkein kaikilla on taivaan tavarat, ja joillain kaksikin autoa. Ei se ole synti, mutta totumme tavaraan ja haluamme lisää, vaikka meidän pitäisi olla kiitollisia ruoasta. Totumme elintasoon. Siksi kauhistelemme leipäjonoja. Ei se niin traagista ole, se vain tuntuu siltä, jos omistaa jo kaiken. Ja meistä 90 prosenttia omistaa jo kaiken.

Eli tämä ei ole paha maa, tämä on hyvä maa. Irlantilaisystäväni Ciaran sanoi, että suomalaiset ovat kuin pullollinen ketsuppia. Ensin kun ravistaa, ollaan varovaisia tuppisuita, ja lisäravistuksen jälkeen kaikki tulee ulos, ollaan ystävällisiä hyviä kavereita. Kunpa voisimme toimia näin maahanmuuttajien kohdallakin. Kunhan kaikenlainen kiusaaminen loppuisi, tämä olisi unelmamaa. Nyt tämä on hyvä maa. Puhdas, ahkera, avulias, antelias maa, jossa on parempi elää, mitä uskomme tai luulemme. Täällä on paljon vääryyksiä, mutta ei anneta vääryyksien estää meitä näkemästä sitä, kuinka paljon täällä on hyvää.

Onnentoivotukset satavuotiaalle!

Vastine Tiina Wiikin Sarastuskirjoitukseen

Tämä on siis vastine Tiina Wiikin kirjoitukseen ”Venla ja valkoisten tyttöjen kärsimyskultti”

Wiikin viha vähemmistöjä kohtaan on metodologisesti aina sama. Hän valitsee vähemmistön, parjaa sitä omilla ja keksityillä mielipiteillään, välittämättä faktoista. Hän osaa mielistellä kukkaroaan, ja tuhansia seuraajiaan suggeroimalla heidät uskomaan sairaalloisiin ajatuskulkuihinsa. Joka ainoa kerta hän valjastaa uutisen tai kontroverssin sometapahtuman palvelemaan omia itsekkäitä etujaan. Hän pyhittää ”normaaliutensa”, 50-luvun lihamurekekotirouvaihanteensa uudeksi normaaliksi, joten hän täysin ”tervehenkisenä” nyrkin ja hellan väliin halajavana pikkurouvana saa ahdasmielisten sananvapauden sankareiden sympatiat.

Käyn kirjoitusta kronologisesti läpi. (Oletan, että tunnette tapauksen)

Wiik väittää Uku Laitisen olevan feministi syystä, että saisi tällä aasinsillalla teroitettua omaa mielikuvaansa siitä, että kaikki pari tuhatta Venlaa seurannutta olisivat feministejä. Sen lisäksi, että Wiikiltä puuttuvat taustatiedot, hänen asenteellisuutensa nostaa päätään ensimmäisen kerran. Ukua en tunne, mutta hän on raivoisa natsismin vastustaja kuten Venlakin (huom. Wiik on tunnustuksellinen natsi), ja hän on potkunyrkkeilyä harrastava kolmen lapsen isä. En miellä feministiksi. Ensimmäisestä päivästä asti (toisin kuin Wiik) Venlaa seuranneena, yhteistyössä toimineena, voin vannoa ettei hän ollut feministien ykkössuosikki. Sopuisaa juttuseuraa löytyi myös sijoittajista Panu Huuhtaseen. Kuilu hänen ja feministien välillä johtui pitkälti viikkoja kestäneestä sarjasta, jossa hän esitteli bikiniasuisia uhkeita mallityttöjä valokuvin. En viitsinyt lähteä moisesta riitelemään. Päivitin alapuolelle kauniita vanhuksia, ja Venla tykkäsi. Eli Wiikin ensimmäinen omaankotiin-väite on vailla perusteita.

”…mutta mt-ongelmien huomattavaa yliedustusta feministipiireissä tuskin kukaan jaksaa vakavasti kieltää”, pamauttaa Wiik inhon vallassa. Luin pikaisesti Oxfordin yliopiston tutkimuksen sekä Psychology today-lehden artikkelin. Tulokset ovat melko yllättävät. Mielenterveysongelmia kyllä on, mutta feministit ovat olleet hyvinkin aloitteellisia köyhien perheiden auttamisessa hoidon ulottuville. Myös selvisi, että Wiikin ihanne, eli kuuliasen kotirouvan prototyyppi on 50-luvulta asti kärsinyt mielenterveysongelmista. Kun koti on puunattu ja lapset hoidossa, he jäävät miettimään yksinään: ”Tämäkö oli sitten elämäni tarkoitus ja päämäärä”. Työ, kiinnostuksen kohteet, itsensä kehittäminen….kuin Marianne Faithfullin ”The Ballad Of Lucy Jordan”in päähenkilö. Ja siksi kotirouvat 50-luvulta asti ovat nappailleet tabuja ja tissutelleet alkoholia. Depressio, oman hyödyttömyyden kokeminen, hajoavat unelmat. Kun ajattelen sitä vääryyttä, muutun itsekin feministiksi. Mutta Wiik – hänelle tasa-arvo on kauhistus. Lisäksi Wiik tuomitsee ihmiset, jotka mainitsevat diagnoosinsa profiilikuvauksessaan. Tutustuin kalifornialaiseen rokkariin Cindy Clarkiin, koska hänen profiilissaan lukee mm. ” bipolar” ja ”I love people”. Wiik syyttää vähemmistöä siitä, että he kertovat, että heillä on vaikeaa. Ensimmäinen tarina, minkä luinWiikiltä, oli MV-lehdessä. Siinä hän valitti, kuinka vaikeaa hänellä on koska hän ”ei saa tarpeeksi asumistukea”.

Wiik on myös sitä mieltä, että feminismi tekee ihmiset hulluiksi, sekä vetää hulluja puoleensa. Väittääpä myös, että ongelmat ovat vain teeskentelyä. Tällaista friikahtavaa diagnosointia voi pitää summana Wiikin sisällä pyörivästä vihasta ja epäluulosta, etnonatsin rotuhygienisestä ajattelusta, ja kouristuksenomaisesta kaiken vieraan pelosta ja miksei myös suosionkalastelusta nationalistipiireissä.

Seuraavan kappaleen Wiik esittää saivartelevan kyyniseen tapaansa. Tässä on kotirouvan keittiöpsykologia huipussaan. Wiik jaottelee eri vähemmistöt hierarkioihin, ja nokkimisjärjestyksessä huipulla on ”musta queer-nainen” (joka saa sympatiaa kaikilta) ja alimpana tavallinen lissu. Eli vaikka erilaisuudesta yhteisö rankaisee, ja selviytyminen on hankalampaa, niin Wiikin mukaan he saavat parhaan elämän. Ehkäpä Wiikiä on joskus kiusattu, kun hänellä on pakkomielle WASP-elämään, vai lieneekö ateisti vieläkin, ei vaikuta olevan kommenttien perusteella.

Seuraavaksi olen sitten Wiikin kanssa osin jopa samaa mieltä. Niin kauan, kun yhteiskunta ole tasa-arvoinen, niin kauan on feminismiä. Kuitenkin koulukiusausoletukset, ulkonäköasiat ja huono itsetunto sopivat tässä kontekstissa Wiikin disinformaatiopirtaan. Hän ei esitä mitään tutkimusten valossa, kaikki on mutua, ja liittyy Sarastuksen omaan agendaan tuottaa puolueellisia harhaluuloja inhorealististen tai sankarillisten valokuvien ryydittämänä.

Tässähän paketissa ei ole muusta kysymys, kuin mielenterveysongelmaisten ja feministien pilkkaamisesta Sarastuksen tarjoaman fasistisen rotuhygienisen viitekehyksen puitteissa. Tietyllä tavalla olen tyytyväinen, koska tällainen puolen euron juoruilu vie hyvästi pohjaa ”arvovaltaiselta” verkkolehdeltä.

Ja tämän jälkeen Wiik käsitteleekin feministien ”oletettuja” mielenterveysongelmia, jotka Wiikin mielestä ovat lyömäase ja vallan väline. Hän armahtaa vähemmistöjä kertomalla, että ”on oikeitakin mt-ongelmaisia” (kaikki eivät siis teeskentelekään). Wiik puhuu näistä ”oikeista” mt-ongelmaisista osana ”skenen tuhovoimaista mt-ongelmia ihannoivaa kulttia”.

Itse mielenterveysongelmaisena olen saanut järkeviltä ja sydämellisiltä kansalaisilta valtavaa huolenpitoa ja ymmärrystä. Siksi en pysty ymmärtämään, mistä tuo sairas viha ja ilkeys ponnistaa. Tässä kohtaa blogia on myös äärimmäisen irvokas mustavalkokuva pehmustetusta huoneesta, rautasängystä jolla istuu pakkopaitaan sidottu ihminen. Ihan kuin vastenmielinen valheellinen inhoanalyysi ei olisi riittänyt.

En haluaisi vetää Tii Starckia tähän, mutta pakko kertoa pari sanaa, koska Wiik vihansa vallassa muokkaa hänet osaksi kirjoituksensa helvetillistä typeryyttä. Keskellä pahinta kriisiä kotirouva Wiik (ei yhtään tatuointia) menee härskisti opettamaan kymmenen vuotta vanhemmalle kriisissä elävälle Starckille, miten seurustellaan, ja mitä Starckin on tehtävä päästäkseen sipsukaksi kotirouvaksi. Ilkeys kaiken takana. Wiikin puoliso Lokka solvasi Starckia niin kammottavasti, etten ole ikinä kuullut naiselle sanottavan niin pahasti. En rupea tässä tietämään, mutta en pidä Starckia feministinä. Hänet pitää vain saada sopimaan Wiikin mestariteokseen. Kappale on täynnä vääriä olettamuksia, ja siinä näkyy Wiikin tyyli ohjata sairasta teatteriaan. Hän keksii syyllistämisjuonelleen ensin omaa makuaan tyydyttävän tarinan. Sitten hän vääntää ja vääristelee tapahtumat, arvomaailman ja moraalin sellaiseen kuosiin, että hän voi rakennelmallaan keppihevostella valitsemansa vähemmistön kimppuun. Tässä on myös erikoinen piirre. Wiik siis syyllistää ”valkoritarit”, eli auttajat ja auttamishaluiset. Näiden ihmisten solvaamisen raivossa on arvatenkin Wiikin heikko kohta. Luulenpa että hänessä itää pieni omantunnon siemen. Olisiko hän kateellinen ihmisille, jotka auttavat lähimmäisiään? Se olisi loogista, koska jos ei ikinä auta ketään, jää melko yksin. Silloin ei myöskään saa kiitosta mistään. Wiikin kadehtiminen jatkuu seuraavassakin kappaleessa. Hän arvottaa Starckin tuttavapiirin, opettaa, millä tavalla pitää käyttäytyä kärsivää ihmistä kohtaan, ja tietysti hehkuttaa kotirouvastyleä.

Sitten on aika tuhota vihervasemmisto, joka Wiikin suulla lupaa auttaa heikompaa, muttei auta. Kolhittuakin autetaan VAIN niin kauan, kun hän kärsii. Juuri tämä tässä on raivostuttavaa. Wiik joka ei ole elämässään auttanut ketään, arvostelee suuressa mahtavuudessaan niitä jotka auttavat. Mikä sinä luulet olevasi, Tiina Wiik??

Lopuksi Wiik ”on kurkkuaan myöden täynnä vihervasemmistoa, joka saalistaa riveihinsä kovia kokeneita tyttöjä”. Tuijotan Wiikin lausetta. En tajua sitä. Se on samaa drama queen-luokkaa, kuin alkuaikojen vlogi, jossa Wiik itkuaan niellen sopersi ”kuinka epäreilua on, että lätkämestaruutta juhlitaan suomenlipuin”

Nimittäin jos pieni osakin lätkäyleisöstä olisi kansallismielisiä, ei Wiikin tarvitsisi valittaa.

Kirjoitin tämän tunteenpuuskassa luettuani sarastusjutun. Olin tyrmistynyt ja hajalla. Miten joku voi valjastaa meidän mielenterveyskuntoutujien sairaudet palvelemaan valkonationalistista agendaa.

Greta Thunberg ja setäselittäjät

D5A472E6-FE8F-4322-BD12-985700C2360D

Sain idean tähän blogaukseen eräästä hyvästä tviitistä. Sanoma oli, että ne jotka 16-vuotiaan keksityllä ”avuttomuudella” yrittävät hurskastella itsensä holhoojiksi, he eivät muista omaa lapsuuttaan tai sitten heidän on tunnustettava ääneen olleensa 16-vuotiaana täysin avuttomia ja jatkuvan holhouksen tarpeessa. Tviittaaja olisi Gretan ikäisenä haistattanut tuollaisille sormenheristäjille pitkät paskat. Niin olisin minäkin, ja myös tein sen.

Setäselityksen aloitti julkimoista Sanna Ukkola loppukeväästä. Sitten Lasse Lehtinen,  Ulla Appelsin ja kansallismielinen skene Tiina Wiikin tavaksi tulleen lastenhalveksunnan (Bana) kautta. Härskein oli Oikean Median litteroima breitbart-toimittajan kirjoitus. Ja noin yleensäottaen konservatiivit ja tietysti omistava luokka.

koska Greta on tehnyt läksynsä intohimolla, ja tarjoaa vain eksaktia validia tietoa, hän on saanut ensimmäisen selkävoiton näistä sormeaan heristelevistä denialisteista. He nimittäin eivät uskalla enää kiistää ilmastonmuutosta, joten on siirryttävä toisiin keinoihin.

Koska Gretan Atlantin yli vienyt purjevene oli jo olemassa, siitä on vaikea saada vastustettavaa. Sen sijaan osa miehistöstä joutui lentämään osin, koska purjehdusmatkan järjestäminen on oli hoidettava nopeasti. Koirat alkoivat haukkua, mutta päästöt kompensoidaan myöhemmin.

Tiina Wiik myös salaliittoili muun mökäoikeiston kanssa siitä, että jompi kumpi vanhemmista ”on lähellä neuvomassa”, ja toisaalta ”tyttörukkaa ei saisi jättää noin yksin.”

Viimeisin ja voimakkain vihanpurkaus vertaa Gretaa muihin historiaa muuttaneisiin lapsiin, ”jotka vaaniva ja rikollinen vasemmisto ottaa maskoteikseen ja käyttää hyväkseen agendoissaan”.

Ja viimeksi tämä surkuttelu: ”Älkää viekö hänen lapsuuttaan, hän on sairas, kuinka voitte olla noin julmia”.

Ennen kuin täytin kahdeksantoista, asuin jo omassa asunnossa. Gretan ikäisenä 1979 olin jo liittynyt Suomen historian toisiksi vanhimman kasvisravintola Verson kannatusyhdistykseen. Antintalo remontoitiin talkoilla, ravintola avattiin, ja se toimi  kolmisenkymmentä vuotta. Silloin setäselittäjät saattoivat olla jopa uhkaavia kasvissyöjiä kohtaan. Samoihin aikoihin kävin myös auttelemassa Estellen rakennushommissa. Kerran pari pukumiestä tuli räkättämään: ”Hipit tosiaan luulee, että romu pysyy joskus pinnalla”. ”Romu” seilasi mm. Angolaan asti, ja aloitti toiminnan, jota nykyään kutsutaan reiluksi kaupaksi. Oli Auran panimon valtausta, ja Turun taudin vastustamista Tähtitorninmäellä istumalakkoillen.

se ei ollut pelkkää idealismia. Olimme Gretan ikäisiä ja muutimme maailmaa paremmaksi. Greta tekee sitä valtavissa kehyksissä, mutta sama asia yhdisti meitä nuoria silloin ja Gretaa nyt: aikuisten vanhoollisten holhoava myrkky, joka estää hyvää tapahtumasta.

Olen suunnattoman onnellinen, että tunnen Gretan ansiosta tervettä syyllisyyttä. Olen valvonut öitä ja miettinyt mitä voisin tehdä. Onnellinen, koska sitä kautta tiedän, että Gretan sanoma on tehnyt vaikutuksen muihinkin kanssa-aikuisiin.

Olen Gretan kanssa täsmälleen samaa mieltä: koska emme kärsi nyt ilmantonmuutoksen alkaneista vaikutuksista, olemme välinpitämättömiä. Tässä opportunistien yhteiskunnassa kirpaisee ajatus, että verojamme nostetaan, ja elintapojamme ohjaillaan. Olemmehan päässeet juuri siihen kerskakulutuksen auvoon, jossa inhimilliset arvot haudataan tavaranpalvontaan.

Lopuksi ajatuskulku joka tupsahti mieleen viikko sitten keskusteluketjussa jossa jankutettiin sitä, mitkä ihmiset ja tahot muka pitävät Gretaa marionetteinaan. Sanoin: ”Ei kukaan häntä ohjaile, hän ohjailee koko maailmaa”. Niin se on. Kenellä aikuisella on pokkaa sanoa koko planeetalle: ”Olette sotkemeet huoneenne todella pahaan kuntoon. Nyt on aika siivota se”.

Älkää vain ajatelko, että ehditte kuolla, ennen kuin katastrofi alkaa. Pysäyttää sitä ei enää voi. Älkää ajatelko niin. Se on liian inhimillistä meidän nykyisillä inhimillisyysmittareillamme.

 

Jussi K. Niemelä tietää kaiken

Olin somesta kopioinut Jussin ottaman selfien. Jussimaisesti hän uhkasi 7800€ rangaistuksella. Tämä kuva on Creative Commonsin kopiostovapaasta kuvapankista.

F57881CC-C36E-4741-B42E-0C0399E20CF3

Näin Niemelän esiintymisen A-studiossa. Mieleen jäi pyörimään lause ”kaikki pitää saada sanoa”.  Tuohan on Halla-aholaisille päivittäistä peruskauraa. Jokin ärsytti ylimielisessä tavassa sanoa se. Siispä kokeilin onneani twitterissä, ja heitin täyslaidallisen kovasanaista arvostelua Niemelän niskaan. Meistä kumpaakin on uhkailtu, joten olemme kokeneet myös sen puolen sananvapaudesta.  Kävi niin, että Niemelä jäädytti tilini, ja oli myös hieman surkuteltavaa, miten hän kielsi tapahtuneen, vaikka kukaan muu ei ole sitä voinut tehdä. Siinä oli se sananvapauskokeilu.

Niemelä on tee-se-itse-professori. Samanlainen kuin Bäckman. Breivik elätti itseään teetättämällä Indonesiassa väärentämiään stipendejä, kunniakirjoja ja todistuksia. Niitä sitten ihmiset pitävät seinillään.

Käsittelen tässä muutamia Niemelän kritiikin uhreja, ryhmiä ja yksilöitä. Syynä se, että Skepsiksen epäilijä paljastuukin sarkastisen ilmaisun alta kivenkovaksi islamofoobikoksi, nationalistiksi, toleranttien vihaajaksi sekä ilmastonmuutosdenialistiksi.

Greta Thunberg on mielestäni parasta mitä ilmastonmuutosta vastustavassa taistelussa on nähty. Hyvä esimerkki on, kun Ranskan äärioikeiston poliitikko hyökkäsi verbaalisesti Gretan limppuun. Hän vastasi: ”Ei teidän tarvitse minua uskoa, uskokaa tiedettä”. OPEC – maat sen sijaan pitävät Gretaa pahimpana uhkanaan. Todellisten ilmastotekojen summa on vaikuttava. Mutta mitä ajattelee Niemelä? Puhuu punavihreistä lapsista, ahdistuneista sankareista, äärivasemmistolaisesta viestistä joka tavoittaa massat, jos ”tyttö on tarpeeksi vakavan, nuoren ja viattoman mäköinen”. Lisäksi muuta sarkastista paatosta featuring Orléansin neitsyt, pahat denialistit ja prinsessaviihde. Niemelä tuntuu olevan – ei skeptinen niin kuin pitäisi – vaan ainoastaan vihamielinen. Vaikka hän olisi oikeassa, ja mitään ilmastonmuutosta ei olisi, niin miksei älykäs tyttö voisi silti vaikuttaa ilmaston tilaan? Pitäisikö hahmon olla aina tyyppiä Margaret Thatcher, ennen kuin se kelpaisi skeptikolle? Niemelä väittää myös, että ”vertaisarvioidut tiedejulkaisutkin ovat nakertaneet uskottavuuttaan kaikenmaailman ilmastoveiveillään”. Tiedejulkaisujen nonseleeraus ei denialistilta kummoinenkaan juttu, mutta itseään ylentävältä Niemelältä se on vain infantiilia äksyilyä. Touko Aallon viisas puhe ekosysteemistä, ja sen uniikkiudesta, ja toisaalta siitä, että ihminen on on tarpeettomin osa sitä – nämä puheet Niemelä tulkitsee myös karulla tavallaan. Hänen mielestään Aalto on ekoterroristi, antihumanisti, ja tuomitsee ihmisen roistoksi messiasnisella moralismillaan. Täytyy sanoa, että hillityltä vaikuttaneen Niemelän sisällä palaa voimakkaan propagandistinen tuli.

Toinen kivi kengässä on Niemelän voimakas islamofobia, äärioikeistomyönteisyys ja maahanmuuttokriittisyys. Poidtamassani otsakekuvassa Niemelän kanssa poseeraa tuttu mies, Jarmo Teinilä, joka kirjoittaa Kiuas-kustantamolle. Jambo on kaappinatsin prototyyppi, ja sopii Niemelän kaveriksi. Kuuntelee neofolkia ja kovimman linjan natsibändejä. Koettaa vääntää fasistiset tarinansa huumoriksi, koska haluaa lähinnä jännitystä elämäänsä.

Niemelä on valmis antamaan kriittisiä lausuntoja. Vasemmisto vertautuu konservatiiviseen ääri-islamiin ja ”punavihreään elitismiin”. Hauskaa on, että Niemelä koristaa suvaitsevaisuus-sanan aina sitaateilla. Tulee jotenkin vähemmän kansanomainen sävy, kun solvaamisen kohde on ”suvakki”. ”Punavihreä ”suvaitsevaisuus” on usein rasismia tai piilorasismia”. Myös: ”Punavihreä suvaitsevaisuusrelativismi kumoaa itsensä ja johtaa väistämättä totalitarismiin”. Välillä tuli mieleen, että tämä voisi olla Hamilon pseudotieteellistä suoltoa. Mutta ei. Niemelä on rankka. Ja säälimätön. Tämä ei ole skeptisismiä, tämä on häiritsevän aggressiivista oikeassaoloa. Hän myös vaahtoaa, että oikeusministeriön valmistelema (uusi) rasismilainsäädäntö on vakava uhka sananvapaudelle. Uskonnonvapaudellekin. On outoa, että Niemelä voi kirjoittaa islamista myös maltillisesti, mutta sitten hän saa näitä ”kohtauksia”. Symppaa lujaa myös Atte Kalevaa tietty. Niemelä on ennakkoluuloissaan myös ignorantti. Kymmeniä kirjoja kirjoittanut 2000-luvun siteeratuin vasemmistofilosofi Slavoi Žižek muuntuu Mäkelän käsittelyssä yliopistoväkeä villitseväksi ”sekavaksi ajattelijaksi, jonka opeissa on aineksia menneisyyden hirmuvaltiaiden ihailuun”.  Niemelä siteeraa Spenceriä, ja jatkaa:

D9059E98-8235-4F85-BDCE-43091440158E

Yhdessä blogauksessa Niemelä hurmahenkisenä puhuu ”sotilaallisesta voimasta” ja ”uskottavasta puolustuksesta”. Hänen omissa teorioissaan nimi on muokkaantunut ”liberaaliksi militarismiksi”.

Venäjän trolleihin ja yleensä kaikkeen Niemelä suhtautuu, kuten nationalistit. Hän perustelee kantansa samoin, on sitä mieltä, että kaikki muut ovat ”sopuleita”. Lieneekö Niemelä Skepsiksen monivuotinen toiminnanjohtaja? Silloin pitäisi myös epäillä jotain laitaoikean käytäntöjä. Niemelän mielestä ne, jotka ”näkevät Venäjän trolleja joka puolella”, he ajavat tänne samanlaisia lakeja kuin Venäjällä on. Niemelä käyttää alituiseen tätä vihervasemmiston ja toleranttien tavoitteiden vääntämistä vastakohdikseen ilman sen kummempia perusteluja. Vihapuheesta vouhottaminen sekä internetin säätely tekee Niemelän mielestä Suomesta autoritaarisen poliisivaltion, jota trollitehtaan työntekijät palvelevat.

”Nokkava hahmo” saa sympatiat sekä kirjailija-DIY-professorilta, että Halla-aholta:

92EC0D22-D988-4458-BADC-B3E55092D910

Kaiken kaikkiaan pidän oppineelta herrasmieheltä vaikuttavaa Niemelää hieman vaarallisena. Tällaiset tolkut, Hamilot, Niemelät ja Hännikäiset: he vaikuttavat älyköiltä, mutta kuten Niemelän mielipiteistä huomaatte, nämä ihmiset ovat siksi vaarallisia, koska he normalisoivat ilmastovalheet, islamvihan, vihapuheen. Tavallisen pulliaisen on houkuttelevampaa omaksua tuo propaganda, kun äänessä on akateemista sakkia.

En syytä Niemelää mistään. Olen vastaskeptikko.

 

 

 

Ari Asterin Midsommar on klassikko

midsommar-poster.jpg

On jännittävää että maailman ensimmäinen kauhuelokuva (Häxan 1922) ja uusin, ovat molemmat mestariteoksia ja pohjoismaisilta ohjaajilta. En myöskään ihmettele sitä, että  ruotsalaiset ovat pöyristyneet siitä tapakulttuurista, mitä elokuvassa esitellään. Midsommar on road movie kuvaannollisessa merkityksessä. Se on kuin 2,5 tuntia kestävä suora tie, ja kun elokuva kulkee tietä pitkin kohti vääjäämätöntä loppuaan, tulee tien vierille ensin outoja kukkia, vääristynyttä kasvistoa, kummallisia eläinlajeja, tunneleita jonka toisessa päässä odottaa yhä vääristyneempiä harhanäkyjä ja perverssejä epäinhimillisiä tapahtumia. Mutta aikajana on Hereditaryn tapaan suora. Aster on mestari yhdistämään sattumuksia, pieniä palasia, jotka yhdessä muodostavat outoja pelon, inhon ja ihastuksen kokemuksia. Lankoja sidotaan ja paine kasvaa. Kaikkein oudoimman ja kauhistuttavimman tapahtuman jälkeen tulee vielä oudompi. Tllaisesta kansanuskomuksiin ja sidotun pienen yhteisön touhuista kertoo omalla tavallaan myös toinen ahdistava klassikko ”Olkikoirat”.

Riitojen repimän nuoren pariskunnan välit ovat koetuksella, kunnes naisopiskelijapuoliskolle sattuu vakava perhetragedia. Poikaystävä joutuu velvollisuudesta palaamaan suhteeseen. Juhannusmenoista väitöskirjaa kirjottava opiskelijaystävä ehdottaa terapeuttista Pohjoisruotsinmatkaa, että surunmurtama tyttöystävä saisi muuta ajateltavaa. Perillä pienessä metsän ja kukkuloiden ympäröimässä folkloreyhteisössä on ihmislämpöä ja iloa pursuava tervetulotoivotusten tulva. Alussa saapuvaa juhannuksenviettoa juhlitaan viattomin rituaalein, maljoja nostetaan ja nautitaan tansseista ja kesästä. Opiskelijat otetaan osaksi yhteisöä. Joka puolella on kansanomaisia symboleja. Terkemmin kun tarkastelee asuinladon ornamenteilla maalattuja seiniä, ja isoja kankaita, löytyykin yhdyntöjä, sukupuolielimiä, puukotuksia ym.. mutta kantaruotsalainen porukkaan kuuluva opiskelija ehtii joka väliin kuittaamaan asiat iloiseksi etnohippasteluksi. Riimukivikin löytyy tulkittavaksi. Juhannusaattona tapahtuu jotain hyvin järkyttävää ja odottamatonta. Opiskelijat yrittävät lähteä paikalta, mutta tapa, ja uskomuskultturi tyrkytetään niin taitavasti, että he jäävät. Tämä on kuitenkin käänne, joka antaa suunnan loppuelokuvalle. Koko asian ydin on 90 vuoden välein toistuva sykli. Tanssit ja kulttimenot ovat kuitenkin ruotsalaisittain iloisia. On irvokasta, kun järkyttävän tapahtuman jälkeen on joukkonaurua. Tästä eteenpäin juhannusmenot jatkuvat kahdeksan päivän ajan tasaisesti sairaampia ja yllätyksellisempiä muotoja saaden. Houretilat vaihtuvat tosielämän häiriintyneisiin riitteihin. Tunnelma tiivistyy tasaisella kuristavalla otteella loppua kohden.

Näyttelijäntyö on kautta linjan upeaa varsinkin kultin vanhemmilla jäsenillä. Pääosassa oleva pariskunta on vertaansa vailla. Heidän tunnetilansa kasvavat ristiin elokuvan edetessä. Naisella on takana järkyttävä perhetragedia, joka kuvastuu hänen kasvoistaan surunaamiona. Elokuvat edetessä yhteisö palkitsee hänet, ja hymyily alun surun jälkeen on upeasti näytelty, koska se tulee hänelle yhteisön hyväksynnän myötä pikkuhiljaa. Sen sijaan alussa rauhallinen ja hyväntuulinen miesosapuoli muuttuu loppua kohden tuskaiseksi epätoivoiseksi raunioksi, jota yhteisö ohjaa kummallisiin tekoihin. Nämä pikkuhiljaa kasvavat tunnetilojen vaihtumiset, eli niiden näyttely, on iso osa elokuvaa.

Teknillinen toteutus  ansaitsee ison ihailevan kiitoksen. Kamera-ajot ovat henkeäsalpaavia. Mietin puoleenväliin asti, että miten voi puomikameralla tehdä noin ihmeellisiä asioita. Eikä voikaan. Oma selitykseni on, että ulko, ja sisäkohtausten huikeat kuva-ajot on tehty dronella, joihin nykyään saadaan kinofilmikennolla varustettuja kameroita. Hallusinaatiot, harhat, jotka tukevat voimakkaasti, koko elokuvaa, ne ovat tyylillä ja taidolla tehty, ja ravistelevat oikeasti. Äänimaailma on todella vaikuttava. Normisuunnittelija/ohjaaja käyttäisi vain yhtä kansanmusiikkiensembleä. Nyt on mukana riitasoinnussa soivaa virsikannelta/kampiliiraa, puuhuiluduoa, bulgarialaistyyppistä kuorolaulantaa, jossa on jopa puolen sävelaskeleen riitasointuja. Juhannussalon ympärillä tanssitaan koko bändin säestäessä. Myös kansanmusiikkiin kuuluvat yksinlaulut ovat vaikuttavia tuossa kontekstissa.

Midsommar on saumaton tiivis elokuva sen hidas kasvu katkeaa vain yhteen isoon portaaseen, joka hetkessä nostaa sen ”viralliselle” juhannustasolle. Joka paikassa vilisee muistutuksia menneiden aikojen rituaaleista ja uskomuksista. Tunnelma on valtavan tiivis.

Minusta tämä leffa siirtyy suoraan elokuvataiteen kaanoniin merkkiteokseksi.

Kuningas alkoholista 19.3.2019

Hip hei!

Näin se aika kiiruhtaa ja kahdeksan vuotta päihteettömyyttä takana. Se ei ole onnenkantamoinen. Se vaatii vieläkin työtä, mutta mitä se oikeasti on? Se on vapautta.

Mitä vapaus on? Se on itsevarmuutta, toimintakykyä, innovointia, rajojen rikkomista, uteliaisuutta, kokeilunhalua, energisyyttä, aikaansaavuutta ja päämäärätietoisuutta. Olen myös säästänyt 87 000€, ja sillä olen saanut musiikki,- ja kuvauslaitteistoa unelmieni toteuttamiseen.

En ole ainoa, jolle runsas alkoholinkäyttö aiheutti itsesääliä ja häpeää. Se on tuhoisaa, jos krapuloissaan energia keskittyy omaan itseen, olon parantamiseen tekohengityksellä. Se tekee ihmisestä työympäristössä häpeilevän ja altistaa muiden hyväksikäytölle.

Joka vuosi saan jotain uutta kokeilluksi, ja tulokset ovat aina myönteisiä. Se potkii perseelle, kun yhdessä onnistuu. Olen bändikaverin kanssa perustanut pikkulabelin, joka on julkaissut pari sinkkua. Toinen video on ohjattu, kuvattu ja julkaistu. Kuukausi sitten sävelsin biisiin kertosäkeen. Ensimmäiseni. Eilen treeneistä huilannut perkkumies kuuli sen ekakertaa ja ihastui. Tuollaineen saa minut lapsellisen intoutumisen valtaan. Onnistuin taas! Amerikkalaisen ystäväni Chandran kanssa olemme saaneet levyn viittä vaille tehdyksi. Yhteistyötä rapakon yli. Yksi mielenkiintoisimmista riskinotoista on free-bändi ”Sotatanssi”. Triona olemme kokoontuneet muutaman kerran. Emme herjoittele. Rupeamme vain soittamaan. Siinä mennään keskittymisen ja taidon äärirajoilla kun tuoretta sisältöä pitää tuottaa kokoajan hetkessä eläen. Sattaliten riveissä sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani, eli pääsin Ilmiöfestareille soittamaan. Yhteys Chandraan on ollut erittäin tärkeä. En ole tehnyt elektronista musaa koskaan, ja olen oppinut paljon siitä miten äänien sävy ja taajuudet tekevät musiikista rikasta.

Kuluneena vuonna on asian tiimoilta ollut ikävyyksiäkin. Oululainen rääväsuu Junes Lokka sai salaista yksityistä tietoa potilashistoriastani. Hän levitti sitä kiusakseni kymmeniä kertoja. Luin lakia monet kerrat, ennen kuin tein rikosilmoituksen yksityisen arkaluontoisen tiedon jakamisesta. Asian tutki turkulainen poliisi Markku Kukko, jolla on vääriä syyttämättäjättämispäätöksiä takanaan. Koska epäillyllä on lupa valehdella, Lokka kertoi kuulustelussa inhottavan valeen. ”Viitala on alkoholin ja pillereiden sekakäyttäjä”. Kuulusteleva poliisi ei saa sotkeentua kysymyksien lisäksi mitenkään epäillyn sanomisiin. Kuitenkin hän sanoi lukeneensa, että olisin muka tunnustanut olevani alkoholisti. Sellainen on Markku Kukko. No, hän päättikin vääntää yksityisen tiedon levittämisestä kunnianloukkauksen, ja päästi näin Lokan pinteestä. Tämän kuulustelupöytäkirjan Lokka jakoi laittomasti kymmeniä kertoja ja kymmenille tuhansille, MV-lehteen saakka. Someen alkoi syntyä ”Sekakäyttäjä”-nimisiä profiileja, minun kaapatulla kuvallani varustettuna. Sairauttani pilkattiin uudestaan ja uudestaan.

Avulias ystävä sanoi: ”Älä välitä, kyllä ystäväsi ja tuttusi tietävät, kuka olet”. Ja hyvä niin. Eihän tuossa muuta olekaan, kuin että se on kiusaamisen väline.

Negatiivisesta osuudesta tuli aika pitkä, sori siitä. Mutta tämä kahdeksanvuotinen päihteetön elämäni on minulle tärkeä. Vaalin sitä, enkä halua, että minusta tietämättömän poliisin toimesta syytellään alkoholistiksi. Aion unohtaa koko asian. Nuo valehtelijat pilaavat elämäänsä, minä olen voiton puolella.

Noin yleensä ottaen tuntuu että alkoholinkäyttö on vähentynyt Suomessa. En käy baareissa, mutta siltä se vain tuntuu. Kenellekään en edelleenkään ole tyrkyttänyt raittiutta, mutta auliisti vastailen kysymyksiin, jos joku haluaa avautua. En ole todellakaan kummajainen. En ole edes erikoistapaus. Olen löytänyt uuden elämän. En ole valaistunut. Olen ateisti edelleen.

Puhutaan elämän laadusta. Sitä se on.

Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs


Päätin kirjoittaa kirjasta, ensimmäisen kerran. Gustav Björkstrand on tehnyt valtavan työn. Tämä on tiivistelmä hänen väitöskirjastaan, ja vaikka se ilmestyi jo vuonna 2011, se muuttuu jälleen ajankohtaiseksi, kun ”Marian paratiisi”-elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna.

Maria Åkerlund on mielenkiintoisin ja kiehtovin suomalainen persoona, josta olen koskaan lukenut.

Enkelimäinen lapsisaarnaaja, jonka kautta jumala puhui niin voimakkaasti hänen ollessaan hierroksessa, että aikuiset miehet lyyhistyivät itkien polvilleen. Joka ennusti sisällissodan, ja tiesi mitä viereisessä pitäjässä tapahtui. Valveillasaarnaaja, joka profetoi tuhansille niin taidokkaasti, että ihmiset eivät 2-3 tunnissakaan väsyneet.

Ahne hyväksikäyttäjä, joka pisti seuraajansa, ”lauman” myymään omaisuutensa vain siksi, että Maria saisi kartanoita, hevosia, autoja ja huonekaluja, ja toisaalta asuivat itse niin, että yksiössä maksai kaksikymmentä.

Paatunut rikollinen, joka osallistui murhayritykseen, ampui maanviljelijää, varasti, uhkaili, antoi vääriä valoja, karkasi liikkuvasta junasta, ja kolme kertaa vankilasta.

Seksuaalis-sadistinen kiduttaja, joka ruoskitutti palvelijansa ja uitatti suolavedessä, hakkasi lapsia ja naisia, pakotti lapsen juomaan toisen lapsen virtsaa ja vikitteli avioparien miehiä vaimojen katsoessa vierestä.

Psykopaatti, jolle ei voinut sanoa ”ei”. Kaksi hoitojaksoa Kammion mielisairaalassa, itsekäs hyödyntavoittelija, ahne agressiivinen manipuloija.

Eläinrakas kennelinpitäjä, hevosten ystävä, joka ratsasti läpi Kokkolan keskustan saarnaamaan. Hoiti myös kotieläimiä ja leijonia.

Menestyvä liikenainen

ja alkoholisti sekä narkomaani.

Ensiksi tulee mieleen, että Maria oli jakaantunut multipersoonallisuus, mutta yksi asia käy kaiken edelle: koska jumala puhuu hänen kauttaan, hän itse ei tee mitään pahaa. Hän oli todellisuudessa hyvin paha ja ilkeä ihminen, mutta koska hänen seurakuntansa palvoi häntä niin raivoisasti, hän pisti sisärenkaansa tekemään likaisen työn, ja kun hän itse oli kuitenkin käskyn antaja, hän kertoi aina jumalan käskeneen hänen kauttaan. Joskus tuntuu absurdilta lukea, mitä kaikkia hirveyksiä jumala käskee tehdä.

Kirjassa oikeutetusti korostetaan yhtä asiaa, mikä minuakin askarrutti: miten tasapainoiset pohjalaiset tilalliset myyvät tai kiinnittävät maatilansa, ja antavat kaikki rahansa profeetalle. Miksi he ovat valmiita murhaamaan hänen takiaan. ”Laumassa” oli parhaimmillaan 274 palvojaa. Ja jumala oli kertonut Marialle, että he muuttavat Jerusalemiin. Helsinki on vain välipysähdys. Kaksi muuta outoa seksuaalisviritteistä lahkoa, korpelalaiset ja kartanolaiset poikkeavat yhdessä selvässä asiassa. Vaikka näissäkin on tapahtunut hirveyksiä, on palvonnan kohde aina jumala suoraan. Maria oli aina jumalan ahne välikäsi, ehkä myös siksi, että hänen lapsuutensa oli köyhistä köyhin.

Ensinnäkin Marialla oli mieletön dramatiikan taju. Hän osasi manipuloida. Kun virsien jäkeen tuli horros, ja sitten saarna, niin hänen äänensä muuttui, kädet tekivät pehmeitä liikkeitä. Suusta virtasi jumalnäkyjä, joskus tuli kouristuksia ja vaahtoa suusta. Sen on täytynyt olla vaikuttavaa, kun normiseurakunnassa pysyttiin raamatun siteerauksessa. Mielenkiintoisia ovat otteet unisaarnoista, joista kuuntelija on kirjoittanut ylös pätkiä. Maria oli vertausten ja vastakohtien mestari. Nuori-vanha, puu-oksat-hedelmät. Hän tietysti keräsi kolehtia, jonka teki oikeutetuksi ihmeelliset kuvaukset paratiisista, jonne jumala johdatti laumansa Marian opastuksella. Toisaalta helvetillä pelutteluun löytyi todella brutaalit sanakäänteet. Loistava näyttelijä, joka kuitenkin oli niin aito, ettei pysty aina eroa huomaamaan. Shamaanithan vaipuvat myös transsiin. Kouristukset olivat hyödyllisiä torjuntakeinoja. Jos seuraajissa tai uteliaissa oli joku epäilijä, Maria rupesi heti kouristelemaan. Suurin osa oli vain sirkustemppuja ja huijausta. Kerrankin kävi lämpömittari salaa teemukissa. ”Lämpöä” oli 43 astetta, ja sitten ihmeparantuminen ja horrossaarna.

Hänen rikoskummppaninsa Eino Vartiovaara retkahti Mariaan jo kun tämä oli hyvin nuori. Maria suunnitteli rikokset, ja Eino mietti toteutustavat ja käski sisärengasta. Sekä Kokkolan ”Palatsi”, että Helsingin ”Toivola” olivat täynnä salakäytäviä ja kätköpaikkoja, koskapa lähipiiristä oli aina joku paossa. Kun ensin Kokkolassa kansankirkko nousi Marian hihhuliporukkaa vastaan, alkoi rikosten sarja. Kun alamaisia pahoinpideltiin, pakotettiin rikokseen ja kiristettiin, silloin oli vaikeampi jatkaa. Ihmiset piti pitää hiljaisena. Pahoinpitelyt ovat olleet kammottavia. Marian henkilökohtaista palvelijatarta pakotettiin rikkomaan lakia, ja kun hän jäi kiinni, Vartiovaaraa hakkasi hänet erilaisilla esineillä henkihieveriin. Marian kummallisuuksiin kuului myös se, että jos surakuntaan syntyi lapsi, vanhemmat eivät saaneet antaa nimeä, vaan se oli aina Maria.

Tässä siis on kyseessä samanlainen hierarkinen järjestelmä, kuin pahimmissa diktatuureissa. Ylimpänä jumala, jota Maria kaikkivoipaisuudessaan edustaa. Sitten sisäpiiri, sen jälkeen ulkorengas/avustajat ja varattomat sokeat palvojat. Erikoista, että vaikka suurin osa laumasta siirtyi toisen unisaarnaajan porukkaan Marian ollessa vankilassa, niin vielä 50-luvilla oli 30 laumanjäsentä tekemässä töitä parkettitehtaallaan, jonka Maria oli pakottanut antamaan omistukseensa.

Lopuksi, eli en voinut olla ajattelematta sekä uskonnollisia että poliittisia liikkeitä nykyään. TV-pastorit ja itsemurhalahkot, ja toisaalta tubeskriimit muistuttavat tietyiltä kohdilta Mariaa ja hänen seurakuntaansa. Rahanhimo, fanaattisuus, syyllistäminen, empatian puute, esilläolon tarve, erimielisten vainoaminen.

Kirja oli hyvä ja onnistuneesti tiivistetty paketti. Se valotti mystillisen laskelmoivan ja pahan ihmisen taivalta. Maria on kirjoittanut vinon pinon rukouskirjoja kömpelöllä suomellaan ja ruotsillaan. Sisältö valottaa myös unisaarnojen sisältöä. Dramaattisuus, juhlallisuus, pelottelu, vertaukset. Elämä käydään läpi järjestyksessä, ja se on niin värikylläinen ja villi, ettei kirjailijakaan ehdi jäämään mihinkään pitkäksi aikaa. Åkerblomilla oli monta elämää, mutta polttoaineena aina pahuuden pohjavire.

Vastine Olli Herralan vihapuhekolumniin


Luettuani Herralan ”Oikeistopuolue” Kokoomus käy ”vihapuheen” kimppuun-kolumnin, tuli epäuskoinen myötähäpeän, ja tuskansekainen olo. Kuinka joku voi olla niin pihalla koko tästä kammottavasta nettirevittelystä, jota harrastetaan lähinnä someksi kutsutussa villissä lännessä. Miten Kauppalehti sietää tuollaista ala-arvoista omaan kotiin vetämistä? Sitoutumattomana entisenä vasemmistolaisena olen nähnyt erikoista käytöstä kummallakin laidalla, ja osallistunut myös itse aggressiiviseen äärioikeiston arvosteluun. Tuntuu kuin Herralalla olis laput silmillään. Hän ei vain näe muuta, kuin vasemmiston ja Kokoomuksen ”sortotoimenpiteet” tai laitaoikean ”haukahtelun”. Käsittelen hieman tuota kummallista tuherrusta.

Oikeistopuolue Kokoomus käy vihapuheen kimppuun. Ok. Voisi huonomminkin olla. Herralan ylistämä MV-lehti asetettiin aikoinaan boikottiin, siis härskeimmän vihapuheen sanansaattaja. Boikottiin osallistuivat kaikkien muiden suurten puolueiden nuorisojärjestöt, paitsi Persujen. Puppua on siis ”jokaisen suomalaiseen” kohtaama ongelma? Niin onkin. Someen ei pääse alle 13-vuotiaina, ja seniorikansalaiset käyvät netissä harvoin. Mutte ne, jotka eivät kuulu someen, ovat nähneet MV-kuraa, kommenttiosioita ja vihablogeja.

”Aikuisten arjessa ovat läsnä kilpailevat näkemykset, joita joko kannatetaan tai vastustetaan. Tai jotka eivät yksinkertaisesti liikuta tai kiinnosta.”
Erikoista kutsua rasismia, raiskaus,- ja tappouhkauksia, maalittamista, yksityistietojan paljastamisia ja kunnianloukkauksia ”arjen kilpaileviksi näkemyksiksi”. Sitten järjettömyyden huippu: ”…eivät liikuta tai kiinnosta”. Seiskaa tai MV:tä ei vain olisi, jos ihmiset eivät olisi raivoisan kiinnostuneita potkituista, kaltoinkohdelluista ihmisistä. Seiska maksaa jopa joillekin palkkaa sekoiluista. Mikään ei kiinnosta enemmän kuin kontroverssi revittely, esmes Halla-ahon maalittamat ihmiset. ”kilpailevat näkemykset” ovat jopa johtaneet itsemurhiin.

”Siis jos joku kannattaa vaikka primitiivisiä viha-argumentteja kylvävää äärivasemmistoa, minä annan tälle kannatukselle vapauden, mutta samalla arvostelen luokkavihaan perustuvaa argumentointia.”
Olen seurannut ensin facebookissa ja nykyisin twitterissä tätä ”voltairelaista” argumentointia. Vasemmisto noin yleensä ottaen pyörii älyllisellä tasolla, ja äärivasemmiston päivitykset ovat toteavia. Tarkoittaen, että Varis tai AntiFa julkaisevat jonkin lainan äärioikeiston ylilyönnistä, ja kommentoivat lyhyesti, joten lainattu juttu tai kommentti puhuu puolestaan. Pistä Herrala esimerkkejä twitterpäivityksenä.

Näen kansallismielisten ja vasemmiston somekäytöksen toisistaan eroavana. vasemmistolaiset provosoivat tviittaajat käyttävät usein huumoria, ja löytävät oikeiston ääriajattelusta epäjohdonmukaisuuksia. Pääasiallinen ero on se, että vasemmistotviittaajat ovat yksin liikenteessa. On kyseenalainen kunnia vasemmistoa äänestävälle edes käydä tykkäämässä näitä tviittejä. Minäkään en halunnut MV-lehteen, mutta valitsin tietoisesti oman tieni.
Sen sijaan kansallismieliset ovat kuin hyeenalauma piirittämässä puhvelia. Piiritys, yksi uskaltaa puraista lihaa irti, toiset rohkaistuvat ja kaikki ovat pian kimpussa. Uhrin poitää olla yksin, ja mielellään puolustuskyvytön. Nettipoliisia sitovat sekä poliisin säännöt, että yhteisönormit. Heillä ei siis ole somessa samaa auktoriteettiä kuin arjessa. Kun Junes Lokka sanoi poliisia ”vammaiseksi”, ja toinen kansallismielinen ”lapsiinsekaantujaksi”, silloin liikutaan vahvasti Voltairen ja Herralan jaloissa nostatuksissa. Jos sananvapauden sankarit eivät tee mitään väärää, miksi solvata – anteeksi käyttää sananvapautta – nimimerkin suojista?

Herrala pitää ”Stasi-ideana” sitä, että vihapuhe tutkitusti heikentää eniten suomalaisten turvallisuudentunnetta. En ole marketissa saanut kymmeniä pahoinpitely, ja tappouhkauksia. Netti tosiaankin on villiä länttä. Kun sitä yritetään hillitä, se painuu alas Tor-verkkoon. Ero on – kuuntele Herrala – siinä, että somessa kiistely ja argumentointi on kahden kauppa, se ei ole vihapuhetta, vaan voi opettaa kumpaakin debatoijaa. Vihapuhe on yksipuolista: rääkkäystä, maalitusta, maassamakaavan potkimista, runnovaa yksipuolista vähä-älyistä verbaalista väkivaltaa.

Herrala tietysti laskettelee saman jollotuksen sananvapauden sitä/tätä oikeus/ihaniuus-akselilta. Eipä siihen ole vastaansanomista, voihan poliisia nimimerkki kutsua ”lapsiinsekaantujaksi”. Jaloa sananvapautta. ”Vain totalitarismi paaluttaa oikeat mielipiteet ja virallisen totuuden.”, sanoo Herrala. Sisulaiset, talousliberaalit ja natsit käyttävät kovinta kieltä twitterissä. Sisulaiset harrastavat eugeniikkaa, talousliberaalit rahan diktatuuria, ja natsit pohjoismaista yhteisdiktatuuria. Tämähän on pyrkimystä totalitarismiin.

Herrala puhuu Kokoomuksesta (tarkoittaen Terhoa) aivan, kuin kokoomuslaiset olisivat uhanneet nylkeä hänet elävältä. Herrala on ulkona kuin lumiukko. Ei hän ole paskamyrskyn keskellä ollut koskaan.

Sitten Herrala täräyttää jotain aivan uutta: ”Mennäänpä ajattelussa eteenpäin. Lopulta valtiollinen ajatuspoliisi erottelisi oikeat mielipiteet vääristä. Ilmiantajien verkosto täydentäisi työn kuten tuossa ”kiehtovassa yhteiskuntakokeilussa”, joka ennen tunnettiin nimellä ”DDR”.”
Suomi on yhsi sananvapauden kärkimaita. Kysyin persulta, että mitä et saa sanoa? ”Noh, Mohammedin seksuaalisista taipumuksista ei saa puhua”. Ok, mistä muusta ei saa puhua? Hän ei keksinyt enempää. VKontaktelta on mm. jaettu jonkinlaista päällekäyvää etsintäkuulutusta minusta. ”Turkulainen Petri Viitala: ilmiantakaa, jakakaa!” Kaksi varastetuua valokuvaa, leviää somessa. Junes Lokka käytti ”retardi”-ilmausta minusta twitterissä kymmeniä kertoja. Kaverini kutsui Lokkaa kerran samalla ilmaisulla, ja hänen tilinsä poistettiin. Ilmiantoja tapahtuu kummankin puolen, mutta kansallismieliset puhuvat ”joukkonapituksesta”. Se on tehokas tapa, kun tuntipalkkavihapuhuja jolla on tuhansia seuraajia, saa kohorttinsa liikenteeseen. Toden totta Herrala alentuu rajavartioston säälittävimpiin sloganeihin. ”1984” jostain syystä puuttuu. Orwellhan oli vasemmistolainen.

”Toimittajia vastaan kun kuulemma suorastaan kampanjoidaan, jos he tarttuvat arkoihin aiheisiin.” Herralalla on mielestäni jonkinasteiset äärioikeistosympatiat. Kollegoja kohtaan on lupa olla vähättelevä ja vihamielinen. Ihmisvihamielinen. Kuulostaa aivan, kuin Herrala ei vain olisi lääpällään MV-lehteen, vaan kirjoittaisi sinne. Jos Herrala ei ole herkkähipiäinen pelkuri ja vellihousu, niin miksi hän uikuttaa jostain rajakkien koulukiusaamisenvapaudesta?

Herrala nimenomaan pakottaa Kokoomusta suostumaan saastan ja uhkailun hyväksymiseen. Ihan kuin hän pelkäisi sydämensä pohjasta, ettei netissä saisi rääkätä enää ihmisiä ja kohdistaa heihin vihaa.

Herrala lopuksi: ” Kertokaapa minulle näistä lähtökohdista sen asiantuntijan nimi, joka piirtää vihapuheen juridiset rajat.”
Juridiset rajat ovat mahdottomia, mutta tiettyjä asioita voi hillitä, kuten Saksassa on tehty. Tässä hyvä määritelmä aiheesta Newton Lee:ltä:

”There´s a fine line between free speech and hate speech. Free speech encourages debate whereas hate speech incites violence.”

Kuningas alkoholista 19.3.2018

Seitsemän vuotta on tänään tullut täyteen siitä, kun jätin päihteet taakseni.

Tämä on ensimmäinen vuosi, jonka aikana minun ei ole kertaakaan tehnyt mieli juoda alkoholia. Sosiaaliset tilanteet löytyvät bändirintamalta, ja kas, ei oikein kukaan muukaan ole kiinnostunut kännäämisestä. Ehkä se kuuluu nuoruuteen.

Oma nuoruuteni alkoi juuri silloin 2011, kun laskin nelosolut-tuopin pöydälle viimeistä kertaa. Olin sumea, ärsyyntynyt ja kyllästynyt elämään. Sisälläni oli tyhjiö, jota alkoholi ei täyttänyt.

Jokainen vuosi on tuonut jotain uutta elämääni. Se on hienointa. Ennen roikuin muissa, nyt toimin itseellisesti. Olen sovittanut jousikvartetille ja puhallisnsektiolle moniäänisiä stemmoja. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen videon, ja toinen tekeillä. Soololevyni etenee tasaista tahtia, ja olen solminut sopimuksen amerikkalaisen levy-yhtiön kanssa. Kävin äänittelemässä Ahvensaaressa, Kökarissa ja Nauvossa kesällä. Kuvasin veden alla ja päällä. Kansalaisaktivismissa olen edennyt tietyillä rintamilla ja perustanut sivun maahanmuuttajien työllistämiselksi. Olen myös joutunut voimakkaiden maalitusten kohteeksi ja kärsinyt kostotoimenpiteistä kansallismieliseltä rintamalta. Janitskinin nappaamiseen minulla oli iso osuus, ja siitä olen ylpeä. Vaihdoin karkit hedelmiin, ja vointi on mainio. Siinä ne.

Olen seurannut sivusta myös, miten toiset alkoholiongelmaiset ovat löytäneet päihteettömyyden. Puhutaan aina, että Jeesus tai AA, joku ulkopuolinen voima saa ihmisen kuiville. Olen eri mieltä. Ihminen itse tekee sen työn. Suurin ihailuni kohdistuu Ilolan Penttiin, joka nousi seisaalleen matalimmalta pohjalta. Sankari.

Suurin osa tätä lukevista on kohtuukäyttäjiä. Monet alkoholistit johtajatasollakin juovat salaa, joskus jopa perheeltään. Muistan ”Kahdeksan surmanluotia”, ja sorsastamaan lähteneen isännän, joka himoissaan kaivoikin esille tunkiolle piilottamansa viinapullon.

Kaikkein iloisin olen nuorisosta. He eivät juo. Juominen on heidän mielestään tyylitöntä ja vanhanaikaista. Jotkin juovat, useimmat eivät. Oma juomiseni oli 70-80-lukujen taitteessa todella rankkaa ja itsetuhoista. Se oli sen ajan juttu.

Ihmiset suhtautuvat edelleen ratkaisuuni hyvillä mielin. Olen toivorikas, aktiivinen, tuntuu, että mulla on vielä paljon tehtävää, annettavaa. Jätän jäljen itsestäni jälkipolville.

En palaa enää vanhaan.

Nuorille yrittäjille liikeideoita


Islannin valtiovarainmisnisteri kertoi, että kun pankit oli kaadettu, rohkaistiin nuoria perustamaan pieniä yrityksiä. Valtio tuki rahallisesti tätä toimintaa ja hyvin kävi.

Minulle on vuosien varrella tullut kaikenmaailman älyn,- ja älyttömyydenvälähdyksiä. Keksintöjä ja liikeideoita. Heräsin tehdessäni virheen. Twitterissä paljastin näitä porukalle, joka osoittautui todella vastenmieliseksi libertaarijengiksi. Liikeideaa ei voi suojata, joten en haudokaan niitä enää, vaan annan kaikkien käyttöön toivoen, että ystäväpiirini tai nuoret löytävät niistä jotain. En ole tehnyt mitään laskelmia, ja jotkut ovat enmmän hassuja, kuin käytännöllisiä, joten sanoudun irti vastuusta. Esim. kalastussafari-ideaan haluaisin itsekin mukaan, mutta olen päättänyt, että musiikin ja kuvan tekeminen on mun juttu, muuhun ei aikaa.

Eli jos joku ikävä taho näitä käyttää, en voi lakiteknisesti häntä estää, niin kuin patentin kanssa on. Mutta julkaistessani tämän, minulla on moraalinen omistusoikeus. Rahasta en niin välitä. Ja Varsinaissuomen aloittelevia yrittäjiähän auttelee rahallisesti Potkuri Läntisellä pitkälläkadulla.

  1. Viikon saaristosafari

Kauniissa saaristossamme on 60 000 saarta ja luotoa. Se on lapin ja järvisuomen ohella kolmas uniikki alue turismin kannalta. Lapissa on asiat hoidettu jo hyvälle mallille, mutta saariston turismi ottaa ensiaskeleitaan. On olemassa päivän pituisia saaristoretkiä esim. Bengtskärin majakalle. Mutta olen varma, että esim. japanilaiset turistit ihastuisivat viikon kestävään saaristosafariin. Seitsemän päivän sisään mahtuisi majakkakierros, vetouistelupäivä, purjehduspäivä, Jurmon karulla saarella vierailu, historiallisessa kalastajamökissä tarjoiltava saaristoateria, Kökarin pronssikautiset haudat, Källskär, idylli, museo ja tuulivoimala, ja käynti saaristomeren kansallispuistossa. Safarilla olisi tuntuva hinta, mutta se työllistäisi veneenvuokraajia, majoittajia, urheilukalastajia ja palveluita.

  1. Pullotettu purovesi

Anottaisiin lupa pullottaa vettä Lapin tunturipurosta. Pyydettäisiin Aaaltoyliopiston opiskelijoita suunnittelemaan designpullo. Koska pullo on minimalistinen, pitää mielikuva puhtaassa kauniissa ympäristössä juoksevasta purosta olla jotenkin mukana. Se voisi olla esim. kohopainettu pieni kortti sidottuna pullon kaulaan rustiikkisella narulla. Norjassa nämä erikoisvedet ovat erittäin hinnakkaita, joten suomalaisella luonnolla olisi mahdollisuus myydä.

  1. Applikaatio lintujen tunnistukseen.

Tämä siis kattaisi Suomen linnuston. Ideana on ohjemoida lintujen äänet yksi kerrallaan ohjelmaan. Ne jotka improvisoivat (esim. mustarastas ja satakieli) saavat useamman tunnistusäänen ohjelmaan. Koska matkapuhelimen mikrofoni ei vangitse korkeimpia ääniä, ohjelman mukana myydään erikoismikrofoni, jonka taajuusvaste pyörii 5000-20 000 hz välillä.

  1. Etnisten soitinten verstas

Lähi-idästä ja Afrikasta maahan tulleet ovat usein nimenomaan käsityötaitoisia. Suomen ja ulkomaiden jälleenmyyjille voisi antaa myytäviksi valmiita soittimia. Suomessa on jonkin verran työstökoneita ja instrumentteja, joilla työ nopeutuisi. alkuperäismateriaaleja tilataan soittimiin muutenkin ulkomailta. Materiaaalinmyyjät hyötyisivät myös. Esim. ”Etsy”-niminen maailmanlaajuinen sivusto myy kovalla volyymilla etnisiä soittimia.

  1. Sitkeää ruisleipää maailmalle

Esim. Sinuhen sitkeät napit, jälkiuunileipä ja Ullan pakarin ruistuotteet ovat sitkeytensä vuoksi herkullisia. Salaisuus on on siinä, että normiruisleivän säilyvyys ei ole sitä luokkaa, että sitä kannattaisi kuskata. Mutta puolikuiva ruisleipä saattaisi tehdä kauppaansa varsinkin, kun pakkaus heijastelisi vintage-suomikuvaa.

  1. Helpompi kutistesukka

Ei virta, tai voimavirtajohdoille. Kun edellisessä työpaikassani korjailin johtoja, osoittautui kutistesukka oivaksi eristeeksi. Se on kumimainen halkaistu putki, joka kierretään korjattavaan paikkaan. Kuumailmapuhaltimalla se sulatetaan hyväksi eristeeksi. Kun läppärin johto rispaantui liittimen kohdalta lähes käyttökelvottomaksi, ajattelin kutistesukkaa. Homma kaatui kuumailmapuhaltimen hintaan. Tuli mieleen eräänlaiset kutistesukan levyiset pihdit, jotka kuumentavat eristeen johtoon. Ideana on halpuus. Kuumaliimapistoolikin maksaa vain vitosen, koska siinä ei ole kuin sähkövastus. Niin tässäkin.

  1. Lakkaa ja Mesimarjaa maailmalle

Tässä ideana on tietynlainen kysyntä. Ulkomailla nämä arvomarjat ovat erittän haluttuja ja kalliita. Kuitenkin monasti halutaan vaikka vieraille tarjota vain maistiksi jotain kallista ja eksoottista. Kaupan hyllyillä näkyy hienoja pikkupurkkeja arvohilloja. Mesimarjaa on hyvin vähän. Joten puolen desin purkki jälleen vaikka lakkasuon kuvalla ja aitoustodistodistuksella voisi olla ulkomailla luksustuote, ja toisaalta marjaa ei tarvitstsi niin paljon. Viime kesänä italialaiset turistit olivat silmä pyöreänä, kun kerroin lakasta.

  1. Hääpaketti

Hääparin aika ja energia menee usein eri palveluiden hankkimiseen eri paikoista. Tässä on tarkoituksena -ei perinteinen hääsuunnittelu – vaan täyden palvelun paketti. Vaihtoehtoja vaikka kolme. Perinteiset häät, romanttiset häät ja riehakkaat häät. Jokaisella teemalla tulee myötäilevä paketti. Se sisältää ruoat, kakun, pitopaikan, videoinnin, koristelun, bändin, äänentoiston, valot, tarjoilun ja valokuvauksen. Palvelut tilataan sovitusti eri tarjoajilta, joten puoleenväliin kaikki sovittu, ja aikoja voidaan tarjota kalenterista, ja sovitella muutenkin.

  1. Haukea Ranskaan

Täällä Varsinaissuomessa haukea pidetään siinä mielessä roskakalana, että se verottaa huolestuttavasti muuta kalastoa. Se on hyvä ruokakala, mutta ei järin suosittu. Sen huomaa hinnastakin torilla. Sen sijaan Ranskassa se on melkeinpä arvostetuin ja halutuin ruokakala. Siispä jäissä, styrox-laatikoissa tai laminaatissa sitä voisi kuskata haluaville. Win-win.

  1. Matkapuhelinkaikuluotain

Omistan kymmenen vuotta vanhan kala-kaiun. Sen huono puoli on, että se lähettää kaikua vain veneen pohjasta alaspäin. Siitä siis ei ole mitään hyötyä vetouistelussa. Eteenpäin etsivät olivat satoja euroja kalliimpia. Siispä: Kaikuluotaimen softa applikaatioksi, signaalin lähetin-vastaanotin nappina veneen keulaan, irroitettavalla urakiinnityksellä. Siitä johdin veneen kokkaan, koska wi-fi ei yllä veden alle…ja siinä olisi kaikuluotain, joka näyttää kalaston ennen, kuin vetouisteleva vene on saavuttanut sen.

  1. Sulatejuustolevitin

Tämä on se hölmö juttu. Mietin pursottaessani sulatejuustoa leivän päälle: mitä jos..? Eli jos suutinosa olisi laattamainen, niin voisi pursottaa leveää ohutta sulatejuustonauhaa.

  1. Etninen kasvisravintola

Vegeruokaa syödään yhä enemmän ja enemmän, mutta ravintolat/kotiinkuljetukset ovat aina kebab-pizzerioita. Kuitenkin lähtömaissa syödään enimmäkseen kasvisruokaa. Ei pelkästään falafelit ja salaatit, vaan kirjo on aikamoinen. Lähikaupassani on vähän eksoottisempia etnisiä vihanneksia, mitä maahanmuttajat käyttävät paljon, ja ne voisivat tehdä annokset houkutteleviksi: turnipsia, retikkaa, lehtipersiljaa, minikurkkua, minipaprikaa, okraa, edamamea jne..

  1. Puhelinsienitunnistus

Amerikoissa tunnistusjärjestelmä oli jo niin pitkällä pari vuotta sitten, että softa tunnisti eri lehtipuulajit toisistaan. Homma pelaisi näin: Kaikkien Suomen sienten kuvat ohjelmaan alhaalta ylhäältä ja sivulta. Kameran näyttöön tulisi ehdotuskehys, joka sovitettaisiin sienen muotoihin niin, että softa tarkastelisi vain sientä, kun kuva on otettu. Eli myös kuvat alhaalta, ylhäältä ja sivulta. Jos vähänkin muistuttaa myrkkysientä, tulee varoitus. Eli puhelinapplikaatio.

  1. Myöhäinen uusi peruna.

Ensimmäiset uudet perunat tuodaan tänne Marokosta, Espanjasta ja Italiasta. Silloin kun suomalainen uusi peruna on parhaimmillaan, on etelässä jo kausi ohi. Kannattaisiko suomalaista varhaisperunaa viedä vastaavasti etelään?

Tällaisia juttuja on vuosien myötä tullut mieleen. Jos jotain tuntuu puuttuvan maailmasta, tekee mieli kehitellä jotain tyhjään paikkaan. En kuitenkaan ole tutkinut, josko jotain näistä on käytössä. Olen myös varmasti jättänyt huomiotta seikkoja, jotka estävät toteutumisen. Kuten sanottu, nämä ovat suuntaa antavia ideoita.  Ois hienoa, jos joku näistä hyödyttäis jotakuta, varsinkin maahanmuuttajaa, joille on muutenkin vähän töitä tarjolla. Tulipa ainakin kirjattua.

Jokainen meistä pystyy tappamaan

tappajat4.jpeg

Kymmeniä vuosia sitten avauduin isälleni Hiroshimasta ja ydinaseiden kammottavauudesta. Hän vastasi ”Jokainen ihminen pystyy ottamaan maasta kiven ja tappamaan toisen ihmisen.” Se jäi mietityttämään, ja vuosien vieriessä tulin siihen tulokseen, että ihminen on julma. Tappaa lajitovereitaan ilman syytä. Muutama apinalaji on samanlainen. Löysin prof. Lauerman kirjoituksen tästä aiheesta, mutta se oli maksumuurin takana, joten päätin kirjoittaa itse.

Loppujen lopuksi ajan kanssa olen tehnyt tällaisen päätelmän: jos jokainen ihminen tunnustaisi kykenevänsä tappamaan, maailmassa olisi paljon vähemmän sotia ja väkivaltaa.

Kaksi asiaa:
Anekdootti: ”Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.” Siirtomaita vallatessa ihmisillä on ollut kaksi hyvää aikomusta mielessään: viedä jumalan sanaa barbaarisille heimoille ja viedä myös heidä omaa sivistystään kaukaisiin maihin. Hyvä jumala myös ohjasi hyviä ihmisiä ristiretkille, Bushin surmaamaan 400 000 irakilaista ja jihadistit terrorisoimaan. Kun muukalaiset eivät näytä uskovan, kuinka hyvä heidän jumalansa on, pitää ottaa voimakeinot käyttöön. No, onhan myös rajariidat ja tosiaan luonnonrikkaudet.

Suurimmassa vastuussa ovat aina käskyjen antajat, koska kolmannen valtakunnan kuulusteluissa ja haastatteluissa sotarikoksiin syyllistyneet sanoivat aina totelleensa vain käskyjä. Entä käskynjakoporras? Siellä löytyy hymisijöitä, lakeijoita, neuvonantajia, jees-miehia niin runsaasti, että käskynjakoporras loittonee tulevaisuudessa joukkomurhatuista ihmisistä niin, että numeroiden pyyhkimiseen on helppo antaa käskyjä. meidän tulisi ajatella enemmän hyviä esimerkkejä, niitä, joissa ihmisen hyvyys ja sopuisuus on etusijalla. Tsekin ja Slovakian aseeton eroaminen.

Eräs henkisen väkivallan räikeimpiä muotoja on tietylainen kauhistelu. Sillä balsamoidaan omaa väkivallatonta hyväntekijän egoa. Kampaamossa Seiska sattui lojumaan pöydällä, tai kampaaja antoi (pakotti) sen luettavaksi. Myös MV-lehti ja Alibi sisältävät voimakkaasti sosiaalipornoa, jolla pedataan ihmisen ylemmyydentuntoa, joka taasen kauhistelun kautta johtaa tuomitsemiseen, leirin valintaan ja vihan lietsomiseen. Tätä kauhistelua voi hyvinkin löytää vihasivujen lisäksi myös suvaitsevaiston tekosiveästä pöyristyksestä, ja tolkun ihmisten itsensä kohottamiseen tähtäävässä zen-tietämyksessä.

Lauerma kuvaili psykopaattia – ei vain tappajaksi – vaan vaikka pörssikeinotelijaksi, joka vie täysin  tunteettomasti kaikki säästöt suurilta ihmisjoukoilta tuntematta mitään heitä kohtaan. Muutamat kansanvillitsijät, vaikkapa Hirvisaari, Halla-aho, Wiik ja Janitskin omaavat psykopaattisia piirteitä. He harvoin välittävät edes omistaan ja suvaitsevaistoa ja pakolaisia he kohtelevat täysin vailla inhimillisiä tunteita. Hirvisaarta pidän täysin epäinhimillisenä. Onko suvaitsevaisto sitten vastakohta? Ei. Se on täynnään besserwisseröintiä, halventamista, ilkeilyä ja juoruilua. He saattavat vastata rasisteille samalla mitalla, hajoittaa perheitä, ja kiusata yhtä lailla. Kun puhutaan absoluuttisesta hyvyydestä, mieleen tulee pelastusarmeija ja Hurstin perhe.

Rasistien ja nationalistien parissa on vallalla myös Lauerman mainitsema ahneus. kun Janitskin myönsi tekevänsä vihanlietsontamediaansa vain rahan takia, ei se herättänyt valtavaa vastakaikua. Suvaitsevaistoon verrattuna tämä laitaoikean rahankeräyskäytäntö muuttaa tilanteen inhottavampaan suuntaan. Sama kuin sanoisi: ”En välitä kannattajistani, enkä ainakaan agendastani, haluan vain rahaa”.

Minä pystyn tappamaan. Olen tehnyt paljon väärää. Olen taistellut vihaajia ja vihamedioita vastaan raivoisasti. Suojelin edellistä puoluettani rupeamalla sitoutumattomaksi. Olen käyttäytynyt aggressiivisesti ja sotaisasti vastustajiani kohtaan ja lisännyt omalta osaltani tulehdusta, mikä netissä kukkii. Netti on sairas. Kuvittelen muuttavani asioita ja auttavani. Miksi? Ihailen valtavasti tulisieluisia hyväntekijöitä Gandhia, Kingiä ja Mandelaa. Tunnen vääryyden. minulla on ylisuureksi kasvanut tasa-arvo-obsessio. Ylvästelemättä voin kertoa, että auttaminen tulee mulla jostain selkärangasta. Onnettomus,- ja väkivaltatilanteessa jalat kuljettavat apuatarvitsevan luo, vaikka pää estelee. Minä pystyn tappamaan.

Suurin osa ihmisistä käpertyy koteihinsa tavaranpaljouden keskelle, ja toivovat vain, että kaikki huutaminen loppuisi pian. Se on kai kuitenkin se paras tapa olla vihaamatta, mutta se on myös sopeutumisyritys vaikkapa diktatuuriin, jos sellainen tulisi.

Loppujen lopuksi ihminen ei ole hyvä eikä paha, koska ihminen on itse luonut nuo käsitteen moraalin ja etiikan pohjalta. Ihminen on siltä väliltä. Nykyihmistä voisi kuvailla ”yritän vain selvitä” – ihmiseksi. On selvästi nähtävissä, että toivoton yhteiskunnallinen tilanne korvataan tavaran haalimisella, koska tavara luo turvaa.

No niin, tässä on haukuttu melkein kaikki, joka on nykyään mahdollista, kun edustan vain itseäni. Minusta tappaja asuu jokaisen sisällä, se pitää tunnustaa. Mutta toden totta myös hyväntekijä asuu jokaisen sisällä. Kun Janitskin kirjoitti Turun uhreille muistokirjeen, hyökkäsivät vastustajat pilkaten kimppuun, sama juttu syövän kanssa. Sairasta pilkattiin. Siitä opimme jotain. Eniten kuitenkin siitä, että pahinkin vihanlevittäjä pystyy myös kirjoittamaan lämpimästi. Muitakin esimerkkejä on viljalti. Eiköhän jokaisen olisi hyvä mietiskellä aina välillä Tsekin ja Slovakian eroa, Janitskinin kirjettä, Hurstia, Toiviaista ja Pelastusarmeijaa.

RASMUS – rasittavaa mussutusta?


Tuntuu ikävältä arvostella ryhmää, joka edustaa samoja arvoja, joiden olemassaoloon itsekin pyrkii.

Olen kuulunut Rasmukseen muutaman vuoden, mutta käynnit ovat jääneet vähäisiksi. Tänään minut blokattiin, joten asiaa ei tarvitse enää miettiä.

Pari blogianikin olen siellä jakanut. Ilja Janitskinia koskeva blogini sai oudon vastaanoton. Muutama nuorehko rasmuslainen otti blogin hampaisiinsa heti kättelyssä. Se on kuulemma minun kostoni Janitskinille. Pelkkää kostoa koko blogi. Löytyi erimielinen. Sitten kinasteltiin parikymmentä puheenvuoroa siitä, oliko se kostoblogi vai ei.

Yleinen keskustelukin on pitkälti tuollaista lillukanvarsiin tarttumista. Itse asiasta hyvin vähän, mutta yksityiskohdista kinastelevat eri leirit ja yksilöt. Jokainen kuitenkin kunnioittaa ylläpitoa ja kirjoittaa mukavuusalueen rajamailla, koska sanktio voi napsahtaa.

Yksi esimerkki mielivaltaisesta poispotkimistaktiikasta on Kamal Palani Jafin tapaus, antifasisti, antirasisti ja rauhan mies. Ylläpidon perustelut blokkaukselle olivat nämä sanat:  ”En sanonut avauksiasi rasistisiksi, vaan sanoin, että nostit esille kysymyksiä, joita rasistit päivästä toiseen nostavat. Tapasi esittää ne ei ollut rasistinen, mutta se ei kuitenkaan ollut sopivaa materiaalia ryhmässämme käsiteltäväksi.”  . Hän typistää ongelman yhteen lauseeseen: ”En halua, että rasisminvastustaminen monopolisoidaan sellaisille rasisminvastustajille, jotka eivät pyri dialogiin ja keskustelevaan yhteiskuntaan.”

Tämä lause valottaa minunkin tapaustani. Olin erittäin hienotunteinen avausta tehdessäni, koska tiesin, että tietyistä asioista on vaikea puhua. Ehdotin nimenomaan dialogin avausta rasistien suuntaan käsittelemällä myös ikäviä asioita. Pidin korkeita raiskausprosentteja – liittyen pakolaisiin – huolestuttavana, mutta pääasiallisesti puhuin syy-yhteydestä. Jos raiskaukset aiheuttavat voimakkaasti rasismia, miksei joskus voisi tarkastella myös syytä, eikä aina seurausta. Keskustelu jatkui asiallisena: ”Tämä ei ole raiskausryhmä”, ”Raiskauksia ei ole paljon”… Olin iloinen ja kiitin ihmisiä, koska asiasta pystyi keskustelemaan. Muistiin jäi eräs nainen joka kuvaili hillitysti raiskauksen jälkiseuraamuksia.

Ketju oli pitkä ja rauhallinen. Sitten yht´äkkiä ylläpitäjä Reija Härkönen esti lisäkommentoinnin, ja kertoi ”kommentistani”, joka näkyy alapuolella kaappauksessa. Kommentti on täyttä palturia. Rasmustyyliin Härkönen ei halunnut ryhmässä vellovaan rasistien syyttelyyn minkäänlaista vaihtoehdon ääntä, joten hän valehteli kommentin, pisti minun suuhuni, eli tuhansien seuratessa rakensi keksityllä kommentilla minusta muukalaisvihamielisen. Tuntui pahalta, todella pahalta. Tunnen kymmenkunta pakolaista ja maahanmuuttajaa, olen uurastanut, kun kotikaupungissani tarvittiin VOKkeja, ja onnistuin hommaamaan kaksi. Minusta todella alhaista toimintaa, joten julkaisin tämän:

Kommentti jää piilotetuksi niin, että sen voi vielä ottaa esiin kuvankaappausta varten. Sen sijaan Härkönen otti päivityksen, ketjun ja ylläolevan päivityksen pois, ja pisti minulle eston sivulle.

Wikipedia kertoo, että RASMUS on järjestänyt aikoinaan urheilu,- ja musiikkitapahtumia. Ne ovat loppuneet, nettisaitti on toimimaton, joten viime vuodet runsaat lahjoitukset ovat menneet kahden (?) ylläpitäjän palkkoihin ja…?…johonkin. Eräs rasmuslainen kiusaantui aivan valtavasti, kun moisesta kysyin.

RASMUS on hyvin sisäänpäinlämpeävä yhteisö. Linkkejä jaeteen, ja niistä riidellään, tai ollaan samaa mieltä. Ylläpito valvoo. Se on kuin seisova vesi. Ja siihen verrattuna Refugee Hospitality Club on aivan jotain muuta. Iloiset ihmiset keräävät ruokaa, polttopuita ja tarpeistoa pakolaisille. Lämminhenkinen toimelias ja iloinen ilmapiiri. He kuluttavat vähiä rahojaan, kun taas RASMUS saa rahaa, eikä kerro, mihin käyttää.

Lopussa olen edelleen pahalla mielellä tästä, koska RASMUS on toki hyvän asialla, mutta ihmisestä valehtelu 15 000 jäsenen ryhmässä on anteeksiantamatonta.

Kuningas alkoholista 19.3.2017

Kuusi vuotta tänään siitä, kun lopetin alkoholin käytön.
Aika on kulunut nopeasti. On ollut helppoa. Kaikki joka tulee juomisen tilalle, on mielenkiintoisempaa, kuin juominen. Minusta on tullut alkoholittoman oluen ystävä. Juoppoaikoina olut oli itse asiassa tympeää, nyt sitä on saatava, kitkerä maku on suloinen. Eniten harmittaa viiniosasto. Alkoholittomat viinit maistuvat marjamehulta.

Kolme-neljä ystävää on lähestynyt viestitse toisistaan tietämättä kertomaan ongelmastaan, ja kysymään neuvoa. Minun neuvoni on aina sama: Älkää tehkö yksivuotissuunnitelmia. Ei puolta vuotta, ei edes kuukautta. Pienistäkin maaleista on alussa hyötyä kannustimina. Minä kyllästyin sameuteen ja passiivisuuteen, ja kokeilin yhtä päivää, kahta, vikkoa, kuukautta ja kuutta vuotta. Se on ohjeeni. Pitää yrittää sulkea elämästään ne henkilöt, jotka moittivat ja ylenkatsovat sinua yrityksessäsi. Yritä saada joku kannustamaan kun todellisia maaleja alkaa tulla. Minä kävin kantakapakassa (käyn edelleen) ja sain siellä kannustusta. Olen kannustanut monia suurkuluttajia, mutta tehnyt sen niin, ettei sitä ehkä tajuaisi heti. Erästä läimäytin toverillisesti selkään, ja sanoin ”Kiva kun olet töissä”. Kyllähän molemmat tiesivät, että se meni: ”Kiva, kun työt vievät elämästäsi sen ajan, minkä joisit muuten.”

Olen saanut käytettyä aikaani uusiin saavutuksiin ja erävoittoihin, mikä on suunnattoman palkitsevaa. Jos tiedän onnistuneeni jossain, tiedän sen nykyään jo ilman ennen niin välttämättömiä kehujakin. Suurin saavutus on ollut notaattorin käyttöönotto, joka on mahdollistanut myös moniäänisten arrien rakentelun kolmemiehiselle/naisiselle torvisektiollemme. Ja muutama päivä sitten niitä kehujakin tuli alan ammattilaiselta. En tiennyt miten mahtavalta kuulostaa sovitus, minkä on yksi ääni kerrallaan kirjoittanut nuoteiksi. Toinen työvoitto on elämäni ensimmäisen sanoituksen tekeminen, ja sen käyttöönotto. Olen päälle viisikymppinen, mutta tuntuu, että elämä on vasta alkanut. Sitten viime kesänä koitti toisen valokuvanäyttelyn aika. Nyt sain musiikkiinkin jotain sellaista syvyyttä, että ihmiset ostivat myös pelkän musiikin. Eräs Dj kertoi referenssejä, eli miltä olemassaolevalta se kuulostaa. Hän tajusi myös kerroksittaisen rakenteen. Kolmas näyttely Jurmon saaresta on musiikkia ja tarpeistoa vailla valmis. Ruoanlaitto on myös jalostunut omanlaisekseen taiteeksi. Cine-objektiivin hankinnan myötä on videokuvausta harjoiteltu taajaan. Sähköisten kirjojen löytämisen jälkeen on lukeminen ruvennut maistumaan.

Kaikki tämä olisi jäänyt tekemättä, jos olisin passiivisen melankolian vallassa jatkanut baaripöydän kuvioiden tuijottamista. Tämä ei ole tyrkytystä, eikä mainospuhe, lähes kaikki kamuni ovat kohtuukäyttäjiä. Kunhan kerron vuodestani streittarina. Jotain siis aina tulee tilalle. Minulla se oli kahvinjuonnin lisääntyminen ja suklaa. Suklaasta pääsin yllättävällä tavalla eroon. Vähävaraisuus pakotti. Ja samaan aikaan tajusin, kuinka halpoja ja hyviä hedälmät ovat. Hyvä vaihtokauppa. Seitsemän kuukauden päivätyörupeama museotoimessa oli mukava kokemus. Minulle oli tullut ennakkoluuloja ihmisistä netissä roikkumisen takia. Nyt huomasin, miten reiluja ja miellyttäviä ihmisiä löytyi työtovereista.

Siinä oikeastaan vuoden tapahtumat. Alkoholia ei ole tehnyt enää mieli. Uteliaisuus ja uuden löytäminen on ollut tämän vuoden se juttu. Kaksikymppisenä oli aivan varma, että elämä loppuu kolmekymppisenä. Nyt olen 53, ja elämäni parhaassa soittokunnossa. Juopottelu oli nuorena todella hauskaa, riehakasta ja jonkinlaista tervettä hulluutta. Myös naisiin tutustuminen vaati humalatilan. Pikkuhiljaa kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen krapulat alkavat syvetä. Fyysinen pahoinvointi muuttuu psyykkiseksi. krapulaa on pakko poistaa uudella tinttaamissessiolla, ja sitten ollaan jo sumuisessa ali-todellisuudessa.

Joo, mutta tämä on ilon päivä. Tämä vuosi meni tervehenkisen inspiraation vallassa.

Alan pitää itsestäni.

 

Tiina Wiikin realismi

islamophobialatuff

En ole vielä lukenut Jori Eskolinin blogia. Tiina Wiik kutsui sitä ”fantasiasaduksi”. Hän kertoi mukailleensa tämän ”sadun” vähän realistisemmaksi.

Luin Wiikin fantasiasadun, ja päätin mukaella sitä vähän realistisemmaksi. Tällä kerralla Wiikin satuilulla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa, mutta saapa päästää vapaasti ennakkoluulonsa ja ihmisvihansa valloilleen. En ole kovin tarkasti jaotellut asioita väliotsikoin. Menen fantasiasatua ylhäältä alaspäin ja kommentoin.

Wiik asettaa alussa islamistit valtaväestöä vastaan. Islamisteja on Suomessa kolmisen sataa. Asetetaanko toiseen vaakakuppiin kolmisen sataa natsia, islamofoobikkoa, kansankiihottajaa ja polttopullon viskojaa?

Sisäministeriön tilannekatsauksen mukaan islamistit eivät ole tehneet siviilissä yhtään väkivaltarikosta Suomessa, mutta vankiloissa on ollut muutama pahoinpitely.
Tilannekatsauksessa kerrotaan: ”Soldiers of Odin, ”Rajat kiinni!” ja ”Suomi ensin`” liikkeiden retoriikka on usein väkivaltaan yllyttävää ja tämä hämärtää rajaa väkivaltaisen äärioikeiston ja väkivallattoman, isänmaallisen toiminnan välillä.” ja ”Pohjoismainen Vastarintaliike voidaankin määritellä luonteeltaan vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi. Tyypillisin Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen liitettävissä oleva rikos on pahoinpitely, jonka uhri on yleensä poliittisesti vastakkaista aatemaailmaa edustava henkilö. Liikkeen jäsenillä vaikuttaa olevan hyvin matala kynnys käyttää väkivaltaa voimakkaita eriäviä näkemyksiä esittäviä tai järjestöä arvostelevia henkilöitäkohtaan. Viimeisin tällainen välikohtaus nähtiin syyskuussa Helsingin asema-aukiolla, jossa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsen potkaisi ohikulkijaa aiheuttaen tälle vakavan päävamman. Vastarintaliike on jo todistanut oman väkivaltapotentiaalinsa käytännössä. Sen muodostama konkreettinen uhka on ensisijaisesti poliittisiksi vastustajiksi koettuihin henkilöihin kohdistuva katuväkivalta. ”
Wiik väiittää, että muslimit haluavat teloittaa homot. Tästä osasta tuli vähän pitempi. Vihaillassa imaami sanoi, että koraanin mukaan aktilla pitää olla kaksi todistajaa, muuten ei voi rangaista. Koska olet Tiina viimeksi nähnyt homojen rakastelun?

”Suomessa ”homoseksuaaliset teot” olivat rangaistavia vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus 1981”

Raamattu: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” ja ”He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.” ja ”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.” ja ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” ja ”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” sekä ”Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.”

Venäjällä 16% kansasta on sitä mieltä, että homoseksuaaölisuus tulisi hyväksyä. Muslimimaissa kymmenisen prosenttia.

Homoja ja lesboja syrjitään kouluissa ja työpaikoilla Suomessa. Asiasta on näyttöä.

Voisitko Tiina kertoa, miksen nähnyt sinua Helsingin Pridekulkueessa, ja voisitko kertoa, miksi natsit – ne joiden kanssa marssit, ja joiden propagandan hyväksyit seinälläsi, ja joiden radio-ohjelmissa käyt, ja joita kutsut lähetyksiisi – tekivät kaasuiskun Pridekulkueeseen? Voisitko kertoa myös, miksi Junesin kanssa kännäysohjelmassanne piditte SETA:n sivua auki ja naureskelitte ja miksi transihmiseksi syntynyt pitää Tiinan mielestä väkisin ”eheyttää”? Eli ihminen ei saa päättää omaa sukupuoltaan tai sukupuolettomutta? Homoseksuaaleja ”eheytettiin” vielä 1980.

Suomessa turvapaikan myöntämisen perusteluksi ei riitä se, että homoseksuaalinen turvapaikanhakija tulee maasta, jossa homoseksuaalisuus on
kriminalisoitu.

”Euroopassa neljäsosa (26 %) kaikista vastaajista oli kokenut tai heitä oli uhattu väkivallalla viimeisen viiden vuoden sisällä.
– Kolme kymmenestä transsukupuolisesta vastaajasta kertoi kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua useammin kuin kolme kertaa kuluneen vuoden sisällä.
– Enemmistö vastaajista, jotka olivat kokeneet väkivaltaa viimeisen viiden vuoden sisällä, sanoivat, että viimeisin hyökkäys kohdistui heihin osittain tai täysin siksi, että he kuuluivat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Vain 17 % vastaajista raportoi poliisille viimeisimmästä kokemastaan viharikoksesta.”

”Ahmedeja” (turvapaikanhakijoita) on Suomessa siinä promillen verran, eivätkä he uhkaa kuolemalla kantaväestöä. (”vääräuskoisia”, kuten ateisti-Wiik kertoo). Sen sijaan A-studion vihaillassa ja työpaikallani kotouttamistilaisuudessa pakolainen on sanonut omasta vakaumuksestaan: ”Minä rakastan Jeesusta, mutta rakastan myös Allahia”.

Wiik on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ole koskaan jutellut muslimin kanssa silmästä silmään. Hän pitää yllä vihahysteriaansa lukemalla valheellisia kiihotussaitteja, ja vääristeltyjä uutisia, jotka tekevät hänet vihasta sekapäiseksi. Sattumoisin Oulun seudulta tulee myös Olli Immonen, joka ei kanna ollenkaan huolta poliitikon työstään (yhteisten asioiden hoitaminen), vaan vaan sairastaa yhtäläisesti voimakasta islamofobiaa, niin kuin politiikkaan pyrkivät Wiik ja Lokkakin.

Terrorismia ei Suomessa ole, ellei runsasta kymmentä murhapolton yritystä lasketa. Samoin kai anarkistien materiaalin tuhoaminen lasketaan terroriksi. Sen sijaan rasismiin ja äärioikeistoon liittyvät rikokset lasketaan viharikosten kategoriaan (”yksinäiset sudet” jne..) Mutta kyllä, turvapaikanhakijat tekevät rikoksia. Wiik opetuslapsineen on kehittänyt aivan oman tilastotekniikkansa niiden laskemiseksi. Pitää ottaa ensin muslimien kokonaislukumäärä. (ei kaikkia suomalaisia!). Sitten suhteutetaan rikokset tähän määrään. No, sanoin että sitten teemme niin, että natsien rikokset suhteutetaan noin seitsemäänkymmeneen, mikä on natsien kokonaismäärä. Sitten oli hiljaista.
”Ahmedin uskonto on tärkein”. -itse asiassa koko islamin kentässä on tapahtunut huomattavaa maallistumista. naisen asema paranee, kun hän saa luvan kouluttautua, se on minusta tärkein asia uskonnon puristuksesta irtautumisessa. Wiikille on pakkomielle, jonka mukaan jokainen islaminuskoinen on sotaisa hullu. Päätin katsoa, mitä Islamopas on asiasta mieltä. Tuo ”Jokaisella uskonnolla on lahkonsa” pisti miettimään. Islamopas: ”kehottaako islam terrorismiin? Vastaus: Tietenkään ei! Islam kieltää täysin sellaiset terroriteot, joita jotkut harhautuneet henkilöt ovat tehneet. Olisi muistettava, että kaikissa uskonnoissa on lahkoja ja harhaanjohdettuja ihmisiä, joten heidän oppinsa ne tarkastelua vaativat, ei joidenkin harvojen yksilöiden teot. ”

Minusta islaminuskoiset ovat päinvastoin, kuin Wiik väittää, vaatimattomia uskossaan. He eivät tyrkytä, tai yritä väkisin käännyttää toisin, kuin kristinuskon jotkin haarat tekevät.

Seuraava Wiikin lapsenomainen loukkaantuminen siitä, että muslimin uskonrauhaa ei saa rikkoa. Hän on tietysti käärmeissään Hakkaraisen, Halla-ahon, Kiemungin ja Tynkkysen tuomioista. Wiik uskoo tosissaan, että jos M*******a saa sanoa pedofiiliksi, niin kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys, ja tajuavat lähteä ristiretkelle vajaata kahta miljardia ihmistä vastaan, jotka asuvat toisella mantereella.

Pariisin teko käydään jälleen läpi. Se, jonka aikana Halla-aho mussutti popcornia ja nautti. Euroopassa yli 90% terrorismista on ei-muslimien vastuulla, mutta se ei Wiikiä kiinnosta. Hänellä on islamistihullut ja Hebdo. Tietäneekö, että muslimipoliisi Ahmed Merabet oli suurin sankari poliiseista. Hän puolustautui yksin terroristeja vastaan kunnes hänet teloitettiin.

Seuraavaksi Wiik sarkastisesti tarjoilee ”Ahmedilla on oikeus elää”. Se tarkoittaa, että muslimin täytyy kuolla. Muslimin, jolla EI ole oikeutta ampua, raiskata tai räjähtää.

Wiikin islamsolvausta jälleen. Muslimit haluavat avointa keskustelua. Wiik on ajanut itsensä nurkkaan. Hän on vihannut itsensä ulos sekä kristinuskosta että ateismistaan. Hänen pitää olla lojaali kannattajilleen. Hienointa, mitä löysin netistä tänään, on USKOT – RESA-foorumi, eli uskontojen yhteistyö Suomessa. Tämän hienoutta Wiik ei koskaan tule tajuamaan. Hänellä on verenmaku suussa, ja nyt ei pakitella. Rahaakin tipahtelee enemmän, mitä rankempia rienaamisia hään päästelee lahjanäppikseltään.

Seuraavassa taas Wiikiltä iänikuinen veivaus. Hän kirkkain silmin väittää, että muslimin on pakko tappaa, koska uskonto vaatii. Tiina: kuinka monta muslimi on tappanut Suomessa sadan vuoden aikana? (tataarit myös). Oisko yksi tai kaksi. Kantaväestö tappaa toisiaan tasaista 6 ruumista / kk – tahtia. Mitä sinä järjetön yrität tuputtaa totuutena?

”Miehen pitäisi saada lyödä. Ei se väärin ole.
Ahmedista tuntuu, että on epäreilua, ettei hän saa niin toimia. Sillä rasistit. Ja sitten on ne uusateistit. Ja sananvapautta vaativat liberaalit. Ja islamofobia.”
Tällä tavalla Wiik kuvailee itseään. Hän vastaa kuvitellulle väkivallalle olemalla rasisti jne. Wiik on arkkityyppi pelon ja vihan ristisiitoksesta. Missä on Oulun palavat getot? Mitä hän pelkää? Luultavasti ei muuta, kuin että laiton rahastus tyrehtyy. Kuka haluaa tulla muistetuksi vihaajana?

Luonnollisesti Wiik menee naisten huonoon kohteluun seuraavaksi. Hänen uskomuksensa ovat samanlaisia, kuin äärimmäisen vomakas halu saada sanotuksi, että joulupukki on nekrofiili. Hän kuvaa raiskauksen ja turpaanvedon härskisti, ja kaikki menee Mohammedin piikkiin. Wiik ei näe metsää puilta. 11 vuosittaista kivitystä lähi-idässä on liikaa, mutta niin on 800 raiskattua pikkupoikaakin. Islam on kohoamassa suurimmaksi uskonnoksi. Eivät 1,8 miljardia ihmistä voi olla terroristeja kaikki. Tapaamani muslimit ovat ystävällisempiä, ja avoimempia, kuin kantasuomalaiset. En tee kuitenkaan heistäkään yleistyksiä, puntaroin vaan, mikä Wiikin saa tuollaiseen vihakiimaan niin, että järjen valo sammuu. Islamoppaasta: ”Useat Koraanin jakeet tekevät selväksi, että mies ja nainen ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Islamin mukaan ainoa asia, jossa ihmiset eroavat toisistaan Jumalan mukaan, on heidän tietoisuutensa Hänestä. Tästä huolimatta monet hämmästyvät kuullessaan sen tosiasian, että islamin laki takasi naisille sellaisia oikeuksia jo yli 1400 vuotta sitten, jotka eurooppalainen ja amerikkalainen nainen vasta äskettäin ovat saavuttaneet. Esimerkiksi, islam vahvistaa naisen olevan tasavertainen miehen kanssa lain edessä, ja myös puhtaasti henkisesti. Islamin laki takaa myös naiselle oikeuden omaisuuteen, oikeuden toimia yrittäjänä tai johtaa yritystä ja saman palkan samasta työstä. ”

Sitten on väite, että pakolaiset lyövät suomalaisnaisia. Maahanmuuttajien väkivallan jäljiltä on Monikakodissa paljon pahoinpideltyjä vaimoja. Yllättävän usein hakkaaja on kantasuomalainen. Suomi on vaimonhakkajien luvattu maa. Tilanne on hirveä, koska niin moni tapaus piilotetaan. Tämä Wiikin kertomatyyli – vaikka onkin olevinaan sarkastinen pakina – on yllättävän lähellä hänen vastenmielisintä vihamarkkinointityyliään. Hän luo uhrin ja viholliskuvan, ja yleensä käyttää näitä palikoita raakalaismaisesti hyväkseen. Hän ei välitä vähääkään uhrien kärsimyksestä. Uhripalikka on vain yksi osanen isompaan suosioon, koska hänen täydellinen empatiatyhjiönsä sallii kaiken häpäisyn uskonnoista naisten (patriarkaattidotfm) kautta syyrialaiseen lapseen ja kuolleen Jimi Karttusen surijoihin. Hänen ihailijansa pitävät näistä vastakkaisasetteluista, mutta toivon sydämestäni, että hän pysähtyisi hetkeksi miettimään. Miettimään sitä, että hänellä on lahjoja muuhunkin, kuin tuhoamiseen vihan kautta.

Lopussa ”Ahmed” pahoinpitelee suomalaisen vaimonsa hautaan.

Tunteettomuus ja ympärivuorokautinen energia auttaa Wiikiä pyörittämään tuota rasismin ja halveksunnan kyllästämää ihmislihamyllyä, jossa sääliä ei saa kukaan eri mieltä oleva. Blogit, vlogit, striimit, some, kaikki kanavat ovat käytössä, kun vihakone jatkaa pyörimistään. Mietin, miten kauan hän jaksaa.

Koraani 9:4

”Lukuunottamatta niitä monijumalaisia, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen, kun he eivät ole millään rikkoneet teitä vastaan eivätkä auttaneet ketään muuta teitä vastaan. Täyttäkää siis sopimuksenne heidän kanssaan määräaikaan asti. Jumala totisesti rakastaa kunniantuntoisia.”

Vasemmiston matkassa viisi vuotta

bl

Aloitin vasemmiston ehdokkaiden auttamisen keväällä 2012 ja lopetin 21.1.2017.

Muistelen tässä vähän menneitä ja kirjoitan itsestäni ulos ikäviäkin asioita mitä on vastaan tullut.Olin aiemmin soittanut pari-kolme keikkaa vasemmiston tilaisuuksissa. Koulun pihalla, Ruotsalaisessa teatterissa ja Kulmabaarissa.

2012 kunnallisvaaleissa jeesailin ehdokas Wellu Koivistoa, vanhaa tuttua. Käytiin kimpassa vähän vaalilehtiä jakamassa, ja oiskohan siinä ollut joku tukikeikkakin. Wellu on edelleen mukana ja on hyvä mies. Oikeudenmukainen.

Vaalivalvojaisissa kuulin ensi kertaa Li Anderssonin puhuvan. Hän on harvinainen jalokivi. Puheessa polttavan tärkeät asiat muotoiltiin kappalejaon ja sanajärjestyksen oikea-aikaisen sijoittelun ja hyvän intonaation kautta voimakkaan ymmärrettäväksi ja vetoavaksi sanomaksi. Olin äimän käkenä. Myhemmin löysin Li:stä toisen, lämminhenkisen puolen. Kun eduskuntavaalitukiryhmän toinen suunnittelukokous alkoi hän tervehti halaamalla. Eli siksi hän on harvinainen, että älykkyys ja itsevarmuus kohtaavat hänessä inhimillisen lämmön. Li jeesaili minua ainoana omien kampanjakiireidensä lomassa minkä ehti. Hänen vuokseen intouduin pistämään kaikkeni Euro,- ja eduskuntavaalikampanjoihin.

Eurovaaleissa järjestin runo/folk-klubin Dynamoon. Se oli melko pienimuotoista, bändien kanssa sopimista, paikan sopimista, julisteen suunnittelua, painatusta ja levitystä, vaalilehden jakoa ja pari esiintymistä. Tutustuin vasemmiston ihmisiin.

Sitten koitti aika eduskuntavaalien.
Minua pyydettiin toiseksi vaaliklubin suunnittelijaksi Tuomas Polon lisäksi. Pyydettiin H2Ö-festaria sisätiloissa järjestettynä ja rahaaa ei ole. Misha Dellinger oli täysin taitamattomana ja kokemattomana pistetty jonkinlaiseksi vahdiksi meille. Ensimmäisen kerran hän mokasi, kun viestiryhmässä koetin saada Klubia pitopaikaksi. No Misha ehti johonkin väliin tuikata ”On meillä siis muitakin paikkoja”. Sitten Polo päätti, että Bore-laivasta tehdään festaripaikka. Tiesin, että kaiken kaluston siirtäminen laivaan, voimavirran puuttuminen, ja 400 hengen vetoisuus eri sokkeloisiin paikkoihin on ylitsepääsemätön ongelma. Halusin kuitenkin nähdä paikan muiden muassa. Silloin Dellinger petti minut ensimmäisen kerran. He kävivät minulle kertomatta katsastamassa laivan. Kun kysyin asiasta, Misha mutisi vain jotain. Koska Dellingeriin ei voinut luottaa, sovin Kårenille näytön samalla kun laiva peruuntui. Polo vänkäsi mukaan ja arvosteli, kun otin valokuvia lavarasioista ja poistumisteistä, ja puhui päälle, kun yritin kysyä yksityiskohdista. Kårenin vastaava oli erittäin yhteistyöhaluinen ja auttavainen. Hinta oli erittäin edullinen.

Tässä välissä tehtiin vaalivideoita, joihin tarvittiin jingle alkuun ja loppuun. Dellinger tilasi minulta. Ajattelin, että orgaaninen musiikki olisi parasta. Tein lattarityylisen jutun ja editoin sen. ”Ei”, sanoi Misha. Tein pop-tyyppisen jinglen. ”Ei.”. Sitten tein soul-jinglen, ”Ei”. Kysyin, eikö hän pysty yhtään kuvailemaan, mitä haluaa, koska yksi pala kestää kuusi tuntia tehdä. ”No,no pitää olla vahva rytmi”. Nostin souljinglen rummut aivan pintaan, ei vastausta. Valmiissa jinglessä oli mauton uutispulputus.

Sitten alkoi tosihommat. Päätin, että lavoja on neljä. Tarvitaan 4 x äänentoisto, 3 x valot, ja lavaelementtejä kolmelle lavalle. Salilava oli ongelmallisin. Klubissa on kiinteä äänentoisto, mutta Kårenilla ei mitään. Sain tehtyä bändikaverin kanssa erittäin hyvän sponssidiilin laadukkaasta PA-setistä ja valoista. Oma pikkusettini oli akustisella lavalla. Välisali hoitui vaihtokaupoilla, ja Argentinasali Kulttuuriolohuoneelta. Paljon oli vielä teknillistä säätämistä, mutta pääduuni oli tehty.

Sitten alkoi bändien kanssa sopiminen. Esteenä kaksi asiaa: palkka 3 kaljaa ja ruoka/soittaja, ja matkat. Loppujen lopuksi neuvottelin 150n ryhmän / artistin kanssa. Oli ikävääkin palautetta, ja jotkut riitelivät riitelemisen ilosta, yleensä raha oli este. Peruuttaneita valtava määrä, ja paikkoja piti saada äkkiä. Minulla ei ollut tarjota kuin nuo 3 kaljaa / soittaja, joten näistä oli jo sovittu. Siinä kohtaa tulee Dellinger ja ilmoittaa, ettei kaljoja tulekaan. Koska hän on kylmä ihminen, hän ei ymmärrä toisen tekemiä sopimuksia ja nähtyä vaivaa. Lopuksi oli 24 esiintyjää, joista 2 tipahti vielä pois. Nukketeatterikin lähti mukaan, joten monen moista oli klassisesta arktiseen runnomiseen.

Jossain välissä kerkesin jakaa myös vaalilehdet yläportsaan ja se oli terapeuttista.

Jäljellä oli kuljetukset, hotellit, mainostus, event, pressi, lehdistötiedote, salien välinen akustointi, tekijänoikeusluvat, kantajat 6 kpl, lavapäälliköt, miksaajat, autokuskit, aikataulut backlinen hakijoille, 2 x dj-levysoitinta, peilipallo, bändiruokailu + iso henkilökohtainen voimanponnistus: maailman ensiesitys, Panssarilaiva Potemkin-elokuva runoilijalla ja 8-henk. improvisoivalla bändillä. tein näistäkin suurimman osan, mutta aloin hajota pikku hiljaa paineen alla. Lähimmät työntekijät eivät tehneet mitään. Koetin loppuunpalaneena rukoilla, että joku ottaisi jonkun tietyn tehtävän hoitaakseen, mutta ei onnistunut. Hermoromahduksen tultua, olisi pitänyt lopettaa, mutta kun kaikki olisi jäänyt makaamaan, en voinut vaarantaa koko tilaisuutta.

Sitten oli vielä kokous, johon en halunnut täysin rikkinäisenä mennä. Päätin sen myös siksi, että luotin ettei aikaansaannoksiani viime hetkellä pilata. Mutta ei. Dellinger suuressa idioottimaisuudessaan oli muuttanut kellotuksen täysin järjettömäksi. Esim. elokuva, johon oli eniten satsattu, alkoi juuri samaan aikaan, kun ensimmäinen ihminen pääsee ovesta sisään. Häiritsee suunnattomasti täysin ammattitaidottomat ihmiset, jotka yrittävät päteä pilaamalla alati toisten töiden tulokset. Dellinger suuressa lapsellisuudessaan oli vielä pöllinyt Potemkin-elokuvan itselleen, jolla siis olisi ollut tunnearvoa ikimuistettavan tapahtuman vuoksi. Dellingerin sekavat kellotukset johtivat myös siihen, että joku tuli välisalin keikkamme jälkeen halaamaan: ”Li pyysi sinut lavalle, mikset ollut paikalla??” – olin keikalla Mishan uusien aikataulujen mukaisesti.

Puolivuotiseni tämän tapahtuman parissa oli lähinnä bändien etsimistä ja niiden kanssa neuvottelua + kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Kannattaahan olla ajoissa liikenteessä, eikä luottaa liikaa ihmisiin, joita luulee ystävikseen. Lokakuussa minulla oli pää-äänentoisto, ja tapahtuma oli maaliskuussa. Täytyy sanoa, että keikkailu on mukavampaa, kuin neljän lavan ja 22 keikan järjestäminen.

Li muisti kiittää monenmonta kertaa, ja sitä en unohda koskaan, hän pääsi eduskuntaan.

Mutta mitä tapahtui 21.1.2017 vaalistartissa?
Kuten huomasitte olen työskennellyt rajusti tukihommissa.En odottanutkaan, että minua pyydettäisiin klubihommiin, eli osajärjestämään.

Mutta: Olen äärimmäisen loukkaantunut, ettei yksikään tuntemistani n. kymmenestä vasemmistoliiton edustajasta kutsunut minua klubille. Ei yksikään. Ei sen puolen, ei kukaan muukaan, mutta palkitseeko vasemmisto näin vaalityöntekijän, joka antoi elämästään yht. 9 kuukautta ehdokkaiden auttamiseen ilmaiseksi? Ja kun kysyn asiallisesti, missä mennään (tilaisuuden eventissä), niin tekstini moderoidaan. Mitään yksityista vastausta ei tule. Tilanne on sama, kun kerrottaisiin päin naamaa: ”Ei, emme halua sinua tänne.” Ei ihmisiä näin saa kohdella. En minä ole tiskirätti, vaikka ehkä luulette. Ok, olen teille hyödytön, voisitte silti ilmoittaa, tuollainen sängyn alle piiloon meneminen ei ole vastuunsa tuntevan poliittisen puolueen touhuja.

Vaikka joskus kiivastun, niin minäkin olen ihminen.

 

Kunnallisvaaliehdokas Junes Lokan haastis

lokkaVaalit lähestyvät, joten päätin haastatella ehdokas Lokkaa hänen agendaansa liittyvistä asioista twitterissä.

051256

Vastaus tolkun Marko Hamilolle

ordinary-hypocrites-pretend-to-be-doves-political-and-literary-hypocrites-pretend-to-be-eagles-but-dont-be-disconcerted-by-their-aquiline-appearance-they-are-anton-chekhov

Rasistisen öyhö-öyhö-osaston vastapooliksi ei osattu nimetä tolkun tiellä tiettyä porukkaa. Paremman puutteessa ruvettiin puhumaan ”linnaleireistä”. Nyt entinen tiedetoimittaja, nykyinen persutoimittaja Marko Hamilo on kirjoituksessaaan löytänyt toisen linnaleirin. Sen nimi on laitimmainen vasemmisto. Selvitän ensin, etten esiinny minään vasemmiston edustajana, jäsenkirjakin puuttuu. ”Loppu MV-lehdelle”-sivulla korostin k0lmasti, että vastaan silloisesta päivityksestä omalla nimelläni, en ylläpidon edustajana.

Yleisesti ottaen mielestäni tolkun tien suurin kummallisuus liittyy siihen, että suurin osa ihmisistä on jo tolkun tiellä. Minusta on suomalaisten aliarvioimista väittää, etteivätkö he vastustaisi ilman radikalismia kaikkea ääriajattelua. Sitten perustetaan Tolkun Tie-niminen kansalaisyhteisö, missä näitä samoja tuttuja asioita ruvetaan opettamaan ihmisille. Ei edes tajuta sitä, että näkyviä melskaajia on muutama hassu prosentti. Ja koska peruskansalainen ajatuksen tasolla vastustaa radikalismia, ei tolkkulaisetkaan ole tehneet muuta, kuin kirjoittaneet sen asian ylös. Mutta he kuvittelevat selvästi olevansa jotenkin erikoisia tämän vuoksi. Jos kirjoitan, että haluan maailmanrauhan, niin en ole parempi, kuin se joka ajattelee sitä samaa asiaa.

Laitimmainen vasemmisto ei Hamilon mukaan pysty keskustelemaan tolkun tien päämääristä. Koska vihaan ulkokultaisuutta, olen seurannut asiaa julkaisusta asti. En ole huomannut yhtikäs kenenkään ”laitimmaisesta vasemmistosta” keskustelevan koko aiheesta. Myös Hamilon vertaus vasemmiston ja rasistien samankaltaisuudesta on persulle luonteenomaista. Siinä unohdetaan rasistien teot, ja puhutaan vain palstoilla melskaamisesta. Hamilon mukaan suvaitsevaisto  on saanut ”aggresssiivisia reaktioita” tolkkulaisten ”kädenojennukseen”.  ”Kädenojennus” on ainakin someympäristössä aiheuttanut vaivautunutta naurua.

Hamilo kertoo, miten työryhmä piti arvokkaana sukkien kutomista, vapaaehtoistyötä ja lahjoitusten antamista. tällainen touhu minua hieman nyppi lukiessani vetoomuksen ensimmäisen kerran. Sain järjestettyä 2015 pari VOKkia kotiseudulleni, ja ihailen kaikkia auttaneita, mutta jotenkin tuollainen, että ”komissio päätti, että voimme ottaa osakunnian auttajien työstä hyväksymällä sen”-tyyppinen ylvästely on vastenmielistä. Ehkä minulla on arvovaraus tuohon, mutta koko vetoomus on tuolla ”me olemme oikeassa, keskustellaan”-tyylillä rakennettu. Maailmaan mahtuu puhetta, mutta Syvälä tuntuu olevan ainoa konkreettinen auttaja, johon muut tietysti aina vetoavat. Hamiloa en autoineen ja Kaivopuiston kämppineen ainakaan miellä auttajapersoonaksi. Se, että tolkun julistuksessa tuomitaan rasismi, ja todetaan, ettei natsien määrä lisäänny, on ilmeisesti Hamilon mielestä ajatuksena jotain suunnattoman hienoa. Truismi. Kaikkihan ovat samaa mieltä, paitsi persut, jotka vetoavat moiseen kilvenkiillotuksena.

Sitten Hamilo siirtyy henkilökohtaisuuksiin, joten annan myös vastineen.

Toden totta huomasin, että Erkki Seppänen (tolkun tien primus motor) oli järjestämässä sananvapausmielenosoitusta Tampereelle. Hän myös puhui siellä. Muita puhujia olivat Terhi kiemunki (virpojien häpäisijä), Tiina Wiik (islamofobian ja vastajihadismin nouseva nimi), Tuukka Kuru (Suomen Sisun piiripäällikkö), Junes Lokka (huumetuomion saanut kansankiihottaja), Hamilo ja paljon muita. Yleisö koostui samasta porukasta, mikä huutaa Rajat kiinni ja Suomi ensin-miekkareissa. Kummallista, ettei äärioikeisto ja rasistit osanneet vastata kysymykseeni siitä, mikseivät muut ryhmät tai kukaan muukaan Suomessa halua lisää sananvapautta. Seppänen kuuluu myös n. kahdeksaan raa´an rasistiseen ryhmään esmes Rajat kiinni,- ja Suomi ensin – ryhmiin. Lisäksi hän itse tunnusti leimaantuneensa tuossa tilaisuudessa, mitä oli järjestämässä.

Päivityksestä ”Loppu MV-lehdelle”-sivulla:  Huomasin, että tolkun porukasta seitsemän kahdeksasta esiintyi MV-lehdessä tavalla tai toisella. Tein siitä tosiaan päivityksen jonka aloitin: ”Löysin yhden kumman jutun”. Ilmoitin että osa on siellä tahdostaan ja osa tahtomattaan. Yksi ei ollenkaan. Se ei missään nimessä ollut syytös, se oli vilpitöntä ihmettelyä, vaikkakin parin tolkkulaisen blogaukset olivat melko rasistisia. Tästä nousi tolkun raivo, ja väittely oli armotonta. Koskaan tolkut eivät tajunneet, että se ei ollut minulta tuhoamisyritys. Käsittelemme MV-lehteen liittyviä asioita, ja tämä oli yksi. Kukaan ei kuitenkaan myöntänyt tehneensä rikosilmoitusta MV:ssä esiintymisestä. Seuraavana päivänä olin valmis lopettamaan, ja myöhemmin tolkun Kari Salminen ja tolkun Maria Dammert (Syvälä) vaativat poistamaan päivityksen, joten tein sen. Kävin niin lempeästi kuin mahdollista antamassa kolme käytännön ideaa Jyri Paretskoin seinällä. Hirvittävä raivomyrsky oli vastassa, ei ideoista, vaan MV-päivityksestä. Jossain vaiheessa tuli aivan epäuskoinen olo, kun toimittaja Kari Salminen, rupesi kyselemään nuorelta nais-ylläpitäjältämme henkilötietoja. Tuli pahoinvointi. Eräs toimittaja kutsuikin Salmista ”setämieheksi”.

Hamilo on ikävästi kääntänyt Dr. Kingin lauseen aivan väärin, mutta se johdattelee taasen tolkun oppituntiin. ”… niitä, jotka eivät hyväksy syrjintää tai väkivaltaa minkään osapuolen taholta, eivätkä myöskään yhteiskuntakritiikin perusteetonta leimaamista rasismiksi, syrjinnäksi tai natsismiksi.”  Tietääköhän Hamilo ollenkaan, että ei-tolkut eivät hyväksy syrjintää tai väkivaltaa? Tietääköhän että yhteiskuntakritiikki on vapaata, sitä tapahtuu, ja yleensä ottaen ihmiset olat niin fiksuja että tietävät milloin käyttää natsi-sanaa, milloin ei. Jos se menee siihen, ettei Suomen Sisua saa sanoa äärioikeistoon kuuluvaksi, niin se on tolkuilta hätävarjelun liioittelua. Yhteiskuntakritiikki liittyy nykyään hallituksen toimiin enimmälti, joten ei tarvinne ohjeistaaa järkeviä ihmisiä. Jos haluatte kutsua minua radikaaliksi, sen kun, yks ja sama. Ette te voi opettaa ihmisille, miten eletään, ja mitä voi sanoa. Se on tolkun ihmisten alamäen salaisuus.

Niinkuin sanoin olen vaikuttanut maahanmuuttopolitiikkaan omilla teoillani. Olisi mukavaa, että tolkutkin välillä tekisivät jotan ja samalla käsittäisivät, ettei minun haukkumiseni tolkkujen suosiota nosta, vaan laskee. Tolkut saavat myös lahjaksi joka kerta uuden blogin, jossa oion virheitä ja asenteellisuutta. Pakko sanoa, kun naurattaa: te siis olette antaneet suomalaisille ”kädenojennuksen”. Olisitte jättäneet Paretskoille nämä hommat. Pärjäsi yksin viimeksikin.

Loput ovatkin muista aiheista, lempirienaajani Hännikäinen puhuu ”ilmiantokulttuurista”. Sitähän tolkun Dammert juuri harrasti: käräytti toimittajana toimittajakollegansa niin näppärästi, että Suomen Sisun Kuru, ja Suomen sisun puhuja Lokka lähtivät Dammertin päivityksen vinkkaamina Rovaniemelle häiritsemään kirjanjulkaisutilaisuutta.

Tolkun Kari Salmisesta sen verran, että hän kaveeraa somessa mm. Hännikäisen kanssa. Kehaisee välillä MV-lehteä, ja on monen vuoden ajan pilkannut raa´asti avustustyöntekijöitä ja aktiiveja naurettaviksi himmelinrakentajiksi, tunnepusseiksi, ja syyttänyt auttamisella leijumisesta. Oli kysymyksessä Sini Saarela, marjanpoimijat, SPR tai yksityiset auttajat. Hän ei mielestän ole tolkullinen.

Hamilolla on paljon mututietoa, joka on saapunut tolkuilta pienen kotiinpäin vetämisen ja liiottelun kautta. Suomen Uutiset ei kunnostautunut tälläkään kertaa tutkivan journalismin ykköstykkinä. En tiedä, miten yleensä ottaen ihmiset suhtautuvat tuollaiseen pamflettiin. Minua siinä ärsyttää tekopyhyys, ja se, ettei sillä tunnu olevan funktiota. En halua millään muotoa estää sen leviämistä, suosittelen tutustumaan. Minulle se ei antanut mitään.

Kukin tavallaan.

 

 

 

Nightcrawler ja ihmisen raadollisuus

nightcrawler-2014-movie-poster-hd-wallpaper.jpg

Nightcrawler on loistava elokuva kammottavuudessaan. Siinä ei ole yhtään hyvää, tai hyvää tarkoittavaa ihmistä. Pääosan sieluttoman Jake Gyllenhalin assari on ainoa inhimillinen ihminen, kunnes hänkin rupeaa kiristämään rahaa.
Los Angelesilainen pikkurikollinen huomaa kolaripaikalla tungeksivat videokuvaajat, jotka myyvät kuolemaa TV-yhtiöille. Hän hoksaa touhussa rahan hajun, vaihtaa kanissa pöllityn superpyörän poliisiradioon ja videokameraan. Koska hän on röyhkeä ja näkemyksellinen, hän saa hyviä otoksia ihmisten kuolinkamppailusta. Hän palkkaa alaisen, videot ovat iljettävämpiä, paikallis-TV:t kiimaisempia, väkivallan, synkkyyden ja rahanahneuden kierre syvenee pikimustaan huippupisteeseen, ja silloin viimeisetkin moraalin rippeet on unohdettu, kun päähenkilö suunnittelee murhaajien ja poliisin kaksintaistelun, ja uhraa parinsa täysin kylmästi saadakseen kaikkien aikojen shokkilähetyksen.


Kaupunki on öiseen aikaan luotaantyöntävä, aurinkoisia Sunsetin palmuja ei näy missään. Suotimia käytetty hyvin, ja uhkaava kaiutettu musiikki antaa taustan Jake Gyllenhaalin loistosuoritukselle. Hän on läpeensä paha ja laskelmoiva, ja tekee sen hymyssä suin. Hän jopa houkuttelee TV-kanavan toimituspäällikön sänkyhommiin ilkeästi kiristäen. Samainen toimituspäällikkö hyrisee ylpeydestä ja onnesta, mitä härskimpiä murhia ja kolareita päähenkilö tuo näytille. On äärimmäisen vastenmielistä katsella kun TV-väki saa mielihyvää katsellessaan kituvia tulevia ruumiita. Kaikki on pelkkää irvokasta rahan hajuista hyväksikäyttöä. Menestyminen on amerikkalainen unelma. Tällainen menestyminen on amerikkalainen vääristynyt painajainen.


Leffa on tunnelmaltaan lähellä Drivea ja eemoiltaan lähellä Taksikuskia. Miksi se on hyvä? Se on hyvin näytelty, se antaa ajattelemisen aihetta. Lavastus, puitteet, tehosteet, musiikki huippuluokkaa, se on vahvatunnelmainen, ja ennen kaikkea se on väkevä tutkielma ihmisen moraalista, eettisestä epäonnistumisesta, luontaisesta taipuvaisuudesta hyväksikäyttöön, opportunismiin, sadismiin, ja auttaa koko kaupungin TV-katsojia tyydyttämään sairas väkivallankyttäyshimonsa.

Tolkun tie – birth-school-work-death

tolkku-hyva%cc%88

Olen tolkuton.

Olin ”Peli poikki”-miekkarissa huutamassa muiden viidentoista tuhannen kanssa ”Rasismille ei!, fasismille ei!”. Olin kansalaisaktivisti, ja olen kuolemaani asti. Miekkarissa ei kukaan loukkaantunut henkisesti eikä fyysisesti.

Annoin ensiavun kuolevalle, jonka selkäranka oli katki, ja keuhkot revenneet. Viisikymmentä tolkun ihmistä oli ympärilläni hiljaa katsomassa. Maan hiljaiset.

Presidentti Niinistö ihastui kirjailija Jyri Paretskoin laatimaan ”Tolkun ihmiset”-kirjoitukseen vuoden alussa. Nyt se on päivitetty työryhmän voimin.Siinä vaaditaan rauhallisuutta hyökkäävyyden sijaan keskustelukulttuurissa, mikä ei ole kulttuuria enää. Tavalliset työtä tekevät ihmiset eivät halua radikalisoitua. Lupa annetaan kansalaisille puhua historiasta, taloudesta, tulevaisuudesta ja maahanmuutosta olematta silti rasisti. Jokainen ihminen on yksilö ja luo oman maailmansa. Yhteiskuntamme on hyvä. Ei ole kiellettyjä puheenaiheita. Maahanmuuton epäkohdista pitää saada puhua kriittisesti. Keskustelu maahanmuutosta on tasapäistettävä. Työryhmä arvostaa vapaaehtoisia. Maahanmuuttoa kannattavan on oltava maahanmuuttokriittinen. Emme hyväksy rasismia. Rasismi Suomessa ei ole kovin pahaa. Natsismi ei leviä Suomessa. Rasistiksi syyttäminen on liioittelua. mm. vihapuhe ja syyttely ovat tämän päivän vitsauksia. Poteroteoria. Uutisoinnissa on uskottavuusongelmia. Media vääristelee maahanmuuttopolitiikkaa. Tolkkumaassa eletään.

Vetoomus on siis ääripäiden vastustamista. Kysyttäessä ääripäistä, on vastaus työryhmältä melko ympäripyöreä. Yksi vähän kärkevämpi mahtuu: ”Vastaamme: Tässä toisessa ääripäässä rasisminvastustus ei näyttäydy aidon suvaitsevaisuuden tai moniarvoisuuden tai ylipäänsä humanismin edistämisenä, eikä myöskään rasismin uhrien ja ihmisoikeuksien puolustamisena vaan sokeana raivona kaikkea erimielisyyttä, myös asiallista poliittista kritiikkiä kohtaan.” Siispä rasismin kiihkeimmät vastustajat voisivat olla hiljaa, tai asentaa tolkkusordiinon.

Varsinkin osa ykkösessä, mutta myös tässä osassa tolkun ihmisestä tehdään sankaria. Toki. On arjen sankareita, mutta kääntöpuoli on se, että näinä viime vuosikymmeninä tolkkuenemmistö on muuttunut välinpitämättömäksi suurille muutoksille. Sillä, ettei huuda ja kiihota, on kääntöpuoli: ei välitä. Hiljainen hyväksyjä hoitaa työnsä ja perheensä, keskustelee työkaverien kanssa huolestuttavista uutisista, hyvä niin. Mutta se on seisova vesi.

Kaikkein mahdottomin yhtälö tässä on rikoksia tekevien äärioikeistolaisten ja maahanmuuttokriittisten asettaminen vastakohdaksi sille suvaitsevaistolle, joka pitää meteliä, ratsastaa hepalla, käy mielenosoituksissa, tekee rasismin vastaista musiikkia. Se ei sinänsä ole kiihotusta, vaan kiihotuksen vastustamista. Tilanne on aivan mahdoton niin kauan, kun eduskunnassa neekeriukkoilijat, multikulturalismin murskaajat ja muslimityttöjen häpäisijät saavat täysin vapaasti riehua, ja nimenomaan kansalaisille näyttää, että katsokaa: näin pitkälle voi mennä.

Ikävä esimerkki tolkun tiestä on tietysti hitlerin valtaannousu. Tuntematon on sanonut: ”Se minkä hyväksyt, tulee jatkumaan.” Martin Luther King oli samoilla linjoilla. Hän piti tolkun ihmisiä pahempina, kuin mustien alistajia. Hän puhui myös tolkun ihmisten ”pinnallisesta ymmärtämättömyydesta”, joka hänen mielestään on rikollisempaa, kuin vihapuhujien ”absoluuttinen ymmärtämättömyys”. Siispä tolkun ihmisten teorian mukaan Nelson Mandela, Mahatma Gandhi, Rosa Parks tai Dr. King eivät olleet kelvollisia yhteiskuntaan, koska olivat radikaaleja, vaikkakin väkivallattomalla tavalla. Jos esim. maahanmuuttokriittiset käyvät SPR:n kimppuun, onko SPR vastapuolena tuomittava? Historian kammottavimmat tapahtumat eivät olisi olleet mahdollisia ilman tolkun ihmisten tolkkua. Nykyään olen huomannut, että koska lakikirjassa ei ole moraalia tai etiikkaa, sellaiset voi rauhassa unohtaa.

En pidä ääriajattelusta, vaikka välillä unen, ja ravinnon puutteessa äidyn kiivailemaan. Se ei ole rikos, muttei myöskään ylpeydenaihe. olen yrittänyt pitää kiinni, että olen jossain fyysisessä touhussa mukana, kansalaisaktivismissa. Se antaa minulle varmuuden, että hautakivessäni lukee sellaisia asioita, mitä itse toivoisin siinä lukevan. En pidä ihmisten ohjailusta. En voisi mennä opettamaan ihmisjoukoille, mitä pitää tehdä ja miten käyttäytyä. Tolkut voivat. Viime aikoina laittomia uhkauksia on taas tullut paljon. Siitä tiedän, että etenen oikeaan suuntaan. Olen aikamoinen ressukka Anna Polikovtskajaan verrattuna, mutta hänkin tiesi uhkauksista, että oli menossa oikeaan suuntaan. Olen julkisuudenkipeyteni saanut tyydytettyä musiikkihommissa, joten se riittäköön niille, jotka väittävät, etten esim. vastustaisi MV-lehteä ihan vilpittömistä syistä. Olenkin ihmetellyt, miksei tolkun väki ole kommentoinut tuon vihanlietsojablogin toimintaa millään tavalla. Minustahan kiihoittuneen julkaisun vastustajana tulee täysin tolkuton.

Tämä on Tolkun tien vastausblogin loppulause: ”Loppuyhteenvetona toteamme, että olisi ehkä parasta unohtaa koko ääripää-sana ja alkaa puhua yksiselitteisesti kaheleista. Heille voisi vaan jatkossa todeta, että soita Paranoid. Nokkahuilulla.”

Tämän loppulauseen allekirjoitti koko työryhmä. Joka työryhmä leikkii vakavilla asioilla. Natsit ovat kaheleita, Jimi oli kaheli, Peli poikki ja siellä puhunut tasavallan presidentti ovat kaheleita, rajkit, vihakit, suvakit, ”vääränväriset”, Loldiersit, Odinit, Suomi ensin, SPR, Aputehdas, Ship to Gaza, Rauha palestiinaan, Greenpeace Finland, Amnesty Finland, Naisasialiitto Unioni, SETA, kaikki kaheleita.

Paranoid.   Nokkahuilulla.

Tolkun tie-ihmiset: Teitä on paljon, suurin osa meistä, mutta kiitos vaan, jatkamme hullun sekopääjengini kanssa omaa latuamme.

Gone Baby Gone iskee realismillaan


Ben Affleck on ohjannut henk. Koht. Vuoden leffan. Hän on yllättänyt aikaisemminkin. Näyttelijänä hänen pohjanoteerauksiaan on paidattomana kekkulointi jossan b-luokan komediadekkarissa. Aikamoista.
Gone baby gone on uskomattoman hieno arkisen inhorealismin ja raadollisten ihmisten kuljettama rikoselokuva neljävuotiaan tytön katoamisesta, ja hänen etsimisestään päähenkilö-etsväpariskunnan ja poliisivoimien avulla. Laitakaupungin sotkuinen alennustila antaa kehykset henkilöille, mustille ja valkoisille. Hienoa, että näyttelijäkoulusta valmistuu ei-niin-kauniita taitavia näyttelijöitä. Lihavia, invalideja,lihasmöykkyjä,raadollisia narkkarin näköisiä ahneita kovaäänisiä riettaita ihmisiä. Jopa naista halveksutaan sanalla ”faggot”. Minua on aina ärsyttänyt Spike Leen tyyli kostaa valkoisille tekemällä getoista ja mustista kiiltokuvamaisen kauniita. Tässä ihmisten alennusmyynnissä ei ole mitään teeskenneltyä. He ovat uskottavia. Kun vaikkapa poliisia ammutaan niskaan, hän ei typerästi lennä taaksepäin, vaan sekavana adrenaliinista istahtaa portaalle miettimään, mitä tapahtui, ennen kuin kaatuu maahan. Puolen tunnin jälkeen tulee ensimmäinen siisti paikka, eli poliisiauton sisätila
Juoni on nerokas. Leffa loppuu tunnin kohdalla. Kaikki on ohi. Sitten se alkaa sivuhaarasta uudelleen, kunnes päättyy puolentoista tunnin kohdalla. Ja taas jatkuu, ja siltikin loppuratkaisu on aikamoinen yllätys. Myös vertauskuvallinen: onko oiken rikkoa lakia tehdäkseen hyvää jollekulle?
Tyttöä etsitään ensin seuraamalla narkomaaniäidin haitilaista välittäjäpomoa. Masentavassa biljardiluolassa haitilainen pomo sähisee pistoolin yli todella härskejä uhkauksia. Poikasen näköinen etsivä pistää takaisin sellaiset madonluvut, että Nirokin olisi kateellinen. Narkkariäiti on piilottanut erään talon pihamaalle 130 000 haitilaisen rahoja ja tyttö on panttina. Tilanne räjähtää käsiin, kun agressiivisesta poliisista löytyy kaikennäköistä outoa. Jakeluketjun väliporras löytyy kidutettuna ja murhattuna. Seitsemän vuotias poika katoaa, ja mukaan tulee lisää poliiseja, päällikkö, päähenkilön suulas luokkakaveri, äärimmäisen vastenmielinen pedofiilivanhuksien pariskunta. Kaiken tämän lohduttoman saastan keskellä löytyy myös joitain hyväntahtoisia ihmisiä, mutta tuntuu, että roolit on täytetty räyhäävällä trailertrashilla. Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli. Silti leffa on niin jännä, ettei ole aikaa jäädä masentumaan. Leffassa ei tyrkytetä mitään inhottavuuksia, kova sana on realismi. Kokkelia niiskutetaan baaripöydässä, eikä se tunnu epätodelta.
Yhtään huonoa näyttelijää ei löydy. Päähenkilöä voi verrata Morgan Freemaniin loppudialogissa. Päähenkilön äänessä on jotain outoa. Osan ajasta se narisee, aivan kuin Affleck olisi dubannut sen. Välillä ääni soi korkealta, enimmäkseen ok. Kontastin ympäristöihin luo loppukohtaus, jossa ajetaan maaseudun vehreyteen kammottavasta esikaupungista. Juu, kyl hieno oli.

ILJA JANITSKIN ja MV-lehti: pahan lähettiläät

valhe_0001-1

Ettei tämä alkaisi aivan surkeasti, haluan kiittää harvoja, mutta hyvin kalliita tukijoitani: Tiia Maija, John-Eerik, Petra, Nina, Pekka, Heidi, Anna,Tarja, laura, kyllä te tiedätte. Kiitos.

Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kerron huimista seikkailuistani MV-maassa.

Maaliskuussa 2015 Juha Vainio sai googlen vetäytymään MV-blogista, joka oli perustettu 2014. Ensimmäisen paskamyrskyn sai niskaansa Vainio. Kostoon sisältyi uhkauksia, solvauksia ja huipuksi 1000 euron palkkio, jos joku löytää tulenarkaa tietoa Vainion elämästä.

Tämä antoi mulle sytykkeen ja pisti miettimään, kuinka paha voi ihminen olla, kun villitsee sadat tuhannet ja rääkkää toimittajaa tuolla tavoin. Päätin tehdä jotain. En keksinyt paljon muuta järkevältä tuntuvaa, kuin kansalaisaloitteen. Laadin sen valmiiksi, ja huomasin, että aloitteen toimijoina pitää olla kolme henkilöä – kolme allekirjoitusta. En löytänyt ketään, vaikka yritin. Sitten menin johonkin kuohuvaan antirasistien ketjuun, mutta kukaan ei lähtenyt, paitsi yksi, joka on ”Loppu MV-lehdelle”-sivun ylläpidossa vieläkin. Eräs tulisieluinen nainen lähti kolmanneksi, mutta tiemme erosivat. Tuli näet vasta tässä vaiheessa mieleen kysyä lakia tuntevalta tutulta neuvoa. Selvisi, että sananvapaus estää aloitteen, koska rikosta ei tapahdu ennen, kuin sanat on sanottu.

Jäin miettimään asiaa, kunnes puoli vuotta myöhemmin joulukuun 3., perustin sivumme. Äkkäsin, ettei vastaavaa sivua ole, siispä se oli perustettava.Sivulla on tällä hetkellä 15 807 kannustajaa, eli joku on mennyt oikein. Tammikuussa tuli yhteydenotto Hanna Huumoselta/SONKilta. Heillä oli hieno idea, ja teimme vaihtokaupat. Hanna tuli ylläpitoomme, ja meidän kauttamme boikottihanke sai näkyvyyttä (6000 tykkääjää). Boikotin jälkeen Hanna otti MV-lehden vastustamisen poliittiseen agendaansa, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta sivumme kuvauksessa olemme epäpoliittisia. Seuraavaksi perustin adressin, jonka lähetin 600 nimen tullessa täyteen Espanjan poliisille. Pienempiä kampanjoita oli myös. Saimme joukkovoimalla pois pari rienaavaa kuvaa rasistisilta sivuilta. Viimeisin on ollut avaaz-vetoomus. Avaazhan on maailman suurin kansalaisvetoomussivusto, joten tein vetoomuksen englanniksi. Poliisille olen toimittanut tappouhkauksia, ja eilisiltana kekkasin oivan keinon. Twitterketjussa oli Tiina Wiik, poliisipäällikkö, Iltalehti ja Suvi Auvinen, eli rasisti, virkavalta, media ja anarkisti. Koska Fobba ei vastannut mitään, laitoin tappouhkauksia ketjuun saatteella ”IL näki, poliisi näki”. Toivottavasti tulee tulosta. Ja nyt Janitskinista:

Koska Hanna Huumonen antoi kasvot boikotille, ja se onnistui, Ilja sai vielä rajumman raivarin, kuin Vainion tapauksessa. nettihäirintä, puhelinhäirintä, kammottavat solvausjutut ja kuvat. En ymmärrä, miten hän kesti. Ne, jotka Venäjällä ovat liikemiehiä, ovat meillä gangstereita. Politiikkaa, ideologioita, mielipiteitä voi siellä ostaa rahalla. Rahan totuus on mediauutisen totuus, ei realimaailman totuus. Rahalla on siellä valtava vaikutusvalta, ja se ohjaa kaikkea, koska tietylainen hyödyntavoittelu on verissä siellä. Tämä mielessä, ymmärtää, miksi Janitskin saa niin hirvittäviä raivonpuuskia, kun häneltä viedään rahaa.

Sivullamme alkoi tapahtua jo ihan alussa. Janitskinilla on kymmeniä facebookprofiileja, joista ainakin Ros Ka, Pentti Perä ja Jim Smith kävivät riehumassa, trollaamassa ja solvaamassa ennen kuin heidät poistettiin. Muita profiileja ovat mm. Tavan Tallaaja, Ken Raali, Aimo Jortikka, Sini Tinttinen ja Kreivi Splattenstein.

Sitten laadin huolella adressin. Kiitokset myös espanjankäännöksen tehneelle ystävälle. Pistin tahallaan vähäpätöisempiä viha-huijauslinkkejä, että voin vaihtaa ne, jos Janitskin ottaa jutut pois. Pidin adressin kommenttiosion auki, ja heti janitskin ilmaantui sinne räyhäämään salanimellä. Hän sai MV-porukkansa öyhöttämään kaikki ketjut tukkoon, ja lopuksi janitskin toitotti, että hän haastaa jokaisen allekirjoittaneen oikeuteen. Täysin absurdia, mutta moni potentiaalinen allekirjoittaja pelästyi. Ja tämä oli liikaa Iljalle. Hän teki minusta kaksi sairasta juttua, joista ensimmäinen minulle täysin omistettu sisälsi 11 valetta, kahden yksityiskuvan laittoman varastamisen, uhkailun, ja blogaukseni silpomisen, ja väitteen, että se olisi mielisairaan kirjoittama. Ja opetuslapset kommenttiosastolla kirkuivat vihaa ja raivoa. Samat tutut kommunismit, lääkkeet, anarkistit, muslimit, sienet, kiljut, ulkonäkö jne..ja tietysti uhkailut raastuvalla. Olin todella rikki, ja kävin psykiatrilla ja huilasin sairaslomalla neljä päivää. Totta kai olisin voinut lopettaa, enkä hae mitään glooriaa, olen vain niin huolissani. Monet köyhät työttömät, vähävaraiset vanhukset, lähettävät Janitskinille rahansa, jolla on luksustoimistot harrikat ja villa rakenteilla tällä hetkellä. Tekee samalla lailla pahaa ajatella rutiköyhiä vanhuksia, jotka sijoittavat viimeiset pennosensa TV-pastorin jettiin. Adressin jälkeen tappouhkauksia alkoi tulla myös viesteinä, jopa sivulle. Valokuvasivuni sutattiin, Ilja sai IP-osoitteeni ja teki paljon kiusaa. Mailiini tulee vieläkin kerran vuorokaudesta posti jossa lukee isolla ”DO YOU WANT TO FUCK?”. venäläisestä osoitteesta, ja laiton, koska ei anneta mahdollisuutta kirjautua pois vastaanottajista.

Ilja laittoi sivullemme myös yhden tappouhkauksen, joka poliisilla. Siinä kerrotaan minun löytyvän auton takakontista. Kun kommentoin fabon ”Mitä vittua”-sivulla, ilja moderoi kiusalliset kommentit pois. Eräs järkyttävä oli Keniasta, kun kristityt polttivat kyläläisiä noitina. Ilja tai joku oli blurrannut videota sopivasti, ja laittanut arabialaista kirjoitusta ja minareettilaulua päälle. Huomioni moderoitiin. Minun kotiosoitteeni on kostoksi julkaistu MV:ssä, kammottavaa mihin ihminen pystyy.

Ja tämän vuoksi tarvitsen teitä: Tuli eräällä sivulla juteltua Janitskinin kanssa näkyvyydestä. Yht´äkkiä tajusin. googletin itseni…voi itku. janitskin on jollain ilveellä saanut googlehaun ensimmäiseksi osumaksi solvausjutun minusta. sen pahemman. mutta sitä en tajua, että oikealla on valtavan kokoinen lista levytyksistä, joissa en soita, vaikka bändin neljännessä kokoonpanossa soitankin. Ja siinä on vielä sharebutton, joka toimii. Pyysin ystävällisesti Janitskinia poistamaan valhejutun arkistostaan, koska google ilmoitti, ettei ole muuta tietä. Janitskin riemastui täysin ja ja hihitteli vahingoniloisena, kun ”olen tehnyt niin paljon pahaa” hänelle. Eli haluan, että tätä luetaan ja jaetaan paljon, kunnes otsikon ”Ilja Janitskin” ja ”MV-lehti” nousevat googlen luetuimpien listalla ylemmäksi. Tämä ei ole kosto, vaan jos onnistumme, pystyn tekemään vaihtokaupan niin, että molemmat blogaukset häviävät. MV:llä ja tällä blogillahan on sama wordpressalusta. Janitskinin rikoksiin:

Vaikea sanoa, mikä rasistisista valepropagandajutuista on raain. Tulee mieleen Vantaan väitetty joukkoraiskaus juuri päivää ennen eduskuntavaaleja. Poliisi ei ehtinyt oikaista huijausta, ja koska lukijoita valtava määrä, saivat persut suunnattomasti lisä-ääniä. Joku voisi sanoa sitä vaalituloksen manipuloinniksi.

Toinen on kaksi perättäistä Odinjuttua, joissa muka Odinit olivat pelastaneet nuoren naisen ”matujen” kynsistä. Lempääläläisen marketin parkkipaikalla ei ollut tapahtunut mitään. ja aina oikaisut puuttuvat.

Valheellinen väite mamunaisen rokotusneulojen muka kahdesti käyttämisestä.Yliopistotutkija häpäistiin täysin, ja hänestä julkaistiin kuva vauva sylissään, vauvan kasvot blurrattuna.

Kymmenet piratisoidut artikkelit ja kuvat.Myös Jessikka Aron, jota on rääkätty kammottavalla tavalla.

Ent. presidentin häpäisy, Jore Puusan kuvamanipulointi verellä, ruokasooda ja syöpä, hitler sukellusveneellä Argentiinaan, juutalaisten salaliitto, ”vapaamuurariristi” espoolaisessa kirkossa jne..

Ehkä kuvottavin ominaisuus on jahdata seksuaalirikollisten ja maahanmuuttajataustaisten rikollisten kuvia virtuaaliseen jalkapuuhun. City: ”Epäiltyjen tekijöiden kuvat näytetään surutta ja kommenttiketjuissa ihmiset ovat valmiina laittamaan lynkkausjoukkonsa liikkeelle. Kommentoijien vihafantasioissa vilisee niskalaukauksia, saunan taakse viemistä, asioiden tunkemista perseeseen, auton perässä raahaamista ja torille kusipaaluun sidottavaksi viemistä.”Jarmo Rinne (valtio-opin politiikan tutkimuksen linjan yliopistonlehtori )
”Summaten: pakolaiset ovat helppo uhri, joille räyhätessään verkkokeskustelijat voivat osoittaa omaa ylemmyyttään, paremmuuttaan ja vahvemmuuttaan. Vihapuhe luo omanlaistaan yhteisöllisyyttä rakentaessaan ja vahvistaessaan tunnetta kuulumisesta samanhenkiseen ja -mieliseen myyttisen puhtaaksi korotettuun suomalaisuuteen.”

Sitten laiton, yli 200 000 ihmisen rekisteri. Tekniikkana tunkeutua yhteisönormien vastaisesti facebookryhmiin, ja hakkeroida jäsenten osoitteet.K1 solutions: ”Luotettavuus Pidämme huolta yhteisistä ja asiakkaiden asioista, kuin ne olisivat omiamme. Jos meiltä puuttuu tieto, otamme selvää emmekä lähde sepittämään tarinoita.”

Näin meni keväällä, mutta Janitskin kerjää rahaa, ettei tarvitsisi pulloja keräillä: ”Traffic Report
Daily Unique Visitors: 60,302 Daily Pageviews: 361,812
Estimated Valuation
Income Per Day: $ 724.00 Estimated Worth:
$ 521,280.00

Janitskinilla on ulosotossa valtava määrä rahaa, mutta hän on myös tällä hetkellä verovelvollinen Suomeen, johon hän ei verojaan maksa. Hänellä on myös Vadelmavene-niminen pornobisnes. Hauskaa jos Suomen kuvalehdelläkin olis hieromalaitoksia.Iljan K1:lla on myöskin isot tulot, millä pitäisi lyhentää hänen mahtivelkojaan suomessa. Eli: velallisen epärehellisyys.Kesällä 2015 K1:n omaisuus oli n. 700 000, nyt se on 58 000. En pistä kuvankaappauksia tähän, mutta viestitän jos tarpeen.

Iljan nimissä olevista domain-nimistä löytyy mm. barcelonavipescortdotcom, meetmyporndotcom, bandidosmcbarcelonadotcom, sugardeskdotcom(!), ja inteltrixdotcom(laiton rekisteri)

Ilja tekee kauppaa: ”PROJECT: E-mail adresses from Finland needed for email campaingns – Fixed PriceDATE: Jun 21, 2015DESCRIPTION:We need valid e-mail adresses for campaign in Finland (target 1) and other Scandinavian countries as well. If you have proper technology to provide us service please contact. We are also interested on SMS campaign contacts and software also.Other viral marketing services are in our interest also. Dont hesitate to offer.Only professionals, thanks” ja ”We need 10 freelancers who build a interesting social media profiles x 10 , so each freelancer handles 10 profiles. Profiles has to be European or American profiles and very well made only for Our purposes. Bulk purposes made profiles are not even considered.You need to act from good looking girl to a business director and between all that.”

Journalistiliitto: ”MV-lehdestä on tehty Suomessa useita kymmeniä rikosilmoituksia. Tutkittavia rikosnimikkeitä ovat muun muassa kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus, rahankeräysrikos, rahapelirikos ja tekijänoikeusrikos.

Poliisi muistuttaa, että vihapuhe netissä voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. ”Rikosnimikkeenä vihapuhe voi olla esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai törkeä kunnianloukkaus.”

Janitskin on antanut foorumillaan oman osion vastarinnalle. Foorumilla ratkeaa tukihommat bitcoineilla: ”Seuraava tapa auttaa toiminnassa, Bitcoineilla tukeminen: http://www.vastarint….”

To inform is to influence: ”MV-Lehti is having a bad year.First, they are attacked as anti-immigrant. Then they are exposed as FSB funded, organized, planned, and executed.  Now they are also categorized as a hate group and xenophobic.”

Tuomas Murajan tviitti: ”kahdessa iljan yhtiössä lisääntynyt pääoma noin miljoona euroa. Kuka tahansa pystyy osoittamaan Venäjä-kytkyn.”

koulurauhaadotfi kuuluu iljan rekisteröimiin domaineihin. Ihmettelinkin, mitä se teki pornon ja huijausten seassa. Koska suurin osa domaineista on myös Iljan firmoja, tekee mieli ajatella että tämäkin. Vantaan sanomat: ”BISNES Koulurauhaa-lehden taustahahmo syyllistyi aiemmin talousrötöksiin pyörittäessään toista koulukiusauslehteä.”

Pidän epäilyttävänä myös salaliittoteorioiden julkaisemista. Yksityisyyden loukkaukset, maahanmuuttajavastainen slangi, vihaa lietsova tyyli, missä usein varastetaan artikkeli, ja leikellään se pirtaan sopivaksi. Lähdekritiikin ja haastattelujen puuttuminen, kirjoittajien piiloutuminen nimimerkkien taakse. ”viite”kuvilla viitataan väärään tulkintaan, sekä viha että pelko lisääntyvät,

Tällä hetkellä pidän erittäin vaarallisena verkostoitumista ja kytkykauppaa. MV:llä on satoja tuhansia lukijoita. ”Suomi ensin” lähettää nykyään teknisesti laadukkaat ja monella kameralla kuvatut videot mielenosoituksista ja muusta youtubeen, ja välittömästi Janiskinille joka julkaisee ne. janitskin taas puffaa näitä tilaisuuksia. Tiina Wiikillä on satoja tuhansia lukijoita ja katsojia, ja hän juuri haastatteli Janitskinia. Vastarinnalla on oma foorumin osansa. Odineilta Ilja saa hyviä liiottelu-uutisia, ja Ilja antaa positiivista julkisuutta heille. Venäjäkytkyt ovat selviä: Molari, Backman, VK ja yleinen myönteisyys. Barenaked islam tekee vaihtokauppaa: MV:n englanninkielisiä juttuja on sivulla, ja päinvastoin. Vihablogistit kuten Yrjöperskeles, vastavalkea, Sanden blogi ym.. ovat agressiivista palstantäytettä, ja blogit saavat kovat lukijaluvut.Ei näytä hyvältä.

Olen saanut turpaani aika tavalla tämän vuoden sisällä. Mutta se, että Janitskin repi minut paskamyrskyyn onkin mulle hyvä uutinen. Hän osoittaa sillä heikkoutensa, koska harva uskaltaa nousta häntä vastaan. Tiedän siitä myös, että olen saanut jotain aikaan.

Usein kysytään ”Miksi kiusaat itseäsi, mikset lopeta?”. Jos lopettaisin, niin kuka sitten tekisi tätä? Tunnen aitoa empatiaa käärmeöljykauppiaan huijaamia ihmisiä kohtaan, ja aitoa antipatiaa rahanhimoista öykkäriä kohtaan. Ei tänne mitään sisällissotaa synny, mutta paljon tuskaa pystyy yksi ihminen tuottamaan tähän hyvään maahan, ja sen hyviin ihmisiin ihonväristä viis.

Eläinten oikeudet ihmisten oikeuksien kustannuksella?

EVR29.6.2016 kaksikymmentä Pohjolan matkan bussia yritettiin sytyttää tuleen. Yhdeksässä onnistuttiin. Jos joku/jotkin kuskit olisivat olleet vaikkapa nukkumassa autoissaan, olisi teko silloin ollut viimeistään terroriteko.
Tällainen jatkumo on helposti havaittavissa siitä, minkälaisia iskuja ulkomailla tehdään. Kahdestakymmenestäyhdeksästä maitoautosta puhkottiin renkaat Englannissa siksi, että lypsykarjaa arvioitiin kohdeltavan huonosti.

Motiivi bussien polttamiselle olivat turkisostajat, joita bussi kuljetti.
Merkillepantavaa on, että näissä iskuissa kohde jää yhä kaukaisemmaksi, joten iskun tekijät muuttuvat yhä vähemmän pidetyiksi myös eläimistä välittävien keskuudessa. Mitä jos huoltoasema, joka ruokkii ostajat, poltettaisiin maan tasalle, koska se on ravintoa myymällä edistänyt turkisten ostajien jaksamista?

Pahin virhe, jota EVR/aktivistit toistavat vuodesta toiseen, on tuhoaminen. He kyllä pysyvät väitteessään, eli eivät vahingoita ihmisiä (eläimiä kyllä), mutta he vahingoittavat toista kautta. Bussi maksaa satoja tuhansia, ja jos/kun liikennöitsijä/tarhaaja/tilallinen tekee konkurssin, on se hänelle niin raskas isku, että hengen riistäminenkin käy ajatuksissa. Toisaalta alkuperäisten kettutyttöjen velka ulosotossa on jo päälle miljoonan, ja se ei ole riskinä niin iso, koska he ovat mahdollisesti opiskelijoita, töissä tai työttöminä.

Miksi tuhoaminen on virhe?
Koska tuhot kärsinyt joutuu väkisinkin uhrin asemaan, ja saa lähes kaikkien sympatiat, ja toisaalta aktivistit antipatiat. Paha isku liikkeelle. Tässä muutamia menneiden vuosien virheitä:

Närpiön kanala:
EVR hajoitusvimmassaan hajoitti myös suurkanalan ilmastointilaitteet, joten 6000 eläinparkaa menehtyi tuskallisen tukehtumiskuoleman seurauksena. Vaikka seinään oli tägätty ”EVR”, he eivät tunnustaneet tällä ainoalla kerralla tekosiaan. Toisaalta se oli vahinko.

minkkitarhat:
Useista minkkitarhoista vapautetut minkit ovat Suomen luontoon tottumattomina kuolleet ”vapaudessa”. Pahin on kuitenkin se, että eloonjääneet ovat villiintyneet, ja spesialisoituneet ekosysteemin yhden osa-alueen tuhoamiseen, eli puhutaan harvinaisista pikkulintukannoista. Myös vesikot ovat jo lähellä sukupuuttoa.Kirkkonummella joidenkin vesilintulajien kokonaisia vuosiluokkia on hävinnyt villiintyneiden minkkien aterioiksi.

kettutarhat:
Vapautukset ovat aiheuttaneet runsaasti poikaskuolemia.

sikalat:

Aktivisteilla on myös kuvaa sikaloista, joissa on ilmiselvästi vakavasti sairastunut sika. Ambulanssin tilaaminen on ihmiselle velvollisuus, joten mikseivät aktivistit ole soittaneet eläinlääkäriä paikalle?

Pekka Haavisto vertasi eläinaktivisteja jopa uusnatseihin, vaikkakin kiertoilmauksella.

Nyt sitten niihin järkeviin menetelmiin.
Lähtökohtaisesti turkiseläin tietysti eroaa täysin kotieläimestä. Turkki ei ole ihmiselle välttämätön. Ei ehkä maito tai lihakaan, mutta esim. naudasta käytetään ravinnoksi, vaatteisiin ym., aivan kaikki sukupuolielimiä myöden (menevät Japaniin). Siksi turkiseläimet pysyvät suojelulistallani. Sen sijaan kaikki muut hyödyttömät eläimet pitäisi mielestäni vähentää minimiin. Iskuja ei tehdä lemmikkieläinliikkeisiin, raveihin, vinttikoirakilpailuihin, koirien ja kissojen kauneuskilpailuihin, tai aktivistin omaan vaikkapa 20 m2 asuntoon, missä hänen paijauskoiransa kituu. Nämä moraalittomat tavat, jossa eläin alistetaan ihmisen palvojaksi ja viihdyttäjäksi, ovat kyseenalaisia. Tiedän kyllä etteivät lemmikkien omistajat tästä tykkää. Minä en kuitenkaan halua luontoa kotiini, vaan siirryn itse luontoon.
Erikseen ovat sokeainkoirat, vanhusten auttajat, sairauksien haistajat ja huumekoirat. Tämä on mutua, mutta tekee mieli ajatella, että hevostallilla eläinaktivistia viihdyttävä hoitoheppa on aina hyväksyttävä, mutta kun se on ratsupoliisilla hyötykäytössä, se on tuomittavaa. Eläinaktivistien ajatusmaailmasta tuntuu aina välillä tihkuvan tunne, että eläimestä ei saisi koskaan olla hyötyä ihmisille. Onko se silloin alistettu, vai mitä?

Mutta ne keinot:
Kaikkein paras on parlamentarismi. Päätöksen mukaisesti tarhaajille annetaan siirtymätukea, kun he ovat siirtymässä rinnakkaiselinkeinoon.
Erittäin tehokkaita ovat kuuluisien näyttelijöiden ja mallien julkiset irtisanoutumiset turkiksista.
Kokeilin itsekin lihatonta lokakuuta, ja se oli hyvä. Kasvisruokakauppojen ja maatilamyyjien alv:n rukkaus.
Joukkokanteet ja kansalaisaloitteet
Realistinen animaatio, missä nyljetty eläin vaatii turkisrouvalta turkkiaan takaisin, on tehokas.

Kaikenkaikkiaan ideana olla terrorisoimatta kaukaa, vaan mennä sen merkityksellisen asian pariin. Jos spreijaa turkiksen, emäntä ostaa Kiinasta halvemman ja epäeettisemmän. Yleensäkin tuhoilla vaikuttaminen hintaan, ei vaikuta ostajakuntaan mitään, koska turkis on juuri kalleudessaan statussymboli. Eli pari mietiskelemääni juttua:

Ulkona ihmisten valokuvaaminen ei ole kiellettyä. Sisällä on. Ulkosalla voisi kuvata turkisliikkeiden ja turkisten omistajia, ja jakaa kuvia netissä. Lienee laitonta, muttei terrorismia. Tärkeintä on kertakaikkiaan saada turkis ei-halutuksi. Keksiä jokin muu näkyvä eettinen statussymboli tilalle. Kangasvaatteet ei riitä. Pitäisi olla jonkinlainen reilun kaupan muodikas kallis huippuvaate.

Sitten karjanhoidon pariin.

Kun syksyllä perustettiin suljettu ryhmä, jossa jaettiin teurastamokuvia, ajattelin, että näinköhän tässä taas käy. Ja kävi. Ihmiset päivittivät toinen toistaan kaameampia teurastamokuvia, ja kauhisteltiin kerta toisensa jälkeen, kuin joukkopsykoosissa. Eihän asiat muutu, jos ei edes mieti/ehdota parannuskeinoja.
Silloin löysin Temple Grandinin, autistisen amerikkalaisnaisen, joka pystyi ajattelemaan samalla tavalla kuin karja. Erikoislahja. Hän myös rakasti eläimiä suunnattomasti, vaikka tiesi, että niistä tulee ruokaa. Hänen lukuisat keksintönsä karjan olojen parantamiseksi, pelon poistamiseksi, lopetuksen helpottamiseksi jne.., on patentoitu, ja niitä käytetään kaikkialla Pohjois-Amerikassa. Teurastuspaikoille johtavien juoksuaitojen pyöreät kulmat ja väritys, teline, joka pitää naudan pään kivuttomasti paikallaan pulttipistoolin lähetessä.
Hänen keksintönsä ovat korvaamattomia.
Sitten ajattelin minkkitarhojen siirtymärahaa. Sitten ajattelin sitä, että jos kansalaisaloitteella saisi eduskunnan kiinnostumaan toimintaan, jossa rahallisesti helpotettaisiin niitä teurastamoja joihin asennettaisiin Temple Grandinin suunnittelemat laitteet ja kalusto. Eläimet säästyisivät,

ja autoja poltettaisiin vähemmän.

 

Brysselistä

BELGIUM-UNREST-BLAST

Uskon, että nekin poliitikot ja osin maahanmuuttokriitikotkin surevat omalla tavallaan. Nekin, jotka käyttävät julkisesti hyväkseen hirmutekoja.

Kammottavinta keppihevostelua on harjoittanut kristitty James Hirvisaari, ”Mestari” Halla-aho ja muutama muu. He tietävät mielipiteen, sloganin, loukkaavan kommentin voiman. Tämä koko asia on turhan aliarvioitu. Nimittäin se, että ensin saapuu uutinen, sitten taitavin blogisti tekee asenteellisen kirjoituksen, mikä levitessään houkuttelee muut blogistit lainaamaan sisältöä omiin kirjoituksiinsa. Ihmiset lukevat asenteellisia uutisia ja blogeja, ja muodostavat mielipiteensä, jota eivät tietoisesti tunnusta jonkun muun mielipiteeksi. Näin tartunta leviää, ja syntyy 2-3 leiriä, joista yhteinen mielipide huokuu voimakkaana toinen toistaan tukien. ja jokainen kuvittelee sisimmässään muodostaneensa oman mielipiteensä itse.

Luulisin, että pahinta tässä on juuri ihmisten laumaantuminen. Siinä on myös hyviä puolia. Mutta kun viha kollektivisoituu, on melko vähän toivoa jäljellä. Ihmisiä kehotetaan olla pelkäämättä. Miten voi olla pelkäämättä? Ei pelko ole tahdonalainen reaktio.

Tekijät ovat yleensä eurooppalaisia ja hyvistä perheistä. Jos he eivät haluakaan tukea kaukana Syyriassa vaikuttavia aateveljiään? Kosto? Kokemus vastajihadistien painostuksesta? haluaako hyvin koulutettu ihminen tukea sekopääsissejä?

Uskonto lienee se pääasiallinen yhdistävä tekijä ja minusta se on myös koko solmun ydin. Kaikissa uskonnoissa on vikoja, jopa buddhalaisuudessa, koska lähivuosina munkit ovat riehuneet Tiibetissä.

Islamin pahin puoli on uskonnon vaikutus myös arkielemään. Opiskelu on vaikeaa (mikä hyvin paha asia), naisen asema heikko. Uskonto sitoo ihmisiä enemmän kuin muut uskonnot. Kuitenkin äärimuodot ovat vastenmieliasiä, niinkuin kaikissa uskonnoissa.

Moni islamkriitikko ei näe kristinuskon väkivaltaa: pedofiliaa, insestiä, sukurutsaa, kaksinaamaisuutta, nais,- ja vähemmistövihaa, rahastamista, ulkokultaisuutta ja psykologista manipulointia ja kiihottamista.

Itse ateistina arvostelen ateismin sieluttomuutta, sitä, ettei se ole kovin syvällistä ja sitä tiettyä omahyväisyyttä liittyen uskontojen aliarvioinnin helppouteen.

Mutta buddhalaisuus. Siinä on jotain tälle päivälle. Tarkoitan metodia. Ihminen ei saisi olla raivoisa laumasielu, koska se muodostaa tuhoavan kollektiivisen voiman. Tämän päivän pahin vitsaus on kauhistelu. Se on vihan alku ja valheellisen ylemmyydentunteen perustus. Edesmennyt isäni sanoi: ”jos jokainen ihminen tunnustaisi itselleen, että pystyy tappamaan toisen ihmisen, sen jälkeen ei olisi sotia”.Hysteerinen kauhistelu muiden tekemiä pahuuksia kohtaan tekee meistä hyveellisiä ja oikeutettuja vihaajia.

Tämä on siinä mielessä lähellä buddhismia, että vastausta pitäisi etsiä itsestään, toisten syyttämisen sijasta.

Rikon kaanonia myös parannusehdotuksellani.

Se on ekumenia. tajusin sen ensimmäisen kerran A-studion taannoisen vihaillan päätteeksi. Kaikki pyöri siellä Immosen kyseenalaisten lausuntojen ympärillä. Ihmisiltä tuntui vilahtavan ohi se, mikä minulle oli tärkein asia. Imaami ja pastori sopivat yhteistyöstä lähentääkseen uskontoja. vaikka suurelle osalle tämä ei merkitse mitään, se oli julkinen lupaus jostain paremmasta.

Kristinusko, Juutalaisuus ja Islam ovat kaikki ns. kirjauskontoja. Koraanissa, Toorassa ja Raamatussa on samoja henkilöitä. Kaikki perustuvat lukuihin ja jakeisiin, kaikissa valtaosa on Jumalan ylistystä ja kaikissa on myös käskyjä ja sääntöjä. Miksei voitaisi ruveta maltilla tulemaan sentti sentiltä vastaan toisiamme, ja ruveta hakemaan erottavien tekijöiden sijasta yhdistäviä tekijöitä? Näissä terroriteoissa ja yleisen vihan lietsomisessa Euroopassa on pitkälti kysymys uskonnoista, joten vastauskin löytyy niistä.

Jokaista ihmistä ei voi tarkastaa, ja näitä iskuja ei voi estää. Kostonkierteen voi katkaista vain rakentamalla ymmärtämystä ja lisäämällä tietoa.

Koska luit Koraanin viimeksi?

 

 

 

Kuningas alkoholista 19.3.2016

image

No niin,

Ensimmäinen kunnollinen viiden vuoden rajapyykki saavutettu.

Olo ei ole niin liikuttunut enää, kuin edellisten blogausten aikaan. Päihteiden käyttö on jo sen verran kaukana takana, että melankolia ei enää tunnu omalta. Päätuntemus on tyyni ilo ja lievä hämmästys siitä, miten nopeasti aika on vilahtanut.

Vuosi on ollut tietyllä tavalla raskain koskaan. Mutta se on helppoa kun on tullut tulosta.

Ensin viimeinen stressintäyteinen riehuminen vaalijuhlan kimpussa. Sen jälkeen lyhyt huili ja innolla kiertämään jänniä esikaupungin teollisuusraunioita ja radanvarsitienoita kameran kanssa.

Elämäni ensimmäinen valokuvanäyttely alkoi 1.6., ja sitä edelsi kuvien editointi, prosessointi, pohjustus, vedostus, ripustus, avajaistarjoilut, tuikitärkeän musiikin laatiminen ja näyttelyn mainostus. Näin vaivaa, jännitin, sitä kautta yritin lisää, onnistuin, myin 11 kuvaa, taidearvostelija tykkäs, vieraskirja täynnä kehuja, mutta kuitenkin: isoin kiitos oli, että huippukuvaajaveljeni piti kuvistani. Homma jatkuu isolla innolla.

Levy edistyy hitaasti, mutta varmasti. kesällä tein Kökarissa mystisen järven rannalla parhaat otot tähän asti. Syksyllä liityin pariin uuteen bändiin, ja Nylon 66´ers tekee pitkäsoittoa kovalla touhulla.

Marraskuussa sitten alkoivat työt museotoimessa, mukavaa saada kokea sosiaalista elämää, kun on aika paljon yksikseen ollut.

Joulukuun 3. päivä perustin MV-lehden vastaisen sivun. Sitten MV-mainosboikotti yhdistyi sivuun, olin jo laatinut haaksirikkoutuneen kansalaisaloitteen aikaisemmin. Ja vihdoin kehittelin idean, joka yhdistää rikosilmoituksen, joukkokanteen ja adressin. Ja tämä oli se, joka aiheutti MV:n yhden miehen toimitukselle raivoisat kilarit. Sain tuntea nahoissani kaikilla mausteilla, minkälaista on saada koko viha-armeija kimppuunsa. Nyt olen päässyt aika hyvin sen yli, ja homma jatkuu täysipainoisena. Kiitos tuesta kaikille.

Tämän tarkoitus oli kertoa, että kun pitää itsensä kovassa työn touhussa, ei jää aikaa miettiä mitään stimuloivia aineita. Työ, palkatonkin, on todiste siitä, että pystyy vaikka mihin, kun alkoholi on historiaa. Itseään voi palkita hyvällä ruoalla, hyvällä kahvilla, seuralla, ja työkin on sitä itsensä palkitsemista. Nimittäin itsetunnon palkitsemista.

Menneen vuoden aikana on tapahtunut sellaista uutta, että tietyllä tavalla julkisuuden kanssa tekemisissä olevat kamut ovat lähestyneet, koska alkoholinkäyttö on ruvennut pahasti häiritsemään elämää. Salaisuutta on kysytty. Se on edelleen se edellä mainittu tekeminen, mutta omalla kohdallani olen korostanut maaleja. Usein ihminen asettaa itselleen kohtuuttomia maaleja tupakka,- ja viinalakon osalta. Kerron kysyjille, että oma maalini oli yksi vuorokausi ja sen jälkeen palkinto. Kaksi, viikko, kuukausi…nyt maalini on vuosi jälleen tästä eteenpäin.

Sortumisvaaroja on ollut useampia, kuin viime jaksolla. Kolme päivää sitten katsoin ystävän valkoviinilasia. Tosi houkuttelevalta näytti. Kellertävä raikas hapan juoma. Mainitsin asiasta, ja se jotenkin helpotti. Joskus tulee konserteissa ja keikoilla käytyä, mutta kaikenmaailman avajaiset, synttärit sun muut tuparit on saaneet kokonaan jäädä. Tilalla taidenäyttelyt ja kaikki se mikä ei pelkästään pyöri vetämisen ympärillä.

Ajatus alkoholin juomisesta tuntuu melko vieraalta nykyään, mutta tuntuu hauskalta silloin tällöin seurata kavereiden humaltumista. Se kylläkin jää seuraamiseksi. jos koettaa kertoa jotain olemattomiin väleihin, homma jää kalakuivallamaalla-tyyppiseksi suun aukomiseksi. Väliin ei vain pääse. Mutta hauska on kuunnellakin.

Kun joku on pahassa jamassa ja näkee miten alkoholi lisää kärsimystä, sitä on tuskallista katsoa, kun mitään ei voi tehdä. Mutta silloin kokemuksesta on hyötyä. Jättää torumiset väliin, mutta jos jamppa joskus jättää pari juomaa väliin, tai lähtee aikaisemmin kotiin, tai vaikka soittaa selvin päin: silloin menen kiittämään häntä hienosta suorituksesta, koska se jää helposti mieleen.

Olen sanomattoman iloinen, että olen tässä tilanteessa nyt. Tämä on ollut elämäni aikaansaavin vuosi, ja olin parikymppisenä tasan varma, että olen haudassa tässä vaiheessa. Minulle on annettu tukea, mutta tämä vuoden jakso on ennenkaikkea opettanut, että on mahdollista antaa itselleen tukea. Silloin on itseellinen ihminen, ja voi tehdä itseellisiä ratkaisuja

Tällä kertaa en pidä perinteisiä juhlia, vaan syön jo tavaksi tulleen lammaspadan ja kikhernesalaatin in my solitude, ja katson jonkin hyvän leffan.

Ystäville ja kavereille voimallinen kiitos, että ette ole painostaneet alkoholinkäyttöön, ette ole naureskelleet päätökselleni, vaan ennen kaikkea kunnioittaneet sitä.

Näin on hyvä. Tästä jatketaan….ja lammaspataan lorotan punkkua.

Pello


Oltiin kerran soittamassa legendaarisella Pellon nuorisoseurantalolla.

Takahuoneessa ei ollut virvokkeita, joten pyysimme kohteliaasti. Puolen tunnin kuluttua tuli vanha mies ostoskärryineen. Ostoskärryissä oli jahvettipulloja, jotka olivat niin vanhoja, että esanssi oli muuttunut valkoisiksi juomassa leijuviksi hiutaleiksi.

Keikka alkoi. Heti ekan biisin aikana Vinetossa uitettu pikkutakki läsähti alvettiin. Se oli niin raskas, että se löi metallisen suukappaleen kitalakeen verihaavoille. Soitin silti keikan loppuun, mutta soittamisen riemua ei enää ollut.

MV-lehteä vastaan

Olen vastustanut MV-lehden vihanlietsontaa kolme kuukautta. Tämä adressi on välineenä siitä hyvä, että Ilja Janitskinin on pakko karsia pahimmat laittomuudet, tai vastata Espanjan poliisille.

Voit allekirjoittaa myös anonyymisti.

 

http://www.adressit.com/lopetetaan_mv-lehti_terminacion_publicacion_mv MVEDIT6.jpeg

Alejandro González Iñárritu – Birdman

Michael Keaton as “Riggan” in BIRDMAN. (Courtesy Fox Searchlight Pictures)

Michael Keaton as “Riggan” in BIRDMAN.

Iñárritu on mielestäni tämän vuosituhannen ykkösohjaaja. Amores perros ja Babel on tullut katsottua useampaankin kertaan.
Birdmanin päähenkilö (Michael Keaton) on näytellyt Marvelhahmoa naamari päässään kolmen hittileffan verran. Nyt hän vuokraa legendaarisen teatterin Broadwaylta ja dramatisoi, ohjaa ja näyttelee draaman. Toiseen miesrooliin (Edward Norton) saadaan kovaa vauhtia nousussa oleva itseään täynnä oleva näyttelijä. Hän tuntee käsikirjoituksen jo tullessaan ja pistää alkajaisiksi muutamat repliikit uusiksi. Tuollainen itsevarma pyrkyriys saattaisi ärsyttää, mutta ei, koska hän oikeasti on mykistävän hyvä, ja täysin rehellinen. Naisroolit ovat myös hyviä, ja hahmot ovat tyypillisiä Newyorkernaisia: kovia ulkoa, lämpimiä sisältä.
Ennakkonäytöksessä tulokkaalla on erektio päällä ja sensaatio on valmis. Tuottaja-dramatisoija-näyttelijä unohdetaan tyystin. Hän on vain Lintumies. Ensi-iltaan mennessä hän saa uskomattoman määrän paskaa niskaansa. Lintumies puhuu hänelle vähän väliä ja käskee lopettaa. Oma tytär polttaa spliffiä ja haukkuu hänet maan rakoon. Nousukas piirittää hänen tytärtään ja sössii kohtauksen kännissä. Vastaroolin nainen on hänestä raskaana. Alkoholiongelma vaanii ja ennenkaikkea New York Timesin teatterikriitikko pitää häntä lähinnä vitsinä.
Aikanaan Turun kaupunginteatterissa Kajava-vainaa lähti aina väliajalla viimeiseen bussiin, eikä välittänyt kakkosnäytyksestä, joka sekin oli 150 ihmisen valmistama. Tämä nirppanokkainen NYTin kaiken tuhoaja otti matsin sekä Nortonin, että Keatonin kanssa. Hänestähän riippui, tuleeko ihmisiä, ja saako päähenkilö rahansa takaisin. Nortonin suoritus on uskomaton. Hän on ensin hetken hajamielisen näköinen, ja tulittaa tiivistetyissä paketeissa älykästä kyynistä halveksuntaa. Sen kohtauksen katselee epäuskoisena, ja repliikit jäävät pitkän aikaa päähän soimaan.
Ensi-ilta lähestyy, Nortonin kanssa tulee tappelu, kriitikko tuhoaa, tytär dissaa, mistään ei tule mitään. Hän lentää, kuin Lintumies. Lintumiehen lannistava ääni ja toisaalta päähenkilön kyky (kuviteltu?)siirtää esineitä, saa hänet ensi-iltaa edeltävänä iltana vetämään kovat kännit. Hän herää kadulta ja tekee illalla loistavasti sen mikä on näyttelijän ammatti, eli näyttelee niin, että väliajalla jo ihmiset ovat haltioissaan. Vähän liiankin hyvin, eli ampuu loppukohtauksessa kovilla ohimoon, mutta vain nenä lähtee. Sairaalaan tuodaan loisto arvostelu nilkiltä, eli verenmakuista realismia. Loppua en kerro.

Alalla työskennelleenä kummastuttaa huuto ja draama kulisseissa ja käytävillä, mutta ymmärrettävää saada tapahtumia mukaan. Mutta koko hieno, kiehtova ja intiimi elokuva kertoo ihmisen haluista, taiteen perimmäisyyden jahtaamista, kulttuurin puristetun ytimen löytämistä ja ihmisen epätoivoista yritystä saada näyttämön tapahtumat pidettyä puhtaina mielihaluista ja sekaannuksesta. Tämä on hyvin tärkeä elokuva, koska teatteri on kuolemassa tehosteiden, suureellisten näyttämöratkaisuiden, ohjaaja-näyttelijäskandaalien kontroverssin ja kaupallisen vouhkeen alle. Perinteinen teatterikin voi uudistua, mutta kun Lintumiesleffat olivat jylinää ja pauketta, päästään siihen että musiikki, elokuva ja osin taidekin tarjoavat rahanhimossaan aina suureellisempaa ja jytisevämpää tuotantoa, ja siihen turtuneet ihmiset saavat sensaationsa vain näistä erektioista, repliikin unohduksista, vahinkonauruista tai jonkin koneen, tai koneiston pettämisestä.

Iñárritu on jälleen saanut tiiviin ja inhimillisen draaman aikaiseksi. Täytyy ihmetellä meksikolaista ohjaajaa, joka on kuin kotonaan Broadwaylla. Pääkysymyksenä: jos täytyy veren vuotaa näyttämöllä, ennenkuin yleisö kiinnostuu, kenessä vika? Teatteri voisi uudistua vähän nopeammin, ja yleisö voisi vähän tutustua siihen, mitä se on menossa katsomaan, ja unohtaa sirkustemput hetkeksi.

Suosittelen lämpimästi

Yht´äkkiä

Highest-Rape-Crime-in-Ethiopia

Kello on seitsemän aamulla.

Neljän tunnin päästä maahanmuuttokriitikko herää. Hänellä on kova krapula. Hän miettii mennyttä viikkoa ja sitä, miten hän oli käyttänyt raiskattua tyttöä hyväkseen ajaakseen pakolaisvastaista agendaansa. Hän katuu, ja ensimmäistä kertaa hän ajattelee, että tytöllä on myös vanhemmat, ja hän yht´äkkiä pystyy ymmärtämään jotain perheen tuskasta.

Kello on seitsemän aamulla.
Neljän tunnin kuluttua suvaitsevainen herää. Hänellä on kova krapula.
Hän miettii mennyttä viikkoa ja sitä, miten hän oli käyttänyt raiskattua tyttöä hyväkseen kertoessaan, mitä kauheuksia suomalaiset miehet ovat hänelle tehneet. Hän yritti tietoisesti vähätellä tapahtunutta, että saisi käännettyä katseet väkivaltaisiin suomalaisiin miehiin. Hän katuu, ja ensimmäistä kertaa hän ajattelee, että tytöllä on myös vanhemmat, ja hän yht´äkkiä pystyy ymmärtämään jotain perheen tuskasta.

Maahanmuuttokriitikko ja suvaitsevainen päättävät lähteä korjaussarjalle, että viime viikon ikävät ajatukset eivät painaisi niin paljon.
Ja kas, he tulevat tapaamaan klo 12 tänään aivan sattumalta eräässä baarissa.
He vääntävät kättä, tulee tasapeli, sitten he puhuvat pitkään, ja se helpottaa. He keksivät tavan, millä kaikkien suomalaisten, siirtolaisten, maahnmuuttajien ja pakolaisten yhteiselo tulisi onnistumaan ja asiat paranisivat, ja lupasivat levittää sanaa omissa porukoissaan.

Tarina jatkuu…

Meidän portaan siivooja

Näyttökuva 2015-10-23 kello 10.59.57Mukava siivoojanainen tuli pihalla juttusille taas. Vuosi sitten autoin häntä poistoletkun suuttimen irroituksessa, taskutyökalusta kerrankin apua. Siitä asti ollaan oltu kavereita.

Joidenkin ihmisten kasvoille tulee iän myötä uurteiden lisäksi levollinen ilme. Sellainen iloinen ja samalla hillitty ulosanti, joka kertoo oikeasta ammatinvalinnasta, ja siitä, että viihtyy työssään.

Opin uutta pihan suolauksesta ja sen vaikutuksesta vahapintaan. Yhden rapun vahaamiseen menee yhdeksän tuntia. Siivoojan painajainen on vaikkapa taloyhtiön sauna, mitä on vuosikymmenet laiminlyöty. Home ja lika ovat imeytyneet niin, ettei puhdistuksen jälkeen jää kaunista katseltavaa.

Lämmittää sellainen vanhan liiton ihminen joka äksyyntyessään pyytää ensin anteeksi ja sanoo ”perkele” jo vähän katuvaisena. Joitain ihmisiä on vain kaunis katsella ja kuunnella. Hyvät viikonloput toivoteltiin.

Emotionaalista lakkoilua

Suurlakko_Tampereella

Torstaina mediassa, varsinkin sosiaalisessa, alkoi näkyä varsinkin nuoremman väen osin kiihottuneita ”yleislakko”-hengennostatuksia.

Olen kokenut työpaikoillani Elintarviketyöläisten,- ja näyttelijälakot (näyttelijälakko kaatui mahdottomuuteensa). Monet ajattelevat yleislakosta jotenkin romantisoivaan sävyyn. ”Me taistellaan”, ”Me näytetään”, ”Me ollaan oikeassa”, ”Meitä sorretaan”.

Mikäs siinä, niinhän se asia onkin. Sipilälle Suomi on firma, josta hän pumppaa rahaa. Mutta yleislakon huutamisen rationaalinen puoli unohdetaan tyystin.

Yleislakko on liiketoimintaa myös, mutta negatiivisella katteella. Järkikin (ei tunne) jo kertoo, että ihan jokainen osapuoli häviää: työntekijä, työnantaja, liitto ja yhteiskunta. Omat emootioni heräsivät, kun mukavasti toimeentulevat paperi,- tai vaikka lehtimiesliitto rupesivat kiljumaan enemmän palkkaa. Minusta rahaa tarvitsevat vähävaraiset, eivätkä hyvätuloiset.

Yleislakkoja on Suomessa ollut kaksi: 1917 ja 1956.

1917 Suomessa oli 500 lakkoa. elintarvikepula, hinnat nousivat, säännöstely tiukkeni, tuottajilta pakko-otettiin elintarvikkeita, työttömyys lisääntyi ja varsinaista nälkääkin esiintyi, etenkin kaupungeissa. Mellakat lisääntyivät, ja 23 kuoli.

1956 Ruoka ja vuokrat nousivat, maitotuotteiden luovutuslakko, sanomalehtiä ei saanut julkaista, eli uutispimento. Ilmeni myös useita väkivaltaisia levottomuuksia ja bensasta kahakoitiin asemilla. Inflaatio söi saavutetun 30 sentin edun, ja realiansioihin päästiin ensimmäisen kerran viiden vuoden päästä, 60-luvun alussa.

Paljon näistä voimakkaista tunteista liittyy suurpääoman ja yritysjohtajien veronkiertoon. Mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että jos hilaamme heidän veroprosenttinsa tietyn rajan yli, he vain muuttavat maasta, ja yhteiskunta menettää nekin miljardit. Eli järjellä ja maltilla.

Jos nyt suomessa alkaisi yleislakko, niin herkin kärsivä alue olisi vienti. Kun vienti rupeaa takkuamaan, luottamus häviää kauppakumppanin kanssa, ja sitä on todella hankala korjata. Yleislakko olisi muutenkin erilainen, kuin kaksi edellistä. Se olisi katastrofaalinen. Koko talousmekanismi on niin herkkä muuttujille, että seuraukset olisivat hirvittävät. Työmarkkinajärjestöt eivät kykene pitkään elättämään lakkoilijoita, koska lakkoilu maksaa 560 miljoonaa / päivä.

En ole lakkoilua vastaan, mutta miksei kokeilisi yksittäisillä lakoilla, kansalaisaloitteilla, adresseilla, mielenilmaisuilla, mediajulkaisuilla?

Eli ne asiat, jotka itseäni ärsyttävät, on solidaarisuudesta vapaa lakkohenki. En ollut torilla, mutta hommasta välittyy jotenkin sellainen minä-minä-tunne. Kaikki tunnustavat, että hoitoala on palkkakuopassa, eivätkä he voi lakkoilla töiltään. Miksei olla ihan oikeasti solidaarisia heille? Toinen ärsyttävä piirre on tämä tietynlainen ajattelemattomuus. Yleislakkoa huudellaan ihan kuin se olisi joku romanttinen Ranskan vallankumous. Siis ei oteta selvää, kunhan saadaan meuhkata ja melskata.

Mikä neuvoksi?

Lakkopäivänä kirjoitin erääseen ketjuun mielipiteeni, ja lisäsin tämän ideani siihen.

Lakon ylevä periaate on Robinhoodmainen rikkailta köyhille. Miksi Suomessa on töissäkäyviä köyhiä. Amerikasta kantautuu uutisia paikallaan junnaavasta minimituntipalkasta. Otin selvää. Euroopassa on kolme maata, joissa ei ole minimipalkkaa, ja Suomi on niistä yksi. Puhutaan siitä kynnyksestä. Oikeisto sanoo, että työttömyyskorvausta pitää laskea, muuten ei ole motiivia mennä töihin. Työttömyysturvalaki on määrittänyt minimituntipalkaksi 5,95€/tunti (!). SAK on pitkään ajanut asiaa, mutta lieneekö mitään tapahtunut, koska Suomessa saa ottaaa vaikka opiskelijan töihin eurolla tunti.

Siis ehdotan: Esim. Ranskan minimituntipalkka on 9,15€. Lakkoilemme, nostamme huonoiten toimeentulevien palkan kymmeneen euroon/tunti. Tärkein etu on synnyttää ero työttömyyskorvauksen ja minimipalkan väliin, joten työttömien kiinnostus töitä kohtaan lisääntyy. Toiseksi: vähiten ansaitsevat työntekijät käyttävät palkkansa välttämättömyystarvikkeisiin, eli yhteiskunta pysyy vakaana kierron ansiosta. Kolmanneksi: tie,- ja rakennushankkeita on helpompi toteuttaa, koska innokasta työvoimaa löytyy. Lisäksi vähiten toimeentulevat saavat ansaitsmansan palkkaturvan.

Minimipalkka ja hoitohenkilökunta, siinä mielestäni sopivat lakkoilun motiivit.

Mystinen citykani

jänö

Jokin aika sitten tapahtui jännä sattumus.

Melkein aina, kun käyn yöllä tupakalla, on jänö tai pari ruohoa syömässä.
Nytkin oli yksi. Piti sen neljän metrin vierasvaran, niinkuin aina.

Tällä kertaa päätin, etten yritä mitään typeryyksiä, kolistelua, valokuvausyritystä, tai lähestymistä. Se ei ole koskaan päästänyt neljää metriä lähemmäksi.

Tuijotin sitä, kun se oli kyljittäin muhun ja jäystöi ruohoa. Yhtäkkiä se kääntyi muhun päin ja katsoi. Korvatutkat Kakolanmäen ja mun väliä.

Sitten tapahtui odottamaton.

Se hyppi muutamalla loikalla, ja istahti asfaltille 1,5 metrin päähän musta, ja tuijotti pikimustilla silmillään ainakin minuutin, ja tuijotin takaisin. Tilanne oli kuin unesta. Suuri pihavalaisin ja kellertävän oranssi valo, ja jänö poissa ruohoreviiriltään tuijottamassa, enkä tajunnut, mitä se halusi. Tuijotin vaan, ja mietin, että miksi tämä tapahtuu, kun ei mulla ruokaakaan ollut. Korvia oli jännä seurata.

Sitten vielä: se käänsi mulle selkänsä kahden metrin päässä. Siis istahti siihen, ja ikään kuin antautui, eli symbolisesti kutsui hyökkäämään. En uskaltanut edes ottaa imua tupakasta, ettei hiljaisuus rikkuisi. Sitten takki kahahti vähän ja se singahti ajoväylälle.

Joku inkkari osaisi selittää tuon kohtaamisen, ja sen merkityksen tulevaisuudessa.

Hengen asioista mitään tietämättömänä kysyin parilta kaverilta. Selvis että olen kiinalaiselta horoskoopiltani jänis, ja ominaispiirteet täsmäsivät länsimaisen horoskooppini kanssa. Kaksijakoinen, nollasta kymppiin jne..

Kuullessani horoskoopeista aikaisemmin, olen saanut sätkyn, tai hihitellyt voimakkaan myötähäpeän vallassa. Olen siis ensimmäistä kertaaa tutkinut näitä asioita vapaaehtoisesti.

Mihinkähän tää vielä johtaa..

Krista-gatesta

Featured image

Vielä kerran tutusta asiasta. Se kiusaa lähinnä siksi, että persut saivat niin helpolla uhriutumispisteitä.

1. Minun saaristossani ei kyläkauppoja korvata ikävillä marketeilla. Minun saaristoani suojellaan myös valtion toimesta. Minun saaristossani noudatetaan alamittoja ja oikeita silmäkokoja, minun saaristossani annetaan Ruotsin olla valtakielenä. Tämä on henkilökohtainen ideaalisaaristoni. Saanko sanoa myös kotimaastani Suomesta sen mikä olisi ideaalisuomi minulle? Persut ja suurin osa kansaa on eri mieltä.

2. Kysymys, tunnenko yhtään persua, vetää mietteliääksi. Tunnen muutaman, joita epäilen, mutta en edes yritä udella, koska tiedän, että he eivät sitä paljastaisi edes pistoolin piippu ohimollaan. Sitten tunnen yhden, joka paljasti, että on joskus äänestänyt persuja. Siinä siis mun saldoni. En tunne persuja, niin kuin ei Kristakaan, eli tärkeää: Tämä on fakta, ei mielipide. Ok, olette tuominneet Kristan tästä faktasta. Nyt voitte tuomita mut, koska kumpikaan meistä ei tunne.

3. Se, että Krista TUNNUSTAA elävänsä pienellä alueella, ja omaavansa suppean kaupunkilaisista koostuvan ystäväpiirin, ei ole rikos. Se on rikos, etteivät sopulimaiset julkkikset ikinä uskaltaisi olla itselleen tai ympäristölleen totuudenmukaisia. Se siis on rikos moraalia vastaan, muttei rikos lakikirjassa. Otetaan maanviljelija Pohjois-Karjalassa. Hän ampuu petoja salaa, äänestää persuja, ja käy metsällä pienen ystäväpurukan kanssa. He juovat aina kaatoryypyksi samaa siellä muodikasta ”Pohjan Poika”-viinaa, koska se on ”in” heidän kulttuuripiirissään. he puhuvat muodikkaasti koirankasvatuksesta, ja metsänhoidosta syödessään nuotiolla (siellä)muodikasta Atrilli-makkaraa. He elävät kuplassa. He eivät tunne helsinkiläisiä näyttelijöitä, eivätkä ketään muutakaan, joka äänestäisi Vasemmistoliittoa.

4. Jos joku haluaa uhrata julkisuudessa hyväpalkkaisen työnsä niin rohkealla teolla, että arvostelee Suomessa hyvin elelevää rasismia, se on mielestäni rohkea teko. Luulisin, että suomalaiset tunnistavat rasismin läsnäolon, ja tunnustavat sen kulminoituvan yhteen puolueeseen. Siis persuja äänestäneet eivät kaikki ole rasisteja, eivätkä kaikki Jobbikia ja Ruotsidemokraatteja äänestävät ole rasisteja, joten persuja äänestäneet sulkevat silmänsä ja karvansa, kun kuulevat äänestämänsä puolueen maahanmuuttokriittisestä agendasta. Minäkään en pidä persuista sen arvomaailman takia, mitä he edustavat, ja minulla on yhtäläinen oikeus sanoa se ääneen, vaikkei minulla olekaan niin paljon menetettävänä. Krista on useamman kerran Putous-ohjelmassa karrikoinut persuja. Ihmiset ovat nauraneet. Kukaan ei vaan muistanut sitä nyt.

5. Demokratiaan kuuluu se, että jokaiselle kansalaiselle on annettu oma vapaus, tila. Tässä tilassa jokainen kansalainen (varsinkin vaalien jälkeen) saa kertoa vaikka, ettei pidä monikansallisista perintäyhtiöistä. Sinä ja minä saamme sanoa sen, mutta Krista Kosonen ei saa. Eli kaikki muut kuuluvat demokraattiseen valtioon, paitsi hän. Joten, kun näin pitkälle on päästy, on osa demokraattisista suomalaisista kääntämässä kelkkaansa, mikä hyvä. Tuskin kukaan enää viskimainoksiakaan haluaa nähdä.

Tunnelmia festivaaLIsta

festari mosa

Tämä oli ensimmäinen todella ison massatapahtuman järjestäminen minulle. Olin järjestänyt Klubille omat ja seitsemän muun veijarin ja viiden bändin synttärijuhlat aikaisemmin.

Tällaisen ison pläjäyksen valmistelu alkaa jo 2014 puolella. Minulle annettiin etuoikeutettu tehtävä: Sain suunnitella esiintyjälistan + teknisen toteutuksen. Ihan alussa olin suunnattoman kiitollinen. olen käynyt hyvillä festareilla, ja salaa unelmoinut siitä, minkähänlaista olisi saada omat suosikkibändinsä samoihin hippoihin. Myöhemmin kovan puurtamisen lomassa tämä unelma pääsi hukkumaan johonkin, siitä tuli arkipäivää, mutta loppupeleissä toteutin sen.Meillä oli suljettu ryhmä, jossa sijoittelimme otsikkojen alle tehtyjä ja tekemättömiä töitä. Kansikuvana oli meidän ryhmäläisten poseerauskuva. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että touhu on menossa väärään suuntaan. Teema oli hukkumassa soundeihin. Vaihdoin kansikuvan Lin kuvaan. Li katseli sieltä ryhmää, ja muistutteli, minkä takia tätä tehdään.

Yleisö kuulee bändin soiton, valot luovat tunnelmaa, mutta he eivät monestikaan ajattele, millä, ja mistä bändi siirtyy, minkälaisella lavalla se esiintyy, mitä se syö, mitä se juo, mitä se saa tekijänoikeuskorvauksina,missä se yöpyy, ketkä suojelevat yleisöä ja bändiä, kenen laitteilla bändi soittaa, kuka vahtii esiintymisaikatauluja jne.. joten kun muiden hommieni lomassa tutustuin ja touhusin näiden ”epäkiitollisempien” hommien kanssa, sain pahan närästyssyndrooman. Eihän mun olis tarvinnut tunkea itseäni oman työalueeni ulkopuolelle, mutta tungin. Se oli virhe. Rupesin maanisesti riehumaan joka puolella, ja hajosin lopuksi palasiksi. Muut saivat kärsiä puuskistani. Tämä oli opetus. Tuhosin itse mahdollisuuteni hedelmälliseen yhteistyöhön. Ja lopussa nämä ulkomusiikilliset työt hoidettiin kiitettävästi ilman apuani. Suutari pysyköön lestissään. Tässä saman tien esitän anteeksipyyntöni niille, joita painostin.

Li kampanjoi päivittän, ja kampanjoi loppumattomalla energiallaan edelleen. Hän piristi mua aina välillä, ja pudotti maan pinnalle. Kiitos siitä!

Olin miettinyt festivaaLIn linjausta. Koska äänestäjiä on monen ikäisiä, halusin, että ohjelmaakin on monen tyylistä ja monen ikäisille. Elokuva oli iäkkäämmälle väelle, ja Julma H + Ronskibiitti, sekä Dj-osasto nuoremmille. Muu siinä välissä. Monasti järjestäjä joutuu palvelemaan tällä tavalla yleisöä vastentahtoisesti. Minulle se oli kiitollista, koska kuuntelen musaa grindcoresta moderniin klassiseen. Taiteellisen ulkoasun suunnittelijaa kiitän lämpimästi Tilhet, Pajut ja Muut-orkesterin suosittelusta. Se oli yksi juhlan kohokohtia.

Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin oli yksi mun hulluista ideoista. Työväenlaulukaraoket sun muut saivat väistyä mahdottomina. Orkesterisäestyksellä on elokuvia säestetty, harvemmin improvisoiden, eikä koskaan runoilijan kanssa (Juha Kulmala luki omia tekstejään). Oli jännä koota bändi toisilleen tuntemattomista ihmisistä, ja vetää muutamaan kohtaukseen suuntaviivat (jokainen tutustui elokuvaan), ja antaa mennä, ja koittaa sen lisäksi olla jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa runoilijan, sekä elokuvan kanssa. Se onnistui. Vastaanotto hihkumisineen nosti sellaiseen tunnelmaan, että historiaa on tehty ihan oikeasti.

Li Anderssonin vaaligrillaus perustui Lin arvuutteluun, eli kenen lausahduksesta milloinkin oli kysymys. Väärinkäsitykset ja vierestämenot olivat hauskoja. Varsinaisessa puheessaan (joka tuplaantui vartista puoleen tuntiin), Li käsitteli kaikki vaaliteemansa omina kokonaisuuksinaan. Jokainen teema perusteltiin hyvin. Se ei ollut todellakaan haudanvakavaa, mutta piti sisällään Lin, hänen arvomaailmansa ja perustellut linjauksensa, sekä agendan sisällön + parannusehdotukset. Sali oli aivan täynnä. Kaikki hurrasivat. Li ehkä viimeistään silloin tajusi, kuinka paljon hänellä on ystäviä, ja se näkyi hänen kasvoiltaan liikutuksena.

Li kiitti kauniilla tavalla työryhmää, jonka kutsui lavalle. Halaus oli isoin kiitos tästä kolmen kuukauden touhusta. Kuten myös usean bändin kannustukset lavalta käsin. Lukuisat ihmiset tulivat halaamaan ja kiittämään, ja vastaan käveli koko ajan onnellisesti hymyileviä ihmisiä. Se oli melkein epätodellista.

Mitä sitten jäi käteen? Suomen suurin vaalitapahtuma, jonka järkkäsi pieni piirijärjestö minibudjetilla. Yli 700 ihmistä. Li sai satoja uusia ystäviä. Todiste, että bändit haluavat tukea pikkupuolueen ehdokasta, joka ei useinkaan asu heidän vaalipiirissään. Upeat ilmaiset kahdenkymmenen esiintyjän juhlat niillekin, joita ei politiikka välttämättä kiinnosta. Myös Radiopuhelimet vetäisi hienoimman keikkansa, mitä olen kuunaan nähnyt. Uusia ystäviä. Iloisia talkoolaisia. En kadu hetkeäkään, historiaa tehtiin.

Kuningas alkoholista 19.3.2015

vajoaa

Aloitin juopon urani melko myöhään, vasta kuusitoistavuotiaana. Ihan peruskuvio, koulun disko ja puskaan piilotettu ruskapullo.

Huomion arvoista oli se, etten leikkinyt oikeastaan ollenkaan kaljan kanssa, jolla oli vaikeaa saavuttaa totaalinen sekavuus. Ensimmäinen viinakesä elkoi noloissa merkeissä. Istuskelin pansionporukoiden kanssa joenrannassa siemaillen mustaherukkaviiniä. Maija tuli ja vei. Tuureporinkadun asemalla konstaapeli piti kaksi tuntia putkassa, ja teki sen jälkeen raportin ja nuhteli vakavasti, enhän ollut täysi-ikäinen. Putkasta päästyäni kävelin kaupungille, ja samat kamut olivat nyt taidemuseon vieressä jatkamassa. Pulloa tarjottiin, otin huikan ja samalla vihreä siviilipoliisilada kaarsi paikalle, ja taas mua vietiin. Asema olikin sama, kuten putkakin. Kuten myös konstaapeli. Hän oli luonnollisesti täynnä pyhää raivoa, olihan pitänyt tunti sitten luennon alkoholin vaaroista. Pääsin kuitenkin ulos ennen puolta yötä.

Tutustuin näihin aikoihin sielun veljeen ja henkiystävään, jolla oli samanlaisia ajatuksia juomisesta. Sen piti olla totaalista, nopeaa, hyväksikäyttäen teräviä juomia. Olin myös riehaantunut Hemingwayn kirjoista, missä isokin nautittu alkoholimäärä ei saa näkyä, ja rauhallinen tyyneys on säilytettävä. Eli meidän tehtävämme oli olla erilaisia. Kotibileissä muut joivat kaljaa, kälättivät, ilakoivat ja tanssivat. Me otimme nenästä kiinni, joimme ykkösellä hillopurkista puoli pulloa kossua ykkösellä, olimme vartin hiljaa, ja sammuimme. Ikimuistoinen Motorhead konserttimatka -81 päättyi samalla systeemillä siihen, että hakkasimme keikan puolessavälissä toisiamme muovituoleilla.  Puhua ei saanut. Kaverilleni se oli luontaista, mutta mulle vaikeaa. Muutaman vuoden järjestimme ”istuntoja”. Kaverini oli Robertsin maustetehtailla töissä. Viinereiden hillosilmiin käytettiin 75 prosenttista esanssialkoholia. kaverini pölli ananasesanssia. Hänen kämpillään istuttiin tuoleilla, pöytä välissä. Sanaakaan ei saanut sanoa, ja tasatahtiin juotiin esanssia teellä, ja kuunneltiin Napalm Deathin ekaa, ja muuta virkistävää musaa. Häviäjä oli se joka ei pysy pystyssä, tai sanoo jotakin. Ekassa istunnossa parin tunnin jälkeen kaverini nousi tuolilta, menetti tasapainonsa, konttasi ympyrää, osui metallitolppaan ja sammui. Olin voittanut, nousin sisomaan ja tuulettamaan, mutta kaatuminen päättyi vessaan, ja okasennus lensi mihin sattui.

10 vuotta myöhemmin, eli -91 olin niin huumassa Faith No More-orkesterista, että päätin vetäistä Nummirock-keikan kunniaksi voimakkaan humalatilan. Muistikuvani keikan jälkeen on: makaan hiekka-alueeella männyn vieressä, ja koska en pysy pystyssä, kapuan runkoa pitkin seisovaan asentoon, päästän tukikäden irti, ja kaadun pärställeni hiekkaan. Teen tätä uudestaan ja uudestaan, kunnes sammun. Aamuauringossa herään suu täynnä hiekkaa, ja huomaan, että joku on tussannut kymmensenttisillä kirjaimilla ”SAMMUNUT SONNI” reiteeni.

Pirtukokemuksia on alle kymmenen, hyvä niin. Pahin tapahtui Raunistulassa. Pistin pirtua tuoppiin, ja mehua päälle. Suhdettahan ei ikinä osaa arvioida. Vedin ykkösellä.Humala kumahti niin rajuna, etten pystynyt näkemään mitään. Muistan, kun tuli olo, että on pakko lähteä. Mulla oli omia cd-levyjä matkassa, ja koetin tunnistaa niitä sormituntumalla. Puolen kilometrin matka kotiin kesti 2 tuntia, koska en pysynyt pystyssä.

Orkesterillamme oli keikka Porissa juhannuksena. Olin tietysti rajussa humalassa keikan jälkeen. Etsin itseäni, olin toivoton, mikä suunta elämälle? Sitten katsoin ylös, ja näin pyörivän Osuuspankkisymbolin talon katolla. Tuli yksi Lohjan tarina mieleen, ja päätin, että kun pyörin pyörivän mainoksen sakaralla, pystyn ymmärtämään, mihin on suunnattava elämässä. En päässyt sisäpihalle, missä paloportaat olivat, joten kipusin kaksimetrisen portin päälle, ja pudottauduin alas. kantapäänluu murtui. Tuska alkoi. En päässyt takaisin kadulle. Lopuksi sain raahattua itseni portin ali. Heiluttelin kättä konttausasennossa. Romanit ottivat kyytiin. Annoin kaikki, eli 50 mk, ja pyysin, että ajaisivat hotellille. Siellä jalkaterä oli melkein jalkapallon kokoinen. Porin sairaalassa oli laskuhumalassa tuskallista odottaa kaksi tuntia kipsauksen alkamista. Päätin tehdä kuitenkin seuraavan päivän keikan Vaasassa.

Viimeinen tarina on muutaman vuoden takaa. Tapanani oli juoda pullo viinaa, ja mennä sen jälkeen kantakapakkaan. Näin olin tehnyt. Sitten tuli puhelinsoitto. Ranskalais-virolais-suomalainen Pink Floyd-tribuuttibändi tarvitee saksofonistia parin tunnin kuluttua. Hain torven, ehdin saada sävellajit niihin kolmaan kappaleeseen, ja sitten oltiinkin jo lavalla. Kaikkien mielestä – jopa kännisen meikäläisen – keikka meni loistokkaasti. Ranskalainen solisti piti jopa jonkinlaisen kehupuheen yleisölle. olin jo häipynyt paikalta, kun teknikko kertoi laulajalle, että olin juonut pullon viinaa ennen keikkaa. Hän ei pystynyt uskomaan.

Nämä tarinat eivät ole sankaritarinoita. Ne ovat tarinoita siitä, miten epävarma ihminen tuhoaa ihmissuhteensa, terveytensä, maineensa syystä, että ei kestä itseään. Itsesääli mielummin kuin itsekunnioitus. On eri syitä juomiselle, minulla se oli huono itsetunto.

Myöhemmin aloin käyttää alkoholia lähes päivittäin, ja koska terävistäkin tuli vain väsynyt ja epätoivoinen olo, eikä ollut rahaa, siirryin neloskaljaan, jota lipitin viimeiset kymmenen vuotta ennen lopettamistani. Viikonloppuna juhlittiin Tapio-pullolla yksin kotona, ja sitten baarissa nelosella jatkaen.

Sitten vain tuli eteen pakollinen tosiasia: et tee mitään muuta, kuin istu baarissa väsyneenä. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta, et tuota iloa muille, etkä itsellesi, voisit olla ihan hyvin kuollut.

Sitten kokeilin sitä yhtä päivää, enkä ole hetkeäkään katunut. Niin moni hieno uusi asia on tullut elämään, viimeiseksi valokuvaus.

Palannut itsetunto ja raittiuden mukanaan tuoma itsevarmuus ovat myös aiheuttaneet yhden pahan asian: vietän liikaa ajastani netissä (ennen olin baarissa). Tunnustan: minulle on kehittynyt Jekyll-Hyde-persoona. Netissä lähden kohtuuttoman herkästi riitelemään ihmisten kanssa. Oikeassaolon tarve on valtaisa. Kaikki perustelematon, ja kaikki kepeät heitot raivostuttavat usein. Ja vastakohtana normisosiaalisessa elämässä kuuntelen enemmän muita, kuin itseäni. Sitä asiaa voi korjata jättämällä somen vähemmälle, ja suunnata katse muualle, kun mahdollinen provo lähestyy.

Kiitos jälleen tästä vuodesta kaikki kivat ihmiset, jatkan tällä streittarilinjalla, ja katsotaan, mihin se johtaa, cheers!

Andrei Tarkovskista

Näyttökuva 2015-1-25 kello 8.06.56

Pidän Tarkovskia ehkä suurimpana ohjaajana1900-luvulla. Hänen tyylinsä on runollinen, rauhallinen, mystinen ja ja pakahduttavan humaani, kaunis. Tarkovski valmistui Moskovan elokuva-akatemiasta 50-luvun lopulla, ja ensimmäinen pitkä elokuva oli

Ei Paluuta

Sotaorvoksi jäänyt pikkupoika haluaa kostaa saksalaisille änkeämällä neuvostosotilaiden korsuun, ja rupeamalla linjojen takaiseksi viestinviejäksi. Sotilaat yrittävät kertoa, että sota ei ole lasten hommaa, mutta poika on taitava ja jääräpäinen. Mieleen jää hiljaiset hetket, kun ei ammuta, koivumetsä, ja monta taianomaista kohtausta, esim. kun hevonen syö omenoita maasta autiolla rannalla. Mustavalkoisuus tekee elokuvasta hienomman, ja mustavalkoinen oli seuraavakin, eli

Anrei Rublev

Se on 3h25min pituinen järkäle ikonimaalari Andrei Rublevista 1300-luvun Venäjällä. Vaikka se on palkintoja voittanut mestariteos, olen vain kerran jaksanut katsoa sen yhdeltä istumalta. Alussa ihminen tekee ensimmäisen ilmalentonasa kuumailmapallolla. Sitten keskitytään Rubleviin. Hän on kuuluisimpia ikonimaalareita, ja hän on vahva uskossaan. Hänen taiteensa palvelee uskontoa. Sitten tataarit hyökkäävät, ja kalskeessa Andrei tappaa ihmisen. Hän tajuaa, että uskonnot aiheuttavat sotia. Siitä lähtee elokuvan toinen teema. Kuulun kellonvalajan kuollessa, hänen poikansa perii isän salaisuuden. Hän toimii työnjohtajana, kun tarvitaan valtava 8 m. läpimittainen kello. Valmistusjakso on elokuvahistoriaa. Kokonaisuutena elokuva on jälleen ihmisen valintojen pohtimista, kaikki luonnonympäristö on näkyvillä, ja  leffa sisältää ainoana suuria joukkokohtauksia (mistä Von Trier otti mallia Antichristin lopussa).

Solaris

on ohjattu Stanislaw Lemin kirjan mukaisesti ja sijoittuu planeettaa kiertävälle avaruusalukselle. Siitä on myös jenkkiversio 2000-luvulta, joten verratkoon, kuka haluaa. Lem ei pitänyt Tarkovskin versiosta. Planeettaa peittää aivomeri, joka ohjaa miehistön ajatuksia ja tuntemuksia. Päähenkilön nuoruuden tyttöystävä ilmestyy planeetan vaikutuksesta alukselle. Osa miehistöstä ei kestä omien ajatustensaa penkomista ja manipulointia, vaan tekee itsemurhan. Mieleen on jäänyt aluksen loppumattomat pitkät käytävät, tunnelma on sanoinkuvaamaton. Täysin hiljaista, ja jännitys kuitenkin siitä, mitä planeetta keksii. Lopussa painiskellaan jälleen moraalin äärellä: ”Ihmiskuntaa ei voi rakastaa”. Loppukohtaus on huikea, eikä lähde mielestä. Meressä on saari, jossa ränsistynyt puutalo. Viimeisten repliikkien jälkeen, kamera lähtee pystysuoraan ylöspäin, ja saaren jälkeen paljastuu vellova aivomeri ympäriltä, pienemmäksi, ylös jne.., en tajua, miten se on kuvattu.

Peili

sijoittuu omassa Tarkovski-rankingissani sijalle 2. Se on ohjaajan kaikkein vapaamuotoisin elokuva, muttei vaikein. Peili on kuin novellikokoelma unista, muistoista, menneisyyden välähdyksistä kuvattuna hämmentävän maalausmaisesti, tunnelmallisesti. Jokainen meistä muistaa jotain lapsuudestaan: kesämökin polun kivet, souturetken, isoisän kiikkustuolissa… Alussa on heti vaikuttava kohtaus, jossa psykiatri parantaa todellisessa elämässä änkyttävän pojan. Tuuli, valo, vuodenajat, tuli, vesi. Elokuva on mystinen, mutta inhimillisellä tavalla.

Stalker

on hienointa Tarkovskia, mitä tiedän. Ohjauksen lisäksi mestari on myös lavastanut huikeasti elokuvan. Meteoriitti on tipahtanut kaupungin läheisyyteen. ”Vyöhyke” on niin vaarallinen, että valtio on sulkenut sen. Stalker on ainoa, joka pystyy liikkumaan ympäristöissä, joiden muodot ja mittasuhteet vaihtelevat vaarallisesti. Päämääränä on ”toivomushuone”, ja edellinen Stalker, ”Piikkisika”, oli päässyt sinne, toivonut rahaa ja tehnyt itsemurhan. Stalker lähtee viemään tiedemiestä ja kirjailijaa alueelle. Vastassa on vaaroja ja uskomattoman näköisiä hylättyjä outoja ympäristöjä. Vyöhyke on organismi. Vihdoin he pääsevät toivomushuoneen ovelle. Ja täällä käydään se tärkeä Tarkovskille tunnusomainen pohdiskelu: eettinen, moraalinen mittelö. Onko ihminen perimmältään hyvä? Onko hän ahne? sotaisa? itsekäs? Tiedemiehellä on pommi, joka kuitenkin valuu veteen, eikä räjähdä. Myös kirjailija käy huoneessa. Stalkerin mahdollista käyntiä ei näytetä. Lopussa Stalkerin rampa tytär siirtää lasia ajatuksen voimalla. Beethovenin ”Oodi ilolle” puhkeaa soimaan. Hän liikkuu, onko Stalker toivonut hänen parantumistaan huoneessa? Kuvakulma suurenee, ja näkyy, kuinka isä kantaa tytärtään olkapäillään. Elokuvassa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Mutta Tarkovski on niin sisäsyntyisen inhimillinen, ettei saa raadollistakaan yksilöä näyttämään pahalta, koska sellaisiahan me ollaan: raadollisia.

Nostalgia

on kuvattu Italiassa ja sisältää haikeita kuvia ja hienoa musiikkia. Venäläistutkija tulee italiaan tutkimaan renesanssiajan rakennuksia ja jahtaamaan tietoja 1500-luvulla alueelle kadonneesta säveltäjästä. Hän tutustuu hulluun, jolla on paljon mielenkiintoisempia tarinoita alueelta. Hullu on kuitenkin aikoinaan sulkenut koko perheensä kotimökkiin seitsemäksi vuodeksi. Nyt hän asuu yksin merenrantamörskässä, johon vesi tulee sisään joka lävestä. Tässäkin elokuvassa on unimaisia jaksoja, liittyen historiaan ja koti-ikävään. Kuvauspaikat (varsinkin katoton valtavan kokoinen katedraali) ovat upeita ja sopivat melankoliaan. Lopussa on kuuluisa kohtaus, missä päähenkilö kulkee tyhjennetyn renesanssiajan kylpyläaltaan päästä päähän kynttilän kanssa. Jos liekki ei sammu matkalla, niin ihmisyydellä, ihmiskunnalla on vielä toivoa. Elokuva vaatii syventymistä, mutta palkitsee. Se on ehkä voimakastunnelmaisin Tarkovskin ohjaus.

Uhri

Tarkovskin viimeiseksi jäänyt. Bergmania ihaillut Tarkovski ohjasi sen Ruotsin saaristossa. Myös pääosassa oli Bergmanin luottonäyttelijä Erland Josephsson. Isolla saarella on pitsihuvila, jossa isännän syntymäpäivät. Yht´äkkiä kuuluu räjähdys. Televisiosta välittyy sotatoimia. Kolmass maailmansota? Ihmisten käytöstä ja hidasta kuoleman odotusta kuvataan seesteisellä tavalla, joku saa hysteriakohtauksen, sisäkkö onkin noita (Bergman), mutta sota jää jonkinnäköiseksi epävarmuudeksi. Von Trierin loistavassa ”Melancholia”ssa on nähtävissä tämä sama tematiikka (ja se onkin Tarkovskille omistettu). Puhuttelevia lähikuvia ja aavoja sateisia merenrantoja. Ja suru. Pohdinta.

Tarkovski-diggailuni alkoi 16-vuotiaana leffakerhossa, ja jatkuu edelleen. Aina löytyy jotain uuttaa, koska ihminenkin muuttuu. 80-luvulla hankin ”Vangittu aika”-kirjan, jossa monimutkaisia, mutta mielenkiintoisia teoreettisia ja teknisiä päätelmiä ja selvityksiä ohjaajalta. Ollessani 80-luvulla keikkareissulla Leningradissa, tulkkimme Alla halusi hyvin tarkat juonitiedot kahdesta ulkomailla tehdystä elokuvasta. Toisaalta hän valaisi sellaisella tiedolla, mistä en ollut tiennyt. Hän sanoi änkytyksestä parantamisen ja lasin siirtämisen olevan todellisia. Eipä sillä sinänsä merkitystä. Jos pitää amerikkalaisista elokuvista, ei ehkä voi näitä suositella, koskapa ovat päinvastaisia: hidasrytmisiä, väkivallattomia, pohdiskelevia, haastavia, ja rosoisia. Muille voin suositella lämpimästi. Muita saa netistä helposti, mutta Nostalgia on kiven takana (siis dvd). Open Culturen sivuilla on linkit, mistä pääsee katsomaan, myös kolme harjoitustyötä. Hyvä-paha, olemassaolon järjettömyys, ihmisen sisällä asuva eettinen vakaumus, itsekkyys-toisen auttaminen, rakkaus luontoon, yksinäisyys, valinnat, humanismi. Ne ovat tärkeitä teemoja, ja Tarkovski ei alistu koskaan ihmisvihaan.

Näyte ”Peili”-elokuvasta:

Pariisin murhenäytelmästä

Näyttökuva 2015-1-9 kello 6.41.59Jokunen päivä on kulunut järkyttävistä tapahtumista. Osa tekijöistä on vielä karussa

Maailma on jakautunut kahtia. Osa ihmisistä haluaa surra surunsa, ja koettaa palata arkeen mahdollisimman vähän vihan myrkyttämina, mutta toivoen, ettei tarvitsisi ruveta kostomellakointiin. Tähän asti on mennyt hyvin. Jos tästä jotain hyvää voi löytää.

Toinen osa, jotka ovat olleet hädissään muuttoliikkeestä ja nostattaneet kapinointia maahanmuuttoa vastaan, he saivat tästä itselleen keppihevosen. Jos joku ei vielä ole Persujen tviittiä lukenut, se menee näin:  ”Yllättyneet voivat nostaa kätensä pystyyn. Profeetan puolesta”. Tämä siis heti verilöylyn jälkeen. Jussi Halla-Aho retoriikan taitavana ihmisenä ampuu täyslaidallisen. Koska Breivikin manifestista löytyi myös yksi Halla-Ahon vihakirjoitus, joutui Jussi ison joukon vihaamaksi, ja äärioikeisto sai kovan kolhun. Nyt hän kokee, että on hänen paikkansa. Vasemmisto yrittää estää heitä melskaamasta, kostamasta ja ajamasta islaminuskoisia Suomesta, koska massamurha. Siis kaikki on niiden ihmisten vika, jotka yrittävät pitää rauhaa yllä tunnekuohun keskellä. Pikku detalje, mutta kaikkien maiden Defence leaguet ovat juutalaismielisiä ja toisaalta natsimyönteisiä ja vasemmistovihamielisiä. Joten luulisi heillä Persujen lisäksi olevan voitonjuhlat, kun antisemitisti-antifasisti-vasemmistolaisia on murhattu. Kaikenlaisia ylilyöntejä on ollut havaittavissa, tuntuu, että ihmisillä on ollut epäluuloa ja vihaa sisällään, jonka tämä tapaus sai purkautumaan. Amerikkalaisten lehtien mutu-uutiset ovat järkyttävää salaliittosoopaa ja vihapuhetta. 9/11 elää. Yksikin professori totesi, kun verilöylystä oli kulunut alle vuorokausi: ”Munst on kamalaa kun sodissa kuolee viattomia ihmisiä ja islamofobia.”

Islam ja Kristinusko eivät tule toimeen. Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Pelko ja viha syntyvät usein tietämättömyydestä. Koraanista on kaivettu muutama vihasäe, ja ne pysyvät netissä kaikkien ulottuvilla sopivaa käyttötilannetta odotellen. Olen päässyt Lehmän suuran juuri loppuun, ja siellä oli tällainen säe:  ”Sovinnollinen puhe ja anteeksianto on parempi kuin almu, jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas ja lempeä.” ja sitten raamatusta: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin
Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Eli hatunnosto kristityille, jotka ovat riehuneet paljon vähemmän, kuin osa kansasta ja poliitikot. Islaminuskon tärkeimmät hahmot ovat myös tuominneet iskut. Eli uskontoon liittyvässä surmatyössä kaikki muut ovat verenmaku suussa paitsi suurin osa uskovista (ei uskolla ratsastavat)

Eli tutustukaa kumpaankin kirjaan, ja miettikää, kuinka väkivaltaisia ne ovat. Sunnit ja Shiiat ovat isoimpia uskonsuuntia, Sufit ovat kolmas mystisyyteen perustuva alalaji. Salafit ovat fundamentalisti-islamilaisia, ja käsittääkseni heitä on alle viisi prosenttia. Ramatulla ja Koraanilla on hyvin paljon yhteistä. Molemmille kirjan sisältämät opinkappaleet ovat hyvin tärkeitä. Suora käännös ”Jihad”-sanasta tarkoittaa pyrkimystä johonkin.

Fundamentalisteja löytyy myös kristinuskosta. Suomestakin. Eniten heitä on Yhdysvalloissa Ku Klux Klanista lähtien. Heillä on valtaa esimerkiksi pitää varttuvia tietämättömyydessä. Ja se on vaarallisin asia näissä kummassakin uskonnossa. Niin kauan kun kunnon oppikirjoja ja koulutusta ei löydy lähi-idästä, kauko-idästä tai Indonesiasta, niin kauan tietämättömyys pitää ihmiset uskonnon kahleissa.

Yksi varteenotettava asia on ekumenia. A-studion vihaillan anti oli iltapäivälehtien mukaan ainoastaan siinä, minkälaisia solvauksia Immonen päästeli suustaan. Hänhän umpihomokammoisena traagisesti puolusti homoja keskustelussa, koska se sopi agendaan silloin. Asiaan. Paras anti, ja hämmästyttävän hieno teko oli, kun Imaami ja Kirkkoherra sopivat yhteistyön aloittamisesta. Jos tämä toteutuisi maailmanlaajuisesti, kuinka monta sataa tuhatta ihmishenkeä pelastuisi. Ymmärrän toki polarisaation, eli yhteistyössä olevat olisivat Jumalan pettäjiä, mutta silti..

Maailmanlaajuisesti islaminuskoiset eri maista ovat tuominneet iskun. He ovat häpeissään, vaikka eivät ole mitään tehneet. Teko sinällään on hirvittävä, ja tekijät saatava tuomiolle, mutta en kannata islaminuskoisten keskitysleireihin sulkemista, niin kuin jotkut oikeistolaiset ehdottavat. Sananvapautta on loukattu. Al Jazeera näyttää valillä myös kammottavia videoita. Tärkeä ero on, että Islam ulottuu arkielämässäkin niin monelle alueelle, että elämänhallinta kirjan kautta on ongelmallista.

Jos joku tästä ajattelee, että olen Islaminuskoisten hyysäri. En ole. Olen ateisti ja haluan korostaa, että mikään tällainen ei anna oikeutusta lietsoa vihaa. Viha ei ole koskaan synnyttänyt mitään hyvää, ei koskaan.

Iltasatu keskellä Israel-Palestiinaväittelyä

israel_stealing_palestine1

Olipa kerran urhea kansakunta, joka joutui sotaan.

Mainilan kohdalta rajan yli hyökkäsi urheaa kansakuntaa vastaan kymmenkertainen vihollinen. Koska maaperä oli alun pitäen urhean kansakunnan, he saivat ylle julmetun vihan ja taistelutahdon. He pitivät asemansa talvella ja kesällä päättivät heittää kymmenkertaisen vihollisen jäämereen ja Ääniseen + Laatokkaan.

He olivat niin uskonnollisia, että palvoivat jumalaansa taistelukentälläkin. Suurta vihollistaan he pelottelivat tuskallisen ja kammottavan kuoleman aiheuttavilla polttopulloilla ja tikkumiinoilla. Heidän kiihkeä sotapäällikkönsä joka oli sisällissodassa kehittänyt joukkoteloitusmetodeja, lateli päiväkäskyissään liioiteltuja valloitussuunnitelmiaan. Kymmenkertainen vihollinen sai loppujen lopuksi apua satakertaiselta viholliselta ja urhea kansakunta miehitettiin.

Koska kansakunta oli taistellut niin raivoisasti, laittoi kymmenkertainen vihollinen kaikki urheat kansalaiset Suurhelsingin alueelle ja rakensi ympärille seitsenmetrisen muurin. Kaikkea välttämätöntä elämiseen liittyvää säännösteltiin kokoajan ja urhea kansakunta oli jäänyt vangiksi omalle maalleen.

Kansakunta käytti kaiken kykynsä tapellakseen vastaan. Eihän kukaan halua elää vankina loppuelämäänsä, jos ei ole halunnut muuta kuin elää omalla maallaan. Yhdistyneet kansakunnat, kansainvälinen tuomioistuin, Amnesty ja satakertaisen presidentti painostivat kymmenkertaista, mutta se väisteli kysymykset ja nakkeli tuomioille niskojaan, eikä sanonut mitään.

Kymmenkertainen käytti propagandistisia keinoja, vaikutti säännöstelyllä koulutukseen, esti kalastajien merelle lähdön ja yritti estää työyhteisön ja infrastruktuurin kehityksen niin, että he saisivat kansakunnan näyttämään sivistymättömältä. He perustivat vartioituja lomakyliä Westendiin, Kauniaisiin ja Vuosaareen. Samalla kuin kansakuntalaiset olivat nääntymässä janoon, he pulikoivat uima-altaissaan.

Koska kansakunnan aseistus oli niin huonoa, lensivät raketit sinne tänne. Kun taas satakertaisen lahjoittamat raketit olivat niin hyviä, että pystyi valitsemaan kohteeksi siviilit tai sotilaat. Ikävä kyllä ne olivat siviilit aika usein. Niinpä vankilaelämä jatkui pattitilanteessa, koska kymmenkertainen ei voinut tappaa kaikkia helsinkiläisiä, koska pelkäsi satakertaisia, ja kansakunta ei vankilastaan käsin voinut valloittaa rakasta kotimaataan takaisin.

Kunnes.  Kunnes kansakunta tajusi, että sen ei tarvitse luikerrella ilkeän vihollisensa jalkojen juuressa. Se voi olla kaikkien satakertaisten kaveri. Ensin se otti kaikkein kiihkeimmät uskovaiset hallituksesta ja pääsi satakertaisen päällikön kaveriksi. Seuraava ponnistus vei vuosia, mutta muiden maiden rohkaisulla se ymmärsi, että kymmenkertaiselle on elintärkeää saada provosoitua ja raivostuttaa kansakunta. Vähän kerrallaan se miltei kahdensadan valtion avulla sai muun maailman puolelleen.

Pidettiin satakertaisen päällikön luona viikon mittainen kokous ja kansakunnan uuden kotimaan raja vedettiin Lappeenrannasta Poriin. Urhea kansakunta oli riemuissaan ja kutsui Ruotsista, Virosta ja kymmenkertaisesta ystävästä siirtolaisia niin paljon, että kiihkeät uskovaiset jäivät vähemmistöksi ja vihanpito loppui siihen. Sen pituinen se.

(Faktat voi tarkistaa wikipediasta)

Tunnelmia Li Anderssonin eurovaalikampanjasta

Li + tukiryhmä vaalivalvojaisissa

En ole liiemmälti ollut mukana vaalikampanjoissa. Jos olen, niin soittoniekkana. Kysymyksessä silloinkin ovat olleet tutut ehdokkaat.

Jeesaillessani Koiviston Wellua kunnallisvaalien aikaan, alkoi kasvaa voimakkaampi kiinnostus politiikkaan. Asioihin pystyy oikeasti vaikuttamaan.

Litä sen kummemmin tuntematta aloin siitä asti seuraamaan hänen kirjoituksiaan ja esiintymisiään. Ihmettelin aluksi hänen suosiotaan, koska ajattelin, että Sini Saarelan tavoin nuori sanavalmis nainen, joka ei pelkää kertoa yleisestä linjasta poikkeavia kantojaan, saa ainakin keski-ikäiset ja vanhemmat miehet menettämään hermonsa. Näin kävikin, mutta suosio säilyi, vaikka joka tilanteessa oli joku laittamassa ahtaalle.

Li ei kuitenkaan taipunut myötäilemään muita, vaikka se olisi ollut ilmeisen helppoa.

Suomi oli toinen maa, missä naiset pääsivät äänestämään. Kreikkalainen taksikuski ei millään uskonut, että Suomessa on naispresidentti. Suomi on kauan ollut tasa-arvon maa, hienoa.

Näen Lin ihmisenä joka pyrkii edistämään palkkatasa-arvoa, luomalla työttömille töitä lyhentämällä työaikoja (eli tasa-arvoa), kulttuurillista tasa-arvoa, tasa-arvoa siirtolaisten ja kantaväestön välillä, sukupuolista tasa-arvoa ja tasa-arvoa Euroopan unionin liittovaltioiden kesken.

Yksinkertaista, eikö vain? Mutta jotain on muuttunut. Tasa-arvoa pidetään radikaalina nykyään, ja kovia arvoja hyväksyttävinä.

Kansalaiset vastustavat voimakkaasti nykyistä pankki,- ja sijoituspolitiikkaa veronkiertoineen muineen, ja tottakai vastustavat. Järkikin sen sanoo, että työstä se raha saadaan, eikä rahan pyörittelystä paikasta toiseen. Työstä saatava raha on ansaittua, sijoittelusta saatava on joltain toiselta pois.

Oikeisto ei luonnollisestikaan tähän puutu ja Persut taas käyttävät asiaa keppihevosenaan vallanhimossaan.

Ystäväni työskenteli Riossa nelisen vuotta ja kertoi, että vaikeaa oli. Ihmisiä tapettiin kadulle, ja hänellä piti olla vartija matkassa. Haluaako Suomen oikeisto kokeilla myös repiä tuloeroja niin kauan, että käsiin räjähtävä köyhyys muuttuu ryöstelyksi ja väkivallaksi? En tiedä, mutta tasa-arvo on hävinnyt johonkin, tai vedetty vessasta alas.

Eli lähdin tukemaan Litä mielessäni sellaisen ehdokkaan tukeminen, joka yrittää poistaa eriarvoisuutta.

Ja kun aloitin touhut, huomasin ensiksi kaikkien tukiryhmän jäsenten olevan tasa-arvoisia. Yhtä lailla ehdokas itse. Hain vaalilehtiä jaettavaksi kunnanvaltuutetulta, joka jakoi niitä myös itse lähiöihin muiden töidensä ohella.

Jaoin lehtiä keskustan alueelle, ja useimmat pihoilla istuvat ihmiset ottivat ne ilolla vastaan. Jakohommat ja nippujen jakamiset hoidettiin jämäkästi, ja sainpa keikkamatkalla niitä Tampereellekin jaetuksi.

Toiset päivystivät vaalimökillä, jossa oli muutakin ohjelmaa.

Vaaliklubeja oli kaksi: LiMepiksi Klubilla ja LiMepiksi (runo & folk) Dynamossa. Järjestin runoklubin, joten pienellä hieromisella sain sovitettua kaksi esiintyjää, tukiryhmän jäsenet ja Dynamon omistajan toiveet yksiin aikataulullisesti. Sitten julisteiden ja flyereiden suunnittelu ja toteuttamaan. Hyvin meni, ja Li sai Jyväskylästä käsin videotervehdyksen toimitettua, joka näytettiin videotykillä. Soitin myös kolmeen muuhun ravintolaan, ja ainakin vähän myöhemmin kaikki olivat kiinnostuneita.

Kirjaston portailla oli valokuvatempaus ja satamassa kraanaan ripustettiin banderolli.

Kaikki tekivät toistensa töitä auttaen ja iloisella mielellä ja varmalla otteella, koska kaikki uskoivat asiaan.

Ylivoimaisesti suurimman työn teki kuitenkin Li itse. Hän kiersi maata puhumassa ihmisille.Ja teki sen valtavalla tarmolla. Seurasin sitä ihmetyksen ja ihailun vallassa.

Mitä jäi käteen? Vasemmisto kasvatti kannatustaan miltei neljä prosenttia ollen suurin nousija. Lin äänisaalis oli järisyttävä.

Miksi? En osaa kuin arvailla. Arvaan, että Li osaa puhua selkokielellä selkeitä asioita. Hän myös tekee konkreettisia asioita osoittaakseen mitä haluaa. Ja ehkäpä ilmaiseksi vapaaehtoisvoimin tehty vaalikampanja sai äänestäjät ymmärtämään, että kun tämä miniyhteiskunta – työttömästä kunnallispoliitikkoon – sai reippaalla jämäkkyydellään näytettyä että tasa-arvo toimii pienessä porukassa, miksei se ei voisi toimia suuressakin.

Kiitos tästä hienosta kokemuksesta Li ja Elina plus muut toverit!

 

Katkarapumössö ja uunikasvikset Petrin tapaan

KuvaTarvitaan:

1 pussi katkarapuja

2 dl smetanaa

2 sipulia

1 sitruunan mehu

perunaa

porkkanaa

paprikaa

tomaattia

oliiviöljyä

suolaa

tilliä

rosmariinia

timjamia

grillimaustetta

mustapippuria

Pilko juurekset ja kasvikset ja toinen sipuleista. Laita ne 5 l. pakastepussiin ja päälle kunnolla oliiviöljyä, grillimauste, mustapippuri, rosmariini ja timjami. Helisytä pussia ja kaada uunivuoalle. Uuni 200 c, ja puoli tuntia, 150 c., ja toiset puoli tuntia.

Sillä aikaa hienonna toinen sipuli aivan pieneksi silpuksi ja yhdistä smetanaan, katkarapuihin ja tilliin. Mausteeksi pikkaisen suolaa, mustapippuria ja sitruunan mehu. Pistä jääkaappiin odottamaan.

Kuningas alkoholista 19.3.2014

Näyttökuva 2014-7-4 kello 4.45.28

Tulin äsken suihkussa ollessani miettineeksi viimeistä kolmea vuotta. Selvin päin. Tänään täynnä. Sitten viimeistä kolmeakymmentä vuotta. Enemmän tai vähemmän rajua alkoholin käyttöä, toisinaan jopa ylpeillen sillä.

Tunnen joskus itseni kummajaiseksi. Kuulun siihen yhteen prosenttiin suomalaisista, jotka eivät juo ollenkaan. Suurkuluttajia kahdeksan prosenttia, joten suurin osa on kohtuukäyttäjiä. Silloin tällöin joku kohtuukäyttäjä tuleekin kysymään: ”Mikset ole niinkuin minä? Voisit aina joskus maistaa?” En rupea kinastelemaan, mun tapauksessa se on kaikki tai ei mitään. Mutta vielä useampi kohtuukäyttäjä tulee sanomaan: ”Olet kova jätkä, olen kateellinen sulle.” Siihen vastaan: ”Ei, minä olen kateellinen sulle, haluaisin olla kohtuukäyttäjä, mutta en pysty.”

Alkoholittomuus on avannut mulle uuden elämän. Ennen pullo oli ystäväni, nyt mulla on paljon oikeita ystäviä. Masennukset äärimmäisen harvinaisia. Kiloja pudonnut. Virkeä olo. Muut ihmiset kiinnostavat sen sijaan, että kiinnostuksen alla olisi vain krapulan poisto. Mutta ennen kaikkea soiton laatu on parantunut roimasti. Se on tärkeää. Se pitää mut fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Kivaa ei ole ajatella niitä ihmisiä, jotka lopetettuaan eivät löydä oikein mitään sijaistekemistä.

Joskus aikanaan, kun tulee lähdön paikka, en kadu päätöstäni pätkääkään, päinvastoin. Repo man-leffaa lainatakseni ”Elin polvillani, kuolen seisaaltani.” No juu, ettei pääse liian mahtipontiseksi, kiitteleen teitä, jotka ootte tukeneet, ja tehneet tämän seikkailun näin helpoksi, mitä se on ollut. Muistan vetoaikoinani tokaisseeni monesti vähemmän juovalle ”Mikä sun on, mikset sää vedä?” Olen odottanut samanlaista reaktiota, mutta sitä ei ole tullut. Ei arvostelua, mutta kannustusta kylläkin. Hienoo!

Tänään kokoonnutaan ystävien kanssa ja syödään ja juodaan (minä kaffetta). Elämä hymyilee!

Inhimillistä pelisääntöjen rikkomista

 

poliisi_2

 

 

 

 

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, ja aika parantaa haavat.

90-luvun puolessa välissä Hämeenkatu 5:n kohdalla kuulin valtaisan pamauksen. Kun katsoin vasemmalle, bussin ulkokaton yli näin ihmisen lentävän ilmassa. Sitten näin poliisimaijan parkkeeraavan kadun viereen. Uhrille oli varmasti käynyt tosi pahasti ja juoksin maijalle ja avasin oven. Kysyin, onko ambulanssi hälytetty? Molempien kostaapelien katsoessa lievässä shokissa eteenpäin lasittunein silmin. Toinen ikäänkuin heräsi ja soitti ambulanssin. Kuski toisti konemaisella äänellä: ”mä vaan lähdin sen sitikan perään.” En kuullut poliisisireenin ääntä, eikä kukaan muukaan todistajista.

Nykäisin hihasta poliisia pelkääjän paikalla, ja sanoin, että hän osaa antaa ensiavun paremmin, kuin minä. Mentiin yhdessä tapahtumapaikalle. Kaveri oli lentänyt 27 metriä, ja poliisiauton nopeus oli ollut 110 km/h keskusta-alueella. Paikalle oli jälleen kokoontunut puoliympyrään muutaman kymmentä ihmistä, jotka tuijottivat hiljaisuuden vallitessa. Sanoin konstaapelille: ”mennään katsomaan, miten kaverille kävi” Poliisi aristeli, ja sanoi, ettei siihen kannata varmaan koskea.

Menin antamaan ensiapua. Uhri oli pelottavan näköinen. Selkäranka murtunut, keuhkot revenneet, katkenneita luita ja murtumia. Silmät katsoivat eri suuntaan, ja kurkusta kuului korinaa. Pistin hänet kylkiasentoon ja poistin kielen pois kurkun läheltä, ja yritin saada verta pois suusta. Saman tien yliopistolta päin juoksee pitkätakkinen mies, joka huutaa: ”minä olen lääkäri!”. Hän jatkoi ensiapua ja ambulanssi saapui.

Uhrin veli kävi liki olevassa kantakapakassani kysymässä todistajia, koska hänen veljensä oli kuollut sairaalassa. Uhri ei ollut tehnyt mitään rikosta, hän käveli Hämeenkadun yli vihreillä valoilla. Veli sai paperiinsa muutaman todistajan ja menin laitokselle todistamaan. Tuolini oli keskellä lattiaa, ja kolme poliisia oli ympärilläni, kahdella hihat käärittynä. ”Se on parempi Viitala sinulle, että kuulit sireenin äänen”. Mua pelotti, mutta pysyin totuudessa.

Seuraavan päivän lempilehdessäni Turun sanomissa oli pikku maininta tapahtuneesta. Poliisin tekemää rikosta ei oltu mainittu, vaan kerrottiin, että ”yliajettu ei ilmeisesti ollut humalassa”.

Veli nosti jutun poliisia vastaan, mutta en tiedä, miten siinä kävi. Vuodet on vierineet, ja olen unohtanut vihani poliisia kohtaan. Tajuan nyt, että ihminen on erehtyväinen, oli hänellä univormu, tai ei.

Mandela: Pitkä tie vapauteen

Mandelan vankilasaari

Mandelan vankilasaari

Näyttökuva 2014-7-4 kello 4.19.25

 

 

Mandela oli hieno leffa. Ei täydellinen, mutta hieno. Tarina alkoi lakimieheksi valmistumisesta ja päättyi virkaanastujaisiin. Mandela ei ollut täydellinen.

Riidan päätteeksi hän kohteli väkivaltaisesti ensimmäistä vaimoaan. 4-50-lukujen taitteessa, kun ensimmäiset levottomuudet alkoivat, oli kysymyksessä vapaus passin jatkuvasta mukanapidosta. Vartioaseman 10 poliisia olivat verkkoaidan sisällä, ja satoja mustia yritti päästä sisälle. Poliisipäällikkö antoi kolmannen varoituksen jälkeen käskyn ampua, ja 69 kuoli. Tässä tuli ilmi ensimmäisen kerran se myöhemminkin esille tullut asia, eli aseistetut poliisit katselivat hätääntyneinä toisiaan, ennenkuin rupesivat ampumaan. Eli buureja ei kuvata täysin tunteettomina sortajina.

Tämä massamurha antoi sysäyksen ANC:n perustamiselle. Mandela johti pientä ryhmää, joka ehti palopommein tehdä muutaman attentaatin, ennenkuin jäivät kiinni. Ennen tuomitsemistaan Mandela piti puolustuspuheen, jossa muhun teki vaikutuksen lause ”Haluan lopettaa valkoisen ylivallan. (tauko)..ja haluan myös lopettaa mustan ylivallan,(tuomari hätkähtää) haluan demokratiaa.Tuomion julistamisen jälkeen Winnie käveli oikeusstalon portaille, missä kansa odotti, nosti nyrkin pystyyn, ja huusi ”Amandla!”, silloin tuli pala kurkkuun.

Kuolemanrangaistus muutettiin elinikäiseksi lusimiseksi Robben Islandissa. Yllätys, mistä en ollut tietoinen, oli, että 4:stä tuomitusta ANCläisestä yksi oli valkoinen. Miksen ollut kuullut siitä? Se on vaatinut todellista rohkeutta saada sekä valkoisten, että monien mustienkin vihat päälleen.

Vankilassa Mandela jatkoi vankien puolustamista kohti inhimillisempiä olosuhteita. 27 vuoden jälkeen, vapauduttuaan, maailma oli aivan erilainen. Winnie, joka välillä vangittuna puolusti ihmisoikeuksia raivoisasti, ja lopuksi hänestä oli tullut väkivallan kannattaja, samalla kun Mandeelasta oli tullut rauhan mies. Kun Winnie pääsi ulos 1,5 v. vankeudesta, hän kiitti vangitsijoitaan ja pahoinpitelijöitään. Koskapa he olivat kasvattaneet häntä.

Kun alkoi tulla tukikonsertteja, levyjä, ja ennenkaikkea Mandelan rakentavia ja rauhantahtoisia puheenvuoroja, alkoi buurihallituksen selkäranka notkahtamaan. Nykyään suhde taitaa olla 13% valkoisia ja 87% mustia. Tämä suhdeluku oli vaikea yhtälö, ja koetettiin ensin pistää presidenttiys puoliksi. Mutta mustat oli pakko saada äänestämään ja Mandela piti vaikuttavan televisiopuheen, jossa hän pyysi lopettamaan mellakoinnin ja menemään uurnille.

De Klerkiä ei ole kuvattu erityisen pahana ihmisenä, hän oli vain olosuhteiden uhri. Loppu onkin historiaa. Elokuva on kautta linjan näytelty hyvin ja Mandela on viisas ja päättäväinen. Vähän Spike Leen tyyliin mustista on tehty kauniinpia, kuin valkoisista. Lavastus ja värimaailma ontuvat pahiten. Kirkasväriset puhtaat ympäristöt ovat liian positiivisia. Townshipeissä on tiilitaloja, nälkäisiä kerjäläisiä ei näy missään, hieman Hollywoodilainen lähestymistapa. Juuri se, mitä Mandela ennusti, ja jota De Klerk ei uskonut olise, että mustat ja valkoiset voisivat elää rinnakkain.

Näin, kun bemarista hyppäsi valkoinen kaveri, ja baarin mustalle lipunmyyjälle puhuessaan käytti sanaa ”Mister”. Puistonpenkeissä oli kuparilaatat joissa luki ”Non-whites only”. Vaikka se oli taidepaukku, se ei häirinnyt ketään. Mitään riitaa tai epäsopua en havainnut mustien ja valkoisten välillä koskaan enkä missään, joten uskomaton on tapahtunut, Mandela oli oikeassa. Hän kokosi kansan ja yhdisti sen, valtavan hienoa!

Saksofoneista

cropped-cropped-2.jpg

Täysin jazzista tietämättömänä luin 17-vuotiaana Charlie Parkerin elämänkerran ”Bird elää!”. Sen jälkeen ei ollut paluuta. Ostin seuraavana päivänä 500 mk maksaneen kauhean ritsan, jota Ensimmäinen opettajani Jorma Tapio naureskeli, ja oli oikeassa siinä, että huonolla torvella oppii vääristyneitä tekniikoita, joista on vaikeaa päästä eroon. Opin Tapiolta paljon rentoutumisesta, pitkien äänien tärkeydestä, ja samalla tiellä edelleen. Pian mulla oli Yamahan altto, joka seurasi muassa n. 30 vuotta kokoajan soittokelpoisena. Jazzin kuuntelussa oli ongelmallista se, etten tajunnut, mitä basso tekee, koskapa se on aina yleensä perusta. Kun tajusin lopettaa pinnistelyn, rupesin pitämään siitä. Myöhemmin ymmärsin, että suurin osa jazzista rakentuu 32 tahdin balladille sekä 12 tahdin bluesille. Vuoden kuluttua soitin jo Pepe Le Mokossa, ja siitä vuosi, niin pääsin ekaa kertaa levyttämään (1985). Sitten mukaan tuli Nite Time Jumpers, joka teki ekan levytyksensä 1986. 1988 alkoi Suurlähettiläät-kiinnitys, joka kesti 25 vuotta. Seuraava opinahjo oli Oulunkylän pop-jazz konservatorio opettajana Tapani Rinne. Rinteeltä opin omaehtoisuutta, eli katso vierestä ja valitse musiikillinen esikuva. Niklas Winter lähti säestämään kevätnäytteeseen, ja täydet tuli. Välivuodella oon vieläkin. Timo Lahti oli kolmas opettajani Turun konservatoriossa, ja häneltä opin täsmällisyyttä ja nuotinlukua. Vietin teatterihommissa 11 vuotta ja pääsin 3 näytelmään soittamaan. Se oli kurinalaista touhua. Kapellimestari Autio sanoi harjoituksissa ”Oot näköjään saanut yhden Ad libinkin” Oli pakko kysyä, kun en ymmärtänyt, kysyin, hän vastasi ”Hatusta.” Olin 90-luvulla ahkerasti Down By The Laituri-hommissa, ja edesmennyt Laituri-pomo Jorma Teerijoki piti hauskaa pistäessään mua soittamaan mahdollisimman monelle keikalle. Ennätys oli 7llä bändillä 13 keikkaa. Teerijoen silloinen vaimo Riikka Oksanen rohkaisi minua toteuttamaan haaveeni musiikillisesta matkasta Billie Holidayn elämään. Se tehtiin turkulaisvoimin Laiturissa pariin otteeseen, ja kun sitten sain apurahan, lähdin toteuttamaan sitä ammattitaitoisen helsinkiläisryhmän kanssa. Jukka Orma, Sanna Fransman, solistit ja bändi antoivat korvaamatonta apua toteutuksessa. Se esitettiin 2 kertaa : Laiturissa ja Joensuun laulujuhlilla. Molemmat saivat hyvät arvostelut, ja muitakin Holiday-projekteja ilmaantui sen jälkeen.Pitkään toimineessa Nylon 66ersissa olin ensin muutaman vuoden vierailijana ja myöhemmin täysjäsenenä. Se oli melko riehakasta menoa. Ehdin itsekin opettaa pari vuotta käyttäen samoja metodeja, kuin Tapio, Rinne ja Lahti olivat käyttäneet. Kun oppilaani tuuttasi Beatlesia Hupilupilla, tuli mukava fiilis, koska monet myös lopettavat kesken. Suurlähettiläiden hajottua, löytyi aikaa muille orkestereille ja niitä on nyt 6 : Stone Moon Jungle, Tears Apart, Shitter Limited akustinen, Olipa Kerran Orkesteri, Tulenvalaja ja Säkeet-orkesteri.

Saksofonin ääni on hyvin lähellä ihmisääntä. Se on taipuisa, dynaaminen ja muuntautumiskykyinen. Siksi saksofonisamplet kuulostavat niin kököiltä. Jos pianon koskettimen painaa pohjaan, ei äänelle voi tehdä mitään sen jälkeen. Saksofonin ääneen voit lisätä pehmeyttä, räkää, vibratoa, stakkatoa, pitchiä jne…  Jos oikein muistan, liikkuvia osia on 208. Valmistusaine on messinkiä tai messinkikupari-seosta tai kuparia tai hopeoitua messinkiä tai hopeaa. Sama kuin poikkihuiluissa : pehmeämpi metalli resonoi paremmin. Äänen synnyttää ruokolehti, joka on asennettu suukappaleeseen. C-duuriasteikko on sama sormitukseltaan, kuin nokkahuilussa. Monet luulevat erheellisesti, että torvea soitetaan keuhkoilla. Keuhkot ovat vain ilmapusseja, työn tekevät pallea ja ristiselän lihakset. Saksofonin kehitti 1800-luvun lopulla ranskalainen Adolphe Sax tarkoituksenaan yhdistää soittokuntaan puupuhaltimen (klarinetti) ja vaskipuhaltimen (trumpetti) sointi. Saksofoneja on melko rusaasti johtuen äänialan suhtalaisesta kapeudesta (2,5 oktaavia), mutta ylä,- ja alakerran soittimet ovat harvinaisia. Ylhäältä alas ne menevät : sopranino, soprano, altto, tenori, baritoni, basso, kontrabasso ja subkontrabasso. 1920-1960-lukujen käsityönä valmistetut soittimet ovat kovassa huudossa, aivan kuin viuluissa, kitaroissa, rummuissa jne.. Metalliseos ja käsityö antavat niille kauniin soinnin. Koska saksofoni ei ole sointusoitin, niinkuin piano ja kitara, muodostaa se haasteen. Miten pitää melodioilla soinnut matkassa ja vähän koristellakin niitä. Taitavat soittajat kuten Jan Garbarek, Jukka Perko, tai Tapani Rinne ovat vanhemmiten tiivistäneet ilmaisuaan ikäänkuin Miles Davisin suuntaan, eli soittamatta jääneet äänet ovat yhtä tärkeitä, kuin soitetut. Hemingwayn kirjoitustyyli on samanlaista. Ohessa on kuva soittimistani.

Saksofoni on valtavan hieno ja ilmaisuvoimainen soitin.Image

Vastine Tuomo Lappalaisen tweettiin :

Näyttökuva 2014-7-4 kello 4.21.30

Vastine Tuomo Lappalaisen tweettiin : ”Kun äärioikeisto hulinoi, asiantuntijoina ovat äärivasemmistolaiset. Kun äärivasemmisto hulinoi, asiantuntijoina ovat äärivasemmistolaiset.”

Olen erimieltä äärivasemmistosta Tuomon kanssa. Kun täällä facessa äärioikeistolaiset nyyhkyttävät vaikkapa Li:n ja kumppanien kirjasta : ”Breivik ei ole äärioikeistolainen, Halla-Aho ei ole äärioikeistolainen, kukaan noista ei ole äärioikeistolainen, ää-äää…” Samalla, kun kerron olevani vihervasemmistolainen, kysyn, että mihin porukkaan tämä toinen laskee itsensä? Vastausta ei tule (vastaus löytyy kaverin sivulta tykkäysten kohdalata). Koska äärioikeistoa ei sitten näköjään ole (Vastarinta on yhdessä asiassa suoraselkäinen : ilmoittavat olevansa natseja), pistän minäkin korteni kekoon vasemmiston puolesta.Tämä on minun mielipiteeni, ei mikään puoluekanta.

Kun Kiakkovierasjuhlia järjestettiin, oli vasemmisto alun pitäen lähdössä omalla porukallaan mukaan. Lähtö peruttiin kuitenkin. Miksi vasemmisto riehui Tampereella, kun se ei sinne edes lähtenyt? Kyllä joukossa oli heitäkin, mutta hermostuttaa, kun anarkismi väännetään aina vasemmistoksi. Äärioikeiston vastapooliksi on ollut pakko keksiä äärivasemmisto, että kaikki huliganismi voidaan ohjata vasemmiston syyksi.
”Käsitettä ovat käyttäneet lähinnä vasemmiston tai sen tietyn osan vastustajat, jolloin se on saanut ensisijaisesti kielteisen merkityksen.”
Tämän jutun tarkoitus ei ole puolustaa lähinnä anarkisteista koostuvaa mellakkaporukkaa, vaan miettiä sitä, miten miltei täysin puolueisiin sitoutumaton anarkismi yhdistetään aina vasemmistoon. Kyllä. Anarkismi on lähtöisin työväenliikkeestä, mutta nykyanarkismilta putoaisi pohja pois, jos se sitoutuisi johonkin puolueeseen. Anarkismia löytyy oikealle,- ja vasemmallepäin kallellaan, jopa uskontoon, mutta perusidea on olla julistamatta minkään puolueen agendaa.

”Anarkismi ei välttämättä tarkoita mitään vakiintunutta poliittista ideologiaa. Filosofisena aatesuuntana se voi myös tarkoittaa vapautta ”ajatella omilla aivoillaan”, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Joillekin anarkismi kuvastaa puhtaasti vapautta.”

Tässä lisää wikin määritelmiä anarkismin monivivahteisuudesta ja puoluesitoutumattomuudesta nykyään :
”Ekoanarkismin eräs keskeisistä teeseistä on se, että valtahierarkioihin perustuvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteet ovat merkittävä ympäristön vahingoksi koituva tekijä.”

”Anarkismin yhteydessä mainitaan joskus myös anarkokapitalismi, joka on libertaristisesta perinteestä syntynyt uudehko ideologia, joka pyrkii joko kaventamaan valtion vaikutusvallan minimiinsä tai yleensä lopettamaan valtion instituutiona ja kaiken muunkin esivallan kokonaan.”

”Jotkut anarkistiliikkeet ovat pasifistisia ja monet eivät käytännössä turvaudu väkivaltaan, vaikka sen periaatteessa tietyissä tilanteissa hyväksyväisivätkin.”

”Monien ns. anarkokapitalistien moraaliseen filosofiaan taas kuuluu yhtenä peruspilarina laillisuusperiaate eli vallankäytön perustuminen lakiin, vaikkei kaikkia lakeja moraalisesti kunnioitettaisikaan.”

”Jesus Radicals on ryhmä, joka edustaa kristillisanarkismia.”

”Osa ryhmistä oli anarkistisia ja ne osallistuivat erilaisiin terroritekoihin yhdessä aseellisten sosiaalidemokraattien ja porvarillisen Aktiivisen vastustuspuolueen kanssa osana aktivistiliikettä.”

”Nykyisin antikapitalistiset anarkistit toimivat suurelta osin erilaisissa kansalaisliikkeissä mutta myös paikallisissa anarkistiryhmissä ympäri maata. Esimerkiksi Helsingissä aloitti 2003 toimintaryhmä Anarkistinen Toiminta.”

Pääajatuksena mulla ei ole syyllistää anarkisteja, väitän kuitenkin, että vasemmistolla oli tämän kanssa hyvin vähän tekemistä. Paikalla oli porukkaa persuista anarkistien kautta vasemmistoon, ja myös siltä väliltä. Äärioikeisto tarvitsee vastapoolin, jota syyttää aina, kun jotain ikävää tapahtuu, olen tätä ajattelutapaa vastaan.

Näin sanoo Teppo Eskelinen : ”Ei kai viesti yrittänytkään ollut mitään sen kummempaa kuin yleinen rahaeliitin vastaisuus sekä luokkaerojen ja yhteiskunnan jakaantuneisuuden alleviivaaminen nimenomaan itsenäisyyspäivänä.”

”Kollektiivinen toimija on filosofinen ongelma sinänsä, mutta näyttää siltä, että vallitsevan moraalin mukaan mielenosoittajia voi kohdella kollektiivisena subjektina, mitä tulee joukkojenhallintaan ja muihin pakkotoimiin, hän alustaa.”

Eskelisen mukaan erityisesti Genovassa 2001 nähtiin poliisilta mielenvikaista sadismia, josta ketään ei koskaan tuomittu.

Hän ihmettelee myös sitä, että moni on mellakat tuomitessaan korostanut mellakoitsijoiden ja rauhanomaisten mielenosoittajien välistä eroa ja jälkimmäisten oikeutta osoittaa mieltään.

Genova ei ole Suomessa, mutta provosointi ja vastaprovo saavat aikaan aina lisää ja lisää väkivaltaa. Arhinmäki koitettiin panna osasyylliseksi, mutta selvisikin, että 10 vuotta sitten tapahtunut kuokkavierasvierailu olikin toimittajan ominaisuudessa.
Tässä hänen kommenttinsa : ”Moni on sitä mieltä, ettei itsenäisyyspäivänä saa osoittaa mieltä. Itse olen sitä mieltä, että itsenäisyys ja vapaus tarkoittaa nimenomaan mm. oikeutta osoittaa mieltä ja kritisoida yhteiskuntaa tai vaikkapa itsenäisyyspäiväjuhlia, räväkästikin. Mutta jos mielenosoittaminen riistäytyy ikkunoiden rikkomiseksi ja rähinöinniksi, esiin ei nouse mielenosoituksen teemat. Eilen kävi juuri niin.”

Ja loppuun vielä Vasemmistoliiton entinen varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne :
”Jos tämä rettelöitsijäporukka kokee muka olevansa jotenkin vasemmalla, niin ilmoitan että minun vasemmistoni toimii järjestäytyneesti ja ilman väkivaltaa. Tämä touhu oli ihan per***stä.” Muut lainaukset wikipediasta.

Kommenttini ketjussa koskien Sini Saarelan vankilastapääsyn jälkeistä haastattelua

Näyttökuva 2014-7-4 kello 4.23.19

Mainitse Jari muutama terrorismin merkki kansalaistottelemattomuudessa? Kumpiko puoli käytti aseita, kumpiko puoli avasi tulen? Kumpiko puoli ei ole historiansa aikana kertaakaan käyttänyt väkivaltaa? Kummallako puolella olivat Ranskan hallituksen sukeltajaterroristit, kun tappoivat Gp:n valokuvaajan? Kumpiko puoli terrorisoi maaperää 5 miljoonalla litralla öljyä/vuosi? Kumpiko puoli keksii lahjotun nukkehallituksen tuella uusia lakeja joka käyttöön? Jos nimeät tämän fasismiksi, mee ittees hyvä mies. Kyllä se fasismi taitaa kyteä siellä teikäläisen suunnalla. Jos Rosa Parks ei olisi istunut v. 1957 valkoiselle tarkoitetulle paikalle bussissa, ei mustilla olisi vieläkään äänioikeutta. Voitko kuvitella, että Gandhi heitti väkivaltaiset brittisiat helvettiin maastaan ilman minkäänlaista väkivaltaa. Joskus tulevaisuudessa joku saattaa kiitelläkin Gp:tä pallon suojelusta, mutta opportunistifasisteja ei moiset tulevaisuuteen sijoittuvat asiat kiinnosta.

Yksi puheenvuoroni Greenpeace-keskustelussa

Jollei joku toisaalta paljasta vääryyksiä, ei asioihin puututa. Valtioiden väliset suhteet ovat aina solmussa, kuten myös valtioiden sisäiset suhteet. Liike,- ja kansantaloudellinen hyöty ajaa aina ohitse luonnonsuojelun, jonka vaikutukset näkyvät vasta jälkipolville. Tulee mieleen esimerkki Pääsiäissaarelta joka oli metsäinen paikka aikoinaan. Puu oli tärkeää elämisen kannalta, ja se olisi säännösteltynä riittänyt. Ihminen on kuitenkin usein ajattelematon ja puuta käytettiin kerskakuluttamalla, siis vaikka virumaan, sen jälkeen, kun patsaat oli siirretty. Kun viimeinen puu oli kaadettu, kuolivat kaikki saarelaiset pikkuhiljaa.

Levytyksiä vuosien varrelta

Näyttökuva 2014-7-4 kello 4.35.20

Päätin koota soundcloud-profiiliini kaikkia levytyshommia vuosien varrelta.

Vanhin on vuodelta 1987, ja siitä tähän päivään. Osa vierailuja, osa bändeiltä, missä soitin/soitan.

Biisejä on 17, ja ajankohtaisia ovat Stone Moon Jungle ja Tears Apart. Muita orkestereita, joissa nykyään vaikutan ovat : Olipa Kerran Orkesteri, Tulenvalaja ja Säkeet-orkesteri.